yhteenlaskutoimitus

Vapaa kuvaus

Aloituksia

21

Kommenttia

4456

  1. "toki ottaisin mielelläni vastaan keinoja purkaa itsessäni olevaa tukahdettua vihaa rakentavasti..."

    Niin kuten edellä kerroin, jonkin verran tässä viha asiassa olen päässyt eteenpäin ainakin sen tunnistamisen suhteen...ja tosiaan liikunnan olen kokenut hyväksi keinoksi jo nuoresta asti purkaa esim. levottomuutta ja ahdistusta ja ilmeisesti olen sitä luontaisesti käyttänyt myös agression purkuunkin vaikka en ole tunnetta ajatuksen tasolla kyennyt kohtaamaan/nimeämäänkään...

    Aikas vähän kuitenkin tiedän muunlaisia keinoja...

    nyrkkeilysäkkiä kyllä monesti tarjotaan agression purkukeinoksi...mutta en tiedä...siinä jo pitäisi ikäänkuin lyödä ikäänkuin ajatuksen tasolla sitä vihan kohdetta...ja se tuntuu itsestäni väärältä...

    Mutta eihän tuotakaan tiedä jos ei ole kokeillut, mutta ainakin tähän asti olen lähinnä tyytynyt lisäämään kävelyvauhtia ja välillä potkimaan kiviä...
  2. "Hän ei tunne olevansa riittämätön
    Hän ei ole valmis kuuntelemaan minkäänlaisia asiattomia puheita itsestään. Hän ei hyväksy vääristeleviä valheita itsestään.
    mutta lista ei-hyväksytystä käytöksestä normilla on kristallinkirkkaana mielessään,"

    Noh, poimin tuosta ny muutaman kohdan, joiden perusteella minusta tuntuu että kuvasit enemmänkin narsistia...kuin normi uhria, josta ny oli kyse...

    Mitä tuohon tulee...

    Normin motto on: totuus ei pala tulessakaan.

    Niin käsittääkseni normaali ihminen tietää ettei ole olemassa yhtä ainoaa totuutta jos puhutaan esim. ihmissuhteitten ongelmista...vaan kummallakin osapuolensa on omat tunteensa/kokemuksensa/näkemyksensä...jotka kummatkin ovat kokijalle oikeita/totta...
  3. Niin jonkinasteinen nöyryys on kuitenkin aina paikallaan...
    jonkun suuremman edessä...elämä tuo eteen asioita joihin ei kykene aina itse vaikuttamaan...avaan tarkoittamaani tällä lainatulla tekstillä...

    "Keskeistä on eräs elämän perustotuus, joka meidän tulisi huomioida elämässämme. Kun kerran tähän maailmaan olemme syntyneet, niin myös kerran tästä maailmasta poistumme. Mitä tapahtuu syntymän ja kuoleman välillä, riippuu suurelta osin tärkeimmistä päätöksistämme ja niissä pysymisestä.

    Tarkoitan totuudessa elämistä ja siinä pitäytymistä.

    Totuudessa elämisen tottumusta kutsutaan myös yksinkertaisesti nöyryydeksi. Asia, joka on ihmiselle kaikkein vaikeinta, koska olemme niin suurenmoisia, kaikkia muita maanpäällä eläviä ylivertaisimpia. Onneksi välillä meitä muistutetaan, esimerkiksi tuhkapilvien avulla siitä, että emme ole maailman napoja — vaikka olemmekin tärkeitä ja elämällämme on merkitys.

    Onnellinen se ihminen, joka osaa asettautua elämän perustotuuksiin. Se tarjoaa puitteet turvalliselle ja mahdollisuuksia täynnä olevalle elämälle, jonka jäljet näkyvät maailmassa pitkään.

    Nöyrtyminen elämän perustotuuksien äärellä avaa silmät näkemään totuuden asioista, itsestään ja muista. Se auttaa toimimaan totuudenmukaisesti. Toiminta on silloin rakentavaa suhteessa ihmiskuntaa ja maailmaa kohtaan. Toiminta keskittyy olennaiseen ja on sen vuoksi sekä tehokkaampaa että merkittävämpää"

    http://www.hyvejohtajuus.fi/2574/noyrasti-toinen-toistaan-parempia/
  4. "Tärkeä aihe joka monesti sivuutetaan"

    Niin erittäin tärkeä aihe minunkin mielestäni...kuulun siihen ihmistyyppiin/ohutnahkaisiin joilla vihan tunnistaminen saati sen ilmaiseminen on hyvin vaikeaa...

    Tässä nyt viimeaikoina olen yrittänyt edes löytää itsestäni sen vihan tunteen...käytin yhtä menetelmää jonka tässä taannoin kuulin yhdellä luennolla...

    tarvitaan paperilappuja ja kynä...paperilappuun kirjoitetaan ny vaikka joku vihaa tuottava asia tai sen ihmisen nimi johon viha kohdistuu...

    ja sitten aletaan repimään sitä lappua...minulla tuo ainakin toimi, revin lapun niin pieneksi pilpuksi kuin vain sain, sen jälkeen vielä hieroin sitä silppua, minun olisi tehnyt mieli polkea sitä, minun olisi tehnyt mieli sylkeä siihen ja kun katsoin itseäni peilistä...kasvoni olivat väärystyneet...ja minua vapisutti...

    Noh, laitoin silput roskiin ja jouduin vievään itseni pois siitä tunnetilasta ns. tahdon voimalla, mutta jäin miettimään että ehkä joudun vielä monestikin kirjoittamaan nuo samat sanat siihen lappuun...ennenkuin en enää reagoi niin voimakkaasti...ainakin toivon niin käyvän...

    tämä ny oli tämönen kokemukseni tähän aiheeseen liittyen, toki ottaisin mielelläni vastaan keinoja purkaa itsessäni olevaa tukahdettua vihaa rakentavasti...

    Aiemmin olen kyllä saanut apua myös liikunnasta...jota myös käytän edelleen...
  5. "Täh... pahoinpidellyksi ?
    Pitäkää norminne ;)
    En osallistu tollaseen "

    Niin en osallistu minäkään, ymmärsinkö oikein että joku kokee itsensä ns. normaaliksi ihmiseksi kouluttaessaan narsistia tavoille/kunnioittamaan omia rajojaan väkivallan avulla...
  6. "Minun mielestäni sääli on sairaus, joka ilmenee nimenomaan säälintunteen kantajassa, eli säälijässä."

    Tietyllä lailla olen kanssasi samaa mieltä, jos toista ikäänkuin säälii periaatteella voi sua raukkaa...että ikäänkuin sääliessään asettuu toisen yläpuolelle...

    Mutta joo...sääli on yleiskielen sana, jota kyllä käytetään tarkoittaen aitoa myötätuntoakin, ettei kaikessa säälissä ole varmaan tuota voi sua raukkaa ajatusta takana...
  7. "Ihminen ei ikäänkuin saa koko kapasiteettiaan käyttöön, että siten vaikuttaa."

    Tuosta voin olla kanssasi samaa mieltä, mutta en ny omalta kohdaltani sure tuotakaan...kun elettyä elämää, tehtyä virheitä ei voi muuksi muuttaa...

    Mitä taas tuohon tulee...

    "että on oikeassaolemisen pakko, estää ottamasta huomioon järkeviä rakentavia ratkaisuja."

    Niin tässä ketjussa ny puhun itsestäni...ja pitäydyn edelleen ajatuksessa että kukin ihminen on itsensä ja oman elämänsä paras asiantuntija...

    Mutta mitä järkeviin rakentaviin ratkaisuihin liittyen itseeni/omaan elämääni tulee...niin niitä tässä ollaan pohtimassa...

    Sanotaan, että siitä paksunahkaisesta narsistista on viisain pitäytyä erossa, mutta itseään ei voi juosta pakoon...

    niin mielestäni ei jää jäljelle muuta ratkaisua kuin katsoa ja tutustua itseensä...tyyneysrukouksen sanoin...

    Jumala, suo minulle tyyneyttä
    hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa
    rohkeutta muuttaa mitkä voin
    ja viisautta erottaa nämä toisistaan.
  8. "että uhri ei mitenkään voi olla ihan normi. "

    Kerros minulle, mitä tarkoitat ihan normilla ?,
    Millainen on sinun mielestäi normi uhri?
  9. Niin, ilman omaatuntoa ei kaiketi ole ymmärrystä siitä mikä on oikein ja mikä väärin...

    Mutta en ny puutu siihen sen enempää...
    narsisteista/psykopaateista on täällä puhetta piisannut...ja itsekin jonkin sortin narsistiksi olen tunnustautunut...

    Mutta laitan tähän nyt jonkinlaisen sielunhoitomallin joka sisältää kysymyksiä pohdittavaksi...liittyen aiheeseen rikotusta eheäksi...joka alkaa sanoilla...tuskan kertominen on paranemisen alku...

    http://rikotustaeheaksi.nettisivu.org/rikotusta-eheaksi-sielunhoitoterapian-malli/

    joka on hyvä malli niillekkin jotka eivät usko tai ovat uskossaan epävarmoja, joihin itsekin katson kuuluvani jos minun pitäisi uskoani määritellä...niin sanon olevani agnostikko...uskon Jumalaan tunteellisin perustein...

    http://fi.wikipedia.org/wiki/Agnostisismi
  10. "Niin uskoisin, että niitä uhreja joita asia ei koske, eivät reagoi näihin juttuihin mitenkään.."

    Niin edelleen...ilmeisesti joku kokee uhkaavaksi täällä senkin

    jos joku muu ihminen omat vikansa ja vammansa tunnustaa...
    ja haluaa keskustella niistä...
  11. "Aika kummallista, jos joku on niin itsekeskeinen, että kuvittelee jonkun ihan ventovieraan tyypin puhuvan tai keskustelevan juuri ja nimenomaan hänestä. Wau."

    Noh, tuokin on käsittääkseni aikas yleistä täällä...
    itselläkin on ollut monesti tuo tunne...

    Kai se on sitäkin, että se koira älähtää johon kalikka kalahtaa...

    "Tällainen kaikki keskustelu on tarkoitettu niitä varten joita asia koskee tai jotka kokee, että se voisi itseä koskea ja jeesata. "

    Niin uskoisin, että niitä uhreja joita asia ei koske, eivät reagoi näihin juttuihin mitenkään...

    Itselleni ny tässä vaiheessa koen tärkeimmäksi tämän itseeni/ns. uhriuteen liittyvän problematiikan...ja se Ännä on jäämässä taka alalle...kun suhteen päättymisestäkin on jo aikaa...eikä hän kuulu enää konkreettisesti elämääni...
  12. "Mutta ongelma on siinä, että jos ihminen ei ole läheisriippuavainen, ja hän sen tietää ja käsittää todella hyvin, niin ei häntä sitten kannata muidenkaan sellaiseksi yrittää sanoa. Onhan se ihan höhlää väittää, että joku on läheisriippuvainen, jos hän ei ole."

    Niin ilmeisesti ny puhut itsestäsi...

    Ihan en ny ymmärrä, mikä ongelma sinulla on tähän aiheeseen liittyen...jos sinulla ei ko. ongelmaa ole...

    ihan kuin et itse hyväksyisi, että joku muu saattaa olla...
    ja haluaa keskustella aiheesta/omista ongelmistaan ko. teemaan liittyen...
  13. "Ei se nyt ihan mitätön juttu ole, jos ihmisellä todetaan jokin persoonallisuushäiriö tai muu psyykkinen häiriötila. Häiriötilan syvyydestä riippuen siitä voi olla seurauksena, että kyseistä henkilöä ei tarvitse ottaa ihan vakavasti. Hän ei ole ikäänkuin kyvykäs huolehtimaan luotettavasti ja turvallisesti kaikesta, mihin ns. normaalin ajatellaan pystyvän."

    Mitäs kamalaa siinä on...mielestäni monet psyykkiset häiriöt/sairaudet liittyvät tunnepuolen/itsetunnon ongelmiin ja erityisesti läheisiin ihmissuhteisiin, rakkauden ja rakkaudettomuuden kokemuksiin...

    Niillä ei ole välttämättä mitään tekemistä ns. järjen/älykkyyden kanssa...esim. niin paksu-kuin ohutnahkaisia narsistejakin on arvostetuissa ammateissa ihan yhteiskunnan huipullakin, tekevät työnsä, maksavat veronsa, heillä on paljon tietotaitoa ja näyttävät ihan ulkoisesti pärjääviltä...kodissakin saattaa olla kaikki pelit ja vehkeet, lapsilla hienoja harrastuksia yms.

    Se taas on ihan eri asia, mitä/minkälaisia he ovat sisimmässään kodin seinien sisällä lapsilleen/puolisolleen tai työpaikoilla tai salaisissa sivusuhteissaan...
  14. "Noh, ehkä se johtuu tästä narsismiasian väärinkäytöstä ja demonisoinnista yleensä."

    Edelliseen lisäten...samasta linkistä...miksi monikaan uhri ei hyväksy ajatusta, että itselläkin voisi olla jotain osuutta tapahtumiin...vaan näkee itsensä ikäänkuin viattomana että paha narsisti vaan tuli elämään ja tuhosi minut, en voinu millekkään mitään...johtuu tästä...

    "Sekä ohut- että paksunahkainen narsisti omaavat kuitenkin yhden yhteisen ajatusmallin. Molempien on äärimmäisen vaikea hyväksyä sitä tosiasiaa,
    että elämän ristiriidat ja vaikeudet johtuvat suurimmaksi
    osaksi heidän omasta käyttäytymisestään. (Rekola 2006b.) "
  15. "Noh, ehkä se johtuu tästä narsismiasian väärinkäytöstä ja demonisoinnista yleensä."

    Niin joillekkin sana narsismi tuntuu jo olevan hyvin vaarallinen, eikä ns. terveestä narsismistakaan saisi puhua...

    Minulle tämä käänteinen/ohutnahkainen narsisti, miksi sitä ny haluaakin nimittää tuntuu omalta jutulta, johon törmäsin tämän narsisti aiheen/päättyneen Ännä suhteeni myötä...ja lukaisin tuossa yks päivä noita vanhempiakin käänteisjuttuja tältäkin palstalla, että hyvin kiistelty aihe ja tosiaan moni uhri ottaa aiheen syyllistämisenä/uhrien mollaamisena...

    Itse ainakin ihan surutta tunnustan, että esim. tämä kuvaa minua
    3.3.1 Ohutnahkainen narsisti

    Ohutnahkaisella narsistilla on usein ollut hyvinkin traumaattinen lapsuus. Jatkuvan häpeän ja nöyryytyksen seurauksena hän varttuu uskoen olevansa muita huonompi ja loukkaantuu herkästi ihmissuhteissaan. Ohutnahkainen narsisti uskoo, ettei hänestä itsestään löydy mitään arvokasta tai rakastettavaa,
    ja projisoi hyvät ominaisuutensa muihin ihmisiin. Hän alkaa ihailla muita ihmisiä tullen heistä helposti riippuvaiseksi. Hän pelkää kuollakseen
    ihailemiensa ihmisten vihan tunteita ja mahdollisia ristiriitoja heidän kanssaan, koska us-koo pohjimmiltaan olevansa vihattava vikojensa vuoksi. Ohutnahkainen narsisti on niintottunut ajattelemaan olevansa syyllinen ja "paha", ettei suostu myöntämään edes itselleen olevansa pahansuopaisen ihmisen seurassa.Hän uskoo sisimmässään, että kaikki ihmiset ovat hyviä, ummistaen näin silmänsä häneen kohdistuvalta huonolta ja epäoikeudenmukaiselta kohtelulta. Ohutnahkainennarsisti ei ymmärrä, miksi häntä kohdellaan huonosti,vaikka hän tekee kaikkensa ollakseen juuri sellainen, kuin toinen osapuoli haluaa. Hän onhyvin epävarma itsestään ja vielä aikuisenakin tuntee itsensä ulkopuoliseksi, torjutuksi
    lapseksi. (Hyrck 2006, 14–15.)
    Ohutnahkainen narsisti pystyy kuitenkin mukautuvuutensa ansiosta elämään suhteellisen normaalia elämää. Hänen itsetuntonsa pysyy tasapainossa, kun hän onnistuu saavuttamaanitselleen asettamat usein hyvinkin kohtuuttomat vaatimukset. Kun hän esimerkiksi menestyy työssään tai parisuhteessaan, kokee hän hetkellistä tyytyväisyyttä elämäänsä. Hän kokee hetkellisen ylimielisyyden puuskan onnistuessaan, ja vertaa sitä aikaisempiin nöyryyt-
    täviin lapsuuden kokemuksiinsa. Sisimmässään hän toivoo, että väärin
    käyttäjä olisi näkemässä, että hän on muuttunut. Tällaisissa tilanteissa ohutnahkainen narsisti tuntee itsensä vahvaksi ja kokee asettuvansa muiden ihmisten yläpuolelle, mutta normaalien, elämään kuuluvien takaiskujen sattuessahänen narsistinen epävarmuutensa kuitenkin paljastuu.
    Ohutnahkaisen narsistin on erittäin vaikeaa olla vihainen kenellekään, koska hän pelkää vihaisuutensa olevan niin tuhoisa, että sen seurauksena ihmissuhteet katkeaisivat. (Hyrck
    2006, 15.) Hänen sisällään onkin valtavasti tukahdutettua vihaa häntä satuttaneita ihmisiä kohtaan. (Sinkkonen 2005, 279)

    http://narsistienuhrientuki-yhdistysavain-fi-bin.directo.fi/@Bin/b60139534a24aaf2f4c19025295ecce1/1379446415/application/pdf/203424/Parisuhteessa narsistin kanssa 14.4.2

    Tiedä sitten voiko tässä tyystin parantua, vaikka asian tiedostaakin perin juurin, mutta yritystä ainakin piisaa..nimenomaan tuolla häpeä/viha akselilla vaikka elän ny tosiaan tuollaista lopussa mainittua itseäni tyydyttävää normaalia elämää...ja kumppanini on ihan tavallinen mies, jolla ei ole ollut elämässään suurempia ongelmia...

    Tässä kohtaa tulee mieleen hiljattain kuulemani kananmuna vertaus...

    mitä tapahtuu kun rikot kananmunan ulkopuolelta...vastaus on sisältö valuu ulos...entäs jos kanamuna rikkoutuukin sisältäpäin...vastaus on sieltä kuorituu uusi elämä...
  16. "Ihminen nimen omaan tarvitsee toisen ihmisen rakastamaan itsensä ehjäksi. "

    Niin tuo on sinun mielipiteesi, joka poikkeaa monien ns. asiantuntijoiden mielestä...voit googlettaa ja etsiä tietoa tuosta aiheesta ja sen pohjalta miettiä, onko tuo sinun väittämäsi sittenkään oikea...

    Vai olisko sittenkin niin, kuten tuossa sanotaan...
    - Itseään rakastava ihminen ei tarvitse toista rakastamaan itseään ehjäksi.

    Mitä tulee eron jälkeiseen tilanteeseen...

    "Eron jälkeen ihmiset ovat usein tilanteessa, jossa itsensä rakastamisen taito on tipotiessään. Silloin tarvitaan tietoista työtä asian korjaamiseksi.
    Tarvitseva ihminen ei pysty itse antamaan toiselle rakkautta, sillä hän on epätoivoinen täyttäessään omaa vajavaista astiansa."

    Niin miten ihminen joka itse on kovin tarvitseva/rikkinäinen, hänessä ei ole rakkautta itseään kohtaan kykenee rakastamaan toista. Se että kokee tarvitsevansa toista rakastamaan itsensä ehjäksi kuullostaa kovin itsekeskeiseltä sekin...ikäänkuin kaataisi vastuun omasta eheytymisestään/onnellisuudestaan toisen niskaan...

    On totta että me tarvitsemme toisia ihmisiä, on oikein toivoa että joku rakastaisi meitä sellaisina kuin olemme...mutta ensin meidän itsemme on opittava hyväksymään ja rakastamaan itse itseämme...sellaisina kuin olemme...

    Että myös meillä olisi rakkautta annettavana sille toiselle...ettemme vain kaikin keinoin yritä saada rakkautta toiselta...tyhjennä hänen astiaansa...

    "Miksi itsekkyyttä puolustellaan ja tuetaan niin ahkerasti."

    Ei tässä ole kyse itsekkyydestä vaan itsetuntemisesta ja itsetunnosta...
    eikä itsensä rakastamisessa ei ole kyse itsekkyydestä...vaan juurkin taito rakastaa itseään avaa oven myös kyvylle rakastaa toista...
    vrt. rakasta lähimmäistä niinkuin itseäsi...

    "Itsetuntemus - narsismin vastakohta

    Itsetuntemus ja itsesuhteen kehittäminen vaativat omaan itseen keskittymistä. Tarkoittavatko ne siis pelkkää omaan napaan tuijottelua? Ja tämähän on, jos ei suorastaan, niin ainakin aika lähellä narsismia ja itsekeskeisyyttä?

    Asia on täsmälleen päinvastoin. Itsekeskeisyys ja narsismi kertovat itsetuntemuksen ja itsearvostuksen puutteesta. Narsistinen tai itsekeskeinen ihminen nimenomaan tarvitsisi parempaa itsetuntemusta.

    Itsetuntemuksen auttaa ihmistä tarkastelemaan itseään rehellisesti hyvine ja huonoine puolineen sekä näkemään myös kehitettäviä asioita itsessään. Narsismi ja itsekeskeisyys, vaikkakin näyttävät pinnalta ylemmyyden tunteelta, kertovat pohjimmiltaan syvästä arvottomuudesta suhteessa toisiin. Minäkuvan vauriot aiheuttavat kyvyttömyyttä asettua toisten asemaan.

    Jossain tilanteissa omaan itseen keskittyminen on tärkeää ja välttämätöntä. Varsinkin jos omassa mielessä tai ihmissuhteissa on solmuja ja lukkoja, niiden avaaminen ei ole mahdollista ilman oman mielen tarkastelua.

    Jos itseään ei ymmärrä, hyväksy ja arvosta, ei toisiakaan voi ymmärtää tai arvostaa. Jos ei kohtele toisia ihmisiä hyvin, niin se kertoo siitä, että itsestäänkään ei kykene välittämään. Itsensä on opittava tuntemaan, jos haluaa kehittää vuorovaikutusta toisten ihmisten kanssa. Itsetuntemuksessa ei ole siis kysymys vain omasta itsestä, vaan kaikista niistä vuorovaikutussuhteista, joissa on mukana. "

    http://www.vahvistamo.fi/vahvistamo/mina/itsetunto/itsetuntemus_ja_itsetunto
  17. "Itsensä rakastaminen on edellytys rajojen vetämiselle. Ihminen, jolla on terve itsetunto ja, joka tuntee itsensä ja pitää itsestään sellaisena kuin on, ei hyväksy huonoa kohtelua missään ihmissuhteissa tai tunne tarvetta kuristaa toista huonolla kohtelulla."

    Niin hyvän linkin valitsit ja tässä tuo lainaukseni laittamastasi jutusta kertoo kyllä minun mielestäni totuuden niin narsisteista kuin heidän uhreistaankin...
  18. "Ulkoiset uhat kuten onnettomuudet tai yllättävä aggressiivinen käyttäytyminen toisten ihmisten tahoilta tulevat eteen yllättäen. Voi vain kysyä välttyykö niiltä kukaan?"

    Tähän vastaan ettei voi välttyä, aika ja aavistamattomat tapahtumat kohtaavat kaikkia...

    "Häiriötiloja voisi olla sekä omasta piilotajunnasta tietoisuuden pinnalle keulivat mielikuvat, jotka voivat olla peräisin varhaislapsuudesa koetuista pettymyksistä."

    Tuostakin olen kanssasi samoilla linjoilla...kuin myös tuostakin, että aina voi myös omilla valinnoillaan vaikuttaa omaan elämäänsä...

    Mitä tulee tuohon meditaatioon...niin yleensä luullaan senkin olevan jotain erikoista/mystistä yms., vaikka yksinkertaisimmillaan se on omien ajatustensa tarkkailua...

    "Meditaatiota voisi luonnehtia sisäänpäin kääntymiseksi, itsetarkkailun vuoksi. Näin henkilö tarkkailee omia ajatuksiaan, tämä auttaa yksilöä irtaantumaan subjektiivisista, harhaanjohtavista näkemyksistään."

    http://fi.wikipedia.org/wiki/Meditaatio

    "Meditaatio on länsimaissa nykyisin ensisijaisesti psyykkisesti normaalien ihmisten itsensäkehittämismenetelmä ja myös psykosomaattisten ja psyykkisten häiriöiden ennaltaehkäisykeino, jonka harjoittaminen ei edellytä mielenterveysammattilaisten valvontaa, vaikkakin asiantuntijan apu voi mahdollisesti tuoda lisäarvoa henkiseen kasvuun"
  19. "Onko pieni mahdollisuus että mitään narsismia ei olisikaan olemassa?"

    En usko tuon ettei mitään narsismia ole olemassakaan...koska ns. ihmisen itserakkaus on yksi elämää ylläpitävistä voimista...kehotetaanhan meitä rakastamaan lähimmäistäkin niinkuin itseämmekin...

    "Terve narsismi

    Narsismia voidaan pitää ihmisen tärkeimpänä positiivisena ominaisuutena.[7] Terveen narsistisella henkilöllä on hyvä itsetunto, ja hän voi hyvin. Narsistinen henkilö kykenee olemaan rikastuttavassa vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa ja löytää elämästään monia mielihyvää tuottavia asioita. Narsisti tuntee vahvuutensa ja heikkoutensa, eikä hänellä ole tarvetta korostaa itseään tai kykyjään eikä nujertaa toisia.[7] Terveen narsistista itsensä toteuttamista voidaan pitää elämänhaluisen elämän edellytyksenä. Terveellä narsistilla on rikas tunne-elämä ja sen myötä kyky kokea voimakkaita tunteita ja innostusta.[8] Hyvän itsetunnon ansiosta narsisti pystyy tarvittaessa olemaan myös yksin, ja terveen narsismin avulla ihminen kykenee selviytymään elämän kriiseistä ja kovistakin koettelemuksista"

    http://fi.wikipedia.org/wiki/Narsismi

    Narsistinen persoonallisuushäiriö/ilkeä itserakkaus on sitten asia erikseen...
  20. "yritän opetella elämään sellaista tasaisempaa elämää, jonkinlaista levollista olemista niin itseeni kuin toisiin liittyen...jonkinlaista läsnäolon taitoa...ilman että pitäisi tavoitella mitään sen kummempaa.. "

    Edelliseen liittyen...voisin ajatella että tuohon liittyy myös ns. arjen tylsyyden sietämisen opettelu...että ikäänkuin joutuu opettelemaan, että ei tarvitse sitä draamaa/toista ihmistä voidakseen kokea olevansa elossa...

    Mitä taas rakkauteen tulee...niin olen opetellut ajattelemaan ettei se ehkä tarkoitakkaan mitään ylivuotsevan suuria tunteita kuten ennen olen luullut vaan enemmänkin ja ennenkaikkea pieniä ja suuria rakkaudellisia tekoja niin itseä kuin kanssaihmisiä kohtaan...

    Joista itseeni liittyen koen suurimmiksi rakkaudelliseksi teoksi nimenomaan sen...että olen kaikesta itseeni liittyvästä problematiikasta huolimatta kuitenkin kyennyt irtautumaan noista kaltoinkohtelevista suhteista...

    Etten ole koskaan täysin kadottanut sitä uskoa ja toivoakaan...ettei joku voisi rakastaa minuakin sellaisena kuin olen...epätäydellisenä ihmisenä...ilman että minun pitäisi yrittää olla jotain muuta kuin olen...
    21. 222 / 223
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt