Vapaa kuvaus

Aloituksia

60

Kommenttia

206

  1. -Sielu, sellaisena kuin minä sen käsitän, on kaikilla elollisilla.
    Itse asiassa, kun sanon, että "minulla on sielu", niin kuka se "minä" sitten on joka niin sanoo? Minun kehoniko?
    No mutta eihän silloin pitäis tarvita edes sanoa "minun", jos minä olisin itse se joka niin sanoo :(
    Näenkin asian niin, että sanoessani niin äänijänteeni toimivat, keuhkot lykkää ilmaa niitten ohi ja suu muodostaa sanoja, mutta tämähän on mahdollista ainoastaan jos jossakin päätetään mitä sanoja muodostetaan. On tultava siihen tulokseen että kaikki tämä tapahtuu kehon ja sielun yhteispelillä.
    Sielun lisäksi näen mukana olevan myös hengen, mutta siitähän sinä et kysynytkään mitään :)
    Mistään sielun "hyppimisestä" en ainakaan minä ole maininnut mitään.

    -Mielestäni sielu ei ole ihmisen erioikeus, päinvastoin kuin monet uskontokunnat väittävät.
    Kaikki, mistä olemme joutuneet havaintoja tekemään, on osoittautunut jossakin kehitysvaiheessaan olevaksi tapahtumaksi. Niinpä esmes mutkikkaat elolliset olennot (kuten Ihminen ja Kissa) on palautettavissa elämän alkukantaisempiin muotoihin. Vaihe vaiheelta, tietysti, joten alkupäästä alkaa löytyä matoja ja nilviäisiä, bakteereja ja yksisoluisia yms.
    Kun kehollinen kehitys on näin ensin esiintynyt itumuodossaan, en näe mitään syytä miksi ei sielullinen kehitys olisi yhtä hyvin palautettavissa itumuotoihinsa.
    Ja on muistettava että niitä "itumuotoja" elää täällä meidän kanssamme ja jopa meidän sisällämme yhä vielä, jopa niin, että elämä ei olisi ilman niitä edes ajateltavissa.
    Esmes jos meistä poistettaisiin bakteerikanta, joka kuulemma on, 1½ kg normaalikokoisen ihmisen painosta, lysähtäisimme siihen paikkaan.
    Ja jokaisella näillä skviljoonalla basillilla on myös itumuodossa olevaa sielunelämää :)
    Kiehtova ajatus!
    -En ole ottanut kantaa siihen missä vaiheessa sielu ilmaantuu, mutta kehityskulku kaikkiaan viittaisi siihen että kyllä se tulee samalla kun fyysinen sikiäminenkin.
    -Mihin sielu menee?
    Muuttuisiko tämä teoria yhtään todentuntuisemmaksi jos siihen osaisi vastata? Uskonnothan ovat aloittaneet pohdinnan juuri siitä päästä, ja minun mielestäni se on väärä pää, minä koen mielekkäämpänä selvittää oma asemani nykyhetkessä, ja pitäydyn siinä, mitä olen itse havainnut ja mitä voin tiedostaa...
  2. "Mistä lähtien kolmio on ollut kestävin rakenne? Ei ainakaan kontruktiotekniikan kannalta. Kolmien suorat sivut kestävät melko heikosti painetta. Vai oletko nähnyt kolmion mallisia sukelluskelloja?"

    Mitä ilmeisimmin alusta lähtien.
    Päinvastoin kuin rakennusmiehet, luonto kuitenkin harvemmin rakentelee kaksiuloitteisia, silmin nähtäviä kolmioita. Sensijaan idea toteutuu erilaisissa kiderakenteissa.
    Yksinkertaisimmin sen voi käsittää kun ajattelee atomin pikku palloksi ja liittää sen toisiin atomeihin niin että se itse jää keskelle. Siitä nyt vain muodostuu kolmiokuvio, mikä johtuu atomien yhteneväisestä koosta.

    Malli on konstruoitavissa, laakerikuulilla, marmorikuulilla, tai vaikka potkupalloilla!
    Näinollen materia koostuu atomeista joita jokaista ympäröi tuollainen kolmio, kuitenkin joka suuntaan, ja ymmärtääkseni materia on sitä kestävämpi mitä säännöllisemmistä tuollaisista kolmoista se muodostuu.

    Poikkeaviakin rakenteita nimitääin on. Niitä taitaa olla kaikkiaan 7 erilaista.

    Ole varma, että sukelluskellosi lasista jo löydät muutaman skviljoonan tuollaisia kiteitä :)

    "Kyseessä taisi olla "Kaanaan kieli". Kun kolminaisuus on Pyhä, tulee kolmionkin olla poikkeuksellisen vahva, sanoo lujuuslaskenta mitä tahansa."

    En ole tarkemmin perehtynyt kirkkoisien perusteluihin, mutta tässä mailmassa vallitsee sellainen lainalaisuus että tietyt kaavat pakkaavat toistumaan tasolla jos toisellakin. Mutta ei niitä ihmiset ole keksineet, ainoastaan havainneet osan niistä.
    Näyttää kuitenkin siltä, että pyhät isät ovat päätyneet kolminaisuuteensa jotenkin mutkan kautta, he ainakin kieltäytyivät näkemästä itsessään kolmea ulottuvaisuutta, vaan jatkoivat Paavalin aloittamaa jakoa lihallis-sielullis-luonnolliseen ja hengellis-jumalalliseen, joka vieläkin on vallalla, eikä pelkästään teistien, vaan myös ateistien ja agnostikkojen ajattelussa.
    Paradigma on avainsana. Dualistinen paradigma on vallalla, trialistista tarvittaisiin.
  3. Raamatun jumalat on todistettu saduksi.

    Jumalaa ei ole todistettu saduksi.
    Tämä kummittelee nim. taustalla niin pitkälti kuin historiantutkimus pystyy yleensä mitään ihmisen kulttuurista sanomaan.

    En kuitenkaan osallistu väittelyyn jumalan olemassaolosta.
    Sensijaan pitäisin merkittävänä, että ihminen oppisi tuntemaan oman mielensä sopukat, sekä selvittämään sen, mikä hänet laittaa esmes etsimään hartauselämää, joka on eräs kaikkiin uskontoihin liiittyvä funktio.

    Itse olen sitä mieltä, että olisi syytä luopua 2-ulotteisesta dualistisesta paradigmasta (johon uskonto on meidät, niin teistit kuin ateistitkin kahlinnut) jonka mukaan olemme ruumiillis-sielullisia olentoja, ja siirtyä ajattelemaan kolmioparadigman, trialismin mukaan, joka paljastaa itsemme fyysisinä, sielullisina sekä HENGELLISINÄ olentoina.

    Ei siis ole kyse misään ulkopuolisesta jumalan nengestä, vaan hengellisyydestä joka on oma sisäinen ominaisuutemme!

    Nämä kolme elementtiä, jotka voidaan kuvata kolmion sivuina tai kulmina, kohtaavat mielessämme ikään kun suljemme silmämme, ja joka osaa hiljentyä, kokee sillooin täydellisen tasapainon tilan.
    Se on mielen luonnollinen olotila, johon jokainen eläin kykenee, mutta ihmiselle on uskonnon takia käynyt niin, että ulkopuolinen taho on päästetty sisään tuomaaan omaa rauhansanomaansa.

    Käytännössä siis se rauha mikä löytyy sisäisestä tasapainnosta, on tultu nimeämään jonkin jumalan rauhaksi, meistä ulkopuolella olevaksi, ja niin on mielemme kolmio latistettu niin, että sen hengellinen kulma on häipynyt näkymättömiin ja näkyviin on jäänyt vain kaksipäinen jana jonka toisessa päässä on fysiikka ja toisessa psyyke.

    Trialistinen paradigma ei riitele enää jumalan olemasaolosta, koska se sallii jättää määrätyt asiat uskonasioiksi :)
    Siis keholle on ominaista tuta tämä maailma, psyykelle on ominaista tiedostaa se sekä analysoida sitä loogisesti, ja hengelle on ominaista uskoa siihe.
    Uskolla ei ole sisältöä enemmän kuin logiikallakaan; kumpikin tuottaa sitä mitä niille tuotettavaksi annetaan...
  4. Kuulin kerran ohimennen jonkin (en sano "erään" koska en muista lausujan nimeä) kulttuurihistoroitsijan lausunnon, jossa tämä totesi, että "islam on maailman nopeiten leviävä uskonto, ja tämä perustuu siihen että islamilla on esittää ainoa kirja joka edes väittää olevansa suoraa (tosin siinäkin profeetan kautta) tullutta jumalan ilmoitusta."
    Aloin etsimällä etsiä, eikö Raamatussa todellakaan ole vastaavaa väittämää, ja niin siinä kävi, etten löytänyt ainuttakaan.
    Raamatun voidaan korkeintaan väittää olevan kertomusta "sanasta" jolla jumala olisi luonut maailman, mutta missään vaiheessa se ei valtuuta ketään tulkitsijaansa puhumaan jumalan nimissä sen arvovaltaan vedoten.

    Lukekaapas esimerkin vuoksi Douglas Adamsin kirja "Linnunradan käsikirja liftareille".
    Siis joillakin saattaa olla sen avatessaan käsitys, että nyt hän pitelee käsissään tuota mainittua käsikirjaa.
    Paljastuu kuitenkin, että niin ei ole, vaan käsillä oleva kirja kertoo "Linnunradan käsikirja liftareille"-nimisestä opuksesta, joka onkin todellisuudessa ison kivitalon kokoinen tietokone, ladattu täyteen dataa linnunradan asioista.
    Meidän Tellus tulee siinä käsiteltyä yhdellä sanalla: "Harmiton". Sille tosin lisätään eräässä vaiheessa epiteetti: "Enimmäkseen harmiton".

    Luullakseni Adams onkin tässä lähettänyt ironisen piiloviestin kaikille sananselittäjille :)
  5. Aloitin tämän ketjun tarkoituksenani puuttua siihen, miten Raamatun juoni katkeilee useassakin kohtaa.
    Itse asiassa juonen katkeilu on kaikkein tunnusomaisin piirre koko kirjoitus kokoelmalle.

    Ensimmäinen tuollainen katko on heti 1. Moos. 2. luvussa.

    Lukaiskaapa kertauksen vuoksi ns. "luomiskertomus", se joka alkaa sanoilla "Alussa Jumala loi taivaan ja maan..."
    Siitähän Jukka Norvanto aloitti just ennen joulua uuden sananselityskierroksensa.
    Minä odotin jännittyneenä, mitä hänellä on sanottavana kun pääsee 2. luvun jakeeseen 4.
    Eipä ollu mitään sanottavaa. Tyylikkäästi kuin taitava tanssija parketilla liukui hän tuon solmukohdan yli siirtyen kuvaamaan eläinten luomista , vaimon ilmaantumista yms.
    Ja kuitenkin tuossa jakeessa 4 sanotaan: "Tämä on kertomus taivaan ja maan synnystä, kun ne luotiin"...
    Siis kertomus siitä, mitä ed. luvussa on jo kerrottu (se että se on vasta toisen luvun 4. jakeessa, lienee toimittajan tietoista hämäystä, se on yritetty piilottaa niin että sitä ei huomattaisi, ja osittain onnistuttukin! Kuten tunnettua, jako lukuihin on tapahtunut vata joskus 1200 luvun alkupuolella.
    Jakeet saattavat olle vanhempia, mutta 1. luvun katkaiseminen ennen tuota mainintaa, joka kaikkein parhaiten sopisi uuden luvun otsikoksi, on ilmiselvää sumutusta.
    Tietenkään ei papeiltakaan asiantila ole jäänyt huomaamatta, ja teologian historia sisältääkin mitä ihmeellisimpiä selityksiä siitä miksi asia noin esitetään; mikään selitys ei kuitenkaan pysty piilottamaan sitä tosiasiaa, että tämä toinen 2:4 alkava luomiskertomus esittää tapahtumat eri järjestyksessä kuin 1:1 alkava !
    Luonnollinen ja todennäköinen selitys, itse asiassa ainoa mahdollinen selitys on, että kyseessä on kömpelö yritys yhdistää kaksi eri perinnäiskertomusta. Mikäs ihme se nyt olisikaan, kun yhä suurempi yksimielisyys alkaa vallita siitä, että kyseessä on perimätiedon muistiin merkitseminen.
    Suomen Kansan Vanhat Runot sisältää vastaavia esimerkkejä Kalevalan runoista.
    Perimätietoa on siis ammennettu eri lähteistä.
    Se että eroja ilmenee, on ilmiselvää, ja miten sitä selitettäneenkin, niin jäljelle jää vain yksi pelkistys: ihmisillä on taipumus muistaa väärin!

    No mistä se käsitys sitten tulee, että Raamattu on jumalan ilmoitusta?
    Olisiko kaikkivoipa, kaikkitietävä ja kaukaa viisas jumala pukenut ilmoituksensa muotoon ja antanut sen sellaisen porukan hoiviin, jonka oletusarvoinen ominaisuus on erehtyväisyys ja väärin muistaminen :)