- Kuuntelin Ahvion ohjelman. Sujuvastihan tuo Ahvio jutusteli. Ohjelman sisältö oli aika köykäinen, koska Ahvio ei ole parhaimmillaan jouduttuaan puolustuskannalle. Ilmeisesti tästä syystä hän käytti paljon konditionaalia ja muutenkin teema oli: mitä jos? Ainuttakaan validia perustetta Ahvio ei pystynyt esittämään bloginsa näkemyksille. Suurin osa jutusta oli olkiukkojen hakkaamista ja projektioita. Perään heitettiin pelkkiä oletuksia ja hypoteeseja, jotka eivät ole edes testattavissa. Edelleenkään Ahvio ei pystynyt osoittamaan, että antropologia olisi sitä, mitä hän väitti sen olevan.
Minä voisin keskustella pitkäänkin Ahvion kanssa metafyysisestä materialismista ja siitä kuinka sen puitteissa voidaan suhtautua persoonaan, yksilöön, arvoihin, oikeuksiin, velvollisuuksiin jne. Kristofasismia käsittelevä ketju ei nyt taida olla sille debatille otollinen paikka. Ehkä jossain toisessa yhteydessä voidaan jatkaa keskustelua aiheesta. Minulle kyllä sopii jatkokeskustelu. - MIltä kanavalta tulee Pikku Kakkonen? Tai siis Ahvio kommentit.
- Täällä pyöri jokin aika sitten parikin valaisevaa ketjua kristofasismista.
Patmos on selvästi profiloitunut kristofasistiseksi järjestöksi juuri Ahvion kirjoittelun takia, mutta ei Ahvio eikä Patmos mitenkään vaarallisia ole. Heidän propagoimansa agenda on vaarallinen vain saadessaan laajempaa kannatusta. Tätä tuskin tulee tapahtumaan: ei yksi puulaaki saanut edes USA:ssa riittävää kriittistä massaa taakseen vaan usea keskenään eripurainen puulaaki onnistui ryhmittymään valtapyrkimyksen taakse ja nyt sitten jaetaan pottia kovin brutaalilla tavalla. Silti prosentuaalinen enemmistö amerikkalaisista ei ole kristofasisteja. Nyt vallitsee vähemmistön tyrannia, poliittinen ja taloudellinen oligarkia. Tähän saumaan iski myös Patmoksen yhteistyökumppani, Franklin Grahamin johtama Samaritan's Purse. Franklinin isä oli taas oli kristofasistin prototyyppi Billy Graham. Samaa asiaa ajaa Ahvio Suomessa ja lähes sanasta sanaan käännettynä.
Suomalaisista edeskuntapuolueista selvästi kristofasistinen puolue ovat Kristillisdemokraatit, vaikka omassa äänenkannattajassaan,KD-lehdessä, he ovat viime päivinä yrittäneet valkopestä ideologiaansa kuntavaalien edellä salonkikelpoisemmaksi.
Myös Perustuslaillisissa on oma kristofasistinen siipensä, lähinnä Niikko ja Huhtasaari ja pari muuta.
Puolimatkan kirjoittelussa on selvä kristofasistinen agenda, vaikka hän ei ole niin näkyvästi poliittinen kuin Ahvio. Lisäksi viidesläisessä verkkojulkaisussa, Uusi Tiessä, sen päätoimittaja Leif Nummela on antanut tilaa kristofasiteille (Ahvio, Puolimatka, Turunen, Rahkonen ja ketä niitä nyt olikaan). Tämä pätee myös Nummelan juontamaan Cafe Raamattuun, mutta viime kuukausien aikana Nummela näyttää vähän himmailleen kristofasismin kanatustaan. Oisiko Kansanlähetys antanut sellaisen ukaasin?
Mielenkiinnolla odotan, mikä tässäkin ketjussa mainituista "liivijengeistä" ryhmittyy ensimmäisenä kristofasistiseen rintamaan. Eiköhän esimerkiksi maahanmuuttokriitikoista saada muodostettua muutaman hengen väkivaltainen kristofasistinen "panssarinyrkki". Tai voihan olla, että ryhmittyminen nähdään jonkin muun aiheen ympärille. Onko ehdotuksia? - Ahvio ei tainnut sanoa mitään mielenkiintoista ja merkittävää, koska sinä et ole valmis referoimaan sitä. Ehkä Ahvio esittää kommenttinsa suoraan minulle onhan hänellä yhteystietoni; tai sitten ei.
- No mitä Ahvio sanoi kommentistani?
- Aika ajoin Ahvion väitteitä sentään oiotaan Patmoksen sivuilla. Ahvio on julkaissut tähän asti kaikki minun lähettämäni kommentit. En tiedä kuinka muut Patmoksen blogikirjoittajat menettelevät. Aika vähän Patmoksen sivuilla käydään debattia ylipäänsä mistään aiheesta. Eiköhän Patmoksen blogistit suuntaa kirjoituksensa jo ennestään myötämielisille. Tuskin tuo viimeisinkään kirjoitus muutti kenenkään käsitystä asiasta.
- Tämän päivän Uuden Suomen Puheenvuoro-palstan blogeista löytyy tähän mennessä kaksi kirjoitusta, jotka ovat kuin suoraan amerikkalaisen uskonnollisen oikeiston kristofasistisen suuntauksen pelikirjasta.
Aito Avioliitto ry:n aktivistina tutuksi tullut Arto Jääskeläinen jatkoi hurlumhei-kirjoitteluaan. Jääskeläisen jutut ovat…no Jääskeläisen juttuja suoraan faktavapaalta vyöhykkeeltä. Arto nyt näkee mörköjä siellä sun täällä ja se kertoo hänestä aika paljon. Kristofasistihan tuo Jääskeläinen on, mutta aika harmiton sellainen, sillä hänen juttunsa ovat niin helposti debunkattavaa läpinäkyvää kiihkoilua, että ne aiheuttavat ilmiön nimeltä ”weapons-grade-facepalm”.
Toinen kristofasistinen kirjoittaja oli ainakin minulle uusi tuttavuus, heppu nimeltä Pentti Mattila. Hänen kirjoitukseensa oli aika näppärästi piilotettu kristofasistien soluttautuminen kouluihin. Jutun otsikko ”Ajatuksia tulevista vaaleista” ei kerro kristofasismista vielä mitään, mutta kirjoituksen sisällöstä voi poimia paljon amerikkalaista kristofasismia. Opettajana toimiva Mattila on Kristillisdemokraattien kunnallisvaaliehdokkaana Helsingissä.
Mattila: "Minulle on ollut tärkeää opettajana, että pyrokratiaa, sääntelyä ja ohjausta tulisi vähentää liian yksityiskohtaisista opetussuunnitelmista ja koulutuksen järjestämisen määräyksistä."
”Pyrokratia” menee kaiketi typon piikkiin, mutta em. virkkeeseen sisältyy seuraava kristofasistinen aspekti: Yhdysvalloissa saatiin laadittua yli 200 vuotta kestäneen väännön jälkeen julkisen rahoituksen parissa olevien koulujen (luokat 1-12) koulujen yhteinen opetussuunnitelma (common core). Täten julkisista varoista rahoitetuissa kouluissa ei voi opettaa kreationismia tai ID:tä tms. faktana. Common coreen ei kuulu uskonnosta johdetut väitteet. Yksityiskouluissakin joudutaan opettamaan common coren mukaiset asiat, mutta koulu voi itse päättää muusta opetuksen sisällöstä tyyliin ”Jumala loi maailmakaikkeuden 6000 vuotta sitten” ja ”evoluutio on vain teoria”. Jotain tällaista Mattila havittelee Suomeen.
Mattila: "En tiedä ketä hyödyttää jäykkyys koulutuksessa." Oppilaita hyvinkin! Opetussuunnitelman mukainen opetus ehkäisee lasten ja nuorten indoktrinointia uskontoon. Indoktrinointia sanon aivopesuksi, sillä sitähän se juuri on. Koulun opetussuunnitelman tavoitteena ei missään olosuhteissa tule olla uskonnon/uskontojen edistäminen. Antaa amerikkalaisten ihan itse kärvistellä kristofasistisen opetuksen kanssa.
Mattila: "Myös pitäisi saada vähennettyä virastojen virkamiesarmeijan ohjausta ja muutenkin koulutus pitäisi vapauttaa enemmän vapaalle kilpailulle, ettei suurimmaksi osaksi valtio ja kunnat ole ainoita koulutuksen järjestäjiä, enkä näe mitään perustetta oppivelvollisuuden lisäämiseksi, sillä pakolla kukaan ei välttämättä opi mitään."
Niillä seuduilla Yhdysvalloissa, missä koulutus on vapautettu kilpailuille, noudatetaan monin paikoin voucher-systeemia. Siinä julkisista varoista annetaan könttäsumma jonkin tietyn koulun opetuksen järjestämiseen ja koulu itse järjestää opetuksen jollakin tavalla, yleensä uskonnolliselta pohjalta. Virallisissa tilastoissa nämä koulut ovat siis julkisrahoitteisia, mutta toimivat kuin yksityiset oppilaitokset. Toki seurakunnat ja muut uskonnolliset ylläpitävät omia koulujaan, mutta ne eivät kuulu voucher-järjestelmään. Irvokkain esimerkki vapaasta kilpailuista ovat ne koulut, joiden tarkoitus on tuottaa voittoa omistajilleen. Siihen junaan ei pitäisi lähteä, koska esimerkit ovat karmaisevia.
Mattilan vaatimus oppivelvollisuuden rajaamisesta ja vähentämisestä on sekin suoraan amerikkalaisen uskonnollisen oikeiston kristofasistisen suuntauksen pelikirjasta. Tieto tappaa uskon, ainakin uskon kristofasistisen fundamentalistisen äärilaidan. Tämäkin Mattilan argumentti tahtoo tehdä nuorista tietämättömiä moukkia, joita on sitten helppo rekrytoida kristofasistien riveihin.
Hyvä yleissivistys eliminoi näiden äärilaidan agendan. Tämä on todennettu niissä maissa, joissa oppivelvollisuus todella tarkoittaa oppimista eikä uskonnollista aivopesua.
On aika surullista, että nämä ”jääskeläiset” ja ”mattilat” haluavat tyhmistää lapsia ja nuoria, jotta heidän haitallinen kristofasistinen fundamentalistinen agenda tulisi yleiseksi laiksi. Taas jää meidän sekulaarien humanistin tehtäväksi korjata heidän aiheuttamansa haitat.
http://penttijuhani.puheenvuoro.uusisuomi.fi/228904-ajatuksia-tulevista-vaaleista
http://artojaaskelainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/228916-vihervasemmistolaisen-vaikutuksen-moninainen-kuva - "Raamattuvyöhykkeen totuus kääntyy Juhalta Suomen kielelle kuin tyhjää vain."
Asuin tuolla raamattuvyöhykkeellä ihan liian kauan (1981-1987) ja vielä sellaisella seudulla, joka tunnetaan nimellä "Buckle of the Bible Belt". Monta tarinaa noilta vuosilta olisi kerrottavana; niin hyvää ja humoristista kuin vähemmän mukavaakin. Sitä ennen ja sen jälkeen asuin jommalla kummalla rannikolla ja myöhemmin tein todella pitkän maailmankiertueen aika monesa eri maassa.
Oikeastaan ei ole sellaista kuin "raamattuvyöhykkeen totuus". Siltä seudulta löytyy kaikki suuntaukset laidasta laitaan - hyvin liberaalista aina kreiseimpään kulttiin asti. Useimpia uskovia siellä voisi sanoa jopa tekopyhyiksi: Sunnuntaisin käydään kuuntelemassa jonkun täysin bat shit crazy -pastorin juttuja pari tuntia, mutta muuten eletään ihan normaalia elämää. Suomalaisesta perspektiivistä fundiksia löytyy sieltä todella paljon, mutta jokapäiväiseen elämään se vaikuttaa aika vähän. Minulla ei ollut ongelmia; mitä nyt toisinaan ihmettelin fanaattisimpia kristittyjä, mutta he olisivat olleet enemmän psykiatrin tarpeessa kuin Jeesuksen.
Kaikista kreiseimmät kultit löytyvät suurista kaupungeista Los Angeles nyt ihan etunenässä. NImeä vaan iso kaupunki, niin sieltä löytyy jotakin kreiseistä kreiseintä.
Kristofasismi oli ainakin aluksi politiikan ja uskonnon valtapyrkimysten synteesi. Tästä oli juttua siinä toisessa pitkässä kristofasismia käsittelevässä ketjussa. Kristofasismin viesti on niin nerokkaasti häivytetty, että yleensä äänestäjät eivät edes huomaa kannattavansa kristofasismia. Itse osallistuin vuosikymmeniä sitten sellaisen puulaakiin kuin "Moral Majority" vastaiseen toimintaan. Sen puulaakin perustivat Jerry Falwell ja Tipper Gore, joka sattuu olemaan entisen varapresidentin Al Goren vaimo.
Nyt käydyt vaalit olivat viimeiset, joissa valkoiset suuret ikäluokat olivat suurin yksittäinen demografinen ryhmä. Yllätys yllätys, seuraavana oli ne jotka eivät tunnusta mitään uskontoa. Tässä voidaan päätellä, että kristofasismi tulee kuihtumaan kannatuksen puutteeseen, mutta siihen menee aika ja tuhot tulevat olemaan mittavat. Tyttäreni totesi aika kyynisesti, että uskonnollinen oikeisto voitti vaalit ja etelävaltiot sisällissodan, mutta 150 vuotta siihen meni. Kristofasismilla on tolkuttomasti rahaa ja he ovat erittäin äänekkäitä, mutta kokonaisuutena uskonnot ovat menettämässä merkitystään - hitaasti mutta varmasti.
Taanntuvasta kannatuksen johtuen kristofasistit ovat suunnaanneet toimintaansa muualle maailmaan ja tästä saamme nauttia Ahvio kirjoituksissa. Ahvio on takuulla liian älykäs allekirjoittamaan kaikkea mitä julkaiseen Patmoksen sivuilla. Eiköhän kunnon korvaus saa Ahvionkin moraalisen selkärangan taipumaan kuin kumiletkun. Fundis Ahvio on, mutta ei ehkä niin jyrkkä kuin antaa ymmärtää.
Patmoksessa olisi ollut kaikki bat shit crazy -kultin ainekset silloin kun Leo Meller oli voimissaan. Se mahdollisuus jäi hyödyntämättä ja hyvä niin. Nyt Patmos vaikuttaa lähinnä lievasti harhaisten ja harhautettujen puuhakerholta. - Ahvio sentään julkaisee blogissaan minun kriitttisiä kommenttejani, eilen viimeksi. Tämä tuntuu ärsyttävän jonkin verran Patmoksen faneja.
- Jos pahuuden määrä on jokin vakio V ja oletetun Jeesuksen elinaikana maailmassa oli ehkä miljardi ihmistä, joiden kesken pahuus jakaantui. Nyt maailmassa on seitsemän miljardia ihmistä, joiden kesken vakioitu pahuus jakaantuu, niin henkeä kohden pahuutta on V/7. Tästä voidaan päätellä, että inhimillinen pahuus on vähentynyt henkeä kohden.
- Kalvinin Geneve oli teokraattinen kaupunkivaltio ja ihan Kalvinin itsnesä hyväksymänä ja kannattama. Protestanttista teologiaa se on Kalvininkin "fasistinen" teologia melkein 400 vuotta ennen italialaista versiota fasismista.
Kalvinin teokraattisen Geneven tapahtumiin voi tutusta tuolta:
http://www.goddiscussion.com/43666/john-calvins-geneva-theocracy-a-theocratic-reign-of-terror-part-2/
ja tuolla:
http://www.radicalresurgence.com/calvinsgeneva/
Varsinkin tuo jälkimmäinen pitkä artikkeli perustuu dokumentteihin.
Mitä tulee Ahvion kirjoitteluun, niin Ahvion juttuja kutsutaan psykologiassa projektioiksi, arkikielessä paskanpuhumiseksi. - Siinä se sitten oli Manhattanin julistus. Teksti vaatisi hiomista ja tarkistuksia, mutta tällaisen "raakakäännöksen" sain aikaiseksi.
Suomalaisista kristofasisteista Tapio ja Mia Puolimatka olisivat voineet ihan hyvin kirjoittaa Manhattanin julistuksen; tosin Tapsa ja Mia ovat kovin ihastuneita raamatulliseen väkivaltaan.
Ahvion jutuissa kaikki Manhattanin julistuksen teemat ovat toistuneet vuosia.
Uuden Suomen Puheenvuoroon kirjoittavista Aa-aktiiveista Jääskeläinen ja Koivula ovat käyttäneet lähes sanasta sanaan Manhattanin julistuksen muotoiluja. Rizzo olisi varmaan laatinut paremman käännöksen. Eikös hänellä ole jokin käännöstoimisto?
En muista, että kukaan nykyinen näkyvä amerikkalainen kristofasisti olisi viitannut suoraan Manhattanin julistukseen. Taitaa koko julistus "pölyttyä arkistoissa". - (Manhattanin julistuksen jatko...)
Viime vuosikymmeninä uskon taantuminen lainsäädännössä on paralleeli sellaisen uskon taantumisen kanssa, mikä ilmenee mediassa, akateemisissa opinahjoissa ja poliittisessa johdossa. Tämä ei pelkästään uhkaa jokaiselle ihmiselle taattuja yksilönvapauksia vaan se myös uhkaa yhteistä hyvää ja hyvinvointia, jolle tasavaltamme on perustettu. Omantunnonvapauden rajoittaminen ja uskonnollisten instituutioiden rajoittaminen silloin kun ne palkkaavat työntekijöitä uskon mukaisesti, aliarvioi sellaisia yhteiskunnan rakenteita, jotka ovat olennaisia rakenteita pehmeää despotismia vastaan, josta Tocqueville profeetallisesti varoitti. Kansalaisyhteiskunnan hajoaminen edeltää tyranniaa.
Kristittyinä otamme vakavasti Raamatun varoitukset ja kunnioitamme ja tottelemme Raamatun auktoriteettia. Me uskomme lakiin. Tunnustamme velvollisuutemme noudattaa lakeja pidimmepä niistä tai emme; paitsi jos lait ovat selvästi epäoikeudenmukaisia, ja jos lakien noudattaminen vaatii sellaisia tekoja, jotka ovat epäoikeudenmukaisia tai muuten moraalittomia. Raamatun mukaan lain tarkoitus on säilyttää järjestys ja palvella yleistä hyvää: Jos lait ovat epäoikeudenmukaisia tai pakottavat kansalaisia toimimaan epäoikeudenmukaisesti vähätellen yleistä hyvää, ne eivät palvele yleistä hyvää.
Kirkon alkuaikoina kristityt kieltäytyivät tekemästä kompromisseja evankeliumin julistamisessa. Apostolien tekojen neljännessä luvussa Pietaria ja Johannesta käsketään lopettaa saarnaaminen. Heidän vastauksensa oli: ”Onko Jumalan edessä oikein totella ennemmin teitä kuin Jumalaa? Ratkaiskaa itse. Me emme voi olla puhumatta siitä, mitä olemme nähneet ja kuulleet.” Vuosisatojen ajan kristityt ovat opettaneet kansalaistottelemattomuuden olevan sallittua, joskus myös välttämätöntä. Ei ole parempaa esimerkkinä uskonnollisen omantunnon oikeudesta ja velvoittavuudesta kuin se jonka Martin Luther King Jr. tarjosi kirjoituskokoelmassa ”Letter from Birmingham Jail”. Kirjoittaessaan täsmällisesti kristillisestä perspektiivistä ja siteeraamalla sellaisia kristittyjä kirjoittajia kuin Augustinus ja Tuomas Akvinolainen, King sanoi, että lait rakentavat ja vahvistavat ihmistä silloin kun lait perustuvat lopulliseen lähteeseensä, Jumalaan. Epäoikeudenmukaiset lait alentavat ihmisen. Niin paljon kuin ihminen haluaakin kieltää muun kuin ihmisen halun velvoittavuuden, he eivät voi kahlita omatuntoa. Kingin valmius vankeuteen mieluummin kuin epäoikeudenmukaisten lakia hyväksyminen, oli esimerkillistä ja inspiroivaa.
Koska kunnioitamme lakia ja yleistä hyvää, me emme hyväksyä lakeja ja asetuksia, jotka vaativat instituutioitamme osallistumaan abortteihin, alkioita tuhoavaan tutkimukseen, avustettuun itsemurhaan ja eutanasiaan tai mihinkään muuhun elämän vastaiseen aktiviteettiin. Emme myöskään taivu minkään säännön edessä, joka vaatii siunaamaan moraalittomat seksuaaliset liitot siten, että niitä kutsutaan avioliitoiksi tai muuksi vastaavaksi. Emme taivu sellaiseen, mika vaatii meitä luopumaan totuuden puhumisesta sellaisena kuin me sen tunnemme; tämä koskee moraalittomuutta, avioliittoa ja perhettä. Me annamme halukkaasti keisarille sen, mikä keisarille kuuluu. Missään olosuhteissa emme anna keisarille sitä, mikä on Jumalan.
Robert George
Timothy George
Charles Colson - (Manhattanin julistus jatkuu...)
Uskonnonvapaus
”Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, parantamaan ne, joiden mieli on murtunut, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kahleitten kirpoamista.” (Jesaja 61:1)
"Antakaa siis keisarille mikä keisarille kuuluu ja Jumalalle mikä Jumalalle kuuluu.” (Matteus 22:21)
Vuosisatojen saatossa taistelu uskonnonvapauden puolesta on ollut pitkä ja rasittava, joten ajatus uskonnonvapaudesta ei ole uusi ja ainutlaatuinen. Uskonnonvapaus perustuu Jumalan itsensä luonteeseen; Jumalan joka tulee tunnetuksi täysin Jeesuksen Kristuksen toiminnassa. Seuratessaan Jeesusta elämässä ja kuolemassa, varhaiset kristityt vetosivat tapaan, jolla ylösnousemus oli tapahtunut: ”Lähettikö Jumala Kristuksen, kuten jotkut olettavat, tyrannisoimaan pelolla ja terrorilla? Ei, vaan hellyydellä ja sävyisyydellä…koska pakottaminen ei ole Jumalan attribuutti.”(Diognetus) Täten uskonnonvapaus perustuu Kristuksen esimerkkiin sekä siihen arvoon, että ihminen on luotu Jumalan kuvaksi; arvoon jota kristinuskon perustujat julistivat, ja joka kuuluu kaikille ihmisille, sekä arvoon joka voidaan ymmärtää järjellä.
Kristityt tunnustavat, että Jumala on omantunnon Luoja. Immuniteetti uskonnollista pakottamista kohtaan on rajoittamattoman omantunnon kulmakivi. Kenenkään ei tulisi olla pakotettu kannattamaan mitään uskontoa tahtonsa vastaisesti, eikä keneltäkään tulisi kieltää uskoa ja Jumalan ylistystä vapaasti ja julkisesti omantuntonsa ja syvän vakaumuksensa mukaisesti. Mikä pätee yksilöihin, pätee myös uskonnollisiin yhteisöihin.
On ironista, että ne jotka kannattavat oikeutta tappaa syntymättömät, vammaiset ja vanhukset sekä oikeutta osallistua moraalittomaan seksuaaliseen käyttäytymiseen sekä tuohon käyttäytymiseen perustuviin ihmissuhteisiin, vaativat laillista tunnustusta ja siunausta. Sellaiset ihmiset ovat usein niitä, jotka ensimmäisinä ovat polkemassa muiden oikeutta ilmaista uskoaan, moraalisia sitoumuksiaan elämään pyhyyttä kohtaan ja avioliittoa miehen ja naisen välisenä liittona.
Me näemme tämän pyrkimyksenä rajoittaa omantunnonvapautta ja täten abortin vastaisten instituutioiden tuomitsemisena (mukaan lukien uskonnolliset sairaalat ja klinikat sekä uskovat aborttia vastustavat lääkärit, kirurgit ja terveydenhuollon ammattilaiset), siten että nämä instituutiot joutuisivat suosittelemaan joissakin tapauksissa abortti ja vielä osallistumaan niihin. Näemme tämän syrjinnänvastaisissa laeissa, joilla yritetään pakottaa uskovien instituutiot, yritykset ja palveluiden tarjoajat toimimaan syvästi moraalittomien asiain puolesta tai lopettamaan toimintansa. Sen jälkeen kun samaa sukupuolta olevien avioliitot laillistettiin Massachusettsissa, katoliset hyväntekeväisyysjärjestöt mieluummin päätyivät vastentahtoisesti lopettamaan vuosisataisen orpo- ja adoptiolasten sijoittamisen hyviin koteihin kuin hyväksymään lain, jolla em. lapset voitiin sijoittaa samaa sukupuolta olevien parien koteihin, koska se puolestaan olisi ollut ristiriidassa katolisen moraaliopetuksen kanssa. Kun New Jerseyssä hyväksyttiin kvasi-avioliitto, rekisteröity parisuhde, Metodistien instituutiot menettivät verovapauden, kun ne kieltäytyivät uskonnolliseen omantuntoon vedoten tarjoamasta tilojaan samaa sukupuolta olevien parien siunaamiseen. Kanadassa ja joissakin Euroopan maissa papisto on joutunut syytteeseen, kun he ovat saarnanneet raamatullisten normien puolesta homoseksuaalisuutta vastaan. Amerikan uudet viharikoslait mahdollistavat saman menettelyn.
(jatkuu...) - (Manhattanin julistus jatkuu...)
Me ymmärrämme, että monet kansalaiset – myös jotkut kristityt – uskovat historiallisen avioliiton määritelmän yhden miehen ja yhden naisen liittona olevan tasa-arvon ja kansalaisoikeuksien vastainen. He ihmettelevät vastineissaan sitä, että mitä haittaa siitä olisi kenellekään, jos kaksi miestä ja kaksi naista, jotka asuvat yhdessä ollen seksisuhteessa, solmisivat ”avioliiton”. Se ei vaikuttaisi perinteisiin avioliittoihin, eihän? Kuitenkin tarkasteltaessa argumenttia, jonka mukaan tietyt avioliitot eivät vaikuttaisi toisiin avioliittoihin, voidaan todeta, että argumentti ei ole kestävällä pohjalla. Oletus, että tietyn avioliiton hyväksyttävä laillinen status koskien samaa sukupuolta olevien avioliittoa, todistaa, että voitaisiin esittää puoltava argumentti koskien jonkin kotitalouden polyamorista ja polygamista suhdetta avioliittona. Edelleen voitaisiin pitää yhdessä asuvien veljien ja sisarten insestisuhdetta avioliittona. Pitäisikö nämä liitot tasa-arvon ja kansalaisoikeuksien nimissä hyväksyä avioliitoiksi? Eikö niillä olisi vaikutusta muihin avioliittoihin? Totuus on, että avioliitto ei ole neutraali abstraktio, jonka laki voi määritellä ja uudelleen määritellä, jotta laki tyydyttäisi vahvoja ja vaikutusvaltaisia.
Kenelläkään ei ole oikeutta käsitellä ei-aviollista suhdetta avioliittona. Avioliitto on objektiivista todellisuutta raamatullisena miehen ja naisen liittona ja lain velvollisuus on tunnustaa se sellaisena ja tukea sitä oikeuden ja yleisen hyvän nimissä. Jos tässä epäonnistutaan, niin seurauksena on sosiaalisia haittoja. Ensimmäiseksi, niiden uskonnonvapaus, joille asia on omantunnonkysymys, vaarantuu. Toiseksi, vanhempien oikeuksia loukataan perheenä, koska koulujen seksuaalikasvatuksessa opetetaan lapsille, että on valistunut näkemys, jossa tietyt suhteet katsotaan avioliitoiksi, vaikka nuo suhteet olisivat vanhempien mielestä ei-aviollisia ja moraalittomia. Kolmanneksi, sivistyneen yhteiskunnan yhteinen hyvä vaurioituu, kun lain tärkeä pedagoginen avioliittoa koskeva funktio rapautuu siten, että kiinteä ymmärryksemme avioliitosta kukoistavana avioliittokulttuurina missä tahansa yhteiskunnassa muuttuu. Surullisena toteamme, että tänä päivänä olemme kaukana kukoistavasta avioliittokulttuurista. Me olemme ryhtyneet kriittisen tärkeään prosessiin, jolla uudistetaan lait, tavat ja tottumukset siten, että jälleenrakennamme kulttuurin, jossa viimeinen seikka johon meillä on varaa, on avioliiton uudelleen määrittely. Tällä tavoin vastustamme väärää väitettä siitä, mitä avioliitto on.
Toimimme rakkaudesta ja yhteisen hyvän puolesta, vannomme toimivamme taukoamatta sen puolesta, että avioliitto palautetaan määritelmällisesti yhden miehen ja yhden naisen liitoksi ja täten jälleenrakennamme avioliittokulttuurin. Miten kristittyinä voisimme toimia toisin? Raamattu opettaa avioliiton olevan tärkeä osa luomista ja liittoa Jumalan kanssa. Todellakin, miehen ja naisen liitto peilaa Kristusta ja Hänen kirkkoaan. Kuten Kristus oli rakkaudessaan valmis uhraamaan itsensä täydellisesti, myös me olemme rakkaudellisesti valmiit tekemään mitä tahansa tarvittavia uhrauksia avioliiton mittaamattoman arvon puolesta.
(jatkuu myöhemmin...) - (Manhattanin julistus jatkuuu..)
Pyrkimys avioliiton sellaiseen uudelleenmäärittelyyn, joka tunnustaa samaa sukupuolta olevien avioliitot sekä monisuhdeliitot on enemmän oire kuin syy avioliittoinstituution ja avioliittokulttuurin rappeutumisesta. Se heijastaa avioliittoon liittyvän ymmärryksemme katoamista sellaisena kuin siihen liittyvät merkitykset esiintyvät siviililainsäädännön, uskonnollisen lain ja filosofian perinteessä; perinteessä joka on muovannut yhteiskuntaamme. On tärkeään, että vastustamme sellaisia pyrkimyksiä toimissamme ja siten voimme toivoa ja edistää terveen, hyvän ja kiinteän avioliittokulttuurin jälleenrakennusta. Se lopettaa ja lukitsee sellaisen väärän ja tuhoisan uskomuksen, että avioliitto käsittää vain romanttisen ja seksuaalisen suhteen; ei siis lisääntymiseen liittyvää ainutlaatuista tehtävää ja arvoa, jolle suhteet ovat perustuneet sukupolvesta toiseen edistäen elämän suojelua. Puolisoiden välisessä yhteydessä ja lasten kasvatuksessa (jotka ovat Jumalan lahjoja ja vanhempien avioliiton hedelmiä) me näemme avioliiton tärkeitä merkityksiä ja etuja.
Me tunnustamme, että on olemassa niitä, joilla on taipumus homoseksuaaliseen käyttäytymiseen ja polyamorisiin suhteisiin kuten on niitäkin, joilla on taipumus muihin moraalittoman käyttäytymisen muotoihin. Tunnemme myötätuntoa noita ihmisiä kohtaan kunnioittaen heitä ihmisinä. Katsomme heillä olevan myötäsyntyinen tärkeä ja yhtäläinen arvokkuus. Osoitamme kunnioituksemme niille ihmisille, jotka pienellä avustuksella ovat kykeneviä vastustamaan halujaan, jotka mielestämme eivät ole muuta kuin moraalittomia ja poikkeavia. Seisomme heidän rinnallaan kun he lankeavat. Emme kummatkaan pysty täyttämään Jumalan tarkoitusta elämässämme. Me sekä he tarvitsemme jatkuvaa Jumalan kärsivällisyyttä, rakkautta ja anteeksiantoa. Kutsumme koko kristikuntaa vastustamaan seksuaalista moraalittomuutta, mutta samalla pidättäydymme tuomitsemasta niitä, jotka lankeavat. Vaikka vastustamme syntiä, se ei saa muodostua syntisten vastustamiseksi. Jumala rakastaa jokaista syntistä riippumatta tämän synneistä. Jumala ei halua tuhoamme vaan sydänten kääntymystä. Jeesus kutsuu jokaista joka eksyy polulta palaamaan hyveellisyyden paremmalle tielle. Kuten Jeesuksen opetuslapset myös me pyrimme rakkaudellisesti tavoittamaan ne, jotka kuulevat kutsun ja haluavat vastata siihen.
Myönnämme että on vilpittömiä ihmisiä, jotka ovat eri mieltä kanssamme mitä tulee Raamatun opetuksiin ja kristilliseen perinteeseen sekä seksuaalisiin moraalikysymyksiin ja avioliiton merkitykseen. Monet jotka solmivat avioliiton samaa sukupuolta olevan kanssa tai polyamorisen suhteen pitävät suhdettaan aidosti aviollisena. Kuitenkaan he eivät ymmärrä, että avioliitto muodostuu miehen ja naisen toistensa täydentävyydestä ja monitasoisesta elämän jakamisesta, jossa sukupuolisuus yhdistää miehen ja naisen biologisesti lisääntymisyksikkönä. Tämä siitä syystä, että ruumis on ihmisen ulkoinen ilmentymä, persoonallisuuden todellisuuden ilmentymä. Ihminen ei myöskään koostu pelkästään tietoisuudesta, emootioista, mielestä tai hengestä, joka olisi ruumiittomassa olotilassa. Avioliitto on jotakin, jonka mies ja nainen solmivat todistajien läsnäollessa muodostaen elinikäisen sitoumuksen. Aviopuoliset löytävät jakamisen elämän kaikilla tasoilla; biologisella, emotionaalisella, rationaalisella tasolla. Sitoumus sinetöidään, täydennetään ja aktualisoidaan rakkaudellisessa yhdynnässä, jossa puolisot tulevat yhdeksi lihaksi; ei pelkästään metaforisessa merkityksessä vaan täyttämällä yhdessä lisääntymisen käyttäytymisehdot. Kristillisessä perinteessä ja länsimaisessa lainsäädännössä avioliitot eivät ole purettavissa hedelmättömyyden takia, ei vaikka aviosuhde muotoutuu ja rakentuu lisääntymiseen orientoitumisesta. - Avioliitto
23. Ja mies sanoi: Tämä se on! Tämä on luu minun luustani ja liha minun lihastani. Naiseksi häntä sanottakoon: miehestä hänet on otettu. 24. Siksi mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että he tulevat yhdeksi lihaksi. (1. Moos. 2:23-24)
32. Tämä on suuri salaisuus; minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa. 33. Mutta se koskee myös kaikkia teitä: jokaisen tulee rakastaa vaimoaan niin kuin itseään, ja vaimon tulee kunnioittaa miestään. (Ef. 5:32-33)
Kirjoitusten mukaan miehen ja naisen luominen ja heidän tulemisensa yhdeksi lihaksi, mieheksi ja vaimoksi, on Jumalan luomistyön kruunu. Jatkaessaan elämää ja huolehtiessaan lapsista mies ja nainen aviopuolisoina ovat saaneet kunnian olla Jumalan itsensä kumppaneita. Täten avioliitto on yhteiskunnan ensimmäinen instituutio: Se on instituutio, jolle kaikki muut yhteiskunnan instituutiot perustuvat. Kristillisessä perinteessä viittaamme avioliittoon pyhänä liittona, joka on signaali siitä, että avioliitto Jumalan itsensä säätämä ja Kristuksen siunaama sellaisena kuin se tapahtui Kaanaan häissä. Raamatussa Jumala itse siunaa avioliittoa ja pitää sitä mitä korkeimmassa arvossa.
Laaja-alainen inhimillinen kokemus todistaa siitä, että avioliitto on alkuperäinen ja tärkein instituutio mitä tulee terveyden säilyttämiseen, koulutukseen ja hyvinvointiin koskien kaikki yhteiskunnan jäseniä. Siellä missä avioliittoa kunnioitetaan, siellä valitsee kukoistava avioliittokulttuuri: Tämä hyödyttää kaikkia; puolisoita ja heidän lapsiaan sekä yhteisöjä ja yhteiskuntia, joissa he elävät. Siellä missä avioliittokulttuuri rapautuu, siellä kaikenlaiset patologiset yhteiskunnalliset haitat manifestoituvat nopeasti.
Epäonneksemme olemme saaneet todistaa avioliittokulttuurin rappeutumista omassa maassamme viime vuosikymmenten kuluessa. Ehkä kuvaavin – jopa hälyttävin – indikaattori on avioliiton ulkopuolella syntyneiden lasten lukumäärä. Viisikymmentä vuotta sitten luku oli alle 5 prosenttia syntyneistä lapsista, nyt se on yli 40 prosenttia. Yhteiskunnassamme – erityisesti sen kaikkein köyhimmässä ja haavoittuvimmassa osassa – luku on jopa suurempi kuin keskiarvo. Maksamme tästä hinnan nuorisorikollisuutena, huumeiden väärinkäyttönä, rikollisuutena, vankeutena ja toivottomuutena. Toinen indikaattori on avoliittojen lukumäärä ja järkyttävän suuret avioeroluvut.
Tunnustamme surullisina, että kristilliset instituutiot ovat skandaalimaisesti epäonnistuneet avioliittokulttuurin ja avioliiton todellisen merkityksen ylläpidossa. Tähän asti olemme hyväksyneet liian helposti avioerot pysyen vaitonaisina kun yhteiskunta on halveksinut avioliiton pyhyyttä. Kadumme tätä ja kutsumme myös muita kristittyjä katumaan.
Vahvistaaksemme perheitä meidän on lopetettava seksuaalisen holtittomuuden ja uskottomuuden ihannointi. Meidän on palautettava ihmisten mieliin avioliiton pyhä kauneus ja uskollisuuden merkitys. Meidän on uudistettava huonot menettelytavat, jotka ovat heikentäneet avioliittoa. Tämä sisältää myös uudistuksen, joka koskee yksipuolista avioeron hakua. Meidän tulee työskennellä oikeudenkäytön, kulttuurin ja uskonnon alueilla, jotta saamme nuoret sukupolvet ymmärtämään mitä avioliitto on, mitä se vaatii ja minkälaista sitoutumista ja uhrautumista uskollinen aviopuoliso edustaa.
(jatkuu taas joskus, nyt ollaan julistuksen puolivälissä) - Todella profeetallinen kristitty todistaja vetoaa sitkeästi niihin, joille on annettu ajallinen valta, jotta he täyttäisivät hallintoon liittyvät velvollisuutensa suojelemalla heikkoja ja haavoittuvia väkivaltaisia hyökkäyksiä vastaan. Niin toimiessaan he eivät suosisi ketään, olisi puolueellisia tai syrjisi ketään. Raamattu vaatii meitä puolustamaan niitä, jotka eivät voi tai osaa puolustaa itseään ja puhua niiden puolesta, jotka eivät voi puhua omasta puolestaan. Niinpä me puolustamme ja puhumme syntymättömien ja vammaisten puolesta. Kaikki se minkä Raamattu ja järjen valo tekee selväksi, me teemme selväksi. Meidän tulee olla halukkaita puolustamaan riskillä ja henkilökohtaisilla kustannuksilla sekä itseämme että instituutioitamme, siskojen ja veljien elämää kaikissa elämän vaiheissa ja kaikissa olosuhteissa.
Huolemme ei rajoitu pelkästään omana kansakuntaamme. Ympäri maailmaa joudumme todistamaan kansanmurhia ja etnisiä puhdistuksia. Joudumme todistamaan epäonnistumisia kärsivien ja sodan uhrien auttamisessa, joudumme todistamaan lasten hylkäämistä ja hyväksikäyttöä, joudumme todistamaan heikoilla olevan työväestön hyväksikäyttöä, joudumme todistamaan tyttöihin ja nuoriin naisiin kohdistuvaa ihmiskauppaa, vanhusten hylkäämistä sekä rotusortoa ja –syrjintää kuten myös kaikkiin uskonsuuntauksiin kohdistuvaa vainoa. Joudumme myös todistamaan epäonnistumisia aidsin ja sen kaltaisten ennaltaehkäistävissä olevien sairauksien leviämisen suhteen. Me näemme ihmisen elämästä tehdyn irvikuvan, ihmisen elämän arvokkuuden ja pyhyyden menetyksen ja tämä voimistaa aborttiteollisuutta sekä avustettua itsemurhaa kannattavia liikkeitä, eutanasiaa ja biolääketieteellistä kloonaustutkimusta. Meidän etiikkamme on ja sen tulee olla johdonmukaista etiikkaa, joka perustuu rakkauteen ja ihmisarvoiseen elämään kaikissa olosuhteissa.
(jatkuu sitten kun saan käännettyä lisää tekstiä) - (Tämän jakson kääntämisessä olisi tarvittu alkio-, sikiö ja kantasolututkimuksen tuntemusta. Viisaammat voivat korjata virheet. Tekijänoikeudet: Manhattan Declaration Inc.)
Elämä
”Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.” (1. Moos. 1:27)
”Varas tulee vain varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän.” (Joh. 10:10)
Vaikka yleinen mielipide onkin siirtynyt abortin vastaiseen suuntaan, olemme surullisia siitä, että hallinnossamme vallitsee abortin hyväksyvä sentimentti. Monet nykyisessä hallinnossamme haluavat tehdä abortin lailliseksi missä tahansa sikiön kehitysvaiheessa tarjoten abortteja veronmaksajien kustantamana. Kongressin molemmissa kamareissa hallitsee abortin hyväksyvä enemmistö. Korkeimman oikeuden päätös, Roe vs. Wade vuodelta 1973, on riistänyt syntymättömiltä lapsilta oikeuden elämään. Kongressi pitää edelleen aborttia perustuslaillisena oikeutena, mutta on samalla asettanut abortille tiettyjä rajoituksia. Presidentti sanoo, että hän haluaa vähentää aborttien tarvetta, mikä onkin suositeltava päämäärä. Hän on kuitenkin samanaikaisesti sitoutunut aborttien saatavuuden helpottamiseen eliminoimalla aborttien vastustamisen rahoituksen liittovaltion varoista. Presidentti on vastustanut abortin toimeenpanoon liittyvää odotusaikaa ja vanhempien tiedonsaantia koskien alaikäisille tehtyjä abortteja. Elämää puolustavan lainsäädännön eliminoimisella ei ole mitään muuta järkevää tarkoitusta kuin lisätä merkittävästi aborttien määrää ja riistää lukemattoman monelta lapselta elämä jo ennen syntymää. Sitoutumisemme elämän puolustamiseen ei johdu puoluepoliittisesta lojaalisuudesta. Joudumme tunnustamaan sen seikan, että 36 vuoden aikana Roe vs. Wade päätöksen jälkeen, molemmat poliittiset puolueet ovat antaneet tukensa sille, jota paavi Johannes Paavali II kutsuu ”kuoleman kulttuuriksi”. Me kutsumme maamme viranomaisia, joko vaaleilla valittuja tai virkaan nimitettyjä, suojelemaan jokaista yhteiskuntamme jäsentä mukaan lukien marginalisoidut ja hiljaiset yhteiskunnan jäsenet.
Kuoleman kulttuuri tekee elämästä halpa-arvoista kaikissa elämän vaiheissa, koska kuoleman kulttuurissa ajatellaan elämän olevan epätäydellistä, kypsymätöntä ja kiusallisissa tapauksissa tuhottavaksi kelpaavaa. Kuten monet kaukonäköiset ihmiset ennustivat, elämän halpana pitäminen abortin myötä on vaarallisesti levinnyt. Ihmisen abortoiduilla sikiöillä tehdään tutkimusta liittovaltion rahoittamana ja tätä verovaroin tehtyä tutkimusta puolustetaan tieteen nimissä, koska ko. tutkimuksen tuloksilla voidaan väittää olevan sairauksien ja vammojen hoitoon sopiva tarkoitus. Presidentti ja monet Kongressin jäsenet suosivat myös alkioilla tehtyjen tutkimusten laajentamista mukaan lukien varovarain tehty ”terapeuttinen kloonaus”. Tämän tuloksena olisi teollinen massiivinen alkiotuotanto ja nämä alkiot tapettaisiin, jotta voitaisiin tuottaa geneettisesti manipuloituja kantasoluja, solulinjoja ja kudoksia. Toisessa päässä elämää vaikuttaa voimistuva liike avustetun itsemurhan ja vapaaehtoisen eutanasian puolesta uhaten heikkojen vanhusten ja vammaisten elämää. Eugeniikkaan pohjatutuva doktriini ”lebensunwertes Leben” sai näkyvyyttä 1920-luvulla ja sitä kannattivat monet Euroopan ja Amerikan intellektuellit. Ihmisarvoa koskevat nöyryytykset haudattiin 1900-luvun puolivälissä, mutta ne ovat nyt palanneet haudasta. Ainoa ero on, että nyt eugeniikka on peitetty kielenkäyttöön, jossa vedotaan vapauteen, autonomisuuteen ja valintaan.
Olemme yhtenäisiä ja väsymättömiä pyrkiessämme peruuttamaan luvan tappaa. Lupa sai alkunsa siitä kun syntymättömät hylättiin abortoitavaksi. Me työskentelemme, kuten olemme aina työskennelleet, auttaaksemme, lohduttaaksemme ja huolehtiaksemme raskaana olevista naisista sekä myös niistä, joista abortti on tehnyt uhreja. Me seisomme asian puolella myös silloin, kun syntymättömän lapsensa tappaminen saattaisi olla jollain tavoin korruptoituneesti ja halventavasti naisen etujen mukaista. Viestimme on, ja tulee aina olemaan se, että oikea, humaani ja todella kristillinen kanta ongelmaraskauksiin on rakastaa ja huolehtia sekä lapsesta että äidistä - (jatkuu... Alkuperäistekstin tekijänoikeudet: Manhattan Declaration Inc.)
Julistus
Me ortodoksit, katoliset ja evankelikaaliset kristityt olemme kokoontuneet New Yorkiin 28.9.2009 tarkoituksenamme laatia seuraava julistus, jonka allekirjoitamme yksilöinä, emme edustamamme yhteisön jäseninä, mutta samalla kuitenkin puhuen yhteisöistämme ja yhteisöillemme. Me toimimme yhdessä kuuliaisina todelliselle Jumalan sanalle, kolmiyhteisen Jumalan pyhyydelle ja rakkaudelle. Jumalalla on kaikenkattava omistusoikeus elämäämme ja tuo omistusoikeus kutsuu kaikenikäisiä ja kaikkiin kansoihin kuuluvia uskovia puolustamaan niitä, jotka ovat Hänen hyvyydessään Hänen kuviansa. Julkaisemme tämän julistuksen perustuen Raamatun kirjoitusten totuuden valoon sekä perustuen myös inhimilliseen järkeen (joka sekin on hyvän Jumalan lahja). Edelleen julistus perustuu jokaisen ihmisen yksilölliseen luonteeseen. Kutsumme hyväntahtoisesti ihmisiä, sekä uskovia että ei-uskovia, harkitsemaan huolellisesti ja ajattelemaan kriittisesti niitä seikkoja, jotka esitämme tässä julistuksessa, aivan kuten apostoli Paavali olisi tehnyt. Me vetoamme myös jumalalliseen ihmisen omatuntoon.
Kristillisen moraalin mukaan, mukaan lukien huolemme köyhistä ja haavoittuvista, jotka usein vievät koko huomiomme, esitämme huolemme siitä, että kansakuntamme syntymättömät lapset, vammaiset ja vanhukset ovat joutuneet vakavasti uhatuiksi. Uhatuksi on joutunut avioliittoinstituutio, jota on jo ennestään rapauttanut seksuaalinen holtittomuus, uskottomuus ja avioerot. Avioliittoa uhkaa instituution uudelleenmäärittely muodikkaiden ideologioiden mukaan. Uhattuna on myös uskonnonvapaus ja omantunnonvapaus, koska jotkut pyrkivät pakottamaan uskovat toimimaan syvintä vakaumustaan vastaan.
Koska ihmiselämän pyhyys, avioliiton arvokkuus miehen ja naisen välisenä liittona, omantunnonvapaus ja uskonto ovat oikeudenmukaisuuden ja yleisen hyvän perustavanlaatuisia periaatteita, me kristittyinä olemme velvoitettuja puolustamaan niitä. Tässä julistuksessa vakuutamme: 1) jokaisen ihmisen pyhän, myötäsyntyisen ja tasa-arvoisen oikeuden elämään Jumalan luomana ja Jumalan kuvana; 2) avioliiton olevan yhden miehen ja yhden naisen Jumalan säätämä liitto aina luomisesta lähtien ja koskien niin uskovia kuin ei-uskovia. Täten avioliitto on yksi yhteiskunnan perustavista instituutioista; 3) uskonnonvapauden perustuvan Jumalan ominaisuuksiin ja Kristuksen esimerkkiin: Täten uskonnonvapaus on myötäsyntyinen vapaus ja arvokas, koska ihminen on luotu Kaikkivaltiaan kuvaksi.
Me kristityt olemme historian kuluessa liittyneet yhteen ja huolimatta seurakuntia koskevista erimielisyyksistämme, me vakuutamme meillä olevan oikeus – ja vielä tärkeämpi velvollisuus – puhua ja toimia totuutta puolustaen. Me vakuutamme toisillemme ja muille uskoville, että mikään mahti maailmassa, olipa se kulttuurista tai poliittista, ei pelota meitä niin, että vaikenisimme myötämielisesti. On velvollisuutemme julistaa Herramme Jeesuksen Kristuksen evankeliumia kaikessa täyteydessään olipa se ajankohtaista tai ei. Auttakoon Jumala meitä, jottemme epäonnistuisi velvollisuutemme täyttämisessä.