- En minä väitä mitään muuta kuin muistan lukeneeni sinun kirjottaneen tuollaista ja mitä tulee suun sulkemiseen niin itsehän tätä keskustelua jatkat, teit oikein ketjunkin sitä varten
- Kerroin jo lukeneeni tältä palstalta sinun kirjoittamanasi että olisit halunnut lapsen sen narsistipsykopaattisi kanssa. Ei siinä sen kummempaa, hedelmöityshoidot yms. on sitte ihan sun höpöhöpö juttujasi tässä kohtaa, en muista lukeneeni sellaisia.
- "Niin pystyy tietenkin kuvittelemaan jos vain vähänkin jaksaa ymmärtää, mutta osaatko sanoa mistä johtuu että aloittaja JOUTUU elämään sen pelon alla?"
No sinä nyt et jaksanut edes yrittää ymmärtää , mikä kyllä tuli esiin. Mitä tulee aloittajaan niin änen tilanteestaan en tarkemmin tiedä, mutta olin ymmärtävinäni, että hän joutuu pelkäämään.
Mikä asia on tuttua minullekkin. Tänäänkin hyvin monissakin kodeissa eletään pelon alla, onhan perjantai ja viikonloppukin
Toisaalta taas sitä pelkoa voidaan luoda kyllä pitkin viikkoakin ja jonkinasteiset hallitsemattomat räjähdykset saattavat tulla hyvinkin pienestä.
On ihmisiä jotka eivät osaa kontrolloida käytöstään, jolloin puhutaan impulssikontrollin häiriöstä, johon liityy yllättäviä vihan purkauksia. Toisaalta on ihmisiä, jotka nauttivat vallastaan ja toisen pelottelusta.
Nää on monitahoisia juttuja ja tosiaan pelko lamaannuttaa, niin että ihminen saattaa jähmettyä, ei kykene puolustautumaan/lähtemään. Toisaalta myös se lähteminen saattaa olla vielä vaarallisempaa, asia jonka toinkin jo esiin, että monetkin väkivallanteot surmat tehdään juurkin eron vuoksi - "Olet itse kirjoittanut että haluaisit lapsia vielä viiden kymmen iässä kenen kanssa vain, ja vielä olet kertonut että vanhempanakin olisit valmis, vaikkapa keinohedelmöityksellä. "
Siis pitäisikö tässä ny nauraa, aika koomista, pakostakin sitä joutuu ajattelemaan, et onkohan toi vastapuoli ihan aikuisen kirjoissa.
Mutta no, yritetään pysytellä asialinjalla kuitenkin , sellaista kirjoitusta ei täältä löydy , eikä sellaista ajatustakaan minuun liittyen, ei edes minun päässäni.
Lapsia on minulla on kolme jo aikuisia ja tuolloin viiskymppisenä jo lapsenlapsiakin, net on ihan riittäneet. Lapset on tehty ajallaan ja viiskymppisenä jo iloitsi siittä että lapset jo pärjäsivät omillaan vastuuta oli vähemmän, vaikka eihän se vanhemman huoli koskaan täydelleen sammu.
Mitä tulee viittaukseeni avioliittooni, kyllä joo sitä omaa kokemusta/kosketuspintaa aloittajan aiheeseen liityen on. Tuttu tunne tuo pelko
Muuta ilman tuota omaa kokemustakin jos vähänkään on kuusalla asoista ja sitä ymmärrystä ja empatiakykyä niin pystyy kyllä kuvittelemaan miltä se tuntuisi, että joutuu elämään jatkuvan uhan alla.
Niin paljon noista asioista puhutaan ja ne tulevat uutisotsikoihin, milloin on surmattu puoliso, milloin lapsi tai toteutettu ns. perhesurma. - Niin lisään vielä, mitä tarkoitetaan empatialla, kykyä asettua toisen asemaan.
Joku tulee tänne puhumaan pelosta, jonka aloituksen sinä sivuutat ja alat paahtaa, MINÄ kyllä puhkuin vihaa ja raivosin narsistipsykopaatilleni , MINÄ sitä ja tätä, oen niin luova ja helppoakin on hoidella tuommoset jutut, että näyttää siellä taustalla olevan ajatusta siitäkn, että uhri itse olisi ikäänkuin syypää tilanteeseen. - "Ahaa! Juuri niin, tietenkin.🔆
Loan heitto meneillään siis."
Mitäs sen kummempaa loan heittoa se on kun huomaa että,
"Sinulta ei tunnu löytyvän sitä kuuluisaa empatiaa muihin uhreihin liittyen, heihin jotka elävät jatkossa väkivallan pelossa ts. et osaa asettua heidän asemaansa."
Niinhän siinä kävi
No toitkin jo esille, ettei aloituksen teema ollut sun juttus ja halusit sitten puhua muusta ja sitten näyttää keskustelusi jatkuvan linjalla minä ja narsistipsykopaattini. - "Heitäpä sitten se kohta esiin missä kerron lapsitoiveista, mutta älä koko ketjua, kun toki sen nyt itsekin löydän.🔆 "
No en nyt viitsi moisen takia lähteä vanhoja ketjuja etsimään, mutta kyllä sekin asia sieltä löytyy, olistkohan silloin vielä kirjoitellut sillä Jotain ymmärtämättä nimmarilla.
Muistikuvani mukaan, ikävää/rumaa palautettakin taisit tuosta toiveestasi saada
Pointti tuoda tuo asia esiin tässä liittyi siihen, että vaikka silloin jo tiesit että kumppanisi on "hirviö", niin edelleen sinulla oli kauaskantoisian suunnitelmia suhteeseenne liityen, että mielestäni kysymyksen "MInkälainen ihminen ei luovu hirviöstä kun näkee että hirviö se on?" voisit esittää itselleskin. - No muistaakseni täänkin asian olen täällä tuonut esille, että ihan niin minulla kuin muillakin vastaavankaltaisilla oli eron yhtydessä/jälkeen saatteena tappouhkaus, jonka jouti otamaan huomioon, kun käytöstä ja vihjailuja siihen suuntaan oli ollut useasti aiemmin.
Jopa naapurustossa oli keskustelu aiheesta ja he ilmaisivat loppuvaiheessa huolensa ko. asiasta, että olenko ottanut huomioon, että minun saattaa oikeasti käydä huonosti. Että miten lasten käy jos "sinä joudut lautoihin ja ukko rautoihin"
Mikä myös sitte kyllä vaikutti myös päätökseeni lähteä, joskushan kun on siinä tapahtumien keskiössä niin tulee "sokeaksi" ja muut kauempaa katsovat näkevät asian paremmin.
Että kyllä minulla ihan oli syytä pelätä entistä aviopuolisoani silloin kun hän oli humalassa, ts. ei kyennyt kontroilloimaan käytöstään.
Sellaista vaan on oikeasti olemassa ja osa uhkaajista toteuttaa uhkauksensa, mikä näkyy ihan tilastojenkin valossa. Monet ko. tapahtumat ylittävät myös uutiskynnyksen.
Jonkin verran tosiaan tuota pelkoa minullakin liittyi/liittyy muihinkin sellaisiin ihmisiin, jotka vaikuttavat agressiivisilta ja silmistä näkyy ettei ketään ole kotona.
Työn puolesta onneksi nykyään suht säännöllisesti koulutetaan, miten agressiivisen henkilön kohtaamiseen pitäisi suhtautua. Ennakko arvointi , itse suojelu ja nopsat jalat on hyvä henkivakuutus niissä tilanteissa.
Nykyäänhän ohjeistetaan väkivaltaisuuden uhan alla eläviä pakkaamaan sen laukun/tukitärkeät tavarat jo valmiiksi. Itsekin aikoinaan tuli toisinaan nukuttua vaatteet päällä ja kengät jalassa
Mutta joo, edellä jo totesin, että kantsii tutustua monenlaisiin ihmiskohtaloihin ja heidän taustoihinsa yms. niin saattaa se ymmärryskyky lisääntyä miksi jotkut pelkäävät ja saattavat jopa laamaantua.
En pidä sellaisesta ajatuskuvioista, että kumppaninsa väkivaltaisuutta pelkäävät olisivat ikäänkuin ihmisenä huonompaa kastia kun eivät kykene lyömään luuta sen narsistin kurkkuun.
Tosin sanoen olisivat ikäänkuin itse syyllisiä siihen että vastapuoli on valinnut keinokseen hallita pelolla. - No alkuperäisesti kysymyksesi ny kuului
"MInkälainen ihminen ei luovu hirviöstä kun näkee että hirviö se on? "
Ei ollut kyse mistään luonne tms. jutuista.
Sinullakin oli itsestäsi johtuva syy, minkä vuoksi et halunnut luopua, vaan halusit tapailla narsistipsykopaattiasi vaikka olit todennut hänet hirviöksi. Syy siihen löytyy kyllä siittä "päiväkirjastasi"
Mutta palautin tuon kysymyksesi sinulle itsellesi että josko huomaisit miten eri levelillä kuitenkin olet aloittajan tapaisten uhrien kanssa, kuten aloittajakin totesi kysymykseesi vastatessaan
"Lamaantunut ja peloissaan oleva. Vaikea ymmärtää ellei ole itse kokenut pelkoa jonka toinen voi aiheuttaa."
Ts. sinä jatkoit suhdetta omasta halustasi johtuen, et halunnut luopua narsistipsykopaatistasi, kun taas jotkut eivät uskalla lähteä, kun siellä taustalla on lähtemiseen liittyvää henkeen ja terveyteen kohdistuvaa uhkaa, mikä useinkin on hyvin todellien. Useimmat naisiin kohdistuvat kuolemaan johtaneet väkivallan teot liittyvät juurkin ero tilanteisiin.
"Viime vuoden aikana 12 naista kuoli parisuhdeväkivallan seurauksena, kertoo Ensi- ja turvakotien liitto. Viisi heistä joutui entisen kumppaninsa surmaamaksi.
Liiton mukaan väkivalta kärjistyykin uhkaamaan henkeä etenkin eron yhteydessä. Viimeisen vuosikymmenen aikana joka kolmas parisuhdeväkivallan seurauksena kuollut on surmattu erotilanteessa"
https://yle.fi/uutiset/3-9945462
No linkki on parin vuoden takaa, mut ei tilanne noiden asioiden suhteen miksikään ole muuttunut. Mutta vastaa kysymykseesi miksi ei luovu, tai enemmänkin käyttäisin sanaa lähde
Tämä nyt vaan tähän, että ehkä sinulla jäi huomaamatta että aloittaja puhui pelosta, tuli esiin jo aloituksen otsikosta.
Sinulta ei tunnu löytyvän sitä kuuluisaa empatiaa muihin uhreihin liittyen, heihin jotka elävät jatkossa väkivallan pelossa ts. et osaa asettua heidän asemaansa.
Enempi tunnut vaan korostavan jotain sellaista, että "kyllä minä narsistipsykopaatilleni näytin mistä kana pissii" ts. olit niskan päällä, mitä jo jossain kohtaa kommentoinkin, että mikä se sellainen uhri on, joka on niskan päällä.
Sinun täällä kertomastasi tarinasta kyllä hyvinkin käy ilmi, että sinä hyvinkin määräisit tahdin, loit yhdessäolonne säännöt/etiketin jota narsistipsykopaattisi noudatti milloin ja miten tapaamisinne sujuivat, mistä sai puhua ja mistä ei jne.
Tää nyt vaan tähän, että josko joskus kykenisit katsomaan maailmaa laajemminkuin kuin pelkästään sen oman kokemuksesi kautta. On toisenlaisiakin tarinoita. Luettavaa aiheesta mitä jatkuva pelossa eläminen ihmiselle aiheuttaa löytyy kyllä.
Sieltä löytyy vastauksia kysmyksii, millainen ihminen ?
Itselläni on myös kokemuksia tuosta pelosta ja rajoitinkin elämääni jonkun vuoden vuoden avioeroni jälkeen. Pelko on ihmiselle luontainen/inhimillinen tunne. Varoittaa vaarasta, edistää selvitymistä, mutta tosiaan saattaa myös lamaannuttaa.
Useinkin pelko syntyy henkeen-ja terveyteen liittyvästä uhasta/uhkaamisesta, niin minunkin tapauksessani. Mikä sitten saa myös mielikuvituksen kehittelemään milloin minkäkinlaisia kauhuskenaaroita, mitä eivät kuitenkaan välttämättä toteudu
Että kyllä pelolla tosiaan voi hallita, mutta sitä omaa pelkoaankin kannattaa yrittää hallita, siten että ymmärtää mikä on todellisuutta, mikä omassa päässä syntynyttä ajatuskuvioita jotka eivät liity siihen senhetkiseen tilanteeseen mitenkään.
Mitä tulee noihin kuristamis ja lapsijuttuihin, niin kyllä sulla joku sellainenkin juttu oli aikoinaan, toki voi olla et muistan väärin et liittyikö sitten kuristusjuttusi siihen Asperger kumppaniisi, mut toi vauva juttu kyllä oli niin et kerroit palstalla toiveestasi saada lapsi sen narsistipsykopaattisi kanssa. - "MInkälainen ihminen ei luovu hirviöstä kun näkee että hirviö se on? "
Vielä tuohon kysymykseesi liittyen, voisit hieman pohtia tuota myös omalta kannaltasi, kun muistikuvani mukaan olet kertonut, että ko. narsistisykopaatti on raiskannut ja yrittää kuristaa sinut.
Päiväkirjamaisesta "narsistista eroon" ketjusta käy kyllä ilmi, että huolimatta noista tapahtuneista suhteenne jatkui vielä usemman vuoden. - Tähän tekee vielä mieli lisätä edellisten lisäksi, että taustalla saattaa olla jotain sellaista, että kunhan vaan tarpeeksi yritän, niin asiat muuttuvat paremmiksi.
Toivoa paremmasta pidetään yllä hyvin pitkään, mitä toki edesauttaa ne sen narsistin ylenpalttiset lupaukset ja hyvittelyt, joihin haluaa uskoa. - No lähtökohtaisesti nää asiat ny menee niin, että narsisti pyrkii juurkin tuolla sukulaisten mollaamisella vieraannuttamaan uhrinsa niistä sukulaista.
Ts. heitä ei enää tavata, kun uhrkin alkaa uskoa, et ovat huonoja ihmisiä varsinkin kun saattavat kritisoida hänen kumppaninsa valintaa.
Paljon tosiaan on tarinoita vanhemmistakin jotka surevat tyttärensä/poikansa kohtaloa, eivätkä saa edes tavata lapsenlapsiaan.
Näin jälkeenpäin, jälkiviisaana voi toki ihmetellä montaakin asiaa, mutta kun suhde on alussa, niin laput on silmillä.
Muistan sinunkin kertoneen, että olisit halunnut jopa tehdä lapsen sen narsistipsykopaattisi kanssa, mutta ruumisi teki tenän sen asian suhteen. Tuskin siinä vaiheessa tiesit vielä millisen ihmisen kanssa olit tekemisissä
Ts. vastaus moneenkin asiaan löytyy tietämättömyydestä - "Nasse voi esim yrittää kauko-ohjata katseella, jotta sinulle tulisi epämukava olo."
Minulla on kokemusta tuontapaisesta katselusta josta tuli hetkeksi hieman epävarma/pelottava olo. Tilanne laukesi, kun sain suuni auki kysyin, että mitä katsot. En muista vastausta, enkä sitä sitten enempää silloin ajatellut, kun ilta jatkui normaalisti.
Muistan myös sellaisenkin jutun, kun olin hänen luonaan, niin hän sanoi hakevansa puita takkaan. Jäin yksin sisälle ja minulle tuli jossain vaiheessa tunne, että minua katsellaan. Ehdin kyllä myös ajatella jo, et päässäni on ehkä jotain vikaa. Takaisin tullessaan hän kysyi, kävikö täällä joku ? Johon vastasin, ettei minun tietääkseni ja iltaa jatkettiin normaalisti ja asia unohtui.
Tuostakin esimerkistäsi
"Hän voi sanoa jotain järkyttävää, ja kääntyä samassa poispäin, esittää kiireistä." minulla myös on kokemusta. Se tulee niin äkisti, eikä kehtaa enää kysyä, että mitä sanoit, kun alkaa itse epäilemään kuulemansa.
Tuota on joutunut kokemaan myös muutama lähipiirini kuuluva henkilö tavatessaan ko. henkilön ensimmäistä kertaa.
He sitten ilmaisivat asian omalla tavallaan, toinen sanoi että ko. ihmisellä on oudot puheet, toinen sanoi, ettet halua kuulla ja yhden kasvoilta paistoi suuttumus. Kukaan heistä ei halunnut sanoa minulle tarkalleen, mitä se mies sanoi ja siinä kohtaa itsekin sitten jätin asian siihen ja selittelin asiaa itselleni, että ehkä siinä oli kyseessä joku väärinkäsitys.
Niinhän se menee, kun ei vielä tiedä. - "Narsisti on suht varma saaliistaan jo hääyönä, eikö niin"
No tuontapaista on kyllä tullut luettua, joissain tarinoissa jopa ensimmäinen lyönti on tullut silloin. Toki sitten massiviset hyvittelyt, rakastan, rakastan päälle ja lupaukset ettei ikinä enää. - Tästä tuli mieleen yks lukemani juttu, jonka otsikko on "toista ei voi muuttaa" ei pidäkkään täysin paikkansa.
Artikkelissa käsitellään juurkin sinun esille tuomaasi asiaa niin lapsiin kuin parisuhteisiin liittyen
http://ihminentavattavissa.fi/blogi/toista-ei-voi-muuttaa-ei-pida-taysin-paikkaansa - "Narsisti osaa haistaa vaan sen jutun katseesta , eleestä tahi ilmeestä - eräänlaisen alistettavuuden ja avuttomuuden"
Niin mene ja tiedä tuosta, eiköhän ny ainakin alkuun sen tulevan kumppanin kasvoilta näy ennemmänkin ilo, ja ihastus, kun on kohdanut niin mukavan ja hauskan miehen/naisen.
Että kyllä monetkin tarinat alkavat ihan normisti, kaksi ihmistä tapaa, alkavat viettää aikaa yhdessä, rakastuvat ja menevät naimisiin jne.
Se muu alkaa sitten vasta kun narsisti on suht varma "saalistaan"
Narsistihan on myös kovin utelias/tiedonjanoinen, että ihminen saattaa tulla paljastaneeksi itsestään ja menneisyydestään yhtä sun toista, niitä surullisia ja kipeitä asioita, joita narsisti sitte myöhemmin hyödyntää ja käyttää lyömäaseena.
Nää on vähän monimutkaisia juttuja, on totta että hyvä itsentuntoiset tuskin lankeavat moisiin narsisteihin, kun eivät ole niin imartelulle alttiita.
Mutta en lähtisi sille linjalle, että yleisesti ns. uhrit olisivat avuttomia ja alistuneita. Kyllä heistä monet ovat ihan yhteiskunnassa hyvin pärjääviä ja omat asiansa hoitavia jos ny vähänkin olet lukenut noita tarinoita muualtakin kuin tältä palstalta.
Mitä tulee kodin malliin, niin on toki tutkittua tietoa siitäkin, että ne omien lapsuusperheiden mallit saattavat vaikuttaa parisuhteeseen, kun nyt kuitenkin molemmat tuovat parisuhtseeseen oman historiansa.
"Molemmilla parin osapuolilla on omat yhdessä olemisen mallinsa ja filosofiansa. Ne ovat perusta, jolta aletaan rakentaa yhteistä mallia. Jokainen tuntee ainakin yhden yhdessä olemisen mallin; omien vanhempien tai muiden lähi-ihmisten mallit. Yksi mahdollisuus on toistaa edellisiltä sukupolvilta opittua mallia – tai sen käänteistä muotoa. Käänteinen muoto tarkoittaa sitä, että kun minun vanhempani toimivat tietyllä tavalla, minä en ainakaan toimi samalla tavalla, vaan täysin päinvastoin. Molemmissa tapauksessa vanhempien malli säätelee seuraavan sukupolven mallit."
http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/toimiva_parisuhde/erilaisuuden_kohtaaminen/
Sieltä omasta kasvuperheestä on saatu myös yhdessäolon mallit. Itse monesti miettinyt, että kun minulla ei sitä ehjän/normi perheen mallia ole ollut, kun toinen vanhempi kuoli jo ollessani vauva, että minkä verran se lienee sitten vaikuttanut. Kun pohjalla on ollut kuitenkin aina se pärjäämisen pakko.
Näin jälkiviisaana olen ajatellut, että jotain toisintoa siinä kuitenkin on ollut. Että kun en kyennyt lapsena "parantamaan" vanhempaani niin yritin sitte parantaa puolisoani, siinäkään en kyllä onnistunut.
Mutta onneksi sitä nyt kuitenkin aina jossain vaiheessa havahtuu ja ns. pelastaa itsensä ja elämä menee eteenpäin, elämäntilanteetkin muuttuvat ja sen myötä muutosta tapahtuu itsessäkin. - No ymmärsin, et ongelma oli siltä osin omakohtainen, kun sen nyt halusit tuoda esiin tällä palstalla. ts. koet tuon asian/käyttätymistavan ongelmaksi , kun toit sen tänne keskusteluun.
Siihen yleisluontoisuuteen jo viittasinkin, kommentoimalla et "Sanomasi on luettuna/kuultuna, ikiaikainen, en tiedä missä määrin tuota nykyaikanakin esiintyy. Tuttua on sekin, että jotkut naiset laskevat puheissaankin miehensä perheen yhdeksi lapseksi."
Minä ny sit yritin ystävällisesti valottaa sitä mistä moinen saattaa johtua ja miten sitä ongelmaa voisi yrittää ratkaista. Ei tässä sen kummempaa. Tämä ny tässä ikäänkuin sivujuoni naisten ja miesten välisestä suhteista liittyen kodinhoitoon, eikä liity tuohon aloittajan tarkoittamaan tilanteeseen.
Joten otin huomioon myös sen, että ihan muuten vaan halusit osallistua keskusteluun jollain tavalla ja toit esiin tuon tosiaan vähän niinku ikiaikaisen ongelman että nainen pyrkii määräilemään kodinhoitoon liittyvissä asoissa.
Jäin vielä miettiin, että mitenköhän sitte jos nainen astuisi miehen reviirille ja tekisi ne miesten työt omalla tavallaan.
Mä oon jo sen verran vanha täti, et en yrittänyt olla niin tasa arvoinen, joten teknisten laitteiden korjaaminen ja auto/autotalli oli miehen valtakuntaa, samoin kuin hommat mihin mun fyysinen voima ei riittänyt. Mut ihan rakennustöissä oon ollu mukana, hiomassa, maalamassa, villoittamassa yms. Aikoinaan myös kotityöt suurimmaksi osaksi oli mun kontolla, samoin kuin numikonleikkuu ja lumenluonnit, kun puoliso päivätyönsä lisäksi teki iltaisinkin hommia omakotityömailla. Toki hän pyynnöstä joskus imuroi, laittoi pyykkejä kuivumaan ja ihan omasta halustaan keitti ruokaa tai leipoi kakun. Kun molemmat ny kuitenkin käytiin töissä ja lapsetkin vaativat oman osansa.
Mut tosiaan nykyyän aika on toinen, vähemmän on niitä miesten töitä kotona, mikä sitten saattaa johtaa siihen, et valtataistelua saatetaan käydä kärjistetysti siittä hillopurkin jääkaappiin laittamisestakin, kumpiko sen paremmin osaa - "Ymmärsinkö oikein, että nuo mielistely, syynottaminen, ennakointi jne liittyy nimen omaan persoonallisuushäiriöisiin naisiin? Vai mitä tuolla tarkoitit?"
Ymmärsit väärin, jo keskustelun alussa toin esiin, että
"Narsisti tunnistaa ja ymmärtää toisen olevan peloissaan, jos uhri mielistelee, ottaa syyn itselleen, pyrkii tekemään kaiken "oikein", ei ilmaise omia mielipiteitään tahtoaan" vastauksena aloittajan kysymykseen "miten narsisti tunnistaa ja ymmärtää milloin ja miten on saanut toisen pelkotiloihin joita voi sitten käyttää hyväksi. "
Nuo samat tunnisteeet esiintyvät myös suhteissa joissa nainen on persoonallisuushäiriöinen ts. MIEHETKIN silloin mielistelevät, ottavat syyn itselleen, yrittävät ennakoiden vastata puolisonsa kaikkiin tarpeisiin jne. ts. elävät jatkuvassa hälytysvalmiudessa.
Mutta joo, sinä ny puhut pikkusen eri asiasta kuitenkin, toki tuosta jäkätyksestäkin voi ajan kanssa syntyä pelkotiloja jos ei enää uskalla tehdä mitään siitä pelosta että teit niin tai näin, niin kaikki on väärinpäin.
Sanomasi on luettuna/kuultuna, ikiaikainen, en tiedä missä määrin tuota nykyaikanakin esiintyy. Tuttua on sekin, että jotkut naiset laskevat puheissaankin miehensä perheen yhdeksi lapseksi.
Perinteisestihän koti ja lapset ovat olleet naisen valtakuntaa ja mies on ollut se leiväntuoja ja hommaillut sitten niitä ulkotöitä. Nykyäänhän sitte kun asutaan enempi kerros, rivitaloissa, eikä omakotitaloissakaan enää niin puuuhaa ole niin miehetkin sitten ovat alkaneet tulla sinne keittiöön ja kodinhoitoon, jotain tehdäkseen. Saattaa olla että naisen on vaikea luopua valtakunnastaan.
Tässä nyt kun tätä hetki mietin, niin eiköhän tuo ongelma ny puhumalla ratkaisi ja voisiko tehdä vaikka niin, että nainen lähtee lenkille, salille , ystävänsä luo siksi aikaa kun mies siivoaa ja kokkaa omalla tavallaan.
Itsellä en tunnista kovin moista ongelmaa olleen, kun jo töissä joutuu oppimaan ja sietämään toisten erilaisia tapoja tehdä työtä ja kuitenkin päästään samaan lopputulokseen. Että olisko siellä teillä keskustelunpaikka noista asioista. - "Malli ehkä opittu lapsuuden perheestä, tuo tietynlainen naisen rooli. Halu miellyttää kumppaniaan viimeiseen asti, mutta milloin ja missä hetkessä se kääntyykin miellyttäjää vastaan?"
Kyllä joo, on totta, että jollain malli saattaa juontaa jo lapsuudesta, mutta aiheeseen/narsismiin liittyen ei tuo ole yksin naisten ongelma.
Nämä samat asiat "mielistely, syyn ottaminen, pyrkimys ennakoida, tehdä kaiken "oikein" ja varotaan jokaista sanaa ja pyritään täyttämään jo ennakolta sen toiset toiveet ja tarpeet ettei riitaa tulisi" esiintyvät myös suhteissa joissa se naispuolinen on persoonallisuushäiriöinen.
Missä kohtaa se toimintatapa sitten kääntyykin mielistelijää vastaan, ns. mitta tulee täyteen, lienee yksilökohtaista. Joillain pelko saa sellaiset mittasuhteet et lähdetään pakoon, jolloin asiaa ei hevin pysty enää lakaisemaan ns. maton alle.
Tässä aloituksessa ny kuitenkin kyse ns. pelolla hallitsemisesta, että siinä sopassa on yks hailee kumpiko sen hillopurin kaappiin laittaa, kunhan sillä ei lyödä/heitetä toista. - Niin kysehän on useinkin alkuun henkisestä väkivallasta joka saattaa johtaa myös fyyysiseen väkivaltaan.
Toisaalta taas tuo uhrin reaktio, mielistely, syyn ottaminen, ei sano mitä ajattelee on ihan käypä juttu kun tilanne on akuutti ja on pelko siitä että tilanne äityy fyyiseksi. Ei ole järkevää sen enempää provsoida tilannetta.
Mutta asia on eri jos tuo mielistely, syyn ottaminen, pyrkimys ennakoida, tehdä kaiken "oikein" yms. liittyy kokonaisvaltaisesti kaikkeen tekemiseen ja olemiseen. On ikäänkuin koko ajan hälytysvalmiudessa olemista. Puhutaan "munankuorilla kävelemisestä", varotaan jokaista sanaa ja pyritään täyttämään jo ennakolta sen toiset toiveet ja tarpeet ettei riitaa tulisi.
Sitten on vielä niitäkin, jotka pelkääävät yksinäisyyttä/jätetyksi tulemista niin paljon etteivät uskalla olla oma itsensä , sanoa omia mielipiteitään, toiveitaan yms. Mikä tuli mieleen jo tuosta aiemmasta "aina samaa mieltä" aloituksesta.