Vapaa kuvaus

Aloituksia

138

Kommenttia

5590

  1. Rikoslain 36 luvun 1 §: mukaan:

    Joka, hankkiakseen itselleen tai toiselle oikeudetonta taloudellista hyötyä [...erehdyttämällä ...] on tuomittava petoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

    Sinänsä petoksen tunnuksenmerkistö täyttyy, jos tavoitellaan oikeudetonta taloudellista hyötyä toisen kustannuksella häntä jollakin tavalla erehdyttämällä. Esimerkkinä voisi olla vaikkapa tietoisesti aiheettoman laskun tarkoituksellinen antaminen, jolloin kyse on petoksesta taikka sen yrittämisestä.

    Mitä tulee yksityisalueella pysäköimiseen ja sen seurauksena annettaviin yksityisoikeudellisiin maksuvaatimuksiin ei asia ole niin selkeä. Valvontamaksu perustuu siihen, että yksityisalueella on tietyt säännöt pysäköimisen suhteen, jotka ilmoitetaan yleensä liikennemerkeillä. Edelleen yksityisalueella on havaittavissa oleva kyltti, jossa ilmoitetaan, että sääntöjen vastaisesta pysäköimisestä veloitetaan tietyn suuruinen valvontamaksu, ja lisäksi, että pysäköimällä hyväksyy ehdot.

    On siis kyse sopimusrikkomuksesta ja siihen liittyvästä sopimussakosta.

    Luonnollisesti tietoisen aiheettomasti jaetut valvontamaksut (sopimussakot), siinä toivossa, että saa niistä jotain taloudellista hyötyä, on petos. On kuitenkin hyvin vaikea sanoa tapauksen kaikkia yksityiskohtia tietämättä, ovatko maksumääräykset ylipäätään aiheettomia, saati sitten ovatko ne annettu tietoisena siitä, että ne ovat aiheettomia.

    Pysäköintitunnukset (luvat) eivät oikeuta pysäköimään kaikkialle, varsinkaan jos niissä ei olla yksilöity mihin lupa oikeuttaa. Esimerkiksi invalupa ei oikeuta pysäköimään yksityisalueelle, koska muutoinhan invaluvalla voisi täysin rajoituksetta pysäköidä vaikka naapurin nurmikolle.

    Mikäli koet saaneesi aiheettoman laskun, voit reklamoida, ja jos joku tosiaan vie aiheettoman laskun käräjille, voit esittää asiasi siellä ja laskun kirjoittaneen on todistettava sen aiheellisuus.
  2. "Laki
    julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta

    2 §
    Julkinen työvoima- ja yrityspalvelu
    Työ- ja elinkeinotoimisto, työ- ja elinkeinohallinnon asiakaspalvelukeskus ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus tarjoavat julkisia työvoima- ja yrityspalveluja siten kuin tässä laissa säädetään. Julkisilla työvoima- ja yrityspalveluilla edistetään työmarkkinoiden toimivuutta turvaamalla osaavan työvoiman saatavuutta ja tarjoamalla työtä hakeville mahdollisuuksia saada työtä sekä edistetään uuden yritystoiminnan syntymistä ja kehitetään yritysten toimintaedellytyksiä ja työelämän laatua.

    Julkisena työvoima- ja yrityspalveluna tarjotaan työnvälityspalveluita, tieto- ja neuvontapalveluita, osaamisen kehittämispalveluita sekä yritystoiminnan käynnistämis- ja kehittämispalveluita. Julkiseen työvoima- ja yrityspalveluun kuuluvat myös henkilöasiakkaan palveluprosessiin liittyvät asiantuntija-arvioinnit sekä tämän lain mukaiset tuet ja korvaukset.

    4 §
    Julkisten työvoima- ja yrityspalvelujen tarjoaminen

    Työ- ja elinkeinotoimisto, työ- ja elinkeinohallinnon asiakaspalvelukeskus tai elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ja asiakas arvioivat yhdessä asiakkaan palvelutarpeen, jonka perusteella tarjotaan julkisia työvoima- ja yrityspalveluja, jotka parhaiten turvaavat osaavan työvoiman saatavuutta ja edistävät henkilöasiakkaan sijoittumista avoimille työmarkkinoille sekä edistävät yritystoiminnan käynnistymistä tai kehittymistä.

    Julkisia työvoima- ja yrityspalveluita tarjotaan asiakkaiden omatoimisesti käytettävinä palveluina ja henkilökohtaisena palveluna. Asiakkaan asiointitapa sekä yhteydenpito julkisia työvoima- ja yrityspalveluita tarjoavan viranomaisen ja asiakkaan välillä määräytyvät arvioidun palvelutarpeen perusteella."

    Laissa ei siis sanota, että TE-keskuksen on löydettävä jokaiselle työttömälle työnhakijalle sopiva työpaikka ja taattava, että työtön työnhakija työllistyy kyseiseen paikkaan. Työnvälitys ei tarkoita, että joku aktiivisesti etsii työtä jonkun puolesta vaan että TE-keskus tarjoaa työvoimalle ja työnantajille mahdollisuuden kohdata.
  3. Johan oli marxilais-skitsofreenista höpinää.

    Eihän maailmassa rahaa tarvitse, jos itsensä voi elättää muutenkin. Elämiseen tarvitaan ainoastaan pari-kolmetuhatta kilokaloria ravinnosta saatavaa energiaa ja vettä muutama litra vuorokaudessa. Jos ilmasto ei salli ravinnonkeräilyä alasti, tarvitsee silloin jonkinlaiset pukimet. Sellaisia voi ommella kankaasta, jonka itse kutoo. Neulana voi käyttää terävää luuta, jollaisia saa ravinnoksi pyydystämistään jyrsijöistä. Jos ilmasto ei salli taivasalla yöpymistä voi tehdä itselleen risumajan tai kaivaa itselleen kolon maahan ja lämmittää sitä nuotiolla.

    Tällaiseen elämään et tarvitse rahaa, mutta se vaatii työtä ja vaivaa määrän, jota harva pystyy edes kuvittelemaan.

    Ajatellaan, että olet pyydystänyt kolme rottaa mutta ehdit syödä niistä vain kaksi ennenkuin kolmas pilaantuu. Mitä tehdä? Voit vaihtaa ylimääräisen rotan vaikkapa toisen kutomaan sukkaan, jota tarvitsisit. Mutta se kenellä on sukka, ei halua rottaa vaan kynän. Kynän omistaja asuu parin päivämatkan päässä, joten et ehdi käydä hänen luonaan vaihtamassa rottaa kynään, jonka vaihtaisit sukkaan. Olisi kätevää, jos olisi jokin sinänsä käyttökelvoton asia, jonka kaikki ovat jossakin mitassa valmiita vaihtamaan mihin tahansa hyödykkeeseen. Näin voit vaihtaa rotan vaihtovälineeseen ja vaihtaa puolestaan vaihtovälineen sukkaan vaihtamatta sitä välillä kynään.

    Yleinen ja kaikkien tunnustama vaihtoväline on näin ollen hyödyllinen. Se ei kuitenkaan voi olla helposti kenen tahansa poimittavissa taikka valmistettavissa, koska jos vaihtovälinettä saa aikaiseksi pienemmällä vaivalla kuin hyödykkeitä, kaikki valmistaisivat pelkästään vaihtovälinettä eikä kenelläkään olisi enää mitään.

    On myös huomattava, että jos vaihtovälinettä löytyy jostakin suuria määriä jonka jälkeen kaikilla on sitä paljon, ei kukaan halua enää vaihtaa rottaa, sukkaa taikka kynää samalla määrällä vaihtovälinettä kuin ennen. Tämä siksi, että nopein ehtisi vaihtaa pienellä määrällä kaikki hyödykkeet itselleen ja olla vaihtamatta niitä enää ollenkaan. Näin vaihtoväline olisi menettänyt arvonsa ja kaikki hyödykkeet olisivat päätyneet nopeimpien omistukseen.

    Näin voi siis olla vaihtoväline, jolla mitataan kaikkien mahdollisten hyödykkeiden arvo vapailla torimarkkinoilla.

    On kuitenkin mahdollista, että joku vahva korsto päättäisi kaikkien torilla myytävien hyödykkeiden hinnat, ettei minkään hyödykkeen hinta kohoaisi suuren kysynnän ja vähäisen tarjonnan vuoksi useimpien ulottumattomiin.

    Jos siis olet suurella vaivalla pyytänyt lohen, ja korsto määrää sen vaihdanta-arvoksi kolme helmeä, mutta tiedät saavasi siitä helposti kolmekymmentä, jos saisit vaihtaa sen sillä määrällä vaihdantavälinettä, joka siitä ollaan valmiita suorittamaan, söisit lohen luultavasti itse. Tämä siksi, että lohi on useimpien mielestä herkkua, mutta jos lohesta saa vaihdantavälinettä saman verran kuin porkkanasta, ei vaihto ole enää kannattava. Toisin sanoen, jos hyödykkeestä saatava määrätty vaihdanta-arvo ei ole sama kuin markkina-arvo, ei tuotetta luultavasti edes tuoda markkinoille vaan se vaihdetaaan suoraan johonkin yhtä arvokkaaseen, vaikkapa joulukinkkuun.

    Jos sinulla ei ole lainkaan vaihdanvälinettä, eikä mitään hyödykettä, jota vaihtaa vaihdantavälineeseen, voit vaihtaa työsuorituksesi vaihdantavälineeseen. Siis mikä tahansa työsuoritus ei kelpaa. Työsuorituksesi voi olla esimerkiksi lohen kalastaminen, jonka teet työnantajasi välineillä, ja hän antaa sinulle lohesta viisi vaihdantavälinettä, ja vaihtaa itse lohen joulukinkkuun, josta hän saa markkinoilla kolmekymmentä vaihdantavälinettä.

    Kun olet pyydystänyt tarpeeksi monta lohta työantajallesi, ja tienannut niistä tarpeeksi vaihdantavälineitä, voit jossain vaiheessa vaihtaa ne kaikki onkeen, jolla voit itse alkaa pyydystämään omat lohesi.

    Työllä ja tuotantovälineillä tehdään hyödykkeitä, jotka vaihdetaan vaihdantavälineellä toisiin hyödykkeisiin. Tuotantovälineet eivät synny itsestään, vaan joku on ne työllään valmistanut.

    On myös selvää, että jos omistat jotakin, sinulla on oikeus antaa se jollekulle. Muutoin tuskin voidaan sanoa, että omistaisit jotakin. Jokainen voi siis antaa omaisuutensa jälkeläiselleen.