Sitähän minä yritän selvittää että mistä se luottamus teille oikein tulee kun sieltä teksteistä löytyy perusteluja yhtä paljon vastaan kuin puolestakin.
Alan epäillä että se Paavalin teesi että "..usko syntyy kuulemisesta...jne " onkin asian ydin.
Mormonipojat antoivat minulle siitä oppitunnin:
Kerroin heille että en ollenkaan ymmärrä miksi ja millä perusteella minä edes voisin, saati että minun pitäisi, ymmärtää Mormonin kirjan totuus.

He etsivät minulle sieltä erään tekstin pätkän ja ehdottivat, että "voisimmeko polvistua yhdessä tähän matolle ja rukoilla että pyhä henki avaisi sinun (siis minun) ymmärryksesi".
Voi la. Siinähän se tulikin täysin selväksi; näin kuitenkin asian niin, että laskeutuminen heidän kanssaan matolle rukoilemaan olisi voinut tapahtua vain jos jossakin sisimmässäni olisin jo tehnyt päätöksen ymmärtää heidän sanomansa.
Heräsi kysymys että mihin sitä Mormonin kirjaa itseasiassa tarvittiin, kun se usko olisi syntynyt jostain kuulemisesta .
Just tämä sama koskee Raamatun totuutta, ja te uudesti syntyneet kristityt olettekin sanallisesti jyrätyt uskoonne jo ennenkuin Raamattua on tarvinnut edes avata.
Tämä selittää senkin, miksi ns. missioissa pidätte vaarin että uskoon tullutta ei hetkeksikään päästetä omiin olihinsa meditoimaan, vaan hänet vedetään "opetuksen" piiriin mitä pikimmin. Siinä vaiheessa vasta alkaa selvitä Raamatun sisältö, sekä varsinkin se, että "juuri minä olen pelastukseen tarkoitettu" :)
Wikipediasta läytyi tällainen:
"Psykologia (vanha nimitys sielutiede[1]) on tieteenala, joka tutkii ihmisen toimintaaselvennä. Toiminnalla tarkoitetaan niin mielen sisäisiä tapahtumia kuten tunteita, muistia, ajattelua kuin myöskin käyttäytymistä."

Tällainen määritelmä minulla oli mielessäni kun valitsin käsitteen "sielu" tarkoittamaan suurin piirtein tuota mitä Wikipediakin toteaa sen tarkoittavan.

Toisaalta samasta lähteestä löytyy tällainenkin määritelmä:
"Sielu on nimitys, jota käytetään ihmisen ja joskus muunkin (elollisen) olennon väitetystä tajuisesta, henkisten toimintojen ja ilmiöiden ylläpitäjänä toimivasta aineettomasta puolesta, joka usein käsitetään itsenäiseksi olioksi ja jonka monissa uskonnoissa ajatellaan lähtevän ruumiista kuolemassa ja jatkavan olemassaoloaan."

Tämä ei vaatisi sen kummempaa rajankäyntiä, mutta tarve tulee yhteydestä jossa sitä käytetään.
Paavali aloitti 1. Korinttolaiskirjeessään yhä vielä jatkuvan sekoilun, jossa käytti tästä milloin nimitystä "lihallinen ihminen", milloin "luonnollinen ihminen" , mutta harvemmin nimitystä sielu. Sensijaan hän veti esiin käsitteen "hengellinen ihminen" ilmentäen tällä sitä ilmiselvää rajaa, minkä uskovainen kokee yrittäessään llähestyä jumalaa.
Tuo raja ilmenee hänen mukaansa sitten siinä lähestymistavassa, mutta dualistiseen paradigmaan sitoutuneena hän ei kykene näkemään että se "hengellinen" on osa ihmistä itseään, vaan hän näkee sen jumalan tekona.
"Sitä hyvää mitä minä tahdon, minä en tee, mutta sitä pahaa mitä en tahdo, minä teen". Jotenkin näin hän puki sanoiksi kokemansa ristiriidan, jonka jumalan puuttuminen asiaan sitten ratkaisi.

No mitämaks, hänen tarkoituksenaanhan olikin justiin jumalan olemassaolon todistelu.

Mutta, voi herran pieksut, pitääkö ateistien jatkaa tällä samalla linjalla!

Minä ja jokainen muu meditaatiota harjoittanut voimme nim. todistaa, että Paavalin havaitsema ristiriita on ihan todellinen, ja vaatii siis ratketakseen jotakin, ja nähdäkseni vaihtoehtoja on tasan kaksi, nimittäin joko huuhaa (viittaan kirkkoon ja lähes kaikkiin joogayhteisöihin), tai sitten oman kolminaisuutensa tunnistaminen.
Mietipä nyt kerran vielä, kuka niitä termejä oikein on sekoittanut.
Mitähän mahdat tarkoittaa "yksinkertaisemmalla"?
Paradigmahan on todellakin valinnainen, ja valinnasta riippuu, mihin tulokseen se johtaa.
Onhan tietysti mahdollista pitää itseään vaikka mustana aukkona, jossa ei ole yhtään ulottuvuutta, ei edes pisteen.
Taitaa vain olla niin että jos tuollaiseen tilaan ahtaa mielensä, niin siitä haluaa kyllä päästä pois pikimmiten, jolloin ulottuvuuksia alkaa näkyä. Niitä vain alkaa !
Mielen kokemuksestahan tässä on kysymys. Siitä, miten sitä kokee itsensä kun sulkee silmänsä ja antaa kokemuksen tulla sisältä päin ilman pakottamista. Ei siinä oikein pääse eteenpäin millään behavioristisella tutkimuksella.
Niitäkin on toki tehty; esmes transsendentaalista meditaatiota on paljonkin tutkittu klinikoilla, ja monet kokeet osoittavat, että sen aikana tapahtuvat kokemukset piirtyvät erilaisiin indikaattoreihin tuota pikaa; kotioloissa voi kokeilla vaikka sykemittaria, verenpainemittaria yms.

Mitä tulee sielullisten ilmiöiden todellisuuteen, niin jokainen taideteos sisältää niin paljon yksilöllistä käsialaa, että siitä tunnistaa tekijän yhtä varmasti kuin sormenjäljistä!

Näitä kutsutaan usein "hengentuotteiksi", se taas on yksi ilmentymä siitä käsitteiden sekaannuksesta, minkä teistit ovat panneet alulle, mutta mmitä ateistien ei ole mitään syytä jatkaa saati sekoittaa lisää.
On syytäkin selventää; tässä asiassa vallitsee vuosituhansia kestänyt käsiteiden sekaannus.
"Sielu" on se, mikä täyttää mielemme normaalissa valvetajunnassa, ja jonka äkikseltään ajattelemme olevan "minä".
Sielullista ovat tieteet ja taiteet, tapamme hehmottaa maailmaa.
Sielullista on looginen ajattelu. Jotta ei tulisi samaistaneeksi logiikkaa liiaksi tieteeseen, kantsii panna merkille, miten esim. musiikin lainalaisuudet ovat ymmärrettävissä matematiikan käsittein.
"Henkeä" on se mielemme sisältö, mikä ei ole sielullista.
Sen kokee parhaiten meditaatiossa, suurpiirteisesti kuvattuna se on sitä mitä mieleen jää kun kaikki sielullinen (ja tietysti myös fyysinen) hiljenee.
Siinä huomaa, että on joku joka tarkkailee tätä hiljentynyttä mieltä.
Siinä päästään lähelle hengen oivaltamista.
-On pidettävä huoli siitä että meditaation aikana pysyy täysin virkeänä, sillä unikuvat astuvat helposti mukaan omine lainalaisuuksineen!
Usein huomataan että tärkeitä ratkaisuja edeltää usein tuollainen "hengen kosketus".
Juuri tämän ilmaisee teisti jumalan tekona. Baptistien kokouksissa kuulee joka sunnuntai todistuksia siitä miten jumala poisti esim. alkoholin himin, ja tämä tapahtui äkkiä.
AA:n kokouksissa kuulee saman monta kertaa päivittäin; vm. yrittävät tehdä sen ilman huuhaata. AA-laisista monet ovat ateisteja, mutta jokainen toipunut korostaa sitä että se on hengellinen tapahtuma, ja tämä sillä perusteella, että yhdellekään ei luopuminen alkoholista ollut onnistunut tahdon voimalla (joka mitä ilmeisimmin kuuluu sielullisiin ominaisuuksiin).
---
Kun Paavali selitti oppiaan antiikin juutalaisille, hän käytti sielullista kuvaamaan termejä lihallinen ihminen, luonnollinen ihminen, sielullinen ihminen jne.
Miksi monta termiä? Siksi, kun itse koki että "hengellinen ihminen" putkahtelee esiin, mutta ei tunnistanut sitä osaksi omaa itseään, vaan piti että jumala hänen kauttaan puhuu.
Tämä samahan on jopa pääpiirre kaikissa Vanhan testamentin profeetoissa.
Ja Muhammedin Koraanissa.
Ynnä muissa uskontojen peruskirjoissa.