Vapaa kuvaus

Aloituksia

44

Kommenttia

753

  1. Länsirintaman tapahtumilla oli kuitenkin sodan lopputuloksen kannalta suurempi merkitys. vaikka Saksa eteni itärintamalla ja voitti Venäjän B-L-rauhassa, niin siitä ei ollut Saksalle mitään hyötyä, koska Länsi löi Saksan.
  2. Tietoisku ei vastaa esittämääni kysymykseen, miten YYA-sopimus "turvasi Suomen itsenäisyyden". Sen sijaan latelee tekstiä kuin liukuhihnalta.

    Aloitan alkeista. Yhteinen puolustusliitto perustuu yhteiselle näkemykselle uhkaavasta viholliskuvasta. Sellaista viholliskuvaa ei ollut, koska YYA-sopimuksessa mainittu Saksa oli lyöty v.1945 ("Neuvostoliitto murskasi fasismin"). Kuitenkin kommunistit osoittivat kiihkeätä kannatusta sellaista sopimusta kohtaan, joka ei sovi yhteen "sodan vastustamisen" kanssa. Joten se siitä.

    Työläisten oikeudet oli jo tunnustettu aikaisemmin. SDP oli toiminut poliittisena työväenpuolueena 1919 lähtien osallistumalla kaikkiin eduskuntavaaleihin. Tammikuun kihlaus, jossa työmarkkinaosapuolet tunnustivat toisensa, oli solmittu v.1940. Joten käteen jää ainoastaan kommunistien pääsy julkiseen toimintaan.

    Sotasyyllisinä tuomittuja presidentti Risto Rytiä ja Väinö Tanneria tuskin voidaan pitää "pahimpina sotakiihkoilijoina", koska ne olivat 1930-luvulla vastustivat määrärahojen antamista armeijalle sillä perusteella, että "sotaa ei tule". Miten sellaisia voidaan pitää sotakiihkoilijoina, jotka eivät usko sodan syttymiseen?

    Jatkosodan osalta ei voida sanoa, että Suomea olisi "viety sotaan". Päinvastoin, siihen jouduttiin, koska puolueettomuus ei ollut silloin mahdollista. Sen oli Stalin sanonut v.1939 syksyn neuvotteluissa. Sen sijaan sotasyyllisyysoikeudenkäynnit ja -tuomiot olivat poliittisia, jotka YK:n ihmisoikeuksien julistus kieltää.

    Joten jäljelle jää vain kysymys: Miten YYA-sopimus turvasi Suomen itsenäisyyden? Mitä vastaan? Missä oli vihollinen?
  3. Luen tässä nykyisin kirjaa "Murhenäytelmän vuorosanat", joka sisältää talvisodan ajan hallituksen keskustelut. Ainakaan sen mukaan Saksaa ei pidetty hallituksen piirissä vihollisena numero 2. Päinvastoin, hallitus pohti mahdollisuuksia kääntyä Saksan puoleen rauhan välittämisessä. Yleensä ei ole tapana kääntyä kakkosvihollisen puoleen rauhan välittämiseksi ykkösvihollisen kanssa.

    Mutta asiaan: Aloituksen otsake kuuluu: "Joachim Rippentrop oli syyllinen talvisotaan 1939."

    Otsakkeesta syntyy vaikutelma, että Molotov ja Stalin olisivat olleet pikkupoikia, jotka eivät tienneet, mikä oli oikein, mikä väärin ja että Rippentropilla olisi ollut kasvattajalle kuuluva vastuu osoittaa näille rajat.

    Minä taas lähden siitä, että NL:n johtajat olivat aikuisia miehiä, jotka pohjimmiltaan tiesivät toimineensa väärin, jonka vuoksi kasvattajaa ei tarvittu, joten ne olivat itse vastuussa tekemistään ratkaisuista.

    Olen selvillä siitä, että suurvalloilla on taipumus toimia miten sattuu ilman vastavoimaa, mutta olen silti sitä mieltä, että valtiomiesten kuuluisi itse arvioida oikean ja väärän teon ja toimia sen mukaan, mikä on oikein.

    Jos vastavoimaa tarvittaisiin joka asiassa osoittamaan suurvalloille rajat, niin se johtaisi ikuiseen "kylmään sotaan", koska vastavoima muodostuu yleensä toisesta suurvallalta tai sen johtamasta liittoutumasta. Talvisodassa Suomi oli tietynlainen vastavoima, joka osoitti suurelle naapurille, että sen oli hyväksyttävä itsenäisen Suomen olemassaolo.

    Joka tapauksessa Neuvostoliiton johto oli ensisijaisesti vastuussa talvisodan syttymisestä, eikä sitä pidä siirtää muualle. Tietenkään se ei vapauta Saksan johtajia osavastuusta solmitun etupiirisopimuksen vuoksi, mutta sen toteuttamisesta Suomen osalta kantaa vastuun yksin NL.
  4. Tuskin karttaa katsomalla päästäisi mihinkään tässä keskustelussa. Väitteesi ovat nimitäin ristiriidassa keskenään:

    A) Jos Suomi sijaitsi eri painopistealueella kuin Baltia, niin miksi oli välttämätöntä ryhtyä rajasiirtoihin oikein sodan avulla.

    B) Saksa uhkasi jo talvisodan yhteydessä tulla Suomen alueelle, jos Suomi olisi kutsunut länsiliittoutuneet apuun. Siinä valossa on outoa ajatella, että Suomi olisi välttänyt sotatoimilta v.1941 jolloin NL:sta tuli Saksan vihollinen, mikäli sen vihollisjoukot olisivat olleet Suomen alueella.
    Nämä kaksi väitettä ovat todella ristiriidassa keskenään. Jos Suomi sijaitsi niin syrjässä kuin väität, niin silloin Leningradin turvallisuus ei olisi tarvinnut mitään rajamuutoksia. Jos taas Leningradin turvallisuus sitä vaati, niin se osoittaa vain, mihin asemaan Suomi olisi joutunut, jos se olisi vain passiivisesti alistunut Stalinin ehtoihin.

    " Stalin oli jo 1935 huolissaan Saksan varustautumisesta, mutta muut maat () eivät ottaneet asiaa vakavasti."

    Olisiko se johtunut rauhanliikkeistä ja vasemmistopuolueista, joita toimi Ranskassa ja Englannissa? Eikö Stalin tukenut länsimaissa asevarustelua vastustaneita liikkeitä? Oma vika.

    " Neuvostoliitolle jäi mahdollisuudeksi sitten valloitella puskureita Saksaa vastaan."

    Baltian kohdalla tuo "puskureitten" valloitustarpeen voisi ymmärtää, mutta ei Suomen, jos Suomi kerran sijaitsi eri painopistealueella. Muista kuitenkin, että Stalin ei tyytynyt Baltian kohdalla vain "puskuriin" vaan liitti ne Neuvostoliittoon. Joten se imperialismista.

    Talvisota oli selvästi imperialismia, sillä sen tarkoitus oli miehittää Suomi ja asettaa oma Kuusisen johtama nukkehallitus, sekä liittää maa Neuvostoliittoon.