rytmimunat

rytmimunat profiilikuva
Joulu 2024
Liittynyt 14v sitten
138 aloitusta · 5635 kommenttia
Uusimmat aloituksetSuosituimmat aloituksetUusimmat kommentit
Ei tarvitse käydä montaakaan johtamiskurssia, kun ymmärtää ettei huutamalla ja räyhäämällä saa kenenkään vapaaehtoisesti työssä olevaa toimimaan tehokkaammin. Toki orjia ja muita pakkotoissä olevia voi uhkailla väkivallalla ja saada heidät toimimaan oman henkensä uhalla nopeammin, mutta siihenpä se sitten jääkin. Työntekijöitä ei yksinkertaisesti motivoida olemalla heille raivoissaan ihan varmuuden vuoksi. Paljon parempia keinoja ovat esimerkiksi saada työntekijät kilpailemaan tehokkuudessa toistensa kanssa, jolloin siitä olisi heille jotain hyötyäkin, ja esimerkiksi saada jokainen työntekijä tuntemaan vastuunsa työn tehokkuuden kehittämisessä. Eräs konsti työntekijöiden saamiseksi yhteisen asian taakse on, että toiseksi suurimmaksi päälliköksi palkataan täysi k-pää, joka ärsyttää kaikkia, jonka jälkeen suurin päällikkö voi kaikkien muiden työntekijöiden valitusten jälkeen osoittaa olevansa heidän puolellaan ja antaa palkkaamalleen k-pää pikkupomolle näyttävät potkut.
Miten kansalaiset saadaan olemaan rikkomatta lakia? Toisaalta voidaan kysyä, kuinka kansalaiset saadaan noudattamaan lakia. Nämä eivät välttämättä ole sama asia. Lait voidaan ajatella ihmisen toiminnan viitekehyksenä, jolloin ne eivät ole pelkästään kieltämässä jotain toimintaa vaan sallimassa sen tietynlaisena eli ne ovat turvaamassa olemassa olevan käytännön. Kun ihminen elää normaalia elämää, normaalilla tavalla, hän ei riko lakia ja noudattaa sitä tietämättäänkin. Lait nousevat kansalaisten keskuudesta ohjaamaan ja turvaamaan kansalaisten toimintaa, joka yleisesti katsotaan hyväksyttäväksi.

Kun laki ei salli jotain toimintaa, mitä yksilö haluaisi tehdä. On yksilön silloin joko kiellettävä omat halunsa taikka toimittava niiden mukaan lain vastaisesti tai jopa rikoslain määrittelemällä tavalla rikollisesti.

Ihminen kieltäytyy toimimasta omien halujensa mukaan joko rangaistuksen pelon vuoksi tai moraalinsa vuoksi. Rangaistuksen pelko toimii rikoksien ehkäisyssä, mutta se toimii parhaiten suhteettoman ankarana. Esimerkkinä voisi olla kuolemantuomio omenavarkaudesta, jolloin ainoastaan mielipuoli riskeeraisi henkensä omenia varastamalla. Kiinnijäämisriski voisi olla hyvinkin pieni, mutta omaa henkeään ei mielellään laita panokseksi hyvilläkään todennäköisyyksillä, saati sitten kolikonheiton mahdollisuuksilla.

Oletettavasti vähiten rikoksia on sellaisissa yhteisöissä, joissa lait ja sekä yhteisön moraali että yksilöiden henkilökohtainen moraali vastaavat toisiaan. Moraalilla tarkoitetaan tässä yhteydessä arvomaailmaa. Tämä tarkoittaa, että yhteisön säännöt on kirjoitettu siten, että ne kuvaavat yhtenevästi yksilöiden haluja sekä hyväksyttäviä keinoja halujen toteuttamiseen.

Voidaan siis ajatella, että kaiken rikollisuuden torjunnassa ovat tärkeimpiä yleinen ja henkilökohtainen moraali. Mistä se moraali sitten tulee? Lähtökohtaisesti moraali ja arvot saadaan kasvatuksen kautta. Kasvattajina ovat vanhempien lisäksi myös yhteiskunta opettajineen, esikuvineen, roolihahmoineen jne. Auktoriteetit ovat tärkeitä, sillä auktoriteettien vaikutuksesta kasvava yksilö oppii ymmärtämään oman asemansa ja hyväksyttävät toimintatavat. Moraalin oppimisessa häpeän tunne on erityisen tärkeä, sillä joka ei toimi yhteisön sääntöjen ja tapojen mukaan, olipa kyse kahvipöytätavoista taikka yhteiskunnan sääntöjen mukaan elämisestä, on seuraamuksena välitön häpeä. Mikäli yksilö ei opi häpeämään omia vääriä tekojaan, ohjaa häntä vain rangaistuksen pelko kiinnijäämisen seuraamuksena. Mikäli riski kiinnijäämisestä on pieni ja rangaistuskin vähäinen, on teko käytännössä sallittu, jos oma moraali ei sitä estä.

Vakavampien rikosten kohdalla moraaliton yksilö tiedostaa kiinnijäämisen sekä rangaistuksen riskin ja hän vertaa sitä rikoksesta saatavaan hyötyyn. Jos hyöty on riskin arvoinen, ei teon tekemiselle ole estettä. Luonnollisesti päihtymys alentaa oman käytöksen arvostelukykyä, ja useimmat vakavat väkivaltarikokset tehdään päihtyneenä.

Yhteenvetona kysymme, kuinka saadaan raiskaaminen loppumaan ja vastataan tähän kysymykseen.

Rangaistuksen pelko saattaa estää ainakin suurimman osan raiskauksista, mutta ainoastaan, jos rangaistus tuomitusta teosta on kohtuuttoman ankara. Nyt ei puhuta vankeustuomiosta, eikä edes kuolemantuomiosta, vaan pitäisi mennä keskiaikaisiin ankarimpiin rangaistuksiin, kuten julkinen suolestus ja niin raajojen kuin muidenkin ulokkeiden irti hakkaaminen.

Toinen vaihtoehto on moraalinen kasvatus vahvoilla auktoriteeteilla yhdistettynä kohtuulliseen ankaraan vankeusrangaistukseen.

Ihmiset pitää siis joko kasvattaa kunnioittamaan toisiaan ja sellaisia arvoja, ettei ketään maata väkisin, taikka sitten sellaisesta teosta pitää määrätä suhteettoman ankara rangaistus.
Osaajapula on omalla tavallaan mielenkiintoinen konsepti. Ensin perustetaan yritys jonkin hypetyksen varaan ja sitten todetaan, että yrityksellä olisi hurjaa kasvupotentiaalia syöpälääkkeiden kehittämisen, halpojen lentävien autojen valmistuksen, kvanttitietokoneiden, ja kyborgitekniikan markkinoilla, mutta ikävä kyllä yrityksessä kukaan ei tiedä näistä aloista mitään.
Voinhan minä toki ottaa kantaa työttömyyteen yhteiskunnallisena työmarkkinoiden ilmiönäkin. Työmarkkinat ovat yksi yhteiskunnan monista markkinoista, joissa sielläkin kysyntä ja tarjonta määräävät hinnan. Jos keinotekoisesti säännöstellään hintaa, vaikuttaa se ilman muuta joko kysyntään taikka tarjontaan.

Kuulemme jatkuvasti, että Suomessa on jatkuva työvoimapula, vaikka työttömyystilastot kertovat, ettei ainakaan työvoimapotentiaalista ole pulaa. Jostain syystä kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa Suomen työmarkkinoilla. Voidaan kysyä, kenen syy se on, etteivät ne kohtaa? Onko yrityksen syy, että se ei löydä markkinoilta työntekijää sellaisella osaamistasolla ja hinnalla kuin sen olisi järkevää siitä maksaa? Onko se hallituksen syy, ettei työvoima kouluta itseään? Onko se ammattiliittojen syy, ettei työvoiman hinta ja kysyntä sillä hinnalla kohtaa?

Kun mukaan otetaan kaiken tukemiseen tottunut työvoima, jolloin tuetaan työssä käymistä, tuetaan työttömyyttä, tuetaan opiskelua, tuetaan vapaita jne kaikkea mahdollista, hämärtyy yksilön käsitys omasta vastuustaan etsiä itselleen paras keino kouluttautua sellaisiin taitoihin, että löytää itselleen työn ja toimeentulon.

Mitä tulee edellä kysyttyjen vastuiden perään, voisi vastaus olla, että yrityksien kannattaa jossain vaiheessa satsata työntekijöiden pitkäaikaiseenkin perehdyttämiseen ja kouluttamiseen, jotta saisivat tarvitsemaansa osaavaa työvoimaa. Samoin voidaan sanoa hallituksen vastuusta järjestää oikeaa ja laadukasta koulutusta työvoiman osaamistason korottamiseksi. Tämä voidaan tehdä monin tavoin, oppisopimusjärjestelmää tukemalla, mutta ennen kaikkea se tehdään ammattikoulutuksen järjestämiseksi tavalla, että ammattiin sen kautta myös opitaan.

Mitä ammattiliittoihin työmarkkinoiden osapuolena tulee, ovat ne paikallaan auttamassa paikallista järjestäytymistä, mikä on sekä työnantajan että työntekijöiden etu. Sen sijaan valtakunnallisilla keskusjärjestöillä on ainoastaan haitallinen ja jäykistävä vaikutus työmarkkinohin, joiden tulisi olla kuhunkin markkinatilanteeseen joustavasti suhtautuvia. Luonnollisestikaan nämä järjestöt eivät itse ymmärrä omaa hankaluuttaan, sillä hehän toimivat työntekijöiden etujen ajajina, joskin se työntekijöiden joukko kutistuu koko ajan juuri järjestöjen toiminnasta johtuen.

Yhteenvetona voidaan todeta, että Suomen työmarkkinoissa on korjaamisen varaa, mutta se ei poista yksilön vastuuta omasta asemastaan markkinoilla kysyttynä hyödykkeenä.
Ahaa, mutta kyse ei ole katujengistä. Ainoastaan nuorista, joilla on yhteisiä urbaaneja harrastuksia, keinoja ja päämääriä niin liikunnan kuin tulonhankkimiskeinojenkin osalta, jolloin lain kirjaimen noudattamisesta saatetaan kansainvälismuodikkaasti joustaa.
IPCC:n raporttia muokkaavia tutkijoita on noin 800. Heistä 46 ei usko enää ihan kaikkea ilmastohysteriaa. Maailman tiedemiehistä 3 %:a on samaa mieltä näiden 46 kanssa (eli 97% on hömpässä täysillä mukana). Koska 46 tiedemiestä 800:n joukosta noin 6%:a, voimme huomata, että IPCC:n tutkijat ovat tuplasti kriittisempia ilmastohömppää kohtaan kuin maailman tiedemiehet yleensä.
Ainakin minä pysyn aiheessa.
Ne puoli miljoonaa työtöntä eivät ole pitkäaikaistyöttömiä. Ihmiset siirtyvät työpaikkojen välillä ollen välillä työttöminä. Jotkut työllistyvät työttömiksi jäätyään nopeasti, joillakin siihen menee aikaa enemmän, mutta kuitenkin työllistyvät. Työttömyysajat työllisyysjaksojen välillä saattavat joskus venähtää, mutta harvemmin siinä vuosia menee. On luonnollista, että ikääntyminen haittaa merkittävästi työllistymistä, josta syystä pitkäaikaistyöttömyys on hyväksyttävämpää eläkeiän lähellä kuin mitä se on työikäisyyden alkuvuosina.

On siis huomattavan haitallista sekä yksilölle että yhteiskunnalle, jos elämäntapatyöttömyydesta tehdään tai edes yritetään tehdä jotain hyväksyttävää tapaa suunnitella oma tulevaisuutensa. Toki yhteiskunta voi lähteä rakentumaan suuntaan, että kansalaisen tärkein velvollisuus on keksiä jotain ajankulua elämänsä ajaksi, koska työtä ei yksinkertaisesti ole, eikä kukaan halua sellaista edes saada aikaiseksi. Tällaista yhteiskuntamallia voitaisiin kutsua eläkkeelle syntymisen malliksi. Siinä on tietysti omat hyvät puolensa, mutta sen ongelma on rahoitus. Eläminen maksaa, ja jonkun se pitää maksaa.
Mielenkiintoista, että jonkun mielestä Työttömyyspalstan keskustelussa painopisteenä ovat nimimerkit eikä työttömyys.
Valehtelijoiden lisäksi ovat vielä takinkääntäjiäkin.
Jaahas, täällä pystytellään olkiukkoja ja hyökätään niitä vastaan, että rapa roiskuu. Jos kaikki työttömät eivät ole täällä keskustelemassa, ja provosoimassa, luonnollisestikaan minun kommenttini eivät silloin koske kaikkia työttömiä. Ainoastaan niitä, jotka ovat täällä. Mitä toksisuuteen ja harhaisuuteen tulee, on kaikkea sitä väittää, etteikö minun mielestäni työttömiä kohtaan olisi ikäviäkin asenteita. Tottakai on. Aivan samoin on ikäviä asenteita työssäkäyviäkin kohtaan ja niitä ikäviä asenteita työssäkäyviä kohtaan esittävät työttömiksi itseään sanovat.

Tosiasia on, että tällaisilla keskustelupalstoilla on joidenkin mielestä mukava saada aikaiseksi raivoisia reaktioita keskustelijoiden taholta. Sitä voisi kutsua kimppuun usuttamiseksi, taikka vain iloksi saada joku suuttumaan. Kun joku saadaan suuttumaan, voidaan hänen suuttumuksensa valjastaa johon muuhunkin, ehkäpä jopa johonkin poliittiseen. Minun nähdäkseni työssäkäyvällä ihmisellä ei ole mitään syytä saada työtöntä kanssaeläjää suuttumaan tarpeettomaasti, varsinkaan työssäkäyviin. Sellainen halu ja tarve voisi olla ainoastaan jollain sellaisella, joka ei ole onnistunut työmarkkinoilla myymään osaamistaan, josta syystä hän myy katkeruuttaan täällä.

Provosoiminen ei ole yksinkertaista, jos mietimme sitä hyöty-haitta laskelmalla. Toki, lyhytaikaisesti se on vain jonkun ärsyttämistä, että hänestä saadaan jokin reaktio esille. Provosoiminen saattaa kuitenkin olla pitkäaikaista ja asenteisiin vaikuttamista, mutta toisaalta myös ihan vain siitä ilosta tehtyä, että joku saisi raivarin.
Exam ei tarkista ja arvostele tenttejä, se vain kerää vastaukset. Tenteissä kysytään yleensä perusasioiden ymmärtämisen lisäksi jotain, mikä missä voi osoittaa ymmärtäneensä asian yksityiskohtineen. Asian ymmärtäminen ja sisäistäminen ei siis ole ulkoa opettelua, mutta se on sitäkin. 800 sivua on toki mittavan kokoinen kirja, mutta jos jaat sen kolmen viikon joka päivälle ja käytät 8 tuntia päivässä sen lukemiseen, tekee se noin 5 sivua tunnissa. Sinulla on siis 12,5 minuuttia per sivu. Toki jokaista sivua ei tarvitse lukea niin pitkään, koska tarkoitus on ymmärtää asiat ja niiden yhteydet toisiinsa. Tenttivastauksissa ei kannata hätääntyä luettelemaan pelkkiä detaljeja, vaikka kysymys vaikuttaisi niitä koskevankin. Sen sijaan essee-vastaus antaa mahdollisuuden kertoa aiheesta kokonaisvaltaisesti ja sitä kautta osoittaa ymmärryksesi asiasta. Ei kuitenkaan kannata harhautua vastaamaan asian vierestä, sillä se ei tuo pisteitä. Vastaustila on yleensä rajoitettu, joten kannattaa hahmotella vastaus ennen sen lopullista kirjoittamista.
Kyllä, kun Yt:t tulevat omalle kohdalle ja tienvarsi kutsuu kenkiä kuluttamaan, en tule tänne valittamaan, että on niin kurjaa hakea jopa neljää paikkaa kuukaudessa.
Niin, kenties kehität konseptin, jossa työnantaja tuo työpaikan kotipaikkakunnallesi ja vieläpä tulee ihan hattua nostamalla pyytämään sinua töihin. Toki hän ensiksi kohteliaasti odottelee kotiovellasi, että olet aamutoimesi suorittanut, ennen kuin ovikelloasi soittaa.
Sinulla on siis hävinnyt tulityökortti, rataturva, tieturva 1 ja 2, sähköturva, kylmäaine ja nosturikortti. Kenties hukkasit ajokorttisikin.
Meidän yhteiskunnassamme rikoksista saa tuomion ja sen tuomion kärsittyään on vapaa. Työttömyys puolestaan ei ole rikos, eikä siitä saa tuomiota. Mitä puolestaan tulee elämäntapatyöttömyyden ja taparikollisuuden eroon on, että elämäntapatyötön elää kaikkien muiden kustannuksella, taparikollinen vain uhriensa kustannuksella. Taparikollisuudessa ei ole mitään ihailtavaa, saati sitten tavoiteltavaa. Tavallinen työntekijä harvemmin kuitenkaan joutuu taparikollisen uhriksi ja menettää sen vuoksi omaisuuttaan. Se on ikään kuin omaa tyhmyyttään, jos antaa rahansa Nigerian prinssille taikka huonoa onnea, jos joutuu ryöstetyksi kadulla. Sen sijaan elämäntapatyötön syö jatkuvasti ruokapöydässäsi, etkä voi millään tavalla vähentää sellaisen riskiä. Et siis voi välttää elämäntapatyötöntä syömästä pöydässäsi esimerkiksi välttämällä öiseen aikaan liikkumista kaduilla, taikka olemalla pitämättä käteistä mukanasi kun liikut ulkona, tai olemalla päästämättä janoisia kansallispukuharrastajia asuntoosi. Toki voimme kritisoida taparikollisia ja heidän toimintaansa, mutta sitä varten on olemassa rikoslaki ja tuomioistuinlaitos. Elämäntapatyöttömiä varten ei ole kuin Kela ja verottaja, ja heidän vuokseen verottaja on meidän kimpussamme.

On lisäksi syytä ottaa huomioon, että tämä keskusteluosio on nimeltään "Työ ja opiskelu". Rikollisuudesta ja siihen suhtautumisesta voi keskustella muissa keskusteluosioissa, jotka ovat sitä varten olemassa.
Kaikki puolimiljoonaa työtöntä eivät ole täällä provosoimassa.
Vai ovat jo työttömätkin matalapalkkaisia luusereita. Pitäähän siitäkin palkka maksaa, vaikka vähän matalampi.
No, milläpä sen suostumuksen todistat? Kuvaatko koko tapahtuman salaa videolle?
No, miksei sitä sitten voisi erikseen pyytää, jos se kerran sillä selviää?
6 / 282
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt