Vapaa kuvaus

Aloituksia

135

Kommenttia

5223

  1. Kenties aloittaja mieltää, että parisuhde kestää koko elämän ajan ja että kun kerran pariutuu, ei ole enää tarvetta pariutua. Asian ei välttämättä tarvitse olla niin.

    Otetaan esimerkki, jossa naisia ja miehiä on populaatiossa sama määrä (yksinkertaistuksen vuoksi) 10 kumpaakin. Näistä kymmenestä naisesta kaikki ovat jossain vaiheessa parisuhteessa mies numero yhden kanssa. Puolet naisista on lisäksi suhteessa mies numero kahden kanssa. Näiden lisäksi naisista kolme on parisuhteessa mies numero kolmen kanssa. Naisista kaksi on lisäksi parisuhteessa mies numero neljän kanssa ja naisista yksi on parisuhteessa vielä mies numero viiden kanssa.

    Mies numero 1, suhteita 10.
    Mies numero 2, suhteita 5.
    Mies numero 3, suhteita 3.
    Mies numero 4, suhteita 2
    Mies numero 5, suhteita 1.
    Miehet 6-10, suhteita 0.
    Miehillä parisuhteita yhteensä 21.

    Naiset 1-10, suhteita 10
    naiset 1-5 suhteita 10+5
    naiset 1-3 suhteita 10+5+3
    naiset 1-2 suhteita 10+5+3+2
    naiset 1, suhteita 10+5+3+2+1 yhteensä 21 parisuhdetta, kuten miehilläkin.

    Erotuksena miesten naisten välisissä suhteissa on, että miehistä puolet jäi kokonaan ilman suhdetta, kun naisista kaikilla oli vähintään yksi suhde. Yhdelläkään naisella ei ollut enempää kuin viisi parisuhdetta miehen kanssa.

    Yhdellä miehistä oli tuplasti enemmän suhteita kuin naisella, jolla oli eniten suhteita.

    Miehillä, joilla oli suhteita, oli niitä keskimäärin 21/5= 4,2 kappaletta.

    Naisilla, joilla oli parisuhteita, oli niitä keskimäärin 21/10= 2,1 kappaletta.

    Miehet siis olivat parisuhteessa keskimäärin tuplasti enemmän kuin naiset, vaikka puolet miehistä jäi kokonaan vaille suhdetta.
  2. Rakkaus, kuten muutkin tunteet ovat tyhjentävästi vaikeasti määritettävissä. Rakkauteen kuuluu monia asioita ja asiat johtavat rakkauteen. Jossain mielessä rakkauteen kasvetaan ja opitaan, mutta rakkauden ilmapiiriin voi päästä sisään muutoinkin, kuten lapsi äitinsä sylissä.

    Ensiksi pitää erottaa toisistaan ihastuminen ja rakkaus, sillä ihastus on mitä tahansa ihailua, vaikkakin romanttisella mausteella. Romantiikkakaan ei ole rakkautta, sillä romantiikkaa voidaan kokea sivusta, samoin kuin voidaan kokea himoakin. Sivusta kokemisella tarkoitan, ettei siihen haluta sitoutua taikka ottaa sitä vakavasti.

    Rakkaus voi olla yksipuolista, mutta sellaisena se on kidutusta, josta syystä rakkauden syttyminen ja lämpimänä pysyminen edellyttää yleensä vastarakkautta.

    Miehen ja naisen välinen ihastuminen muistuttaa pakkomiellettä, mutta siinä missä pakkomielle taikka muut pakkoneuroosit ovat ahdistavia, on ihastuminen mitä miellyttävin kannuste. Ihastumista seuraa yhteiselo ja yhteen kasvaminen, rakkaus.

    Rakkaus on side, sementti, joka pitää kahta muurissa olevaa kivenmurikkaa yhdessä, kohtasipa muuria millainen myrsky tahansa. Vaikeudet saattavat jopa vahvistaa suhdetta.

    Ketkään eivät tunne pariksi muodostavaa rakkautta heti vaan kumpikin osapuoli kasvaa siihen vähitellen, kunnes huomaa, ettei ole enää oma itsensä ilman toista.

    Paavalin sanoin: Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaiken se kärsii.

    Vaikka Paavalin mukaan rakkaus ei koskaan kuole, sanoisin että se saattaa ainakin viiletä siihen pisteeseen asti, että halutaan kasvaa erilleen ja irti toisesta kokonaan. Kenties siksi, ettei olla koettu vastarakkautta, taikka sitten elämän prioriteetit menevät uusiksi halujen, tarpeiden taikka jonkun muun syyn vuoksi.

    Jossain määrin erotessa koetaan samaa mitä nuoret kokevat, kun haluavat erkaantua vanhemmistaan, vaikka heitä rakastavatkin, mutta kokevat, että on aika kasvaa heistä irti. Jotkut osoittavat kapinamieltään näyttävästi, eräät vain pakkaavat laukkunsa ja lähtevät ilman halua loukata ketään.

    Siinä missä yhteen kasvaminen oli ihanaa ja luonnollista, on eroon kasvaminen vaikeaa, vie aikaa ja tuntuu väärältä. Samalla tavalla koetaan tunteita, kun joku läheinen kuolee, paitsi että eroon kasvamistilanteessa syyllisyyden ja katkeruuden tunteet ovat voimakkaammat.
  3. "Neekeri" ei ole rasistinen sana. Miten mikään sana sellaisenaan voisi olla sen enempää rasistinen kuin olla sitä olematta?

    Aikoinaan Suomessa kukaan järkevällä itsesuojeluvaistolla varustettu yksilö ei milloinkaan lausunut ääneen sanaa "karhu". Sitä ei jätetty lausumatta siksi, että sana olisi ollut rasistinen, syrjivä taikka loukkaava niitä kohtaan, jotka joko identifioituvat karhuiksi taikka olivat sellaiseksi identifioitumatta.

    Kyseinen sana jätettiin lausumatta pelosta ja kunnioituksesta, että sanomalla sana, maagisesti saatiin aikaiseksi karhun ilmaantuminen. Samasta syystä kirosanojakin vältettiin käyttämästä, koska paholaisen nimen lausuminen kutsui hänet jollakin tavalla esiin taikka vaikuttamaan asioihin.

    Sanat ovat vain sanoja, niillä ei ole mitään maagisia voimia. Voin lukea loitsun peräjälkeen, eikä niillä ole mitään vaikutusta mihinkään. Sana "neekeri" ei poikkea näistä. Sana sanomalla ei kutsuta neekeriä ilmestymään tyhjästä, taikka manata häntä katoamaan jonnekin.

    Toki mikä tahansa sana voi olla kenen tahansa mielestä loukkaava, jos sitä käytetään nimityksenä, siis "haukkumasanana". Sana "neekeri" ei kuitenkaan ole mikään haukkumasana. Sillä sanalla on ihan sanakirjassa oleva merkitys. Se on siis käsite ja määrite. Kuinka jonkin asian määritelmä tai sen perusteella muodostettu käsite voisi olla "kielletty sana"?

    Saadaan aika paljon paukuttaa noitarumpua, ennen kuin minä taivun käsitykseen, että sana "neekeri" on jollain tavalla universaalisti niin loukkaava käsite, määritelmä ja sana, että sen käytöstä täytyy ihmisyyden nimissä luopua kertakaikkiaan.
  4. Ikävä kyllä monet ovat parin työttömyysvuoden jälkeen sellaisessa kunnossa, ettei kukaan palkkaa heitä mihinkään työhön, koska parempiakin hakijoita on jonossa. Työkokeilu on sitä varten, että työtön saa jonkinlaisen kosketuspinnan arkirutiiniin ja jonkinlaisen osoituksen siitä, että ylipäätään kykenee työhön. Työkokeilu ei siis ole työnantajaa varten, vaan pitkäaikaistyötöntä työnhakijaa varten, eräänlaista terapiaa.

    Jos ihmisellä ei ole mitään työkokemusta, ei mitään koulutusta mihinkään työhön, on hänessä silloin jotain vikaa. Työpaikat eivät ole mitään toipumiskoteja ongelmaisille, mutta yhteiskunta tarjoaa sellaisenkin vaihtoehdon niille, jotka ovat halukkaita sitä kokeilemaan.