Tuolla mainittiin sana loikkari, mikä mielleyhtymä voi tulla mieleen muutamien maahantulleiden sanomisten ja käytösten vuoksi.

"Tuhannet suomalaiset loikkasivat Neuvostoliittoon 1930-luvulla paremman elämän toivossa, mutta kohtasivat vangitsemisia ja pakkotyötä"

Kieltämättä tuollainen vaikutelma voi tulla, että "loikkaavat" maastansa pois ajatellen, että toiseen maahan, toiseen yhteiskuntajärjestelmään pääseminen toisi automaattisesti jotain parempaa, mutta voi käytännössä tarkoittaa samaa mitä suomalaisille esimerkin mukaisesti.

- Eivätkä varsinaisesti ole pakolaisia. Heille on vain muodostunut yliromantisoitunut kuva vastaanottomaista eri vetovoimatekijöiden muodossa. Kun muuten maahantulo ei perustu perinteiseen siirtolaisuuteen, missä siis olisi jo suunnitelmallisuutta, valmiuksia hakeutua välittömästi töihin, elättää itseään jne.

Mutta tuollaisille "loikkareille" ja pakolaisille on muodostunut ajatus, että vastaanottajamaa ilahtuu heidän saapumisestaan yhtä paljon kuin he loikkauksestaan parempaan elämään. Että vastaanottajamaa ottaa yhteisön jäsenekseen, huolehtii elämän alkuun ja elämän perustekijöistä sen idealismin mukaisesti mikä heidät paikalle houkutteli (totuudellisuudesta viis).

Kaikkihan ei tietysti "loikkareistakaan" tule ilahtuneella mielialalla, vaan jostain syystä kertomaan että ovat vastarinnassa eivätkä arvosta pätkääkään maata ja sen kansalaisia mihin "loikkaavat"?

Tuollaisesta pitäisi osata tehdä riittäviä johtopäätöksiä, "loikkaavat" ovat silloin tulossa tuomaan entisen maansa yhteiskuntasäännöksiä ja asenteita muiden murheiksi.

Monelle laittomasti maahantulleille käy niin, että heistä muodostuu irtolaisia.

"Irtolaisuus tarkoittaa sosiaalista tilannetta, jossa henkilöiltä (irtolaisilta) puuttuu kiinteä asuinpaikka ja mahdollisuus säännölliseen toimeentuloon. Irtolaisuuden kriteerinä on voitu pitää myös niin sanotun laillisen suojelun puuttumista eli sitä, ettei maata tai itsenäistä elinkeinoa vailla olevalla henkilöllä ollut myöskään työnantajaa, joka vastasi hänestä yhteiskunnalle.

Irtolaisuutta kehittyy tilanteissa, joissa osa yhteisön jäsenistä menettää toimeentulonsa ja joutuu luopumaan vakituisesta asuinpaikastaan. Maatalousyhteiskunnassa kato ja teollisen yhteiskunnan lama voivat synnyttää irtolaisuutta, samoin mielenterveyden ongelmat sekä päihderiippuvuudet.

Irtolaisuutta on pidetty yhteiskunnallisena ongelmana muun muassa siksi, että siihen katsottiin liittyvän köyhyyttä ja rikollisuutta ja myös siksi, että se merkitsi tietyn väestöryhmän olemista ainakin osittain yhteiskunnallisen vallankäytön ulkopuolella".

Idealismin kannattajille tuollaiset asiat vain hoidettaisiin rahalla, uusia asuntoja irtolaisille, paperit kouraan, huolenpitojen lisäämistä ja kaikki sitten taas kunnossa, kunnes tulee uusi erä maahantulijoita. Jolloin kierre on pysyvä, jolloin juurisyihin haluta tarkempia katsantoja ja toimenpiteitä tehdä, pysyttelevät vain vanhoissa systeemeissä ja käsittelyissä.

UPDATE_10130993