Vapaa kuvaus

Aloituksia

135

Kommenttia

5211

  1. Tuskinpa mikään parisuhde voi kovin pitkään rakentua asetelmaan, jossa yksi osapuoli palvoo toista ja tekee mitä vain tämän eteen samalla kun tämä toinen osapuoli ainoastaan halveksuu kaikkea, millä toinen itseään nöyryyttää.

    Parisuhde on jo ihastumisvaiheessa vastavuoroisuutta johon siis molemmat osapuolet osallistuvat parhaan kykynsä mukaan. Mikäli näin ei ole, ei silloin kyse ole parisuhteesta vaan hyväksikäyttösuhteesta.

    Yleensä ihminen aistii nopeastikin, jos toinen ei ole samalla asteella sitoutunut yhdessä olemiseen kuin itse on. Tietysti tätä "aistia" sumentaa palvonta-asteelle edennyt ihastus, josta ei ikävä kyllä pääse eroon muuten kuin oppimalla kantapään kautta. Yleensä tämä oppiminen tapahtuu viimeistään 1-20 vuotta nöyryytyksiä kärsimällä, mutta kaikki eivät opi silloinkaan.
  2. Aloittajakin varmasti ymmärtää, ettei mikään yritys palkkaa työntekijää periaatteella "kuka ensimmäisenä ilmoitukseen vastaa". Sen sijaan yrityksellä on tarve tietynlaiselle työsuoritukselle, jota tekemään se palkkaa sopivan henkilön.

    Työpaikkailmoituksessa on lueteltuna ominaisuuksia, joita yritys odottaa hakijalla olevan, mutta edelleenkään yritys ei palkkaa ensimmäistä, joka kokee täyttävänsä kaikki odotukset. Yritys luultavasti etsii jotakuta, joka ymmärtää kyseessä olevan työn kannalta keskeisimmät seikat, joka kommunikoi kielellä, jolla yrityksessä kommunikoidaan, joka ymmärtää työpaikan ja oleskelupaikan eron ja joka sekä jaksaa että kykenee tekemään tarvittavan työsuorituksen.

    Seikka, ettei hakijalla ole vuosien työkokemusta alalta, ei tarkoita ettei hakijaa voitaisi palkata kyseiseen työhön. Kaikki riippuu ihan siitä, millä tavalla hakija vastaa laajemmassa mielessä yrityksen odotuksiin tulevasta työntekijästä. Luultavasti vuosikymmenen tai parin kokemus astioiden tiskaamisesta ja yllättävä kesätyön tarve eivät välttämättä ole se yhdistelmä, jota yritys tosiasiassa on hakemassa.

    On kuitenkin huomattava, että jos jo pelkkä yrityksen julkaisema työpaikkailmoitus koetaan jonkun mahdollisen hakijan puolelta nöyryyttävänä, syrjivien työkulttuuri- ja yhteiskuntarakenteiden ylläpitona sekä keinona riistää nuorilta näiden tarvitsema työkokemuksen hankkiminen, kyseinen paikka ei välttämättä ole häntä varten.

    Suomessa on kuulemma raivoava työvoimapula, joten ei luulisi vaikeallakaan asenteella olevan mitään hankaluutta löytää itselleen juuri sellainen työpaikka, joka täyttää niin työnhakijan kuin työntekijän etsijänkin kaikki mahdolliset odotukset.
  3. Kuka murhasi intiaanit?
  4. Yhteistyötaidot ovat tietenkin tärkeät, mutta ihan rehellisesti ryhmätyöt koulussa ovat sitä varten, ettei opettajan tarvitse tarkastaa 30 työtä, vaan ainoastaan 6. Jos työskentelyn optimointi ryhmässä olisi opetuksen pääasia, silloin opetus painottuisi toimimiseen ryhmänä ja ohjaisi sitä. Nythän asia ei ole näin, vaan "ryhmät" heitetään altaan syvään päähän ja niiden vain odotetaan jotenkin räpiköivän sinne, missä jalat yltävät pohjaan. Projektin hallinnasta, suunnittelusta ja aikataulutuksesta ei ole tietoakaan.

    En muista saaneeni ryhmätöihin minkäänlaista ohjaamista ikinä ala-/yläasteelta alkaen. Ilmeisesti aina luotetaan siihen, että ryhmä opettaa toimimaan ryhmässä. Tämä ei tietenkään ole totta, koska kouluryhmätehtävissä harvoin osataan tai edes pystytään auktoriteettipuutteen vuoksi jakamaan töitä tasapuolisesti ryhmän kesken, tai jakamaan millään tavalla. Kouluryhmätehtävät eivät siten juuri millään tavalla harjoita toimimaan osana työyhteisöä taikka ryhmässä tehtävää oikeaa työtä. Työelämässä nimittäin ei ole vapaamatkustajia, ainakaan kovin pitkään. Sen sijaan kouluryhmätöissä vapaamatkustajat ja sivuunjätetyt ovat pääsääntö.

    Jos kouluryhmätöiden tarkoituksena on ainoastaan saada oppilaat toimimaan yhdessä, ei siihen tarvitse käyttää koulun opetusresursseja. Lapset toimivat hiekkalaatikolla ihan sujuvasti keskenään, vaikka kukaan ei ole heille tehtäviä antamassa. Sen sijaan hiekkalaatikolla ei optimoida ryhmätyöskentelyn tuomia etuja yhteiseen päämäärän saavuttamiseksi. Projektit eivät ole vain yhdessä tekemistä, ne ovat suunnitelmallista ja johdettua toimintaa alusta loppuun saakka. Sitä ryhmätyötharjoitukset eivät opeta millään tavalla, siis johdettua suunnitelmallisuutta, aikataulutusta ja hyväksyttävään lopputulokseen pääsemistä annetuilla resursseilla. Kouluryhmätehtävissä on vain annettu tehtävä ja ryhmän kokoonpano, josta jotkut ehkä haluavat tehdä jotain, mutta ilman johtoa, kontrollia ja vastuuta.