lampinajadi

Vapaa kuvaus

Aloituksia

9

Kommenttia

1399

  1. "Hintatasokouluratsastus"..? Joku uusi ratsastuslaji, vai? :)
    Joo, joskus saa tosiaan olla tarkkana tai tekstistä saattaa tulla jotain aivan muuta kuin mitä piti.

    Minun taas pitäisi opetella lukemaan... Luin tuon "hintatason" ihan sujuvasti muodossa "hintasota", ja aloin sitten tavata tarkemmin kun kuulosti niin järjettömältä.

    Onnea kisoihin meidänkin puolesta!

    Mörri, olipa siinä sirkusta teilläkin, vaikka pallo menikin rikki! Voimme hyvin kuvitella senkin esityksen! Olisi ollut hauska nähdä!
  2. Useimmat puristavat pohkeilla siinä vaiheessa kun istuvat satulaan. Pohkeiden antaminen on siis pikemminkin painelua kuin jatkuvaa puristamista. Sen voi tehdä kummaltakin puolelta tai vain toiselta, tarpeen mukaan.

    Jos pystyt, keskity pitämään jalkasi paikallaan. Usein jalka nousee huomaamatta ylöspäin pohjetta antaessa, ja silloin jalustin irtoaa, kun jalan paino ei enää pidä siitä "kiinni".
  3. Sateenvarjoja (myös ylösalaisin käännettynä ja jostain roikkumaan ripustettuna)? Ilmapalloja maanrajaan ja hevosen yläpuolelle? Este johon on ripustettu jotakin kilisevää/kolisevaa/rapisevaa, esim tuulikelloja tai tyhjiä säilyketölkkejä jotka kolisevat toisiaan vasten? Jos tuuli ei puhalla niin että ne heiluvat, niihin voi sitoa ohuen narun josta voi itse nykiä sen verran että ne saa kalisemaan. Este johon on kiinnitetty paperipusseja jotka on puhallettu täyteen ilmaa kun ilmapallot? Niin että ne olisi mielellään sidottu puomista ylöspäin, ikään kuin risuesteeksi. Jos niihin osuu hiekkaa hevosen lähestyessä, ne rapsahtavat.
    Entä jos esteen kummallakin sivulla on ihminen juoksemassa edestakaisin kun hevonen lähestyy estettä, ja tekee jotain äkkinäisiä liikkeitä? Nostaa vaikka yhtäkkiä kädet korkealle ilmaan.

    Ent iso ori ei pelkää pressuja, mutta hyppääkö se niistä yli, jos pressu on levitelty puomin päälle ja heilahtelee tuulessa? Sateenvarjoihinkin sinä muistaakseni sen varsana totutit, mutta hyväksyykö se ne joka suunnasta katsottuna, missä asennossa tahansa tai millä korkeudella hyvänsä?

    Tuossa nyt muutama ajatus mitä tässä näin hätäpäissään tuli mieleen.

    Kuulostaa hauskalta tuo kauhuluokka!
  4. Aika näyttää kauanko kiinnostus säilyy, mutta onpahan ainakin siihen asti ajankulua. :)

    Kerro toki mitä tamma teki, jos jossain vaiheessa tarjoatte palloa sillekin. Puheistasi päätellen se on melko lailla rauhallisempi joten tulos ei välttämättä ole yhtä vaikuttava, mutta toisaalta varsahan se vielä on, ainakin melkein, joten se voi keksiä mitä hyvänsä.

    Mörri varmaan kertoo omista tuloksistaan jos hankkii pallon omalle hevoselleen. Oli se varmaan näky, kun hepo seisoo keskellä tarhaa pytty päähän jumittuneena! Onneksi ei tosiaan sattunut mitään pahempaa. No, ainakaan hänellä ei ehdi aika käydä pitkäksi...
  5. Me täällä nauramme makeasti kuvitellessamme tilannetta! Ehdimmekin jo miettiä, mitä ori tuumii pallosta, mutta siinähän se jo selvisi ennen kuin ehdimme kysyäkään.

    Kyllä varmasti heppa säikähtikin, kun pallo antoi takaisin!

    Varmasti hauska näky!

    Kokeilitteko mitä mieltä pikkutamma oli?
  6. Puskaratsastaja, hyvä juttu ettet aio oikopäätä laittaa hevosta kärryn eteen! Ohjasajon pitäisi olla helppoa, hevonen osaa jo ohjasavut ja äänimerkit, mutta on se kuitenkin vaihtelua tavalliseen ratsastukseen.

    Miten olisi ihan tavalliset temppuradat? Esim maapuomeista ei mentäisi yli kuten yleensä, vaan niiden välistä pujoteltaisiin pituussuunassa. Puomit voi laittaa niin kapeille väleille kuin hevonen osaa kavionsa niiden väliin asettaa, ensin tietysti leveämmälle, että se tajuaa idean. Sitten pitää siirtää avattu sateenvarjo paikasta toiseen - selästä käsin - ja ohjata hevonen yhden käden ohjasotteella tolpista tehdyn pujotteluradan läpi ja laskea sateenvarjo jonnekin. Sitten toiset maapuomit, tällä kertaa ylitettäväksi, mutta nyt ne ovat ristiin rastiin epäsäännöllisin välein niin että hevosen on todellakin katsottava minne se kavionsa asettelee. Tämä on joillekin hevosille yllättävän vaikeaa. Ne hämmentyvät, kun puomit eivät olekaan suorassa, vaan kaikki enemmän tai vähemmän vinossa toisiinsa nähden, eivätkä välitkään ole saman mittaisia.
    Sitten joku nopeampi askellaji, raipan nappaaminen mukaan vauhdista jonkun tolpan nokasta, ja sen heittäminen kaverille, edelleen vauhdista.

    Sen sellaista. Meillä ainakin poni tykkäsi kovasti näistä leikeistä, kun ratoihin sisällytti äkillisiä siirtymisiä askellajista toiseen, lyhyitä spurtteja sinne tänne ja äkkikäännöksiä. Kaikki hevoset eivät välttämättä perusta tällaisesta "koheltamisesta", mutta sitä voisi ainakin kokeilla. Parasta on, että tätä voi harrastaa itsenäisestikin ja radoista voi tehdä sellaisia kuin itse haluaa, ja moni hevonen tykkää, kun ei tarvitse koko aikaa olla niin kurinalaisesti. Toki ratsastajaa on toteltava tässäkin, mutta sen ei tarvitse kulkea peräänannossa tms.

    Ratoja voi mennä hevosesta riippuen missä askellajissa tahansa, joskaan siksakkipuomeja ei kannata mennä kuin käynnissä tai hitaassa ravissa. Vaikeusastettakin voi säädellä hevosen/ratsastajan taitojen mukaan.
  7. Puskaratsastaja, jos meinaat lähteä ajamaan hevosella, olepa varovainen. Jos hevonen ei ole tottunut vetämään kärryjä perässään, sitä ei voi noin vain laittaa aisojen väliin ja lähteä menemään, vaan se pitää totuttaa ensinnäkin siihen että sen pitää vetää jotakin, ja toisaalta siihen, että sen perässä kulkee jotakin samalla kun se kulkee eteenpäin. Kääntyminenkään ei ole yhtä helppoa kärryn edessä, kun se ei voi taivuttaa vartaloaan kuten ratsun tehtäviä toimitellessaan. Hevonen pitää totuttaa vetämään kärryjä ihan samalla lailla kuin se pitää totuttaa kantamaan ratsastajaa selässään.

    Jos hevonen pelästyy kärryjä, voi käydä todella pahasti, joten älä ryhdy kokeilemaan omin päin ellei itselläsi ole kokemusta hevosen opettamisesta ajolle!
  8. Collieissa on kuitenkin kahta tyyppiä, sirompaa ja jämerämpää, joista jälkimmäisen lasken kuuluvaksi käyttölinjaisiin, vaikkei se ehkä mikään virallinen termi olekaan. Jotkut kasvattavat sirompaa mallia olevia koiria, toiset tätä hiukan raskaampaa, ja meillä olisi etsinnässä tämä raskaampi tyyppi. Siis pehkosta. Sileäkarvaista emme edes harkitse.

    Ja tosiaan sohvakoristetta emme ole etsimässäkään, vaan seuralaista ja kaveria ihan tavalliseen aktiiviseen elämään.

    Mutta kiitos, täytyy toivoa, että jostain löytyisi sopiva pentu, kun aika tulee.
  9. Varmaan siinä säikähtäisi kuka tahansa, jos roskapönttö alkaisi varoittamatta viskoa sisältöään lähelle tulevien silmille!

    Parasta tosiaan olla varovainen - roskikset voivat joskus olla vaarallisia! :)
  10. En oikein osaa uskoa, että tuollainen johtuisi pelkistä ruvista tai haavoista. Toki jos ruvet ovat kovia, ne voivat halkeilla ponin liikkuessa ja aiheuttaa kipua. Se selittäisi haluttomuuden liikkua, mutta jos kyse olisi sellaisesta, poni ei haluaisi liikkua kumpaankaan suuntaan. Jostain muusta tuossa linkkuun menemisessä on kyse. Ensimmäisenä tulee mieleen joku äkillinen lihaskipu joka sai aikaan sen ettei poni halunnut kulkea suorassa eikä laukata. Jos poni käyttäytyy edelleen samalla tavalla, kokeilepa hieroa sen kaulaa, lapoja, selkää ja kylkiä. Paina kämmenesi tyvi suht voimakkaasti mutta tasaisesti ponia vasten ja anna käden liukua rauhallisesti sen lihaksia pitkin. Kokeile, saako jokin paikka sen jännittymään tai muuten reagoimaan.
    Jos sillä on lihaskipuja, älä ratsasta muutamaan päivään, vaan taluttele sitä vain. Rasitus ei ole hyväksi, mutta pieni liikkuminen auttaa siinä etteivät lihakset pääse jäykistymään. Jos poni sen jälkeen vielä kulkee linkussa, kannattaa melkeinpä soittaa eläinlääkärille ja kysyä mitä mieltä hän on.
  11. Jos nyt jo huomaat että poni käyttäytyy sinua kuin vieraita kohtaan, olet jo hyvällä mallilla. Ponin luottamus sinuun on jo alkanut muodostua, mutta se on vielä epäluuloinen eikä luota tilanteeseen. Voi tosiaan kestää hyvinkin kauan ennen kuin se alkaa kunnolla luottaa sinuun ja lakkaa äksyilemästä, mutta tilanne kohenee kyllä ajan kuluessa, älä huoli!

    Ja kuten jo aiemmin sanoin, juttele sille kun hoidat sitä. Rauhallinen, hiljainen puhe usein rauhoittaa levotonta hevosta, ja kun itse keskityt puhumiseen, saatat itsekin pysyä rauhallisempana, mikä taas rauhoittaa hevosta. Tai jos et tiedä mitä sanoa, niin hyräile vaikka jotakin. Kunhan se kuulee äänesi.
  12. Olen täällä nauranut katketakseni näille jutuille! Ihanko tosissaan minun ärtymyksen puuskani sai/on saamassa aikaan maanlaajuisen erikoisespressoripuliepidemian?

    Meillä pojat ovat olleet oikein kiltisti. Tänään taas meinasi tuo kellonaika unohtua, ja sen huomatessaan nokkamies tiedusteli hyvissä ajoin, aivan erityisen varovaiseen sävyyn, että "Uskaltaisikohan tässä muistuttaa, että kahviaika alkaa lähestyä..?"

    Oli naurussa pitelemistä, mutta en halunnut tehdä asiasta numeroa, joten sanoin vain, että "ai joo, tosiaan, hyvä kun muistutit", ja kävin saman tien keittämässä kahvit. Tällä kertaa taas tavanomaiset, normaalivahvuiset kahvit.

    En voinut jäädä katselemaan, mutta veikkaan, että pojat maistelivat kahviaan aluksi varsin varovasti.

    Olkaa, siskot, tosiaan varovaisia niiden vessojen kanssa. Siksikin, mitä Kasiro sanoi, mutta myös siksi, että jos he joutuvat vaihtamaan vessaa siinä vaiheessa kun heillä on sananmukaisesti tulossa hätä housuun, he eivät ehkä ehdi perille asti ennen kuin se hätä valuu lahkeita pitkin lattialle. Ja te saatatte olla itse se joka sen sotkun joutuu siivoamaan.

    Heppamummu, tiedän tuon tunnen-itseni-hölmöksi-tunteen! Meillä ponin ei ollut mahdollista nousta ruokakuppiin, mutta se nousi sen sijaan tarhan aidalle. Etujalat alemmalle aitapuomille ja siihen seisomaan. Meillä oli matalat aidat, joten sen oli helppo tehdä niin. Ensimmäisellä kerralla minäkin vain tuijotin sitä tyhmänä vähän aikaa, että mitä kummaa tuo tekee. Siinä se seisoi etujalat aidalla ja katseli muina miehinä ympärilleen.

    Ja vielä hölmömmäksi tunsin itseni erään kerran kun olin pessyt sen hikisen ratsastuslenkin jälkeen. Jahkailin pihassa ja yritin päättää, jättäisinkö sen pihanurmikkoa lyhentämään kunnes se kuivuisi, vai veisinkö talliin joka toimi pihattona kesäisin. Poni seisoi kyllästyneen näköisenä vieressäni, nappasi sitten kiinni riimunnarusta ja nykäisi sen kädestäni. Sitten se lampsi määrätietoisesti tallikatokseen pidellen itse riimunnarua suussaan. Sinne se jäi odottamaan minua, että tulen ottamaan siltä riimun pois. Hevonen oli minua fiksumpi...
  13. Todellakin, olisi hauska nähdä se kuva! Ne häät varmasti muistetaan, kuten Kasirokin sanoi! Juttu piristi minunkin päivääni eilen.

    Olen nyt uudessa työpaikassa, ja täällä on hurjan tarkkaa se, että kahvitauko on 13.30. Jos kahvi ei ole siihen aikaan valmista, nousee meteli. On minun hommani keittää tuo kahvi, eikä minulla ole mitään sitä vastaan sinänsä, pieni vaivahan se on. Mutta tuohon kellonajan tarkkuuteen en meinaa millään tottua. Muualla on käyty kahvitauolla vähän sen mukaan miten mieli tekee, tai jos on joku homma ollut vähää vaille valmis, se on tehty loppuun ja sitten menty keittämään kahvia. Toki tärkeät työt tehdään loppuun täälläkin, mutta vähemmän tärkeät pitäisi jättää kesken vaikka jäljellä olisi enää minuutin homma. Kahvin on oltava valmista 13.30 vaikka mikä olisi!

    Ja kun minä en muutenkaan elä kellon mukaan muuten kuin sikäli, että tulen ajoissa töihin ja pääsen ajallaan pois. Käyn tauolla kun mieli tekee, ja jos jotain on kesken, teen sen loppuun ja menen sitten tauolle. Minulle on huomautettu tuosta kahvipannusta jo muutaman kerran, mutta kun en muista niin en muista.

    Eilen osastoni nokkamies kimpaantui siitä ja melkein ärähti minulle, kun kahvi ei ollut tippumassa kellon lähestyessä puolta kahta. Olin muutenkin huonolla tuulella, koska yksi työtovereistani on sellainen, että mitä tahansa teenkin, aina olisi pitänyt tehdä jotakin enemmän. Mikään ei kelpaa. Ja kun nokkamies sitten ärähti minulle, oli vähällä etten ärähtänyt takaisin.

    Hillitsin kuitenkin itseni, hymyilin kauniisti ja lähdin kahvinkeittoon. Ja latasin siihen melkein puolet liikaa kahvinpuruja. Jos kerran herra haluaa kahvia, niin saamansa pitää! Siitä tuli varmaan espressovahvuista (en tiedä, kun en itse juo kahvia ollenkaan), ja kun pojat lähtivät kahville hiukan myöhemmin, jäin odottamaan suurella mielenkiinnolla mitä tapahtuisi kun he tulisivat takaisin.

    Osastoni nokkamies palasi vajaan viidentoista minuutin kuluttua. Hän oli oikein kiltti ja kohtelias antaessaan minulle seuraavan toimeksiannon. Joko hän piti tuplavahvuisesta kahvista, tai hän oli saanut kofeiinisokin, tai sitten vain viesti oli mennyt perille ja hän oli katsonut paremmaksi muokata äänensävyään ystävällisemmäksi. En tiedä, enkä aio kysyäkään.

    Ihmettelin kuitenkin, kun muutamaa muuta miestä ei näkynyt ollenkaan koko loppupäivänä siihen mennessä kun pääsin neljältä töistä. Tänä aamuna selvisi, että he olivat istuneet lopun työpäiväänsä vessassa.

    Päivän opetus miehille: älä ärsytä naisia, he antavat takaisin.
    päivän opetus minulle: vahva kahvi ei sovi kaikille.

    No, jos oppinut jotakin uutta, ei päivä ole mennyt aivan harakoille!
  14. Hevosfani, vuosi ratsastusta on hyvin lyhyt aika, varsinkin jos ratsastaa ratsastuskoulussa kerran viikossa yhden tunnin kuten useimmat tekevät. Siinä ajassa oppii pysymään hevosen selässä kaikissa askellajeissa, kääntymään ja pysähtymään, mutta ei yleensä juuri muuta. Harva pystyy vuoden kokemuksella istumaan kaikissa askellajeissa pomppimatta ja pitämään pohkeet tasaisesti paikallaan niin etteivät ne heilu edes takaisin hevosen kylkiä pitkin. Ja vielä harvempi saa kätensä pysymään tarpeeksi vakaina, ettei ala huomaamattaan nykiä hevosta suusta tai ottaa ohjista tukea niin että veto hevosen suussa on jatkuvaa. Tästä syystä hevosten omistajat eivät kovin helposti vuokraa hevosta vuoden ratsastaneelle. Parin kolmen vuoden kuluttua tilanne olisikin jo toinen, silloin on oppinut jo perusasiat ja vuokraamisesta olisi paljon enemmän hyötyä.

    Mutta pelkkä ratsastustaito ei riitä vuoraamiseen. Siinä hevonen hoidetaan itse ennen ja jälkeen ratsastuksen, joten on osattava myös hoitaa, ja sitäkin voi olla vaikea oppia jos harrastaa ratsastuskoulussa. Osaatko harjata ja puhdistaa kaviot itsenäisesti? Mitä teet jos hevonen ei suostukaan nostamaan kaviotaan? Osaatko varmistaa, ettei sillä ole haavoja tai turvotusta tai muita vammoja jaloissaan tai muualla? Tai arvioida, että se on muuten kunnossa kaikin puolin? Osaatko suitsia ja satuloida ilman kenenkään apua, ja saatko mahavyön kiinni ja tarpeeksi tiukalle, jos hevonen pullistaa? Miten hoidat hevosen ratsastuksen jälkeen?

    Näillä puheillani en siis tarkoita sinua henkilökohtaisesti, vaan kaikkia vuoden verran ratsastaneita.
  15. Ai niin, piti kysyä vielä yhtä juttua. Sanoit, että poni yrittää näykkiä kun yrität nostaa yhtä etukaviota. Mitä se tarkoittaa? Kiukutteleeko se siis vain toisen etujalan kanssa, ja onko se aina sama jalka? Jos on, kannattaa tarkistaa, ettei sillä ole kipuja siinä jalassa jonka varassa sen pitäisi seistä sen aikaa kun toinen kavio on ilmassa. Jalkavaivat eivät ole mitenkään tavattomia ratsastuskoulujen hevosilla.
  16. Siinä tapauksessa saattaa olla, että poni yksinkertaisesti on ns yhden miehen hevonen, eli sietää yhden ihmisen lähelleen muttei muita. Tai paremminkin, on kiltti kuin enkeli silloin kun omistaja on lähistöllä, mutta jos joku muu yrittää tehdä ponin kanssa jotakin omin päin, se on hankala. Siinä tapauksessa asialle on ikävä kyllä vaikea tehdä mitään.

    Toimivatko äänikomennot ponille? Jos se äksyilee ja annat jonkin tyytymättömän äänen sille, mitä tapahtuu? Jotkut tokenevat jos niille ärähtää, millä en siis tarkoita sitä että sille pitäisi karjaista kurkku suorana, vaan antaa jokin topakka kieltoääni silloin kun se tekee jotakin luvatonta. Voisit myös kokeilla miten poni reagoi, jos se alkaa nostella takajalkaansa ja sitten yhtäkkiä vaikka vihellät sille. Jokin odottamaton ääni saattaisi yllättää sen niin että se unohtaisi kavionsa maahan.

    Häntäjutulla tarkoitat varmaankin joissakin loimissa olevaa häntäremmiä. Sellainen hihna joka menee löysästi hännän alta ja jonka tarkoitus on estää loimea keikahtamasta kokonaan toiselle kyljelle esim hevosen piehtaroidessa. Onko sitä pakko käyttää ponilla jos se ei siitä tykkää? Kaikki eivät sitä edes tarvitse.

    Vetopaniikkiin voisit kokeilla, auttaisiko yhtään, jos laittaisit riimunnarun karsinan kaltereiden välistä siten että se vain kiertää tangon ympäri niin että pääsee vapaasti liukumaan edes takaisin. Pidä narun pää normaalisti kädessäsi, mutta jos poni yrittää näykkiä, kiristät sitä hetkeksi sen verran ettei se ylety sinuun, ja sitten annat heti taas löysää. Tällä tavalla on hiukan hankalaa puuhailla, mutta se saattaisi toimia. Itse ainakin kokeilisin.

    Kun laitat namin sen kuppiin, älä jää karsinaan odottamaan että se syö sen, vaan mene pois sieltä ja anna sen olla rauhassa. Älä anna sille tilaisuutta äksyilyyn, vaan katoa paikalta ennen kuin se ehtii tehdä niin.

    Äläkä luovu toivosta. Olet ehnyt sen kanssa töitä vasta muutaman viikon. Ole kärsivällinen. Luottamus ei synny hetkessä, eikä varsinkaan, jos on kauan ollut ratsastuskoulussa ihmisten käpälöitävänä päivittäin, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen.

    Vielä yksi vaihtoehto ponin käytökselle on kurittomuus sinua kohtaan. Poni on kiltti omistajalle, mutta ei sinulle jos olet sen kanssa yksin vähänkään pidempään. Tiedätkö, miten se käyttäytyy jos joku muu yrittää käsitellä sitä?
  17. Eipä kestä! Onnea ponin kanssa! Muistathan myös, että saattaa viedä paljonkin aikaa ennen kuin se alkaa luottaa sinuun. Älä luovu toivosta, vaikka alkaisikin tuntua, ettei suhteenne etene minnekään. Kyllä se etenee, mutta se ei tapahdu yhdessä hetkessä.
  18. Olen hyvin pitkälti samaa mieltä z:n kanssa. Monesta hevosesta tulee äksy ratsastuskoulussa, kun niitä käpälöidään jatkuvasti, ja aina kun joku menee luokse, se merkitsee lisää töitä.

    Älä tosiaan käsittele ponia enempää kuin on välttämätöntä. Anna sen olla viikon verran aivan rauhassa karsinassa ja tarhassa, rauhoita ne paikat hevosen omiksi vapaa-ajan paikoiksi, että se ehtii hiukan rauhoittua. Sen jälkeen sinun täytyy opettaa sille, että on kiva juttu, että käyt sen luona. Käy katsomassa sitä tarhassa ja karsinassa, mutta älä vieläkään koske siihen muuten kuin normaalin hoidon yhteydessä. Vie sille kourallinen heinää ja jätä kasan päälle esim porkkanan pala. Näin voit lahjoa sitä ja näyttää että sinun vierailusi tietää herkkuja, mutta koska et anna niitä kädestä, se ei opi näykkimään. Karsinassa voit pudottaa herkun ruokakuppiin ja jättää ponin taas rauhaan. Ja kun otat sen kiinni, älä aina vie sitä töihin, vaan mene vaikka syöttelemään sitä jonnekin muualle joksikin aikaa ja vie takaisin talliin tai tarhaan. Sillä tavalla se oppii senkin, että tiedossa voi olla jotain kivaakin, jos se seuraa sinua kiltisti. Hae se sisälle sateesta ja vie takaisin ulos kun lakkaa satamasta (mitä tosin voi olla hankalaa kun syyssateet ovat jo alkaneet, mutta yritä ainakin). Toki liikutuskin pitää hoitaa, mutta tee sen kanssa mahdollisimman paljon kaikkea sellaista mikä on ponille itselleen kivaa.

    Mitä tulee ponin komentamiseen, en minäkään suosittele komentamista esim ärähtämällä tai läpsimällä. Mutta en myöskään suosittele jättämään huonoa käytöstä täysin huomiotta. Jos poni yrittää purra, sano vaikka "soh!" tms, ja kun korvat jossain vaiheessa nousevat pystyyn, kehut sitä siitä. Näin se saa kehuja toivotusta toiminnasta (=korvat ovat ystävällisesti pystyssä). Mutta älä tosiaan lakkaa harjaamasta sitä kun se yrittää näykkiä tai potkia, koska siinä voi käydä kuten z sanoikin, eli poni saattaa tulkita harjan irtoamisen iholta palkinnoksi huonosta käytöksestä. Sitä pitää varoa.

    Jos se nostelee jalkojaan ja uhkaa potkaista, voit komentaa sitä sillä, että työnnät sitä kyljestä sen verran että sen on otettava tasapainoa laskemalla jalka takaisin maahan. Kun kavio on taas maassa, kehu ponia. Näin se saa sanatonta palautetta huonosta käytöksestä, ja kehuja silloin kun kaikki neljä kaviota on tukevasti maassa. Tämä toimii useimpien hevosten kanssa.

    Kannattaa myös jutella sille hiljaisella, rauhallisella äänellä, niin se oppii tuntemaan sinut sitäkin kautta. En tarkoita, että koko ajan pitäisi olla äänessä, mutta muutama kehuva sana silloin tällöin kun se seisoo nätisti paikallaan harjatessa, on yleensä paikallaan. Ja ennen kaikkea se rauhallinen käytös sen kanssa puuhatessa, minkä z myös mainitsi. Jos itse olet rauhallinen, luultavasti ponikin on rauhallisempi.

    Ja mitä siihen maastakäsin harjoituksiin tulee, ne ovat minustakin yhtä tyhjän kanssa. Kovasti sitä nykyään vouhotetaan, mutta hevoset saavat sitä päivittäisen hoidon yhteydessä joka tapauksessa. Joten minäkin suosittelen jättämään sikseen kaiken ylimääräisen pelleilyn ja keskittymään siihen mikä on oleellista. Ponilla on tarpeeksi sulateltavaa muutenkin.
  19. Kyllä, Kasiro. Äiti ja minä olimme siellä kahden viikon lomalla kymmenisen vuotta sitten. Olimme pohjoisrannalla, Merville Beach- nimisessä rantahotellissa. Missä päin saarta te olitte?

    Kiitos, siitä tekstistä onkin riittänyt paljon huvia, niin meille kuin muillekin! Hauskaa, että pidät siitä!

    Ja onnea vielä teille kihlaparille, näin henkilökohtaisestikin sanottuna! Meiltä molemmilta!
  20. Eihän?! Ihanko totta?
    (nauraa katketakseen)

    Enpä arvannut, että siitä tekstistä tulisi NIIN suosittu, että se päätyisi oikein kehyksiin ja seinälle! Mutta kaikin mokomin, hauska kuulla, että siitä riittää niin paljon huvia! :)
    21. 7 / 70
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt