Vapaa kuvaus

Aloituksia

133

Kommenttia

4798

  1. Kaikkiin huoneisiin ei ole näköyhteyttä ulkoa. Siis kaikissa huoneissa ei ole ikkunoita?

    Suomessa kaksioita ei rakenneta ilman huoneissa olevia ikkunoita. Vessoissa, kylpuhuoneissa, komeroissa ja sen sellaisissa ei tarvitse olla ikkunoita, mutta niitä ei lasketa huoneiksi.

    Tarkoitettiinko tehtävässä, ettei näköyhteyttä kaikkiin huoneisiin ole siltä puolelta taloa, jossa Pete on?

    Pete menee ulos ja huomaa, että on päivä ja valoisaa. Hän ei koskaan sytytä valoja päivällä, joten asunnossa ei voi olla valoja missään.
  2. Heitin aikoinaan televisioni roskikseen ja lopetin kuvottavien lupamaksujen maksamisen. Tein sen pitkälti YLEsaastan vuoksi.

    Radiossa on muutamia hyviä ohjelmia ja olihan televisiossakin. Tosin ne hyvät tv-ohjelmat ja dokkarit oli hankittu ulkomailta.

    Toivoin lupamaksujen lopettamisella olleen jotain vaikutusta YLEn toimintaan ja olihan sillä. He alkoivat rahoittaa "palvelunsa" suoraan lompakostani, kysymättä minulta mitään.

    Radiossa sitä joku v:ttunaama kus:päätoimittaja luonnehti palvelun parantumiseksi ja kustannusten pienenemiseksi koko kansalle. Lopetin senkin radio-ohjelman seuraamisen.

    Yleisradio on mammutti, joka olisi kuollut sukupuuttoon ja ajat sitten, mutta sen annetaan loisia yhteiskunnassa kuin joku pyhä lehmä.

    Yleisradio saisi tuhlattua vuosittain satoja miljoonia vaikkei sen kanavilta tulisi yhtä ainutta ohjelmaa taikka mitään lähetystä.

    Aikoinaan merirosvoradiot pystyivät parempaan ja rehellisempään ohjelmatuotantoon ja lähetykseen kuin YLE ikinä. Luonnollisesti luvaton lähetystoiminta on ankarien seuraamusten uhalla kielletty.

    Yleisradion pitäisi pystyä luotaamaan suomalaista yhteiskuntaa, sen poliittisia oloja ja mielipiteitä. Tuottamaan ohjelmia, jotka ottavat erilaiset näkemykset huomioon. Ajankohtaisohjelmia, joissa keskusteltaisiin avoimesti ja ennakkoluulottomasti ajan ilmiöistä.

    Mitä olemme YLEltä saaneet?

    Olemme saaneet monikultturismiin sitouteen propagandakoneiston, jonka mittava tehtävä on ollut eristää poliitikkoja ja heidän näkemyksiään. Mustamaalata ja syyttää niin poliitikkoja kuin puolueitakin, siinä missä yhdistyksiä ja yksityisiä kansalaisiakin, jotka eivät jaa YLEn tunnustamaa valtiollista uskontoa monikultturismista, "moniarvoisesta" yhteiskunnasta ja puna-vihreästä maailmankatsomuksesta.

    Suomi on kaatumassa omaan byrokraattiseen mahdottomuuteensa. Kaatuminen ei alkanut YLEstä eikä se pääty siihen. Täytyy vain pitää huolta, ettei tilalle koskaan kasva mitään vastaavaa tiedonvälityksen irvikuvaa ja painajaista.
  3. Missään tapauksessa seksihaluista ei tarvitse puhua mitään, kaiken voi ilmaista eroottisella kehonkielellä. Luultavasti se toimii jopa paremmin kuin verbaalinen vaihtoehto.

    Jos asutte samassa taloudessa ja jaatte keittiön, on se mitä otollisin paikka halujen ilmaisemiseen.

    Muutenkin eroottista mieltään voi osoittaa hipaisemalla tai painautumalla varovasti toista vasten ohi mentäessä. Eleisiin kuuluu myös pitkien ripsien räpsyttely ja ujosti katsominen. Voit myös tekeytyä arkipäiväisessä tilanteessa vähän avuttomaksi ja saat hänet auttamaan sinua. Kiitokseksi voit varovasti suudella häntä vaikka poskelle.

    Pukeutuminen vaikuttaa myös. Ei kannata yliampua, mutta pari avonaista paidannappia ovat varma katseenvangitsija. Voit myös kysyä kämppikseltäsi neuvoa pukeutumisen suhteen: "Onko tämä mielestäsi liian rohkea siskontyttären synttäreille?"

    Jossain vaiheessa hölmöinkin kämppis alkaa ymmärtää mistä on kyse. Mikäli hän ei silloinkaan tee aloitetta, voit ilmaista halujasi jo vähän suorasukaisemmin.

    Katsele häntä kulmiesi alta, hymyile ujosti ja hivele sormella huuliasi. Jos hän alkaa katsella kiinnostuneen oloisena, voit laittaa sormen hitaasti huuliesi väliin ja imaista sitä hellästi.

    Kuten jo mainittiinkin on keittiö mainio paikka eroottisten halujen osoittamiseen. Voit leipoa ja pyytää häntä auttamaan. Käytännöllisesti kaikki mitä taikinan kanssa tekee, on eroottista. Siinä ei siis voi mennä pieleen, onnistuivat leipomukset taikka eivät.

    Erilaisia ruoka-aineita voi käyttää sellaisenaan eroottiseen elehtimiseen kuten vaikkapa banaaneja ja kurkkua. Monen halut heräävät välittömästi kun näkevät esimerkiksi jäätelötuuttia nuoltavan ja imeskeltävän nautinnollisen näköisenä. Avainsana on nautinnollisen näköisenä. Naama irvessä pureskeltu porkkana ei ole eroottista kenenkään mielestä.

    Jos mikään ei ylläolevista ei auta, voit aina mennä yöllä alasti hänen huoneeseensa, käydä hänen viereensä makaamaan ja käydä asiaan konkreettisesti käsiksi. Jos hän säikähtää ja syyttää sinua jostain, voit aina sanoa kävelleesi unissasi ja luulleesi leikkineesi koiran kanssa.
  4. Yritystuen tarkoitus ei ole tulonsiirto veronmaksajilta osakkeenomistajille.

    Tuet on tarkoitettu toimeentuleville yrityksille.

    Miksi niitä maksetaan?

    Yleensä yritystuki perustellaan aluepoliittisista syistä. Kaikki alueet eivät Suomessa ole yhdenveroisia, mitä yritysten toimintakykyyn tulee. Esimerkiksi tuotteiden kuljetusmatkat ovat monissa osissa maata pidempiä kuin toisissa osissa.

    Lisäksi yrityksiä halutaan tukea, että alueelle syntyisi ja siellä säilyisi työnantajia.

    Tukien tarkoituksena ei ole vääristää kilpailua, mutta mahdollistaa yritysten perustaminen ja kasvu.


    Yritys ja osakkeenomistajat


    Yritys ja osakkeenomistajat eivät ole sama asia. Osakkeenomistajat ovat sijoittaneet varojaan yritykseen. He eivät tehneet sitä siksi, että heillä oli ylimääräistä rahaa eivätkä tienneet, mihin sen olisivat antaneet. Osakkeita on ostettu nimenomaan tuottotarkoituksessa.

    On mahdollista sopia, ettei yritys maksa osakkailleen osinkoa, mutta ellei sovintoon päästä, voidaan osinkoja vaatia.

    Mikäli tukea saavilta yrityksiltä evätään mahdollisuus osinkojen jakoon, ei tämä innostane sijoittajia ja he joko ovat investoimasta yritykseen lainkaan taikka yrittävät päästä sijoitusrasitteestaan mahdollisimman nopeasti eroon.


    Yritystuet

    Yritystukia on Suomessa monenlaisia, starttirahat, investointituet, kehittämistuet, pienyritystuet, kansainvälistymistuet ynnä muut.

    Tuet siis myönnetään tiettyä ja määriteltyä tarkoitusta varten. Mistään rahalahjasta ei ole kysymys.

    Yleensä tukia myöntää TE-keskus ja toivottavasti se myös seuraa tukien käyttöä sekä tuilla saatua hyötyä työllistymisen ja kasvun suhteen.

    Minulla on omat epäilykseni näiden tukien väärinkäytöstä, mutta ei niillä kasvottomien sijoittajien taskuja pullisteta. Lähinnä rahaa voisi valua perustettavien yritysten omistajille, joskin nämä summat ovat aika pieniä.

    Hyvä-veli-verkostojen maassa voidaan yrityksen kassaan kaataa tukia, jotka sitten kirjanpidollisilla huijauksilla ohjautuvat osinkoihin. Tällöin kuitenkin puhutaan jo kirjanpitorikoksista.

    Uskoisin tukien käyttöä kuitenkin valvottavan jollain tavalla.
  5. Kulta ei ole ainoa metalli johon valtion raha on kiinnitetty. Myös hopeaa on tähän tarkoitukseen käytetty. Hopeaa on käytössä paljon enemmän kuin kultaa ja rahat lyötiinkin usein hopeisina. Valuutalla oli siis jokin arvo vaikka siihen lyöty nimellisarvo katosikin.

    Arvometallien arvo vaihtelee kysynnän ja tarjonnan mukaan. Tilanteissa, joissa hopearahan nimellisarvo kävi pienemmäksi kuin sen arvo metallina, se luonnollisesti katosi kierrosta ja suli metalliköntiksi. Valtion täytyi tällöin ostaa kovaan hintaan lisää hopeaa, että kierrossa olisi rahaa. Raha kallistui ja siihen piti lyödä suurempi nimellisarvo.

    Jos palkka ei noussut, piti yhtä hopearahaa kohti tehdä enemmän töitä. Jos välttämättömien elintarvikkeiden hinnat eivät laskeneet, joutui tekemään tosissaan töitä, että selvisi edes hengissä. Näin ollen pelkkä metallin kysyntä vaikutti suuresti inflaatioon.

    Kultaisiakin rahoja on joissain tapauksissa lyöty ja käytetty.

    Ymmärrettävästä syystä seteleitäkin käytettiin, joilla pankit tai valtio sitoutuivat maksamaan haltijalle sen nimellisarvon verran hopeaa tai kultaa.

    Voidaan ajatella, että valtiolla oli suuri köntti kultaa ja kaikki käytössä ollut raha oli täsmälleen sen kultamäärän arvoinen. Näin ollen kultamäärä oli jaollinen kaikilla käteisenä olevilla markoilla.

    Ensimmäisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen kultakannasta luovuttiin. Rahaa lyötiin kuin punatukkaista ottotytärtä ja keskuspankkien kulta ei olisi millään riittänyt lunastamaan painettuja seteleitä takaisin.

    Saatiin aikaiseksi kaaos ja 1930-luvun lama.

    Toisen maailmansodan jälkeen perustettiin Bretton Woods järjestelmä, jossa maailman valuutat suhteutettiin Usan dollariin. Tällöin dollari sidottiin kultaan edelleen.

    1970-luvulla Yhdysvallat irtautui kultakannasta ja kaikki valuutat sen myötä viimeistään.

    Raaka-aineita myydään maailmassa pääasiassa US-dollareilla. Näin ollen dollarin arvoa ei määritä yksin kulta ja sen arvo vaan useimmat raaka-aineet, kuten öljy.

    Valuutat ovat jatkuvan kysynnän ja tarjonnan kohteena. Niillä on oma arvonsa suhteessa toisiinsa.

    Kultaa on maailmassa hyvin rajallinen määrä. Nykyisillä rahamäärillä eurolla saa aika pienen hipun. Tuhannella eurolla saanee noin 30g.

    Joku voi esittää kysymyksen, että miksei raaka-aineita voisi kahden valtion välisillä kaupoilla vaihtaa muutenkin kuin sitomalla arvoja dollariin?

    Ajatellaan vaikkapa, että yksi tarvitsee toiselta öljyä ja toinen sellua. On selkeää, että kumpikin osapuoli hinnoittelee tuotteensa samassa valuutassa ja vaihto käydään arvonmukaisissa suhteissa.

    Mitä etua tästä on Usalle?

    Käsittääkseni kaikkien raaka-aine ostajien on tehtävä tarjouksensa dollareissa ja kun kaupat tapahtuvat, on suoritus tehtävä dollareilla, vaikka kaikki tapahtuu sähköisesti.

    Tätä varten on saatava dollareita. Luonnollisesti dollareita saadaan amerikasta tai muualta.

    Tämä jatkuva kysyntä pitää yllä dollarin arvoa.

    Arvokas oma valuutta antaa mahdollisuuden ostaa halvalla muiden tuotteita.

    Toisin sanoen amerikkalaisen ei välttämättä tarvitse työskennellä sen hopealanttinsa eteen ihan samalla tavoin kuin muiden ihmisten. En ota kantaa tässä yhteydessä tilanteeseen Suomessa.

    Valuutat ja niiden arvojen määräytymisen perusteet ovat sangen monimutkaisia, itsekin olen ihan aloittelija. Yritän silti perehtyä asiaan.
  6. Voiko joku väittää, etteikö Halla-ahoa olisi uhkailtu, ja että mediat olisivat olleet puolueettomia kirjoittaessaan hänestä? Otetaan nyt esimerkiksi vaikkapa Yleisradion pääuutislähetys, jossa Ylen toimittaja nimitteli häntä rotutohtoriksi.

    Mitä tulee julkisuuden henkilöiden kokemaan panetteluun, loukkaamiseen ja uhkailuun, on sitä harrastettu ennen sähköpostiakin.

    Niin kauan postia on kuljetettu, on sitä kautta toimitettu törkyä vastaanottajille.

    Ulostepaketin lähettäminen loukkaamistarkoituksessa julkisuuden henkilölle ei ollut mitenkään ennenkokematon ilmiö 50 vuotta sitten tai sen jälkeenkään.

    Tämä tietysti vaati paketinlähettäjältä jonkin verran vaivaa ja ponnistelua, että paketti saatiin täytettyä ja matkaan saatettua. Hetken mielijohteesta niitä ei lähetelty.

    Nykyään törkypostin lähettäminen on vaivatonta. Se ei vaadi postimerkkien ostamista, ei pakkauksen hankkimista eikä sen kuljettamista postiin. Riittää, että näpelöi tietokoneellaan sopivan muotoisen törkykirjelmän ja lähettää sen haluttuun päämäärään sähköisesti. Tämän voi tehdä hetken mielijohteesta ja siinä mielentilassa, missä nyt kulloinkin sattuu olemaan. Törky ei siis vaadi edes sitä pientä ruumiillista ponnistusta, minkä se aikoinaan teki.

    Tästä johtuen on törkyviestien määrä lisääntynyt potensseissa entiseen verrattuna.

    Monet poliittiset toimijat saavat törkypalautetta kansalaisilta usein tai jopa päivittäin. Halla-aho ei tässä suhteessa ole poikkeus. Selkeisiin uhkauksiin tulisi silti asianmukaisesti ja tarkoituksenmukaiselta taholta reagoida, vaikka uhkauksen kohteena olisikin Halla-aho.

    Poikkeuksellisia ovat julkisten tiedotusvälineiden juttujen yhteydessä Halla-ahosta tekemät luonnehdinnat. Jostain syystä useimmat hänestä kirjoitetut jutut tehdään halventavaan sävyyn. Ei välttämättä suoranaisesti, mutta rivien välistä voidaan selkeästi lukea jutun kirjoittajan ja julkaisijan antipatia Halla-ahoa kohtaan.

    Yllä mainittu asenteellisuus on ymmärrettävää puolue- tai aatekantaa tunnustavalta medialta. Kun puolueettomaksi julistautuvat mediat tekevät sitä jatkuvasti, on syytä epäillä sekä kyseisten medioiden puolueettomuutta että niiden asenteellisuutta nimenomaan Halla-ahon osalta.

    Näin ollen voitaisiin puhua Halla-ahoon kohdistuvasta mediavainosta.