yhteenlaskutoimitus

Vapaa kuvaus

Aloituksia

21

Kommenttia

4456

  1. "kateellinen kiistää kadehtimaltaan kaiken arvon ja merkityksen eikä tyydy edes siihen. Arvon kieltämisen lisäksi hän pyrkii perin pohjin häpäisemään ja tuhoamaan kohteensa."

    Niin luin linkistä kirjan esittelyn, väkevää tekstiä kateudesta...toki olen tiennyt kateuden liittyvän vahvasti ilkeään narsismiin, mutta silti tuotakaan on vaikea täysin ymmärtää...

    Ja jos asian liittää omaan tapaukseeni, niin vielä vähemmän, kun en käsitä mitä minussa, silloisessa elämässäni olisi ollut kadehdittavaa...

    Että jäin ajattelemaan, että kun minun arvoni ihmisenä ja naisena mitätöintiin täydellisesti niin ajattelin, sen olevan silkkaa tarkoituksellista ilkeyttä, vaikka siihenkään en muuta syytä keksi...

    mitä ny tuo Vaknininkin mainitsema että narsisti vihaa naisia/rakkautta katkerasti ja kiihkeästi...

    jonka pohjalta ajattelen, että tuo oli syynä siihenkin, että jopa jääkaapin ovessa ollut tyttäreni tekemä äitienpäiväkorttikin sydämineen ja ihana äiti teksteineen...piti mitätöidä tyyliin, että tyttäres ollu varmasti lujaa juovuksis sitä tehdessään...
  2. "mutta onhan näitä "reippaita" ihmisiä, jotka pyytämättä jakavat diagnooseja ympäristölleen."

    Niin tarkoitus ei ny ole jakaa diagnooseja, eikä nimitellä ketään, mutta laitan tähän otsikon aiheeseen liittyen linkin ajatuksella että ..."kuka tahansa meistä"

    http://www.toimintasuomi.fi/
  3. " Onko tämän lähtökohtana useimmiten juuri se, ettei se oma käsitys itsestä vastaakaan sitä ihannekuvaa minästä? "

    Niin liitit tuon turhautumisen minäkuvaan... ihan en tiedä liittyykö se siihen,
    mutta turhautuminen ikäänkuin itseeni on ollut tuttu tunne minullekkin, mutta aikoinaan kun tuotakin enempi pohdin, niin löysin turhautumisen tunteeseen myös toisenlaisen näkökulman...että turhautuminen toimii ikäänkuin herätteenä, että jotain tarttis tehdä toisin...ajatus on peräisin täältä joskus muinoin silmäillystä blogista...

    http://virheita.blogspot.fi/2010/06/turhautuminen-on-heratesignaali.html
  4. "Entä.. samanlaiset lapset hyväksyvät toistensa erilaiset mielipiteet ;)

    (perille johtaa monta tietä)"

    Noh, en osaa vastata tuohon ns. omin sanoin muuten kuin että ymmärrän kyllä että samankaltaisuudesta huolimatta ihmisillä voi olla erilaiset mielipiteet/kokemukset samastakin asiasta...

    Käytit sanaa hyväksyä, sitähän se on...pelkkä jonkun asian ymmärtäminen ei vielä tarkoita sen hyväksymistä...

    ja tosiaan perille johtaa monta tietä..mutta toisinaan oikeassa olemisen pakosta/siitä että minun valitsemani tie on se ainut oikea... saattaa huomaamattaan jäädä pyörimään ikäänkuin ympyrää...

    tai matkanteko hetkeksi pysähtyy kun huomaa pudonneensa jälleen kerran kuoppaan...esim. tuntee tarvetta puolustautua tai osoittaa että toinen on väärässä...

    Ajatusteni taustalla on tämä jostain muinoin lukemani/lainaamani aforismi...

    “Vuorelle johtaa monta tietä. Kaikki muut pääsevät perille, paitsi se , joka juoksee vuoren juurta ympäri kertomalla toisille että heidän tiensä on väärä.”
  5. "Voisiko sopeutumista toisen tapoihin ja mielenkiintoihin kutsua samanlaistumiseksi?"

    Niin, mielestäni jossain vaiheessa tulee kuitenkin esiin se tosasia, että niin pari kuin muissakin ihmissuhteissa on aina kuitenkin kyseessä kaksi erillistä ihmistä...

    ja kyllä myös kaksi erilaista ihmistä...minusta ei voi koskaan tulla sinää, eikä sinästä minää...ihmisen alkutilaan symbioosiin ei enää ole paluuta...

    Vain yksin voit olla yhdessä...

    http://www.suhdesoppa.fi/parisuhde/vain-yksin-voit-olla-yhdessa/
  6. "Onneksi en tiedä niistä mitään... kun en ole suostunut kuuntelemaan... tsirp."

    niin, et tiedä niistä(n/p:si) naisista mitään, olenkin ounastellut että n/p:si ja hänen tuhat naistaan "elävät" vain sinun päässäsi...

    ja tosiaan tuossa alempana kerrot sitten että epäileväsi että minäkin kuulun "niiden" joukkoon... vaikka et tiedäkkään heistä mitään...

    "Epäilen, että ennemminkin sinulla on samalainen tyyli heidän kanssaan. Kuin sitten minä taas olen erilainen.."

    En ny ymmärrä miksi koet tarvetta tuollaiseen ns. kuvitteelliseen vertailuun muihin ihmisiin nähden, että olet erilainen...

    tarvitsetko sinä aina sen toisen/vertailukohdan/omasta mielestäsi kuvitteellisesti "huonomman" ihmisen voidaksesi sen perusteella määrittää itsesi...

    Noh, mitä tulee kaljakuppiloihin, niin minä ny en ole niin hyveellinen, myönnän käyväni niissä/lähinnä karaokebaareissa joskus, kuin myös ravintoloissa, syystä että tykkään tanssia, mutta en osaa ajatella että nimenomaan se tekisi minusta "sellaisen" naisen...

    että siltä osin ny voit sitten tuntea itsesi paremmaksi ihmiseksi minuun nähden jos ny niin haluat ja sinulla aina joku vertailukohta pitää olla...ja kaljakuppiloissa käyvät ovat sinun mielestäsi niitä "huonoja" naisia...

    Mitä tulee noihin luokkajako juttuihin/laittamaasi linkkiin...niin aluksi ny käsittääkseni puhuit paarialuokasta

    "että sinä et tavallaan myönnä, että meissä ihmislajiin kuuluvissa on yksilöitä, jotka ovat saattaneet itse itsensä paarialuokkaan.."

    Että nimenomaan tuo kommenttisi vei minut harhateille, luulin että tarkoitit muuta kuin ns. talousasioihin liittyvää luokittelua...

    Mutta noh, ollaan toki erilaisia, siinä kun sinä tarvitset useinkin sen vertailukappaleen, tuodaksesi erilaisuuttasi esille, niin minä yritän oppia olemaan minä, ihan omana itsenäni...
  7. "Itselleni se oli puolustusmekanismi selviytyäkseni."

    Niin ja tuli valituksi keinoksi välttää niitä sanktoita, mutta sitten se miellyttämisen halu, ehkä sen avulla toivoi saavansa edes tilapäisesti kokea olevansa hyvä/haluttu/tarpeelinen, vaikka itseäni ajatellen, minä avioliittoni loppuvaiheissa inhosin itseäni...

    Tuolla ylempänä keskustelette EI:n sanomisesta...sitäkin on tullut paljon reenattua, sana jota nimimerkki Lynet usein käyttää...

    Mutta noh, välillä tulee sanottua kylläkin, vaikka ehkä tekisin mieli sanoa ei, mutta ajattelisin että niinkin voi ja saa tehdä, elämään ja asioihin kuuluu myös taito tehdä kompromisseja, on lupa myös suostua/olla välillä toisen mieliksi...kun huomaa että myös toinen tekee samoin...

    jonkinlainen tasapaino on paikallaa tuossakin asiassa...varsinkin ajattelisin tällaisessa ns. uudemmassa suhteessa kun ihan kaikki toiseen liittyvä ei ole niin tuttua, niin esim. osallistuminen toisen kiinnostusten kautta itselle oudompiin asioihin...tai sopeutuminen toisen tapoihin...ilman että vaatisi että kaikki pitää tehdä minua mielyttävällä tavalla...
  8. "En tiedä, voiko narsisti toimia heidän kanssaan ikäänkuin hyvänä haltijana, joka palaa lohduttamaan elämänmurjomia ja kokee jotain sielunveljeyttä esim. heidän kanssaan..."

    Noh, ainakin Ännäni koki itsensä olleen nimenomaan "huono-osaisten" naisten auttaja...tosiaan hän itse kertoi että hänen naisensa olivat olleet joko narsistin/tai muuten kaltoinkohtelevan puolison vuoksi vailla kuuntelijaa ja lämmintä olkapäätä...ja hän itse koki auttavansa noita naisia antamalla heille lämpöä ja läheisyyttä=seksiä...

    Noh, oma erostani oli jo aikaa, etten älynnyt että kai minäkin vielä ehkä kuuluin noihin, mutta tiedä sitten yhdeksi naisten auttamismuodoksi hän lisäsi myös, että pitäähän rumille naisillekkin suoda mahdollisuus saada miestä...että minä sitten hänen kategoriassaan kuuluin tuohon joukkoon...

    Tuo sielunveljeys ny pikkusen huvittaakin jos mietin, että Ännä luokitteli minut rumaksi ja hänellä itsellään vaikutti olevan erittäin huono itsetunto liittyen juurikin omaan ulkoiseen olemukseensa...

    että miksei, voihan sitä sitten noinkin ajatella ja sieluveljeydeksikin nimittää, ruma nainen ja suht lyhyt, ylipainoinen mies...Voi tsiisus kaikenlaisia ajatuskuvioita sitä mieli kehitteeleekin..

    mutta joo, lukijoille tiedoksi, en itse usko olevani oikeasti niin ruma että joku kokisi erikseen tarvetta siitä mainita...paitsi tuo minun Ännäni...nää rumanainen jutut liittyy ny yksinomaan häneen...
  9. "Että siinä olet hyvin ajan tasalla, Suomessa ei näkyvää luokkajakoa ole."

    noh, tuosta voisin olla mieltä, että jotain tuonkaltaisia ilmiöitä Suomessakin on, mutta ainakaan vielä niiden toiminta ei ole laillista...ja toivon mukaan ei koskaan tulekkaan, että historia sentäs on opettanut jotain...

    "Minunlaiseni rakkaudentavoittelija ja tervehenkinen lenkkeilijä on outsider"

    Mitä tuohon tulee...niin ensimmäiseen kohtaan heitän kohdan 2 narsistisen persoonallisuushäiriön kriteereistä..."keskittyy mielikuviin rajattomasta menestyksestä, voimasta, kauneudesta tai suuresta rakkaudesta;"

    Mitä tulee tuohon tervehenkisyyteen, en tiedä mitä sillä tarkoitat, sitäkö että käyt kävelemässä ja nautit kauniista syksystä...uskoisin että suurin osa suomalaisista sopii tuohon kategoriaan, varmaan myös useat sadat n/p:si naisetkin..

    Mutta jos kyse on muusta, niin ihmisten jako mustavalkoisesti joko tai periaatteella hyviin tai huonoihin, terveisiin tai sairaisiin...on mielestäni vaarallista...Lainaan tähän jo toisessa ketjussa lainaamiani Lindqvistin ajatuksia...

    "- Elämä näyttää aina kääntöpuolensa. Ja kaikkein pahin tapahtuu aina siellä, missä ihminen kuvittelee olevansa vain hyvä, Lindqvist toteaa.

    Pyrkimys hyvyyteen, innostuksen ja puhtauden ideat äärimmilleen vietyinä voivat johtaa äärimmäiseen julmuuteen - näin on käynyt muun muassa natsismissa sekä monissa uskontojen ilmenemismuodoissa.

    Se, mikä ilmenee ihmisyhteisössä, voi ilmetä myös yksilön sisäisessä elämässä tai lähisuhteissa.

    - Ihmiset, jotka kuvittelevat ratkaisseensa hyvän ja pahan ongelman lopullisesti ja kuvittelevat olevansa vain hyviä, ovat vaarallisia, Lindqvist toteaa."

    mutta tosiaan en ny tiedä mitä mahdoit tarkoittaa tuolla tervehenkisyydellä, mutta jotenkin tuntuu oudolta sekin, että ns. tervehenkinen ihminen haluaisi vuodekumppanikseen ihmisen, jonka on tietää kertomasi mukaan käyttäneen seksiin useita satoja prostituoituja ja alkoholisoituneita naisia...
  10. "Toinen huomio mikä tähän herkästi virheellisesti sotketaan, että kiltti olisi synonyymi empaatikolle. Ei ole. Lempeä ulkomuoto saattaa vakuuttaa myötätuntokykyisyydestä. Itse asiassa se on pelkkä myytti."

    niin hyvin usein täällä puhutan tuosta empatiasta...kaiketi syystä, että ollaan tietävinämme, että narsistilta tuo empatian kyky puuttuu tyystin...

    tuolta pohjalta sitten kaiketi moni kiirehtii vakuttamaan jopa täällä keskustelupalstlla olevansa empaattinen ihminen...

    tiedä sitten miten itse kukin tuo empatian ymmärtää...itse ajattelen sen tarkoittavan kykyä asettua toisen ihmisen asemaan, ymmärtää häntä ja hänen tunteitaan kussakin tilanteessa...ikäänkuin myötä elämistä, hetken kanssakulkijaa...

    mutta ajattelisin, että ihminen itse on tavallaan jäävi määrittämään onko hän empaattinen vaiko ei, vaan enemminkin määrityksen tekee se empatian "kohde"...onko hän kokenut tulleensa asiassaan kuulluksi/ymmärretyksi/kohdatuksi hyväksytyksi/ sellaisenaan...

    Mitä tulee narsisteihin ja empatiaan...niin ajattelisin, että narsisti nimenomaan näyttelee hyvinkin empaattista suhteen alussa...saadakseen ns. uhrin avautumaan elämässään kohdanneista vaikeuksistaan/heikkouksistaan...joita sitten myöhemmin käyttää aseinaan mitätöimisessä...

    Mitä tulee liian kiltteihin ihmisiin, niin esim. pakonomainen auttaminen tyyliin minä tiedän/osan auttaa/ratkaista ongelmasi ei todellakaan ole empatiaa vaan enemmänkin juurkin narsisteihin liittyvää toisen ihmisen rajojen rikkomista/toisten asioihin sekaantumista...

    syystä että motiivina saattaa olla pelkästään kiillottaa omaa sädekehäänsä...ja ikäänkuin hoitaa itseään toisen hoitamisen kautta...

    Olen aikoinaan lukenut pariin kertaan Martti Lindqvistin kirjan Auttajan varjo...tässä ny kun pohdin tätä teemaa...samankaltaisuudesta, miksi samankalataiset leikkivät mieluusti yhdessä...

    niin syy saattaa löytyä tästä...oman varjonsa/omat vikansa/heikkoutensa on helpompi nähdä toisessa...että elämä ikäänkuin heittää eteemme ihmisiä...joiden myötä joudumme katsomaan myös itseämme/omaa varjoamme...

    " Eli se, mitä en haluaisi nähdä itsessäni, tulee tavalla tai toisella minua vastaan toisissa ihmisissä ja kohtaamisissa heidän kanssaan."

    http://www.tiede.fi/keskustelut/viewtopic.php?f=12&t=22044

    Lainaus ja linkki on sivulle jossa aiheesta keskustellaan...
  11. " esim. vanhempien kaltainen puoliso - tiedostamatta, mitä vikoja vanhemmassa on ollut?"

    Niin itsessäni läheisriippuvana, ohutnahkaisena narsistina olen tunnistanut nimenomaan tuon problematiikan...

    olen "viehättynyt" ihmisistä, hakeutunut sellaisten ihmisten seuraan, joiden kanssa on saanut ikäänkuin elää menneessä lapsi vanhempi suhteessa...tavallaan kerjätä rakkautta, yrittämällä olla "hyvä" ihmiseltä joka ei siihen/minua rakastamaan omista syistään johtuen ei kyennyt...

    Mitä tulee tuohon otsikossa mainittuun samankaltaisuuteen...niin ehkä tavallaan minullakin on ollut rakkaudesta liian idealisoitu kuva...samankaltainen kuin narsistilla, että se on jotain huumaavaa, kaiken nielevää...että se/rakastuminen korjaa kaiken...niin minussa kuin siinä toisessakin...ilman että ihmisen itse pitäisi tehdä mitään...

    noh, nykyään elän tavallaan ns. kolmatta rakkaustarinaani, joka lähtökohdiltaan on ollut hyvin erilainen, kaiken nielevä alun huuma on puuttunut...ollaan ikäänkuin aloitettu tutustumisesta, ystävyydestä ja tunteet/sisäinen varmuus siitä että tämän ihmisen kanssa haluan jakaa elämäni ovat kypsyneet hiljaa ajan kanssa...
  12. "että sinä et tavallaan myönnä, että meissä ihmislajiin kuuluvissa on yksilöitä, jotka ovat saattaneet itse itsensä paarialuokkaan.."

    Noh, joku oli ikäänkuin nostanut tämän otsikon aiheen vielä käsittelyyn ja luin koko ketjun uudestaan läpi ja jäin pohtimaan vielä tuota häpeän siirtämistä toisen kannettavaksi...

    Mutta mitä tulee tuohon paarialuokkaan niin sana oli minulle ihan vieras, että piti oikein tarkistaa mitä se tarkoittanee...

    Mutta oman ajatusmaailmani mukaan en koe tarvetta luokitella ihmisiä siten, vaan periaatteessa suhtaudun ihmisiin yksilöinä olivat he millaisia tahansa sairaita tai enemmän sairaita...

    Vaikka osin olen kanssasi samaa mieltä, että ihmisten pitäisi itse kantaa vastuuta terveydestään, mutta tietyllä lailla katson, että täällä on lupa olla myös vajavainen, heikko, sairaskin ilman että joutuisi syrjityksi...tai että ihminen leimattaisiin jonkun ongelman/ominaisuuden/sairauden vuoksi ihmisarvoltaan johonkin alempaan kastiin...

    Kun tuota paaria sanaa googletin, niin nykyajan paarialuokkaan katsottiin kuuluvan lihavat...että jos ei täytä esim. ulkoisesti normin ihannemittojako niin ihminen on ihmisarvoltaanko ns. alempaa kastiako...

    Mutta joo...sinuun liittyen ilmeisesti katsot että n/p:si kaikki 999 muuta naista, jotka ovat sallineen sinun laillasi ko. henkilön vierailevan vuoteessaan kuuluvat paarialuokkaan ja vain sinä olet oikea nainen...

    että joo...voisin ajatella että myös Ännäni ehkä ajatteli minun monen muun naisen lisäksi kuuluvan paarialuokkaan("sellaisiin naisiin"), joka kaiketi oikeutti hänen käyttäytymisensä...

    mutta vaikka aluksi luulin, että niillä "joku pääsee liukkaille" hän vaan halusi tarkoituksellisesti olla ilkeä kun en vielä narsismista/häpeän siirtämisestä toisen kannettavaksi tiennyt. Mutta nyttemmin olen käsittänyt, että hän itse saattoi ilmeisesti samanpäivän aikana tavata kahtakin naista...

    Että tavallaan, hän yritti siirtää oman häpeänsä käyttäytymisestään ns. minun kannettavakseni. Muistan jopa hänen joskus ikäänkuin ajatelleen ääneen, että en kai mä ny voi samantien mennä toisen toisen naisen sylistä toisen naisen syliin vai voinko...näin jälkeenpäin ma luulen, että niinhän siinä tais käydä...

    Noh, tää ny tämmöstä ajatusten virtaa...yritystä ymmärtää mitä se kaikki oli...mutta jos taustalla oli ajatusta, että itse alkaisin ajatella kuuluvani naisena paarialuokkaan niin siinä hän erehtyi...

    Mutta pikkusen puistattaa ajatus, että jos hän onnistunut jonkun toisen naisen kohdalla, alentamaan naisen arvoa myös naisen omissa silmissä, tekemään jostain naisesta "sellaisen"...
  13. "Jos narsisti on sosiaalisesti todella kömpelö, niin ehkä suurin osa ihmisistä ottaa heidät vitsinä ja ovat tosiaan sikäli vaarattomampia."

    Niin, ennen Ännä suhdetta en tiennyt narsisteista mitään, mutta ny kun aikaa on kulunut ja kaikenlaista on tullut luetuksi...niin toki jonkinverran tulee joskus miettineeksi joitakin tuntemiaan ihmisiä, ja heidän käytöstään joissakin tilanteissa, että jotain samaa...

    Mutta nuo ihmiset/tilanteet on tullu sivuutettua "hetken puhinalla" sen enemää miettimättä, kuin että moukka mikä moukka...

    ettei tosiaan nuo kaikki maailman/toisten ihmisten narsistit ole itselle vaarallisia...eikä ole tarpeen pelätä itselleen tuntemattomia ihmisiä, saati ruveta pohtimaan, olisiko tuo tai tuo narsisti...
  14. "Huumorina poikkeuksellisen purevaa, samalla terapoivaa: emme voi muuttaa mitään, mutta olemme ymmärtäneet, miten "systeemi toimii". :) Samoin muistatte Chaplinin Hitleristä ja hänen kavereistaan tekemän diktaattorielokuvan. "

    Niin tuo elokuvan esittäminen kiellettiin natsisaksassa ja muissakin diktatuurivaltioissa...

    Mutta muistan jostain lukeneeni että Hitler itse olisi pitänyt elokuvasta...tiedä sitten mistä syystä...mutta jotenkin nykyään kun näistä tämän tyypin ihmisistä luulee tietävänsä enemmän...

    Niin voisin ajatella, Hitlerin ehkä naureskelevan sille, että vaikka ehkä monet aikalaisensa tiesivätkin, ettei hitler itsekään ehkä ollut niin rotupuhdas...huhutiin hänenkin suvussaan olleen juutalaisverta...

    Niin silti hän ikäänkuin onnistui manipuloimaan kansa puolelleen, saamaan ihmiset vihaamaan juutalaisia, että voisin jopa ajatella että hän piti myös kannattajiaan pilkkana...

    Vrt. satu, keisarin uudet vaatteet...
    kukaan ei nähnyt vaatteita, he eivät uskoneet näkemäänsä mutta kaikki kilvan kehuivat...syystä ettei heidän järkeään epäiltäisi...

    narsistikin on nykyään sellainen sana, jota ei sovi kenestäkään käyttää...saati puhua edes terveestä narsismista...oppi siitäkin että jos sanoo toista narsistiksi on kuulemma sitä itse...tuntuu menneen perille...

    Noh, toki tuo toisinaan pitäneekin paikkansa...
  15. "Voisiko kiltille tai hauraalle pärjätäkseen olla muitakin vastapainottavia tekijöitä kuin alkaa opettelemaan nyrkkeilemään?"

    Tuohon vastaan, että on kyllä mutta uskoisin, että kiltti myös pysyy perusolemukseltaan suht kilttinä vaikka oppisikin paremmin puolustamaan itseään/pitämään rajansa...

    Mutta aiheeseen liittyen pari linkkiä...

    http://www.naistenkartano.com/artikkelit/mielen_hyvinvointi/liiallinen_kiltteys/

    ja lisäksi tämä muistaakseni sininutun aikoinaan tänne usein linkittämä

    http://www.skeematerapia.fi/documents/antautuja-jamakka-hyokkaaja.pdf

    Josta itsekukin voi pohtia mille akselille sijoittuu ja olisiko jotain mitä voisi yrittää muuttaa itsessään voidakseen paremmin...ettei tulisi minun laillani kipeäksi siitä liiasta kiltteydestä...
  16. "Mielenrauhaani pidän yllä hyäksymällä asiat, joita en voi muuttaa, muuttamalla, mitkä voin, ja erottamalla nämä toisistaan"

    Niin olen ennenkin todennut että kaikesta päätellen suhde on oma valintasi ja suhteeseen ko. henkilön kanssa littyy asioita joita arvostat...että olet tyytyväinen suhteeseesi sellaisenaan...

    Mutta on yksi asia joka vaivaa minua, ja siitäkin olen monesti maininnut ja se liityy juurikin niihin n/p :si muihin naisiin...olet puhunut heistä hyvin rumasti...

    Noh, ehkä taustalla sitten on vain pelkkää mustasukkaisuutta siitä, että joku muukin haluaa/on maistanut palan kakusta...muistaakseni kerroitkin jossain kohtaa että kumppanillasi on ollut tuhat naista...

    Että paljon sinulla lienee naisia joille olla mustis, mutta uskoisin että tuohon tuhanteen sisältyy myös useita ns. tavallisia naisiakin, mutta mieluusti keskityt täällä todistelemaan että n/p:si naiset ovat olleet suurin piirtein alkoholiongelmaisia kaikki...

    Että mitähän sillä ny ikäänkuin yrität täällä todistella ja kenelle...
  17. "Mielestäni häpeä ei toimi moraalisten ja eettisten arvopohdintojen moottorina."

    Niin häpeä on tunne, joka saattaa syntyä silloin kun rikkoo ns. omia arvojaan...ja voisin sen kyllä liittää myös osaksi noita mainitsemiasi moraalisia ja ettisiä arvopohdintoja...

    "Etiikan peruskysymyksiä

    Kuinka meidän pitäisi elää? Kuinka muita yksilöitä tulisi kohdella? Mitä tulisi sisällyttää eettisen pohdinnan piiriin?
    Mikä tekee teosta oikean tai väärän? Mitä tarkoitamme, kun sanomme, että meidän pitäisi tehdä jotakin tai että emme saisi tehdä jotakin?
    Minkä periaatteen mukaan toimijan pitäisi valita, mitä tekoja hän tekee? Mitä eettisiä sääntöjä hänen tulisi noudattaa?"

    http://fi.wikipedia.org/wiki/Etiikka

    Mutta tosiaan on erotettava häpeä joka syntyy teoista tai tekemättä jättämisistä...siitä häpeästä jonka ihminen on ikäänkuin omaksunut osaksi persoonansa...tässä linkki siihen mitä ny yritän selittää...

    https://www.nyyti.fi/tietoa/hapea/miten-hapea-syntyy-ja-ilmenee/

    Ja uskon kyllä että tuo häpeä asuu myös narsistissa...vaikka hän toki yrittää kaikin keinoin kieltää sen...välttelemällä katsomasta itseään, miettimättä tekojensa seuraamuksia...

    Itseeni/omiin ongelmiini liittyen tosiaan olen paljonkin pohtinut tätä häpeän teemaa ja voisin sanoa että olen osin siitä vapautunutkin...tiedostamalla sen mistä se johtuu ja millaisia keinoja olen käyttänyt sen torjumiseksi...

    Että voisin sanoa että siihen omaan peiliin on tullut katsotuksi...ja välttämättä se kuva ei aina ole miellyttänyt itseäni...vaikka muut ihmiset pääsääntöisesti ovat minusta pitäneetkin...

    Mitä tuohon tulee...

    "Sylkäisen vain heidän peräänsä että pthyi... minkälaisia tyyppejä."

    Niin en ny tiedä oletko se sama tyyppi joka tuossa alempna kertoo tähän tapaan..."Hän tuo itsensä luokseni sellaisena kuin on, ei selittele eikä peittele... En tiedä, miten tämä sitten päättyy, mutta nyt hänellä ainakin on mahdollisuus elää omana itsenään ja tulla hyväksytyksi sellaisenaan. Tunnen ja tiedän hänet sellaisena kuin hän on. "

    että jos olet niin tuosta sitten voisin ajatella, että mikä mekanismi ihmisessä itsessään sitten saa seurustelemaan "pthyi tyyppien"/ikäänkuin itseään alempiarvoisiksi kokemiensa pthyi ihmisten kanssa...
  18. "Eli suurin epätäydellinen olisikin se, joka tahtoo pitää epätäydellisyyttä sillätavoin huonona, että siitä pitää rangaista aiheuttamalla häpeää. No, itse ainakin vältän tuollaista asennoitumista kenenkään toisen tekemisiin. Ohhoh. Eli minun kanssani narsistillakin menee loppupeleissä aika hyvin. : )."

    Niin tuohon loppuusi liittyen...voisin sitten ajatella että teki/sanoi/käyttäytyi se narsisti miten tahansa...niin et koskaan arvostele häntä ja pitäydyt kaikesta kritiikistä häntä kohtaan...

    Vielä tuonkin lisäksi sinun pitäisi aina yrittää olla sellainen millainen kulloinkin narsisti haluaa sinun olevan...olet onnellinen, silloin kun hän haluaa, onneton silloin kun hän haluaa...pysyt pois hänen tieltään silloin kun hän haluaa, mutta olet paikalla aina kun hän tarvitsee sinua...

    tässä linkki jossa puhutaan samasta asiasta, miten tulla toimeen naristin kanssa...

    http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/abuse3.html
  19. "Eikös se lapsuus ja nuoruus ole sellaista kehittymisen aikaa, että sellaisesta häpeää aiheuttavista fiksaatioista jo pitäisi kasvaa ulos"

    Niin miksei noinkin jos jotenkin tiedostaa ongelmansa, mutta narsisteihin/narsismiin/omiin ongelmiin liittyen ajattelesin että vain harva nuorena kovin paljon miettii tuollaisia asioita vaan eläminen keskityy enemmänkin tulevaisuuteen...siihen mihin elämä/luonto meitä ajaa, ammatin valintaan kumppanin löytymiseen, perheen perustamiseen...

    Ja sitä tahtomattaa sitten vie omat ongelmansa sitten parisuhteeseen ja sitä kautta kaikki vaikuttaa kaikkeen...vrt. ylisukupolvien...

    Tuohon liittyen...

    "Eli hyvä itsetunto, itsensä ymmärtäminen ja oman sijoittumisen hyväksyminen. Eikö noiden avulla voi elää suurempia häpeilemättä. Olla armollinen itselleen."

    Toki tuo on ideaalitilanne, mutta siihen tuskin pääsee jos ei koskaan uskalla/halua pysähtyä itsensä äärelle ja kuten totesin harvemmin nuorena kokee siihen edes tarvetta...

    Voisin ajatella, että tuo tarve syntyy usein vasta siinä vaiheessa kun se omista valinnoista kumpuava paha olo käy niin suureksi, että joutuu kysymään itseltään että miksi...

    ja usein sitä sitten joutuu monesti palamaan jopa siihen alkupisteeseen jossa se vääränlainen minä on omaksuttu osaksi persoonallisuutta, josta ei itsekään pidä...

    "On vain niin outo lukea tuosta häpeästä... sitten liitetään se narsismiin, että eivät kestä häpeää... Eikö häpeä olekin negatiivinen tunne, jota ei kuuluisi halutakaan, vaan sitä kuuluisikin väistää. Eli pyrkiä elämään niin, ettei joudu häpeään."

    Niin en tiedä onko olemassa ihmisiä joiden tunneskaalaan häpeä ja syyllisyys ei koskaan kuulu...narsisteihin liittyen...heidän sanotaan olevan häpeämättömiä..

    .tuskin sekään tarkoittaa tuon tunteen täydellistä puuttumista, vaan enemmänkin juurkin sen kieltämistä/siirtämistä sen toisen kannettavaksi...koska käsittääkseni narsisti ei uskalla katsoa itseään ja kokee olevansa oiketettu ns. vääriinkin tekoihinsa syystä, että hän ajattelee toisten ihmisten olevan olemassa vain täyttääkseen hänen tarpeensa niin hyvässä kuin pahassakin...

    "Häpeä on yksi ihmisen tunteista.

    Häpeällä on suojaava vaikutus, sillä se saa ihmisen pohtimaan tekojensa seurauksia jo ennalta. Se auttaa välttämään sellaista toimintaa mikä aiheuttaisi kasvojen menetyksen. Häpeä myös estää tekemästä toiselle vääryyttä ja rikkomasta toisten rajoja. Lisäksi häpeä saa ihmisen kääntymään hyödyllisesti sisäänpäin, pohtimaan sitä, millaisena toiset mahdollisesti näkevät hänet. Häpeän erottaa syyllisyydestä se, että häpeään liittyy todellinen tai kuviteltu yleisö (kun taas syyllisyyteen liittyy jokin yleisöstä riippumaton moraalisääntö tms.)"

    http://fi.wikipedia.org/wiki/Häpeä

    Että itse mieluusti ajattelen niinkin, että häpeä sen negatiivisesta merkityksestä huolimatta on joskus tarpeellinenkin tunne, kun se liitty tekoihin/valintoihin...

    Vääränlaista häpeää on sitten sellainen häpeä, joka kohdistuu ihmiseen itseensä...johon liittyy tuntemuksia, en kelpaa sellaisena kuin olen...

    toivottavasti kukaan ei tiedä millainen sisimmältäni olen...vaan uskoo siihen valheelliseen kuvaan... minun olevan sellainen milllaisen kuvan itsestäni annan...
  20. "Mistä pitäisi tuntea häpeää? Mistä pitäisi tuntea syyllisyyttä? Mitä pitäisi pelätä? Jos noihin mihinkään ei ole aihetta, niin eihän silloin noilla mitään otetta saa kenestäkään. "

    Noh, tuota voisin ajatella siltä pohjalta, että Vakninia mukaellen, narsisti luulee voivansa hallita uhriaan häpeän, syyllisyyden ja pelon avulla...syystä että narsisti luulee muidenkin ihmisten olevan samanlaisia kuin hän, mitä ny hän on pikkusen parempi...

    Että voisin ajatella, että narsisti luulee ettei uhri koskaan uskalla kertoa, saati ajatella omaa osuuttaan suhteessa, esim. millaiseen kohteluun suostui...

    Mutta periaatteessahan häpeähän on narsistin ns. kielletty tunne, jota hän kompensoi sitten omalla tavallaan...ja yrittää siirtää oman häpeänsä toisen kannettavaksi...

    Laitan tähän linkin josta nuo allaolevat kopioidut tekstit ovat ja josta voit lukea lisää http://narsismia.wordpress.com/2007/05/08/narsismin-seitseman-syntia/

    "1. Häpeämättömyys
    -Narsistille häpeä on niin sietämätön tunne, että hän on kehittänyt keinot olla kokematta sitä lainkaan. Psykologit kutsuvat tätä häpeän ohittamiseksi. Ulospäin se vaikuttaa häpeämättömyydeltä tai omantunnon puuttumiselta ja käytkeytyy kieltämisen, kylmyyden, syyttelyn tai raivon suojamuurin taakse.

    2. Maaginen ajattelu
    -Tarve välttää häpeää hinnalla millä hyvänsä tuottaa jatkuvia ongelmia narsistille, koska elämässä tulee tämän tästä eteen nöyryyttäviä kokemuksia, joita ei voi kohdata tyynesti. Aina joku on parempi, älykkäämpi, kauniimpi, menestyvämpi, mitä milloinkin. Narsistia ei kuitenkaan lohduta se, ettei kukaan ole täydellinen, koska hän näkee itsensä poikkeuksena tästä luonnonlaista. Hänen täytyy löytää keino pönkittää itsetuntoaan pitääkseen karut tosiasiat loitolla. Tähän tarvitaan usein aimo annos vääristelyä ja ja harhakuvitelmia, ts. maagista ajattelua. "

    Mitä tuohon tulee...

    "Minusta haiskahtaa joltain ihmeen lapsuusajan jutulta."

    Niin siinä olet oikeassa...sieltähän se juontuu, niistä varhaisista ihmissuhteesta, jossa ne ensimmäiset hylkäämiset koettiin ja seuralaiseksi tuli tunne, että minussa on jotain väärää, en kelpaa omana itsenäni/en ole rakkauden arvoinen...

    Mutta mitä tulee itseeni ja Ännä suhteeseeni, niin ei minulla ole mitään hävettävää/pelättävää sillä tavoin, toki olen syyllistänyt itseäni siitä, että kaikkeen p,skaan sitä tuli ryhdytyksikin omaa typeryyttään...

    Mutta vastapuoleen liittyen, uskoisin että hänen tilanteensa on toinen, tuskin hän suurin surminkaan haluaisi kenenkään lähipiiristään tietävän...että tässä tapauksessa ny häpeä on narsistin, mutta en usko hänen sitä kokevan vaan uskoisin hänen kyenneen selittämään asian itselleen parhainpäin...entiseen tyyliin, en minä, mutta kun ne naiset haluaa...niin pakkohan hänen on...
    21. 218 / 223
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt