Vapaa kuvaus

Aloituksia

6

Kommenttia

832

  1. Hei,
    Jospa siinä ei mikään olekaan mennyt ihan niin pahasti pieleen. Jatka vaan sinnikkäästi, olet päässyt hyvään alkuun, ja motivaatiota riittää. Hienoa!

    Luin joskus jostain, että liikunta kasvattaa lihaksia, joten vaikka rasvaa palaa, ei kilot silti lähde niin nopeaan laskuun, kun lihasmassaa tulee tilalle.
    (minusta se ainakin kuullostaa kovin lohdulliselta.)

    Onnea ja menestystä! Ajele varovasti!
  2. Hmm! vanha viesti, vaan joka vuosi yhtä ajankohtainen.

    Onhan se vähän pelottavaa, kun ympärillä pörisee. Itse en mehiläisiä tai kimalaisia lähtisi tappamaan, ne ovat yleensä melko ystävällismielisiä, ja tarvitsevat aikamoisen härnäämisen, ennenkuin katsovat aiheelliseksi puolustautua pistämällä. Koska ne pölyttävät omenapuut ja marjapensaat ja lähiseudun metsämarjat, on niiden tappaminen aika kiittämätöntä. Parin vuoden takainen epidemia (?) karsi kantoja jo muutenkin huolestuttavasti.

    Ampiaiset ei pölytä, mutta lihansyöjinä ne syövät uskomattomat määrät kirvoja ja muita tuholaisia. joten hyödyllisiä nekin. Tosin ei ole kiva, kun syksyllä järsivät omenat pilalle.
    Ampiaisten kanssa kannattaa välttää turhaa huitomista, koska ampiaisen silmässä liikkeen nopeus moninkertaistuu. Ja siitähän se hermostuu.

    Jos ampiaispesä on ollut tosi pahasti kulkureitillä tai maassa siten, että siitä tietämätön voi siihen vahingossa tallata, silloin olen niitä vuosien varrella muutaman tuhonnut. Ampiaiset vetäytyy yöksi pesäänsä, joten myrkytys on hoidettava myöhään illalla, kun kaikki on pesässä. Raid-pullon toimivuus ja riittävyys kannattaa tarkistaa ennen pesän lähelle menoa. Voi sitä itseään suojata hyönteishupparilla ja ainakin käsineillä. Hissukseen (hitaasti, rauhallisesti, tömistelemättä) siis pesän lähelle. Pesän suulla on kuitenkin vartijat läpi yön. Raid pesäaukon tuntumaan, itse liikkumatta ja sitten sumuttamaan. Ei mitään pihauksia, vaan yhtä soittoa niin kauan kun alkaa olla hiljaista. Niitä yrittää tulla pesästä koko ajan, mutta ne ei pääse yhtäjaksoisen myrkkysuihkeen läpi (tai vaikka pääseekin, ne ovat jo myrkyn saaneet).
    Tämä yksi kerta riittää. Maapesän suuaukon voi peittää lapiollisella maata.
    Tyyni ilma on paras. Silloin suihke menee sinne minne pitääkin.

    Mukavaa kesää.
  3. Ei avioehtoa tehdä sen takia, että erotaan. Se tehdään siksi, ettei kaikki ehkä sujukaan toiveiden ja suunnitelmien mukaan. Mitä tahansa voi sattua. Kuolemakin voi erottaa hyvinkin pian. Ellei omia lapsia (rintaperillisiä) ole tullut hankittua, leskestä (ja hänen kuolemansa jälkeen hänen lähisukulaisistaan) tulee myös vainajan suvun perillinen, ja vainajan lähisukulaisista lesken suvun perillinen - vuosikausiksi eteenpäin - niin kauan kuin jotain on jäljellä. Omien vanhempien omaisuus voi heistä toisen kuoleman jälkeen mennä jakoon, koska 'vieraat' vaativat osuutensa. Onhan se heidän oikeutensa ja perintöverot on maksettava ajallaan.
    No tuskimpa kukaan jaksaa ajatella asioita noin pitkälle. Tuli vaan mieleen kun muutama vuosi sitten iäkäs lapseton pariskunta kuoli. Avioehtoa ei ollut. Testamentissa oli paha huolimattomuusvirhe. Prosessi oli pitkä. Jäljelle jäi vääryys ja katkerat ajatukset. Lakimiehet käärivät hirveät summat rahaa. Silti eivät hoitaneet loppuun asti. Ulkopuolisena hoidin loppuun veroasiat, koska neutraalina pystyin olemaan yhteydessä kaikkiin osapuoliin (kaikki kun eivät enää pystyneet asioimaan keskenään).

    Kauppaopin opettajani aikanaan opiskeluaikoina painotti: "Vaikkei teillä olisi yhtään mitään, tehkää avioehto!"
    No niin tehtiin mekin. Silloin, yli 30 vuotta sitten. Luotimme toisiimme täydellisesti, mutta kun koskaan ei voi tietää..., emme kumpikaan halunneet olosuhteiden muuttuessa osallisiksi toisen olevaan/tulevaan omaisuuteen. Arkipäivän elämässä avioehto ei näy mitenkään. Kaikkea hoidamme ja käytämme yhdessä, oli se paperilla kumman tahansa. Meillä ei ole pienintäkään aikomusta erota - ei ole koskaan ollutkaan. Lapset aikanaan perivät ja saavat maksaa perintöveronsa.