Vapaa kuvaus

Aloituksia

133

Kommenttia

4798

  1. Nuoremmat mopoautoilijat taitavat olla enemmänkin niitä virtuaalisesti ja simuloidusti korttinsa hankkineita.
  2. Sinänsä ajatus, että otettaisiin 100 miljardia velkaa aina kun sille löytyisi käyttöä, voisi jossain mielessä olla ihan hyvä ajatus. Ikävä kyllä lainaraha ei ole ilmaista.

    Lainasta maksetaan korkoja, muutenhan kannattaisi aina ottaa uutta lainaa ja maksaa sillä vanha pois, jos velkoja alkaa vaatia rahojaan takaisin.

    Rahaa lainataan aina riskillä. Olet varmasti itsekin lainannut rahaa jollekin ja miettinyt, maksaako hän ikinä takaisin. Mitä suurempi riski on lainan jäämisestä maksamatta takaisin, sitä suurempi on korko. Lainaaja haluaa siis suuremman tuoton lainalleen, koska hän ottaa sen myöntäessään suuremman riskin, että menettää rahansa.

    Valtiot maksavat veloistaan korkoa. Voidaan sanoa, että mitä enemmän valtiolla on velkaa suhteesssa tuloihin, sitä enemmän siltä vaaditaan korkoa lainoille. Valtion velka ei ole yksittäinen laina, jolla olisi jo sovittu korko. Lainoja otetaan monista eri lähteistä ja niiden korot sovitaan erikseen.

    Suomen valtion velasta maksetaan vuosittain korkoja jo miljardeja. On siis lainattava rahaa, että valtio selviää entisten lainojensa koroista.

    Jos lainaajien luottamus valtion kykyyn maksaa velkansa tai niiden korkoja, alkavat lainojen korot nousta reilusti. Tällöin valtion budjetista entistä suurempi osuus menee vain lainojen korkoihin ja lainaa on otettava entistä enemmän.

    Jos valtion kassasta loppuvat rahat, ei niitä voida painaa lisää kuten joskus markka-aikana. Tällöin jäävät palkat ja muut menot maksamatta.

    Viime kädessä puuttuvat varat revitään veronmaksajilta, joiden ei olisi mittavaan velkaantumiseen pitänyt ikinä suostuakaan.
  3. Silmät ammollaan tuijottava ja örisevä olento voitaisiin ajatella joko vihaiseksi taikka kuolemaa tekeväksi olennoksi.

    Olisiko se oikeasti pelottavaa jos kohtaisit yllä mainitulla tavalla ääntelevän ja elehtivän pikkupojan vaikkapa lämpimänä päivänä aurinkoisella hiekkarannalla?

    Yleensä kaikki ihmiset pelkäävät kuolemaa. Kenties elokuvan kokoamat viitteet kuolemasta saivat kuolemanpelkosi heräämään.

    Muistan yhden tosi pelottavan tarinan televisiosta lapsuudestani. Taisi olla Hämärän rajamailla tai jotain. Siinä oli joka kerta eri tarina.

    Tarkoittamassani tapauksessa oli joku nuori mies kuollut liikenneonnettomuudessa ja äitinsä oli kovin murheenmurtama.

    Äiti ryhtyi jonkin sortin manaustoimiin ja sai jotain palaamaan takaisin.

    Hahmo käveli kotiovesta sisään. Hänellä oli pojan vaatteet päällään ja muutenkin vastasi ruumiinrakenteeltaan häntä. Äiti oli onnesta ymmällään, hän sai vasta kuolleen poikansa takaisin.

    Katsojille näytettiin kotiin tullutta poikaa vain sivulta ja takaa. Hitaasti kamera kiertyi pojan etupuolelle ja hänen vilauksessa näytetyt kasvonsa olivat täysin valkoiset ja demonisesti vääristyneet.

    Miksi koin kuvakerronnan pelottavana?

    Voitaisiin sanoa, että uskon ainakin jossain mielessä sielun kuolemattomuuteen ja suhtaudun varovaisesti kokeiluihin kuolleiden palauttamiseksi takaisin eläviksi. Koskaan ei tiedä, mitä sieltä oikeasti takaisin tulee. Tässä ei kuitenkaan ole kyse siitä.

    Tarinassa oli keskeisessä osassa äiti ja poika. En sitä aikoinaan ymmärtänyt, mutta nykyään olen alkanut ymmärtänyt suhteemme monimutkaisuuden.

    Äitini isä oli aikoinaan tehnyt itsemurhan kun äitini oli teini-ikäinen ja se vaivasi äitiäni vielä aikuisenakin, luultavasti vielä nykyäänkin.

    Hän kertoi minulle isästään ja tämän tekemästä itsemurhasta. Ymmärsin, että se koski häneen kovasti.

    En ajatellut kuolemaa sen enempää kuin kukaan muukaan minun ikäiseni teini. En ollut masentunut, minulla oli ystäviä ja kaikki oli hyvin.

    Miksi koin televisiokertomuksen mieleenjäävän pelottavana?

    Hämärän Rajamailla "onnettomuudessa" kuollut nuori tulee takaisin ja tapaa äitinsä. Tämä palannut hahmo on täynnä vihaa ja satuttamisen halua, eikä suinkaan entinen poika, jota hän takaisin odotti.

    Toisin sanoen poika on kuollut satuttaakseen äitiään, eli tehnyt itsemurhan.

    Minä en ainakaan tietoisesti halunnut kuolla, enkä ainakaan halunnut tehdä itsemurhaa.

    Mutta ilmeisesti jo pelkkä ajatus äitini satuttamisesta kuolemalla oli alitajunnalleni liian herkullinen.

    Rakastan äitiäni, enkä tekisi ikinä mitään häntä loukkaakseni taikka satuttaakseni.

    Ihmismielen voimat myllertävät syvemmällä kuin voimme niitä tiedostaa.

    Pelkosi liittynee kuolemaan, mutta kukaan ei voi sanoa pelkäätkö enemmän omaa kuolemaasi kuin jonkun toisen? Vastaus on omassa mielessäsi.
  4. Aiheista velvoiteoikeuden luulisi olevan aika selkeää. Se on sellaista peruskauraa sopimuksista.

    Oikeusinformatiikka ja sähköinen asiointi ja viestintä julkisella sektorilla, voi olla jo hankalammin hahmotettavaa. Aikoinaan pääsykoekirjoissa ollut oikeusinformatiikka vaikutti copy-pastetulta sekametelisopalta.

    Sinänsä oikeusinformatiikka on loppujen lopuksi melko selkeää tavaraa, mutta Suomessa lainsäädäntö kehittyi ja muuttui nopeasti. Jo pelkät lakien nimet olivat koukeroisia kuten "laki sähköisen viestinnän ja automaattisen tietojenkäsittelyn käyttämisestä yleisissä tuomioistuimissa" ja "laki vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä allekirjoituksista". Lisäksi pääsykoemateriaali piti sisällään pitkiä luetteloita eri hallitusten tavoiteohjelmista informaatioteknologian hyödyntämisen suhteen. Kokonaisuuden hahmottaminen oli hyvin hankalaa.

    Johdatus kansainväliseen rikosoikeuteen, sisältänee paljon asiaa kansainvälisten rikostuomioistuinten historiasta ja toiminnasta.

    Esineoikeuden perusteet voivat osittain olla melko käsitteellisiä, mutta sen pitäisi olla melko selkeää ja helposti luettavaa.

    Vero-oikeuden perusteiden luulisi pyörivän pitkälti verojen ja niiden maksamisen perusteiden ympärillä, joten melko selkeistä asioista on kyse.

    Sosiaalihuolto ja asiakkaan oikeusturvan uskoisi pureutuvan sosiaalilainsäädäntöön ja sosiaalihuollon toimintaan. Lukiessa voi olla eduksi, jos on ollut sosiaalihuollon asiakkaana aiemmin.

    Lukemista riittää ja kaikista aiheista varmasti kysytään jotain.
  5. Pitkät kalsarit eivät varsinaisesti ole mikään eroottinen asuste. Ymmärrän hyvin jos niiden näkeminen alkaa kuvottamaan, varsinkin jos ne ovat risaiset taikka likaiset.

    Pitkien kalsareiden kuten muidenkin alusasujen suhteen kannattaa olla tarkkana. Mikäli niitä käyttää julkisella paikalla, tulisi ne aina kätkeä jonkin päällysvaatteen alle.

    Kalsareiden niin pitkien kuin lyhyidenkin käyttäminen on siis sallittua, kunhan käyttää niiden yhteydessä joitain muitakin housuja.
  6. Taisin joskus tämän Grudge-elokuvan nähdäkin, jokseenkin jännä esitys.

    Jostain syystä koet unissasi tähän elokuvaan liittyvää visuaalista ilmaisua ja ilmeisesti henkilöhahmojakin siinä esiintyy.

    Epäilemättä elokuvan katsominen oli pelottava kokemus. En kuitenkaan usko kokemuksen traumatisoineen sinua niin, että pelkäisit elokuvaa ja sen katsomiskokemusta itsessään niin, että näet siitä edelleen painajaisia.

    Tarkoitan yllä sanomallani, että esimerkiksi fyysisen hyökkäyksen kohteeksi joutunut ihminen voi kärsiä pitkään tapaukseen liittyvistä painajaisista ja muista ahdistusoireista. Yleensä tällaista tilaa hoidetaan joko/tai psykoterapialla ja lääkkeillä.

    Onnistuneiden ja pelottavien (eli hyvien) kauhuelokuvien kuvamaailmaan, kerrontaan ja juoneen liittyy yleensä alitajuisia elementtejä, jotka saavat varsinaisen ahdistuksen ja pelonkokemuksen katsojassa esille. Monesti tämä tapahtuu vasta myöhemmin elokuvan katsomisen taikka tarinan kuulemisen jälkeen.

    Elokuvien raakuudet eivät yleensä aiheuta kummoista pelkoa taikka ahdistusta, koska äkkisältäänkin esitettynä ihminen tajuaa ne epäaidoiksi, eikä niiden näkeminen ahdista.

    Onnistunut kauhu esitetään yleensä unenomaisena kokemuksena. Tästä upeana esimerkkinä on Stanley Kubrikin Hohto.

    Nukkuessaan ihminen kokee tunteita ja nämä tunteet näkyvät kuvina. Luonnollisesti jokainen näkee unet omalla tavallaan, mutta tunteet ja ahdistavat ajatukset seurailevat yleensä jonkinlaisia yleisiä malleja.

    Grudge-elokuvassa nuori henkilö muuttaa taloon, jossa on tapahtunut paljon väkivaltaa ja kuolemaa. En ala koko elokuvan juonta toistamaan, mutta kyse on koko perheen kuolemaan johtaneesta perheväkivallasta. Kuolleet äiti ja lapsi jäivät taloon kummittelemaan.

    Isän käden kautta kuollut perhe vihjaa alitajuisesti lapsuuden olosuhteisiin, jossa on ollut tukahduttava auktoriteetti.

    Kaunaa kokevat äiti ja poika vihjaavat puolestaan tukahduttavaa auktoriteettia kohtaan tunnettuun vihaan. Luonnollisesti tätä vihaa ei ole koskaan tuotu julki. Elokuvassakin vihaa osoittavat vain kummitukset, eivät elävät ihmiset.

    Kyse on siis vihasta, jota koetaan sellaista henkilöä kohtaan, johon sitä ei voi osoittaa.

    Miksi vihan kokeminen on ahdistavaa, jos sitä ei voi kohdistaa kehenkään.

    Ahdistavuus tulee juuri vihan kohteesta. Häntä kohtaan tunnetaan vihaa, mutta sitä ei voi osoittaa millään tavalla, ei edes omissa ajatuksissaan. Vihan osoittaminen olisi väärin, vastoin kaikkia periaatteita ja suorastaan inhottava ajatus.

    Grudgen katsojan ahdistus ei siis välttämättä tule pelosta, että joutuu omatta syyttään toisen vihan ja katkeruuden kohteeksi. Alitajuinen elementti on, että katsoja saattaa samaistua vihaan, jota ei halua kokea, mutta kokee kuitenkin, koska hänellä on itselläänkin kokemuksia tukahduttavasta auktoriteetistä, eli isästään tai äidistään.

    Et tietenkään voi vihata vanhempiasi, joten ahdistut siitä tunteesta.

    Koska tunteen on virittänyt tämä elokuva, on luonnolliosta, että unesi kuvamaailmakin on siitä peräisin.

    Varsinainen kysymyksesi koski, että miten näistä painajaisista pääsee eroon.

    Sanoisin, että kannattaisi miettiä tarkkaan, ihan yksityiskohtia myöten, mikä siinä elokuvassa ja niissä unissa oikein pelottaa.

    Sinua ahdistaa ja pelottaa, koska et ymmärrä mikä sinua ahdistaa ja pelottaa.

    Anteeksi pitkä vastaus.
    Kiitos unesi ja ajatustesi jakamisesta.