- Lausannen julistus paaluttaa kristillisen oikeiston teologian ja niin tekee Chicagon -julkilausumakin. Se taas liittyy mutkan Patmokseen. Kommentoin toisaalla aihetta 13.10.2015.
Kirjoitus käsitteli Pasi Turusen ja Petri Mäkilän toimittamaa kirjaa Jumalan sana, Inspiroitu ja erehtymätön (Kuva ja Sana, 2010).
Siis tässä:
Kirjan lopussa oli liitteenä ns. Chicagon julkilausuma vuodelta 1978. Tämä julkilausuma yrittää tukea Raamatun kirjaimellista tulkintaa, vaikka todistusaineisto on Raamatun ”totuuksia” vastaan. Tässä muutamana päivänä olen osoittanut, että raamatunlauseiden negaatiot ovat pääsääntöisesti tosia, kun taas monet raamatunlauseet ovat selvästi epätosia ja parhaimmillaankin vailla merkitystä.
Tällaisten ristiriitojen harmonisointiin em. Chicagon julkilausuma tähtää. Tuo dokumentti on oikeastaan aika hupaisaa luettavaa: se on pelkkää rimpuilua epätosien raamatunlauseiden kanssa.
Lyhyen Julkilausuman 1. kohtaa ei pystytä verifioimaan, joten kyse on parhaimmassa tapauksessa toiveajattelusta, yleensä myös oireellisesta itsepetoksesta.
Lyhyen julkilausuman toisessa kohdassa sanotaan mm. seuraavaa: "Pyhä Raamattu, joka on Jumalan oma sana, Pyhän Hengen ennalta tätä tarkoitusta varten varustamien ja Hänen ylivalvomiensa ihmisten kirjoittama, on erehtymätön jumalallinen auktoriteetti kaikissa asioissa mitä se käsittelee; se tulee uskoa Jumalan opetuksena kaikessa mitä se vakuuttaa; sitä tulee totella Jumalan käskynä kaikessa mitä se edellyttää; se tulee ottaa vastaan Jumalan sitoumuksena kaikessa minkä se lupaa."
Niinpä lepakko on lintu, aasit ja käärmeet puhuvat ja kaikkea muuta hölmöä.
Myös lyhyen julkilausuman neljäs kohta on kaikkea muuta kuin mitä tiedämme – siis todella tiedämme - universumista: "Raamattu, joka on kokonansa ja sanallisesti Jumalan antama, on virheetön ja moitteeton kaikessa mitä se opettaa, ei vain siinä mitä se lausuu Jumalan pelastavasta armosta ihmisten elämässä, vaan myös puhuessaan Jumalan luomisteoista, maailmanhistorian tapahtumista, sekä omasta kirjallisesta alkuperästään Jumalan alaisuudessa."
Tuo neljäs kohta ei saa tukea yhtään mistään.
Lyhyt julkilausuma päättyy viidenteen kohtaan, jossa sanotaan: "Raamatun arvovalta heikkenee väistämättä, mikäli sen kokonaisvaltaista jumalallista virheettömyyttä millään tavalla kavennetaan tai jätetään huomiotta tai tehdään suhteelliseksi sellaisen totuuskäsityksen kanssa, joka on vastoin Raamatun omaa totuutta. Sellainen luisuminen aiheuttaa vakavia menetyksiä sekä yksilöille että kirkolle. "
Siinä se tuli – vastoin Raamatun omaa totuutta! Raamattu on siis aivan oma symboliuniversuminsa, jolla ei ole reaalimaailman relevanssia. Raamatun totuutta voidaan tarkastella totena vain tuossa nimenomaisessa symboliuniversumissa. Reaalimaailman symboliuniversumissa kaikki raamatunlauseet ovat epätosia, mutta tämähän jo tiedettiin.
Tämän jälkeen alkaa varsinainen Chicagon julkilausuma, jossa on 19 artiklaa. Se on väitteissään niin noloa luettavaa, että jopa uskovat mielellään unohtavat koko julkilausuman. Helluntaiset nyt ovat kuitenkin olleet aika ihastuneita julkilausuman artikloihin.
Kun Turunen ja Mäkilä olivat Leif Nummelan vieraana Cafe Raamatussa, kauhukaksikko kiinnitti erityistä huomiota artikloista numeroon 13.
Siis tähän: "ME USKOMME,että virheettömyys on asianmukainen teologinen termi kuvaaman Raamatun totuudellisuutta kaikissa asioissa.
ME TORJUMMEsen, että olisi asianmukaista arvioida Raamattua sellaisilla totuuden ja virheen mittapuilla, jotka ovat vieraita sen omalle käyttötarkoitukselle. Torjumme myös sen, että Raamatun arkinäkökulmasta ilmiöitä kuvaileva puhetapa tekisi tyhjäksi Raamatun virheettömyyden. Tällaiseen puhetapaan kuuluvat nykyaikaisen teknisen tarkkuuden puuttuminen, kieliopin ja kirjoitustapojen epätäsmällisyydet, luonnon tarkkaileva kuvailu, valheista kertominen, hyperbolat, lukujen pyöristäminen, aineiston järjestäminen aihepiireittäin, rinnakkaiskertomusten erilainen aineistovalinta ja vapaamuotoisten sitaattien käyttö."
Tuossa yritetään valkopestä Raamatun virheellisyyttä. Meillä ei ole mitään mahdollisuutta suhteuttaa Raamatun tekstejä kirjoitusaikaansa muulla tavoin kuin aikansa kirjallisuutena; inhimillisinä oletuksina silloin vielä maagisista ja mystisistä ilmiöistä.
Raamattu tulee tulkita aina suhteessa parhaaseen mahdolliseen käytettävissä olevaan tietoon, mikä nykyaikana tarkoittaa tieteellistä maailmankuvaa. Raamattu on ja pysyy virheellisenä kirjana mitä tulee todellisuuden kuvaukseen. Opaskirjaksi siitä ei ole. - Francis Schaefferin poika, Frank Schaeffer, on julkaissut parikin kirjaan siitä, mitä oli kasvaa Francis Schaefferin poikana. Vanhempi Schaeffer oli kultin kriteerit täyttävän suuntauksen johtohahmo.
Frank Schaefferin kirjoista vuonna 2007 julkaistu kirja, Crazy for God: How I Grew Up As One of the Elect, Helped Found the Religious Right and Lived to Take All (or Almost All) of It Back, on hyvin yksityiskohtainen kuvaus Francisin touhuista ja Frankin osuudesta niihin. Kirja on viiltävän kriittinen ja itsekriittinen.
Vuonna 2011 Frank julkaisi kirjan, Sex, Mom, and God, jossa hän palaa vanhempiensa ja omaan rooliinsa Amerikan uskonnollisen oikeiston nousussa. Frank esittää, että hulluus ja korruptio ovat pesiytyneet amerikkalaiseen politiikkaan ja aivan erityisesti hulluus ja korruptio koskevat uskonnollisen oikeiston politikointia.
Frankin kehitys kulki konservatiivisesta republikaanista liberaaliksi demokraatiksi. Nuoruudessaan Frank seuraili kuinka hänen isänsä neuvotteli presidenttien Gerald Ford, Ronald Reagan ja George H.W. Bush kanssa. Nuo heput olivat kaikki GOP:n presidenttejä
Mielenkiintoisesta episodista raportoitiin 16.3.208 Huffington Postissa. Artikkelin oli kirjoittanut Frank Schaeffer. Alhaalla olevasta linkistä pääsee lukemaan Frank Schaefferin artikkelin.
Uskonnollinen oikeisto oli kiinnittänyt huomiota tuolloin presidentiksi pyrkivän Barack Obaman kirkon pastorin rasistisiin ja valtionvastaisiin juttuihin. Tuo pastori joutui puheidensa takia suurennuslasin alle ja ihan oikeutetusti.
Frank kiinnittää huomiota episodin tekopyhyyteen. Kun hänen isänsä uhkasi koko USA:n hallinnon viraltapanemiselta vallankumouksellisin metodein, hänet kutsuttiin lounaalle noiden yllä mainittujen presidenttien kanssa.
Huffington Postissa Frank siteeraa isäänsä. Ne tekstit jos mitkä ovat kristofasistisia, eikä retoriikka ole niistä ajoista ainakaan lieventynyt. Trumpin kampanjan kannalta on ikävää, että Francis Schaeffer on ollut haudassa jo yli 30 vuotta. Francis olisi ollut pikantti lisä Trumpin fasistisiin aktiviteetteihin.
Frank huomauttaa, ettei yksikään uskonnollinen johtaja koskaan tuominnut Francisin jopa väkivaltaiseen vallankumoukseen yllyttäviä juttuja. Päinvastoin, Francisin hautajaisissa Billy Graham kutsui Francisia ”suureksi amerikkalaiseksi”. Uskonnollisen oikeiston puheessa nämä suuret amerikkalaiset ovat aina häijyimpiä paskiaisia. Eikä unohtaa sovi, että Pat Robertson ja Jerry Falwell olivat oikein hyvää pataa Francis Schaefferin kanssa. Siinä sitä olikin kristofasistinen konnakopla koolla.
Ahvio on takuulla lukenut francisschaefferinsa, mutta onko hän lukenut Frankin isäänsä kohdistamaa kritiikkiä?
Huffington Postin juttu:
http://www.huffingtonpost.com/frank-schaeffer/obamas-minister-committed_b_91774.html - Siitä on jo lähes parikymmentä vuotta kun luin Templetonin omaelämäkerran Farewell to God: My Reasons for Rejecting the Christian Faith (1995).
Hänestä ei tosiaan taida olla juuri mitään suomeksi. Juttu oli lyhyesti seuraava. Templeton kohosi merkittäväksi evankelistaksi ilman mitään muodollista teologista koulutusta. Sitten oltuaan aikansa mukana Billy Grahamin kiertueella, Templeton meni opiskelemaan arvostettuun Princeton Theology Seminary – oppilaitokseen. Jo sitä ennen hänellä oli ollut epäilyjä uskonsa suhteen, mutta Princetonissa Templeton vakuuttui siitä, että hän on agnostikko.
Templeton oli siis osallistunut Grahamin stadionkiertueille ja nähnyt yhtä sun toista, mikä häiritsi Templetonia aika pahasti. Näitä ilmiöitä hän kuvailee omaelämäkerrassaan jonkin verran. Tosin Templeton menestyi kiitettävästi ihan muillakin aloilla. Evankelistan ura oli vain yksi merkittävä vaihe hänen elämässään.
Merkittävä hahmo uskonnollisen oikeiston dominionistisen suuntauksen parissa on heppu nimeltä Carlton Pearson. Lieneekö kukaan Suomessa kuullutkaan hänestä?
Pearson on afro-amerikkalainen, joka opiskeli tässä ketjussa mainitun kristofasistin, Oral Robertsin yliopistossa. Pearson ei kuitenkaan itse ole ollut koskaan GOP:n fasistisen siiven jäsen, vaikka ajoikin GOP:n asiaa.
Pearson esiintyi Robertsin tv-ohjelmissa laulamassa ja soittamassa sekä myös saarnaamassa. Hänestä tuli Robertsin suojatti, jonkinlainen perillinen. Pearsonilla oli oma mega-kirkkonsa Robertsin kotikaupungissa Tulsassa. Pearson kohosi sellaiseen asemaan, että hänestä tuli yhden kuppikunnan piispa.
Kiristyneessä kilpailussa äänestäjistä GOP:n strategit katsoivat tarpeelliseksi kalastella afro-amerikklaisten ääni. Tähän saumaan Pearson joutui ehkä vähän tahtomattaankin. Pearson osallistui George W. Bushin vaalikampanjaan vuonna 2000.
Tuon vaalikampanjan aikana Pearsonista tuli aika kriittinen uskonnon ja politiikan yhdistämisen suhteen. Hänen vakaumuksensa muuttui eksklusiivisesta inklusiiviseksi. Tämä ei tietenkään sopinut, joten Pearson sai potkut harhaoppisena. Nykyään GOP:n afro-amerikkalaisilla on ihan toiset nimet käytössään.
Sittemmin Pearson on toiminut paljon pienemmissä ympyröissä teologian ollessa enemmän John Shelby Spongin linjoilla. Tässä vaiheessa fundamentalistit heristävät sormeaan sanoen”Pearson ei koskaan ollutkaan oikea kristitty!” Tuo No True Scotsman –argumentti vaan on kovin kulunut.
Pearsonista löytyy youbesta jonkin verran vanhaa ja uutta materialia.
https://en.wikipedia.org/wiki/Carlton_Pearson - Linkki uudestaan:
http://www.patmos.fi/blogi/kirjoitukset/853/eurooppa_ja_suomi_tarvitsevat_hedelmallisia_eurooppalaisia_aiteja - <<No, kun kaikki lepää vahvan patriarkaalisuuden varassa, naisen asemaa on silloin aina alisteinen. >>
Yksi irvokkaimista kirjoituksista on Ahvion Äitienpäivänä 2016 julkaisema blogi. Linkki tuolla lopussa. Teksti on kuin kansallissosialistien ideologisesta oppaasta, vaikka heijastaakin amerikkalaisen uskonnollisen oikeiston patriarkaalisuutta. Kommentoin Ahvion teksitä tuoreeltaan toisaalla otsikolla: Juha Ahvion naisvihaa Äitienpäivänä.
Siis tässä:
Juha Ahvion Äitienpäivä taisi mennä kirjoittaessa blogia Patmoksen sivuille. Näköään riman voi asettaa aina alemmaksi: tällä kertaa Ahvion jutut olivat naisvihamielisiä. Lieneekö Ahviolla ongelmallinen suhde äitiinsä ja vaimoonsa? Jutuista päätellen tällaisenkin tulkinnan voi tehdä.
Ahvio: "Jotta suomalaisilla ja muilla eurooppalaisilla kansoilla ja eurooppalaisella kristikunnalla olisi tulevaisuus, Eurooppa ja Suomi tarvitsevat Herran pelossa ja Kristuksen armossa runsaslukuisia uusia sukupolvia synnyttäviä ja kasvattavia perheenäitejä, vaimoja, puolisoita."
Pikku-Juha siirtyi tuossa katolisten ja lestadiolaisten linjoille: parasta on kestokyvyn ylittävä lapsilauma. Ei siis kortsuja Ahviolle. Tuon perusteella naisen paikka on edelleen nyrkin ja hellan välissä ja toisinaan haarat levällään lisääntymispuuhissa. Naisella ei tietenkään ole – eikä Ahvion mukaan tarvitsekaan olla – mitään sanomista kuinka omaa kroppaansa käyttää; siis suostuuko synnytyskoneeksi.
Ahvio: "Etenkin 1960-luvulta eteenpäin eurooppalaiset ovat omaksuneet demografiselta ja kulttuurin säilymisen kannalta tarkasteltuna erittäin turmiollisia ja perhearvoihin nähden vihamielisiä ideologioita ja näiden mukaisia käyttäytymismalleja."
Mahtaa Pikku-Juhaa vituttaa kun naiset eivät olekaan enää miehen omaisuutta? Kaikkialla, missä naisten tasa-arvo on edistynyt, siellä on hyvinvointi lisääntynyt. Kaikkein kurjimmassa asemassa naiset ovat siellä, missä syntyvyys ja lapsikuolleisuus ovat suurinta. Tällainen pikku seikka ei kiinnosta Juhaa lainkaan: hänen on pakko päästä purkamaan sovinismiaan. Ilmeisesti kotona Juha on se, joka on alistetussa asemassa, täysi tohveli. Eivät palaa ne Ahvion haikailemat kalvinistiset periaatteet, mutta Juha se vain jaksaa kusta vastatuuleen.
Ahvio: "Perinteisten kristilliskonservatiivisten avioliitto- ja perhearvojen ohjelmallinen hylkääminen on ollut sosiologisesti, demografisesti ja myös taloudellisesti tuhoisaa."
Asiahan on tietenkin juuri päinvastoin, kuinkas muuten, mutta Ahviolla on pakkomielteenä valehteleminen, sillä muuten Ahvion naisiin halveksivasti suhtautuvaa ajatuskulkua ei voi ymmärtää. Tai sitten Ahvio on niin häiriintynyt, ettei kykene arvioimaan omaa tilaansa, omia juttujansa.
Lisää Ahvion taattua tuubaa: "On kuitenkin tärkeää ymmärtää, että perinteisen perheen kaikinpuolinen heikentyminen on heikentänyt kristillisen uskon asemaa lännessä."
Mitään perinteistä perhettä ei tietenkään ole koskaan ollut olemassakaan. On ollut lukuisia variaatioita perheistä ja nämä tietysti ovat vaihdelleet aikojen saatossa.
Ahvion ala-arvoisen Äitienpäivänä julkaistun blogin voi käydä lukemassa tuolta. Pitäkää hauskaa sen parissa!
http://www.patmos.fi/blogi/kirjoitukset - Sekä Ahvio että Puolimatka ovat väittäneet sekulaarin humanismin olevan suuri uhka. Uhka mille, sitä he eivät suoraan kerro. Väitteen alkuperä on jäljitettävissä vuosikymmenten taakse. Uskonnollisen oikeiston ”teologi” Francis Schaeffer kirjoitti ja puhui aiheesta monta kertaa. Siitä tulikin sitten yksi monista kristofasismin dogmeista. Francisin poika Frank on nykyään humanisti, joka on sanoutunut irti isänsä teologiasta. Hänestä ei tullut toista Franklin Grahamia tai Jerry Falwell Junioria.
Gary North, Institute for Christian Economics perustaja, sanoi asiasta:
”Ollaan suoria ja ilmaistaan, että meidän tulee ottaa haltuumme kristilliset koulut uskonnonvapauden doktriinin nimissä siihen asti kunnes olemme kouluttaneet uuden sukupolven, joka tietää, ettei uskonto ole neutraalia, ettei laki ole neutraali, ettei koulutus ole neutraalia ja ettei hallinto ole neutraalia.” (Christianity and Civilization, 1982)
Jo vuosikymmeniä sitten dominionistit (erityisesti kristofasistiset suuntaukset) sanoivat, että he joutuvat toimimaan ympäristössä, jossa sekulaarit vaikutukset ovat pilanneet maan. Dominionisteilla (erityisesti kristofasisteilla) oli pyrkimys kaksijakoisuuteen: julkisuuteen liikkeestä annettiin eri kuva kuin liikkeen sisäisessä viestinnässä.
Chris Hedges kirjoitti vuonna 2004 artikkelin theocracywatch –verkkojulkaisuun. Siinä hän esitti, että yksi piirre kristofasismissa on maskuliinisuuden korostaminen. Tämä on toisinaan saanut jopa kulttikäyttäytymisen piirteitä. Feminismi nähdään ilmiönä joka teki amerikkalaisesta yhteiskunnasta hengellisesti ja muutenkin impotentin. Tässä kuvakavalkadissa Jeesus esitetään jonkinlaisena toimintasankarina, Jeesus-Rambona. Eskatologian yhteydessä tämä hyper-maskuliinisuus saa teurastusteologisia piirteitä: Jeesus teurastaa kaikki vastustajansa hyvinkin verisesti. Jeesus hyökkää feministejä, harhaoppisia ja muitakin vastaan. Ahvion ja J-P Rahkosen Täyteen miehuuteen –seminaarit ovat osa tätä kuviota ja alkuperä on taas kerran kristofasistinen.
Jeesus-Rambo ja teurastusteologia oli ja on monen mielestä houkutteleva näkemys. Kurjistuvassa väestönosassa Jeesus-Rambolla voidaan oikeuttaa oma raivo kurjistumista kohtaan.
Raivo tuottaa myös joukon hullunkurisia salaliittoteorioita. Pat Robertsonin kirja New Wold Order on vainoharhaisuudessaan aivan mahtavaa luettavaa. En ole osannut päättää, onko Robertson tosissaan. Jos on, niin hepulla riittää mielikuvitusta – ja raivoa.
Robertsonin kirja on ksenofobinen vuodatus, jossa hyökätään YK:ta vastaan vielä ilkeämmin kuin Ahvio omissa kirjoituksissaan. Monet kansainväliset järjestöt aina Punaisesta Rististä alkaen saavat osansa Robertsonin raivosta.
Jeesus-Ramboiluun kuuluu sekä kirjallisena että visuaalisena ilmiönä yksityiskohtaiset kuvaukset, kuinka esim. uskonnottomat joutuvat Jeesus-Rambon vihan kohteiksi. (Kuinka tyypillistä tämä onkaan keskustelupalstoilla!) Tim LaHaye ja Jerry B. Jenkins kuvailevat taidepläjäyksessään Glorious Appearing sitä, kuinka Jeesus-Rambo tappaa miljoonia ei-uskovia pelkän äänensä voimalla. Kauhujen kuvaukset ovat pitkiä ja yksityiskohtaisia (vrt. Puolimatkan väitteisiin jälki-kristillisen yhteiskunnan kauhuista). Tuossa taidepläjäyksessä veri lentää, veri myös kirjaimellisesti kiehuu ja kaikkea muuta mukavaa aina lihan palamiseen asti. Olisiko pyritty jäljittelemään Dantea?
Nuo jutut ovat aivan yhteneviä muslimi-jihadistien kanssa. Tämä kristillinen versio on kaiken muun lisäksi vastajihadistinen.
Hedgesin vuoden 2004 artikkelissa annetaan johtopäätöksen osalta kovin pessimistinen käsitys: Kristofasistien kanssa käyty dialogi on mahdotonta, koska yleisemmin koko uskonnollinen oikeisto ei halua dialogia. Kristofasistit etunenässä, mutta myös laajemmin koko uskonnollinen oikeisto, viittaavat kintaalla rationaaliselle dialogille. - Seurasiko Valomerkin toimitus tätä ketjua? Tämä ketju oli ollut esillä kolme vuorokautta Valomerkin tarttuessa aiheeseen. No tuskinpa heillä on mielenkiintoa saati aikaa tätä palstaa kohtaan.
Valomerkin juttu oli hyvin taustoitettu. Se oli jo ihan oikeaa journalismia, mikä on aika harvinaista uskonnollisissa verkkojulkaisuissa.
Nyt myös Valomerkin Seppo Simola on sivusi aihetta.
http://www.valomerkki.fi/puheenvuorot/paakirjoitus-usko-ja-politiikka - <<...mutta edelleen mietin, miten juuri tämä suuntaus on saanut sellaisen aseman?>>
Billy Grahamissa ei ollut "hollywood-ainesta" eikä hänestä ollut urheilutähdeksi, mutta menestymisen halu ja kunnianhimo oli kova. Bisnemaailma oli jo tuolloin kovin kilpailtu, mutta uskonnosta saattoi tehdä uutta ennen kokematonta bisnestä. Siihen kun lisätään systemaattinen ja pitkäaikakainen työskentely oman asiasian eteen, niin tulos oli nähtävissä. Lisäksi Billy Graham aika häikäilemättömästi raivasi monet kilpailijansa pois pelistä. Jäljelle jääneiden (esim. Roberts ja Falwell) he jakoivat markkinat ihan perinteiseen oligarkkien tapaan.
1950-luvulla Billi Grahamin kanssa samoissa tilaisuuksisa esiintyi sellainen heppu kuin Charles Templeton, jota sanottiin Kanadan Billy Grahamiksi.
Templeton lopetti hommat, koska ei uskonut juttuun vaan totesi sen olevan humpuukia ja vedätystä. Templetonista tuli agnostikko. Templetonin brutaalin rehellinen elämäkerta on mielenkiintoista luettavaa.
https://en.wikipedia.org/wiki/Charles_Templeton - Tässä ketjussa muutamaan otteeseen mainittu Pat Robertson on kristofasismin yksi näkyvämmistä nimistä, joka on onnistuneesti käyttänyt tv-ohjelmaansa, 700Club, fasistisen agendansa levittämiseen, eikä heppu ole edes yrittänyt peitellä tätä tavoitettaan.
1980-luvun alussa Robertson jutusteli harmittomasti uudesta poliittisesta uskonnosta, joka pyrki ottamaan valtaansa yhteiskunnalliset instituutiot mukaan lukien valtavirran seurakunnat. Tämän vallankaappauksen tulisi tekemään fundamentalistiset evankeliset uskovat. Robertsonin skenaariossa USA:n tuli muodostaa globaali kristillinen valtio. Jo tuolloin Robertsonia pidettiin hieman höynähtäneenä tv-evankelistana, mutta hän nautti melkoisen suurta suosiota niiden keskuudessa, jotka ylipäätään katsoivat 700Clubia ja muita sen tapaisia ohjelmia.
Keskikuokan kurjistuminen alkoi Reaganin presidenttikaudella, kun massiiviset tulonsiirrot rikastuttivat entisestään rikkaita, mutta samalla pudottaen monen entisen keskiluokkaan kuuluneen köyhyyteen. Kehitys on jatkunut näihin päiviin asti. Täten esim. tuossa ketjun alkupäässä olevassa puheenvuorossa mainitsemani Chris Hedges piti kristofasismin nousua, ei pelkästään henkilökohtaisten vaikeuksien vaan myös yhteisöjen ja ennen muuta talouden, mahdollistamana ilmiönä.
Revisionistisen historiankirjoituksen kristillinen narratiivi kehitettiin väittämään ja propagoimaan imaginaarisia asioita käynnissä olevasta kulttuurisodasta. Sodankäynnin retoriikkaa kristofasistit ovatkin soveltaneet milloin mihinkin. Se tosin vaatii käsitteistön vääntämistä sellaiseen muotoon, ettei käsitteen alkuperäinen käyttö tue alkuunkaan väitettä.
Kuviteltu tai todellinen kurjistuminen antoi mahdollisuuden näille ”haaveilijoille” (kuten Pat Robertson), jotka omilla media-kanavillaan toistivat tuon revisionistisen historiankirjoituksen kristillistä narratiivia. Uskonnollinen ja idealistinen sanankäyttö lupasi väkivaltaista apokalyptista yhteiskunnan puhdistamista, jossa ”langenneen” Amerikan kristillisyys palautetaan valtiofilosofiaksi. Oikeasti Yhdysvallat on jo perustuslakinsa mukaan täysin sekulaari valtio.
Edellä kuvaillun kaltaisen kristillisen ja utopistisen valtion sanottiin korjaavan kunkin ihmisen sisäisen ja ulkoisen tyhjyyden myyttisellä maailmalla, jossa kaikki ongelmat ratkeavat. Tällainen maailmankuva vetosikin kymmeniin miljooniin amerikkalaisiin. Visiossa maalailtiin kuvaa enkeleistä ja ihmeistä, Jumalan erityisestä suojeluksesta ja aivan erityisesti koskien Yhdysvaltoja. Jeesus johtaisi maan takaisin siihen loistokkuuteen, joka Yhdysvalloilla väitettiin (perusteettomasti) olleen. Samalla koko maailma tulisi huomaamaan Amerikan erikoislaadun. Täten amerikalaisesta kristofasismista tulisi globaali poliittinen järjestelmä.
Hedgesin mukaan tuossa myyttisessä maailmankuvassa ei juuri olisi sijaa tieteelle tai älylliselle rehellisyydelle. Kaikki olisi alisteista kristofasismille. Väitteet ulotettiin jopa koskemaan kunkin yksilön terveydentilaa. Kristofasistisessa maailmankuvassa Jeesus parantaisi kaikki mahdolliset vaivat. (Tästä maailmankuvasta kumpusi paljon julkisuutta saanut rokotevastaisuus. Edelleen se mitä terveydenhoitojärjestelmästä olisi jäljellä, olisi yksityisten kristillisten organisaatioiden/yhtiöiden hallussa, jotka taas pyrkivät voittojen maksimoimiseen.)
Hedges sanoo, että kristofasismissa faktat ja mielipiteet muuttuvat samanarvoisiksi. Tämä altistaa minkä tahansa yhteiskunnan totalitarismille. Kristofasismin totalitaarisuus taas antaa luvan jopa tappaa toisinajattelijat tai tehdä niiden elämän sietämättömäksi, jotka eivät alistu kristofasistisen eliitin oligarkiaan.
Retoriikassa näiden kristofasistien menettelytapa on projektio: kaikki se epähumaanisuus yms., mikä on tyypillistä omalle ideologialle, projisoidaan kuvitellun vastustajan kuvitelluiksi epäeettisiksi menettelytavoiksi. Täten luodaan keinotekoinen ongelma ja tarjotaan sille oma ratkaisu – kristofasistinen uusi uljas maailma.
Demokratiasta tehdään demokratian irvikuva, vapaa kansalainen on vapaa toimimaan vain hyvin ahtaissa rajoissa, minkäänlaista avoimuutta ja hallinnon läpinäkyvyyttä ei enää olisi. Kaikki olisi aina alisteista ”kristuspuolueen” päämäärille.
Tähän mennessä kristofasismi on ollut vahvimmillaan George W. Bushin presidenttikaudella. Pelkokerrointa onnistuttiin kasvattamaan niin paljon, että kristofasismille tuli mahdollisuus toteuttaa ohjelmajulistustaan ja vielä panna sitä täytäntöönkin.
Kaikki mitä tässä on sanottu, löytyy tavalla tai toisella sekä Ahvion että Puolimatkan julkisista mielipiteistä; painopisteet ovat vain hieman eri suunnilla, mutta päämäärät ovat samat. Monta kertaa ihmetellyt sitä, kuinka nämä heput puolustavat muka kansallista itsemääräämisoikeutta, mutta samanaikaisesti ajavat amerikkalaisen uskonnollisen oikeiston kristofasistisen osan agendaa. - Jatkoa... (loput kirjotuksesta):
Franklin Graham ja Kevin Swanson muodostavat sellaisen kauhukaksikon, ettei kukaan alkeellistakaan inhimillisyyttä omaava voi allekirjoittajaa heidän möläytyksiään.
Tuossa yllä ei ollut läheskään kaikki Franklin Grahamin möläytykset. Viime vuosina ei ole mennyt kuukauttakaan, etteikö Franklin olisi päässyt otsikoihin käsittämättömän vihamielisten lausahdustensa takia.
Patmokselle tämä irvokas heppu, Franklin Graham, on taas yhteistyökumppani. Sitten vielä Patmoksen ystävät vielä ihmettelevät, miksi heihin suhtaudutaan nuivasti. Sitä heidän onkin syytä miettiä. - Franklin Graham on sen verran koominen hahmo, oikeastaan tragikoominen, että hän ansaitsee pienen lisäkommentin. Seuraava teksti on julkaista muualla 21.3.2016:
Patmos Lähetyssäätiö nimeään verkkosivuillaan yhdeksi yhteistyökumppanikseen Samaritan’s Purse -nimisen amerikkalaiseen radikaaliin äärioikeistoon kuuluvan järjestön. Samaritan’s Purse johdossa toimii Billy Grahamin poika Franklin Graham, joka nyt sattuu olemaan aivan samanlainen radikaali fundamentalisti kuin isänsä.
Tässä vain muutama möläytys, jotka ovat nollanneet Franklin Grahamin uskottavuuden.
F. Graham asettui Irakin sodan kannattajaksi 911-episodin jälkipyykin yhteydessä. Graham on toistuvasti esittänyt kritiikkiä Islamia kohtaan, mutta kun sama kritiikki, täsmälleen samoin argumentein, kohdistetaan kristinuskoon, ei ole lainkaan vaikeaa huomata, että molemmat suuntaukset ovat destruktiivisia.
Sama meno jatkuin Franklin Grahamin pitämässä hartaustilaisuudessa Pentagonissa 18.4.2003. Graham väitti, että Islamia ei voi harjoittaa Yhdysvalloissa, koska lakien mukaan ”aviorikokseen” syyllistynyttä naista ei voi tappaa, eikä lapsia kivittää kuoliaaksi. Täsmälleen sama pätee kristinuskoon.
Toinen Pentagoniin liittyvä episodi tapahtui 22.4.2010. Graham vastusti uskonnonvapautta armeijassa ajavaa järjestöä. Samassa yhteydessä Graham vastusti armeijassa toimivia muslimien järjestöjä. Graham tarjoutui jälleen pitämään hartaushetken Pentagonissa, mutta Pentagonin edustajat kieltäytyivät tästä kyseenalaisesta kunniasta. Graham protestoi tätä vastaan Pentagonin parkkipaikalla muutaman kannattajansa kanssa.
Elokuun 30. 2010 CNN:n toimittajan John Kingin haastattelussa Franklin Graham spekuloi presidentti Obaman uskonnollisella vakaumuksella. Graham jatkoi hyökkäystään presidentti Obamaa vastaan maaliskuussa 2011 Newsmaxin haastattelussa väittämällä presidentin mahdollistaneen Muslimiveljeskunnan soluttautumisen Yhdysvaltain hallintoon.
Kun Sudanin presidentti Omar Hassan al-Bashir asetettiin syytteeseen Sudanissa tapahtuneista kansanmurhista, Grahamin mielestä näin ei olisi pitänyt toimia. People for the American Way –järjestö huomautti, että al-Bashir oli antanut Grahamin johtamalle järjestölle, Samaritan’s Purselle, erioikeuksia toiminnalleen Sudanissa.
Poliittista aktivismiaan Franklin Graham jatkoi huhtikuussa 2011, kun Donald Trump mietti tuolloisella vaalikierroksella asettumista ehdolle. Graham sanoi ABC:n haastattelussa This Week -ohjelmassa Trumpin olevan täydellinen ehdokas. Trump ei kuitenkaan vielä tuolloin asettunut ehdolle.
MSNBC:n Morning Joe –ohjelmassa 21.2.2012 Graham kannatti Rick Santorumin ehdokkuutta ja tämä sillä perusteella, että Grahamin mukaan presidentti Obamasta ei voinut olla varma, onko hän kristitty. Santorum sen sijaan oli Grahamin mukaan esimerkillinen kristitty.
Kansalaisaktivistien järjestö, NAACP, julkaisi 28.2.2012 avoimen kirjeen, jossa kiinnitettiin huomiota siihen, että Franklin Graham oli käyttänyt uskontoa poliittisten erimielisyyksien aikaansaamiseksi. Franklin Graham joutui julkisesti pahoittelemaan todentamattomia väitteitään koskien presidentti Obamaa.
Graham tuki North Carolina Amendment 1:tä, joka teki samaa sukupuolta olevien avioliitot mahdottomaksi tuossa osavaltiossa. Samassa yhteydessä Graham vastusti kaikenlaisia rekisteröityjä parisuhteita. Kun Yhdysvaltain Korkein Oikeus hyväksyi samaa sukupuolta olevien avioliitot laillisiksi kaikissa osavaltioissa kesäkuussa 2015, niin Franklin Graham paheksui ratkaisuja. Tämän jälkeen Graham on toistuvasti asettunut vastustamaan vähemmistöjen laillisia oikeuksia. Tässä asiassa Graham on ollut niin aktiivinen, että hänen vihapuhetta lähentelevät lausuntonsa ovat olleet lähes viikoittaisia.
Lokakuussa 2012 Franklin Grahamin isä, Billy Graham, asettui tukemaan republikaaninen presidenttiehdokas Mitt Romneyta. Vakaumukseltaan Romney oli mormoni. Pian tämän jälkeen Grahamin verkkosivuilta poistettiin maininta, jossa mormonismi oli listattu kultiksi. Tiedostusvälineet spekuloivat oliko tuki peräisin Billy Grahamilta itseltään vai Franklin Grahamilta. Franklin Graham ei ole vuosiin sallinut isänsä julkisia esiintymisiä eikä haastatteluja.
USA Today –lehden (5.5.2010) mukaan Franklin Graham hyökkäsi hinduismia vastaan aika alkeellisin argumentein.
Tammikuussa 2015 Franklin Graham kehotti opiskelijoita boikotoimaan Duke Universityä, jos yliopisto sallii julkisen muslimien rukouskutsun perjantaisin. Miten tämä eroaa kirkonkellojen soitosta, sitä Graham ei kertonut.
Koko Obaman presidenttikauden Franklin Graham on sanonut, ettei Obama ole kristitty. Entä sitten? Uskonnolla ei pitäisi olla mitään tekemistä yhdenkään presidentin viranhoitokyvyn kanssa.
Ja lopuksi ihan parasta settiä ja shittiä koskien Franklin Grahamia: hän tehnyt yhteisesiintymisiä pastori Kevin Swansonin kanssa. Swanson on se tyyppi, joka vaati homoseksuaaleja partionjohtaja tapettavaksi ja vielä mieluummin kivittämällä.
jatkuu... - <<Kaikenlaista tuosta miehestä löytyy, mutta hän jotenkin on päässyt vallankahvaan lujasti kiinni ja saanut luotua jostain syystä melkoisen verkoston.>>
Billy Grahamin väitetään olevan 33. asteen vapaamuurari. Asiaa ei ole kuitenkaan verifioitu. Tästä taas on kehitelty kaikenlaisia salaliittoja. Vapaamuurarit ovat vain yksi ”hyvä veli” –verkosto, jonka vaikutusvaltaa nuo salaliittoteoreetikot ovat yliarvioineet rajusti. Myös Oral Robertsin väitettiin olevan korkeimman asteen vapaamuurari. Samanlaisia väitteitä esiintyy milloin kenestäkin vähänkään merkittävämmästä henkilöstä.
Arvelen Grahamin vaikutusvallan perustuvan kyllä ihan pelkästään hänen edustamansa uskonsuuntauksen ja politiikan symbioosiin. Vuosikymmeniä se olikin toimiva menettely, mutta nykyään on sekin suuntaus menettänyt otettaan muiden suuntausten mukana, joten tietyt piirit taitavat kokea asian johdosto eksistentialistista uhkaa ja angstia. Se heijastuu jopa Ahvion ja Puolimatkan kannanottoihin. Sitä näiden vanhoillisten piirien tavoittelemaa herätystä ei tullutkaan; käytännössä he eivät saavuttaneet poliittisia pyrkimyksiään vaan Amerikan yhteiskunta kulkikin aivan toiseen suuntaan. Aikansa reviiriä yritettiin laajentaa Eurooppaan ja nyt nämä kyseenalaiset epäeettiset menetelmät voivat hyvin erityisesti Afrikassa.
Jo 50 vuotta sitten Meller yliarvioi amerikkalaistyylisen protestanttisuuden markkinapotentiaalin Suomessa. Eikä tilanne ole muuttumassa Patmoksen tavoittelemaan suuntaan, päinvastoin.
<<Kun luin kritiikkiä hänestä, esiin tuli mm. se miten mielipiteet ovat vuosien saatossa muuttuneet – rahan suuntaan.>>
Grahamin muutos on ihan linjassa tuon vanhan polven evankelistojen toiminnan kanssa. Tässäkin ketjussa mainitut Jerry Falwell, Pat Robertson ja Oral Roberts vaurastuivat evankeliumin levittämisen varjolla. Vaurastuminen tulikin tälle kaartille prioriteetiksi.
Nuo heput osallistuivat myös jos jonkinlaiseen hieman kyseenalaiseen liiketoimintaa. On pystytty verifioimaan, että Pat Robertson pyöritti Länsi-Afrikassa timantti- ja kultakaivostoimintaa lähes orjatyövoimalla.
Lisäksi tuosta vanhasta kaartista löytyvät tv-evankelistojen pioneerit. Lähes jokaisella tuosta joukosta on oma media-imperiuminsa. Siinä touhussa vaihtavat miljardit dollarit omistajaa, vaikka tuote ei olisikaan kunnossa.
Nykyisillä nuoremman polven evankelistoilla on vielä paljon kirittävää ja opittavaa, vaikka heillä on käytössään toimiva bisnesmalli. Näköään Patmoksellakin on jo vuosikymmeniä ollut yritystä oman media-imperiumin pystyttämiseen. Potentiaalinen yleisö tosin on vain murto-osa Amerikasta, eikä kaiketi kovinkaan halukas rahoittamaan äärilaidan uskonnollista ”liiketoimintaa”. Ainakin Patmos vaikeroi toistuvasti rahan kanssa milloin minkin syyn varjolla.
<<Tässä tulee esille se kummallisuus – uskonnon avulla tehtävästä rahasta Amerikassa on tehty helppoa. Kun näitä samoja oppeja tuodaan suomeen, ei se niin vain sitten käykään. Veronkiertoa on yritetty käyttää hyväksi, mutta aina se ei onnistu.>>
Juuri näin. Tosin noiden tunnuttujen heppujen lisäksi löytyy tuhansia yrittäjiä tuon uskontobisneksen saralta. Näistä ei hetken jälkeen enää kuulla uudestaan, monet eivät pääse alkua (liiketoimintasuunnitelmaa) pidemmälle. Kilpailu uskonnon saralla on todella kovaa Amerikassa. Siinä touhussa ei armoa tunneta. Tästä ”epäonnistujien” porukasta löytyy karuja ja jopa traagisia ihmiskohtaloita.
<<Luultavasti sitten noista tulee niitä vähemmän tieteellisiä tutkimuksia, joita esim. Ahvio tai Aa-yhdistys käyttää hyväkseen?>>
Noista yllä mainituista oppilaitoksista ei tule mitään edes etäisesti tieteeseen viittaavaa. Ahvion ja Puolimatkan sitaatit koostuvat lähes aina yksittäisten henkilöiden pseudo-tieteellisistä kirjoituksista eri foorumeilla. Sitten Amerikassa on joukko Amerikan ”puolimatkoja”, jotka ovat ihan varteenotettavan oppilaitoksen/tutkimuslaitoksen virassa, mutta koska kirjoitukset ovat yhtä huttua, niitä ei julkaista missään tieteellisissä julkaisuissa. Juuri näiden professoreiden poleemisia kirjoituksia Ahvio ja Puolimatka mielellään lainaavat. Professorin tittelin ilmeisesti katsotaan antavan mille tahansa lausunnolle lisää auktoriteettia.
<<Jos nyt puhuttaisiin siitä eliitistä, jota Ahvio suomii monin sanoin, niin mitenkähän hän tähän eliittiin suhtautuu?>>
Ahvion eliitin käsite on niin elitistinen, ettei siihen eliittiin taida kuulua muita kuin Ahvio itse. Ahvio suhtautuu eliittiin myönteisesti kuten silloin kun eliitti ajaa uskonnon ja politiikan symbioosia juuri amerikkalaisen mallin mukaan. Lisäksi Ahvion eliitin käsite on niin huonosti määritelty ja käyttö niin epäjohdonmukaista, että siitä ei voi sanoa muuta kuin että eliitin käsitettä käytetään juuri niin kuin se Ahvion kulloisenkin hetken kulloiseenkin tarkoitukseen sopii. - Kun tämä ketju oli ollut esillä kolme vuorokautta, niin kristillinen verkkojulkaisu Valomerkki tarttui aiheeseen. Kovasti oli erilainen kirjoitus USA:n presidentinvaaleista kuin Ahvion 16.10.2016 Patmoksen sivuilla julkaistu blogikirjoitus.
http://www.valomerkki.fi/uutiset/taistelu-amerikan-sielusta
Eilen sunnuntaina 23.10.2016 verkkojulkaisu salon.com käsitteli Nixon ja Trumpin kampanjoiden yhtäläisyyksiä ja eroja. Nixon on kohotettu Reaganin ohella myyttiseksi hahmoksi: Tämä taas tarjoaa bensaa liekkeihin Trumpin kampanjan suhteen.
http://www.salon.com/2016/10/23/from-richard-nixon-to-donald-trump-how-right-wing-myths-about-tricky-dick-fueled-todays-nightmare/ - Billy Graham on tässä palapelissä se merkittävin tekijä, mikä suomalaisesta näkökulmasta tuntuu aika käsittämättömältä.
Graham liittyy mutkan kautta Nixoniin siten, että Graham oli Dwight Eisenhowerin epävirallinen ”hengellinen neuvonantaja”, ensimmäinen laatuaan. Nixon taas oli kaksi kautta, yhteensä 8 vuotta (1953-1961), Eisenhowerin varapresidentti. Jo tuolloin 1950-lvulla alkoi Graham poliittisen järjestelmän hidas hivuttaminen. Nixonin presidenttikaudella Graham hyödynsi 1950-luvulta olevaa tuttavuuttaan Nixonin kanssa ja sama toimi toiseen suuntaan.
Eisenhowerin presidenttikaudella vuonna 1957 myös seteleihin lisättiin teksti ”In God We Trust”.
Eisenhowerin ja Nixonin kausien väliin jäi Kennedyn (Demokraatti) vajaaksi jäänyt ja Lyndon B. Johnsonin (Demokraatti) presidenttikaudet. Johnsonin kaudella seurakunnille, kirkoille, kirkkokunnille ja muille uskonnollisille yhteisöille myönnettiin laajat veroedut, käytännössä verovapaus. Tämä taas mahdollisti monien ”hengellisten johtajien” häikäilemättömän vaurastumisen. Tästä on monta aika surullistakin esimerkkiä.
Verovapauden edellytyksenä oli, että saarnastuolista ei puhuta politiikkaa siten, että pastori asettuisi tukemaan tai vastustamaan tiettyä ehdokasta tai puoluetta. Tähän on kuitenkin jäänyt mm. sellainen porsaanreikä, että tiloissa voidaan järjestää ehdokkaan vaalitilaisuuksia, kunhan ne pidetään erillään ko. uskonnollisen yhteisön varsinaisesta toiminnasta. Tätä mahdollisuutta ovat GOP:n ehdokkaat käyttäneet laajasti hyväkseen; ihan viimeksi Trump.
Muutamia rikkeitä on vuosikymmenten mittaan paljastunut. Paikallinen veroviranomainen IRS (Internal Reveue Service) on suorittanut verotarkastuksia, mutta todella harvoin ne ovat johtaneet uskonnollisen yhteisön verovapauden kieltämiseen. Sakkoja ja muita sanktioita on asetettu. Uskonnolliset yhteisöt eivät saa myöskään antaa suoria rahallisia kampanja-avustuksia kenellekään ehdokkaalle verovapauden menettämisen uhalla. Tähänkin on olemassa porsaanreikiä. IRS on koko olemassaolonsa ajan ollut GOP:n vauraan ja varakkaan kannattajankunnan osan hampaissa; Trump nyt viimeisimpänä esimerkkinä. Trump väittää olevansa jatkuvasti IRS:n masinoiman verotarkastuksen kohteena. Tämä onkin niitä harvoja Trumpin väitteitä, jotka ovat olleet tosia. Kampanjansa alkutaipaleella Trump lupasi presidenttinä lopettaa koko IRS ja tämä sai laajaa kannatusta uskonnolliselta oikeistolta. Tosin Trumpin henkilökohtaiset kaunat IRS:ää kohtaan taisivat olla ensisijainen motivaatio.
Trump on myös luvannut kumota Johnsonin ajalta perua olevan uskonnollisten yhteisöjen ”poliittisen puheen kiellon”. Tämä sai myös laajaa kannatusta GOP:n äärimmäiseltä oikealta laidalta. Erityisesti Jerry Falwellin poika, Jerry Falwell Jr. liittoutui tässä asiassa Trumpin kanssa. Monet uskonnollisen oikeiston näkyvät hahmot ovat sanoutuneet irti Trumpin möläytyksistä, mutta Fallwell Jr seisoo tiukasti Trumpin takana. Arvelen Falwell Juniorin olevan kuuluisan isän turhautunut poika, jolle isänsä ikuinen varjo on kova paikka, jonkinlainen identiteettikriisi.
Uskonnollinen oikeisto onnistui verovapauden turvin soluttautumaan koulutukseen siten, että esim. Jerry Falwell perusti Liberty Universityn, Pat Robertson Regent’s Universityn ja Oral Roberts nimeään kantavan yliopiston. Nämäkin oppilaitokset nauttivat käytännössä samanlaisesta verovapaudesta kuin uskonnolliset yhteisöt, mutta ovat samalla samanlaisen poliittisen ehdokkaan kannatuskiellon alaisia. Tähänkin Johnsonin aikaiseen säädökseen Trump on luvannut muutoksia ja taas ensimmäiset aplodit esitti Falwell Junior ja heti perään Pat Robertson, Oral Roberts on puolestaan jo haudassa. Akateemisilla ansioilla nuo oppilaitokset eivät pääse kehumaan vaan laitoksia, jossa uskonnon ja politiikan symbioosi ehdollistetaan nuoriin.
Onhan noita uskonnollisen oikeiston ”opinahjoja” muitakin, mutta nuo kolme profiloituvat perustajiinsa kaikkein voimakkaimmin. Myös muilla suunnilla, jopa niillä GOP:n inhoamilla liberaaleilla ja katolisilla on omansa. Enimmäkseen katolisten Notre Dame Universityssä (South Bend, Indiana) Puolimatka vietti muutaman vuoden 1990-luvulla.
Talouselämäänkin uskonnollinen oikeisto on soluttautunut monella tavalla, mutta se ei ole mikään yllätys tai uutinen. Sellainen vähän tunnettu järjestö kuin Full Gospel Business Men’s Fellowship International on levittäytynyt Suomeen ja toimii nimellä Stelk, Suomen täyden evankeliumin liikemiesten kansainvälinen liikemiesliitto. Mitenkään merkittävä tekijä se ei ole, ei Amerikassa eikä Suomessa, mutta toimikoon tässä esimerkkinä kuinka amerikkalaisen uskonnollisen oikeiston lonkerot pyrkivät leviämään. Tämän amerikkalaisen ”prosenttijengin” piirissä mm. Oral Roberts nauttii aikamoista arvonantoja ja Roberts oli taas hyvää pataa Billy Grahamin kanssa, joka taas oli GOP:n Etelän strategian pioneeri ja piiri pieni pyörii. - jatkoa...
Seuraavaksi Ahvio viittaa Timohty Ballin kirjaan The Deliberate Corruption of Climate Science.
Ballin on ihan konna, jota ei oteta tieteellisissä mielessä tosissaan. Miksi edes pitäisi, kun mies on yhtä epähellinen kuin Ahvio?
Ballin konnuuksiin voi tutustua tuolta:
http://www.sourcewatch.org/index.php/Tim_Ball
http://rationalwiki.org/wiki/Tim_Ball
https://en.wikipedia.org/wiki/Timothy_Ball
Ball ei ole vuosiin julkaissut mitään tieteellistä. No tuskin sellaista voi edes odottaa 1938 syntyneeltä hepulta, jonka ura ja samalla koko elämä näyttää perustuneen epätosiin premisseihin.
Seuraavaksi Ahvio viittaa James Delingpolen kirjaan Watermelons: How Environmentalists Are Killing the Planet, Destroying the Economy and Stealing Your Children’s Future.
Delingpole ei ole tiedemies vaan toimittaja, joka teoksessaan viittaa sekundaarisiin lähteisiin. Eikö sinulle Juha opetettu mitään siitä, että jos alkuperäisille lähteille ei ole pääsyä, on syytä olla kriittinen toissijaisten lähteiden suhteen?
Delinpoleen voi tutustua tuolta:
https://en.wikipedia.org/wiki/James_Delingpole
Loput Ahvion blogipostauksesta on taattua Ahviota: ei mitään järjen häivää vaan sanojen vyörytystä lukijan silmille. Vähänkään ajatteleva lukija huomaa kyllä Ahvion epärehellisyyden.
Juha seuraavassakin valehtelet:
Yksityisten miljardöörien ja heidän säätiöidensä kautta kierrätettävän ja jaettavan rahoituksen lisäksi ilmastonmuutosuskontoa pakotetaan aktiivisesti jokaisen kansalaisen uudeksi maailmankatsomukseksi niin USA:ssa kuin Suomessa myös julkisin valtiollisin varoin eli jokaisen veronmaksajan omalla rahalla.
Yksityisellä rahoituksella - esim. Kochin veljesten toimesta – rahoitetaan ilmasto-denialismia ja konservatiivisia republikaaneja. Jokainen uskonnollisen oikeiston edustaja, GOP:n presidenttiehdokkaita myöten, on ostettu niiden rahoilla, joiden intresseihin kuuluu fossiilisten polttoaineiden tuotannon ja kulutuksen ylläpito ja edistäminen. Tämä on dokumentoitu fakta.
Lopulta Juha tietenkin kehottaa ihmisiä tilaamaan tuotteita Kuvan ja Sanan verkkokaupasta. Tämäkin on kovin amerikkalaista ja mieleen tulevat ensimmäisenä huijarisaarnaajat, jotka imuroivat rahat vaikka mummolta, jos se suinkin on mahdollista.
Mielenkiinnolla jään odottamaan Ahvion seuraavaan flippausta. - Ahvio+on+amerikkalaisen+oikeiston+tapaa+kumonnut+ilmastonmuutoksen.+Julkaisin+seuraavan+tekstin+aivan+toisessa+paikkaa+18.10.2015.
- Seuraavan tekstin kirjoitin ja julkaisin (ihan muualla kuin Suomi24:ssa) päivälleen vuosi sitten. Sen jälkeen Ahvion ajattelu on radikalisoitunut entisestään.
Siis tässä:
Kysyin Juha Ahviolta: ”Osaatko itse analysoida irrationaalisia pelkojasi?” Vielä Ahvio ei ole vastannut, mutta sellaista odotellessa…
Ahvion uusin blogikirjoitus Patmoksen sivuilla oli aika häiriintynyttä settiä ja shittiä. Ensivaikutelma oli, että Ahviolta on realiteetit pahasta hukassa, mutta taustalla voi olla hieman muutakin.
Ahvion motiivit eivät ole selvillä, mutta motiiveilla voidaan spekuloida, joten nyt sitten spekuloidaan: Ahvion rahoitus ei tulekaan Patmokselta palkan muodossa vaan rahoitustahona onkin amerikkalainen uskonnollinen oikeisto tai sen liepeillä olevat tahot.
Ahvio toistaa lähes sanasta amerikkalaisen uskonnollisen oikeiston retoriikkaa. Ahviolla on helppo homma: kääntää vain tekstejä Suomeksi ja pläjäyttää ne Patmoksen sivuille vailla vähäisintäkään itsekritiikkiä.
Tämäkö on sitä Ahvion jokin aika sitten haikailemaa lobbaamista? Ahviohan hehkutti ajatuksella, että poliitikkoja tulee suostutella suopeaksi Patmoksen agendalle. Ahvio on kuitenkin paljastanut karvansa: hän onkin amerikkalaisen oikeiston trolli. Ilmankos Ahvio on ollut kovin kiinnostunut infosodista, kulttuurisodista ja muusta olemattomasta humpuukista, jolla ei ole mitään todennettavaa reaalimaailman relevanssia.
Kirjoitin Ahvion blogin kommenttiosuuteen: Kristillinen hegemonia on murtunut jo ajat sitten. Kaikkialla missä sekularisaatio on edennyt, ihmisten hyvinvointi on lisääntynyt lähes eksponentiaalisesti. Tämä Ahvion ajama kristillisyys on sekin vain yksi kulttuuri-imperialismin muoto. Kun kristinuskon sanoma ei vetoa kuin äärilaitaan, niin kai sitten sitä sanomaa yritetään vahvistaa kasvattamalla pelkokerrointa milloin minkäkin salaliiton muodossa. Sekin tie on kuljettu nopeasti loppuun: Ihmiset osaavat ihan itse tehdä valideja johtopäätöksiä asiain tilasta.
Elämme historiallisesti länsimaissa ihmiskunnan vaurainta ja kaikin puolin parasta aikaa. Tuskin kovinkaan moni haluaa paluuta taantumukselliseen kristilliseen "yhtenäiskulttuuriin".
Ahviosta on tullut marginaalisten ajatusten pieni mies, jolla on vielä pitkä matka kuljettavana, jos hän haluaa vakavasti otettavaksi yhteiskunnalliseksi keskustelijaksi.
Ahviolla ei taida aivan resurssit riittää, vaikka oppinut mies onkin.
Ahvion todella pitkän kirjoituksen voi käydä lukemassa tuolta:
http://www.patmos.fi/blogi/kirjoitukset/762/lansimaiset_arvot_ovat_edelleen_puolustamisen_arvoisia/7454?comments_comment=7454#comments_comment_7454 - Olen aivan varma asiastani Ahvion ja Puolimatkan tapauksessa. Pasi "Raamatun kansanmurhat ovat hyviä" Turunen ei ole tämän ketjun aihe.
Ahvio ja Puolimatka tuovat kirjoituksissaan esille oman kristofasistisuutensa. Todistusaineisto on kiistaton. Lisäksi heppujen toistuva esiintyminen Leif Nummelan Cafe Raamatussa tukee kirjallista todistusaineistoa. - Tuossa yllä oli puhetta Billy Grahamista. Hänen poikansa Franklin Graham on selvästi kristofasisti, jolla on yhteyksiä Patmokseen seuraavaan tapaan:
Patmoksen toiminnanstrategian kuvaus heidän verkkosivuillaan on lähes sanatarkka käännös amerikkalaisen Samaritan’s Purse – järjestön vastaavasta. Asiassa ei ole mitään yllyttävää. Patmos listaa verkkosivuillaan Samaritan’s Pursen yhdeksi yhteistyökumppanikseen. Kovin monella tavalla ei kaiketi uskottavaksi tarkoitettua kristillistä toimintastrategiaa pysty kirjoittamaan; ei ainakaan jos tarkoituksena on vedota mahdollisimman suuren yleisöön, jotta nämä lahjoittaisivat maksimaalisen summan rahaa tarkoituksiin, jotka ovat toisinaan hyvin kyseenalaisia.
Toimintamallinsakin Patmos on kopioinut Samaritan’s Purselta. Minkälainen puulaaki tämä Samaritan’s Purse on?
Järjestön perusti Bob Pierce vuonna 1970. Muutamaa vuotta myöhemmin evankelista Billy Grahamin poika, Franklin Graham, sai ”suojatyöpaikan” järjestöstä. Piercen kuoleman jälkeen Franklinistä tuli järjestön johtaja vuonna 1979. Samalla alkoi Franklinin poliittinen pyrkyryys taustavaikuttajana.
Tämä vanhempi Graham oli tuossa vaiheessa kehittänyt omasta järjestöstään, Billy Graham Evangelistic Association, hyvin rasvatun rahantekokoneen. Franklin Graham oli siis ollut hyvässä opissa.
Samaritan’s Pursen tulojen raportoitiin olleen vuonna 2012 noin 376 miljoonaan dollaria. Vuonna 2014 järjestön kaikkien toimintojen tulopuolen arvioitiin olevan noin 520 miljoonaa dollaria.
Ilman skandaaleja ei ole Samaritan’s Pursekaan selvinnyt.
Vuonna 2001 Samaritan’s Purse sekoitti Yhdysvaltain perustuslain takaaman valtion ja kirkon eron koskien sitä, kuinka järjestö jakoi julkisia varoja El Salvadorin maanjäristyksen uhreille. Avun saannin edellytyksenä oli osallistuminen Samaritan’s Pursen järjestämiin rukoustilaisuuksiin.
Vuonna 2003 Samaritan’s Purse johtaja Franklin Graham esitti jyrkkiä islamin vastaisia kannanottoja. Englannissa Franklin onnistui suututtamaan puheillaan sekä kristityt että muslimit. Se on jo aika kova saavutus.
Vuonna 2009 Franklin Graham joutui taas myrskyn silmään kun paljastui, että hän nostaa isänsä puulaakista, Billy Graham Evangelistic Associationista täyttä palkkaa samanaikaisesti Samaritan’s Pursen palkan kanssa. Eturistiriita oli selvä.
Kuinka kummassa nämä uskovat aina kompuroivat seksin ja rahan kanssa?
Franklin Graham sanoi nostavansa johtamiensa järjestöjen rahat Wells Fargo pankista, koska Wells Fargo kannatti homojen tasa-arvoisia oikeuksia. Franklin sitten vei rahat toiseen pankkiin, mutta ei tietenkään ottanut huomioon, että tämä toinen pankki oli pyörittänyt Floridassa homojen oikeuksiin positiivisesti suhtautuvaa mainoskampanjaa.
Patmoksen Operaatio Joulun lapsi on sekin lainattu (ilmeisesti luvan kanssa) Samaritan’s Purselta.
Kuinka Patmos aina onnistuukin hankkimaan yhteistyökumppanikseen enemmän tai vähemmän kyseenalaisia puljuja?
Rahastahan nämä ”uudestisyntyneet” ovat valmiita tekemään mitä tahansa – ihan mitä tahansa.
Nykyisen vaalikampanjan kuluessa Franklin Graham on jatkanut möläytyksiään väittämällä, että nyt on viimeinen mahdollisuus säilyttää kristillinen Amerikka. Teema on tämä: Jos et äänestä Trumpia, niin Jumala tuomitsee Amerikan. Sanoihan Franklin paljon muutakin, mutta sitten kävi kuitenkin niin, että itse gurujen guru, Billy Graham, sanoitui irti Trumpin politiikasta. Tai näin kerrotaan tapahtuneen, mutta Billy Graham on lähes 100-vuotias seniili ukko, joten epäilen. Lisäksi Franklinin sisko, Anne Graham Lots on toistanut veljensä heittoja lähes sanasta sanaan. - Viittasit toisessa yhteydessä Republikaaniseen puolueeseen (tästä eteenpäin GOP; Grand Old Party), johon myös Ahvio viittasi viime sunnuntaisessa blogissaan.
Kristofasismilla on yhteytensä GOP:hen jo vuosikymmenten takaa. Ilmiö tunnetaan nimellä Southern Strategy, käännetään se nyt vaikka Etelän strategia.
Juttu sai alkunsa 1960-luvulla Lyndon B. Johnsonin (demokraatti) presidenttikaudella, mutta vasta Nixon toteutti sitä presidentinvaalikampanjassaan.
Asia liittyy mustien kansalaisoikeustaisteluun siten, että Etelän strategiassa pyrittiin vetoamaan, ei pelkästään republikaaneihin, vaan myös etelävaltioiden demokraatteihin, jotka vastustivat rotuerottelun lopettamista. Alun perin Etelän strategia ei ollut uskonnollisviritteinen, mutta siitä tuli hyvin pian sellaista.
Mm. Nixonin kampanjahenkilöstö teki laskelmia, että ilman etelän evankelisten (mm. Etelän baptistien) ääniä republikaanien ehdokkaan ei ole mahdollista päästä presidentiksi. Täten aika nopeaan tahtiin GOP:n politiikka sai uskonnollisia sävyjä.
Reaganin ensimmäisen kampanjan alussa Etelän strategia otettiin käyttöön täysimääräisenä. Reagan aloitti vaalikampanjansa syvään Etelään kuuluvasta Mississippistä. Reagan kosiskeli todella näkyvästi Etelän konservatiivisten valkoisten kristittyjen ääniä onnistuen saamaankin ne ja lyömään istuvan presidentin, demokraattien Jimmy Carterin. Tämän jälkeen jokainen GOP:n presidenttiehdokas on noudattanut Etelän strategiaa. Tällä kertaa se ei vain Trumpin tapauksessa taida tuottaa tulosta.
1980-luvulla sellaiset evankelistat kuin Jerry Falwell ja Billy Graham olivat Etelän strategian puolestapuhujia. Viimeistään tässä vaiheessa konservatiivisesta fundamentalismista tuli kristofasistista. Erityisesti Falwellin jutut olivat muuta kuin demokraattista kansalaisyhteiskuntaa kannattavia. Falwell oli myös merkittävä hahmo Moral Majority –liikkeessä, joka pyrki sensuroimaan vähän kaikkea, mikä vähänkin vivahti Raamatun vastaiselta.
Viimeisen 30 vuoden kuluessa kristofasismi on siis saanut todella militantteja muotoja, mutta silti tyypillisin kristofasismin muoto on edelleen poliittinen kristofasismi. Näitä fasistisia kuppikuntia vaan on aika paljon, eikä suurempaa koordinoitua yhteistyötä ole tiettävästi saatua aikaan muulloin kuin vaalien yhteydessä.
Tällainen on Ahvion yhteiskuntapoliittisen ideaalin tausta hyvin lyhyesti: sortoa, syrjintää, demokratian periaatteiden halveksuntaa jne.
https://en.wikipedia.org/wiki/Southern_strategy