Vapaa kuvaus

Aloituksia

245

Kommenttia

4554

  1. "Sari Tanus on menossa läpi eduskuntaan, ja abortinvastustajan puolue saa toisiksi eniten paikkoja. Monikohan abortinsuosija ois osannu pelätä moista tulosta? Ymmärrän kyllä että ahistaa."

    Mikähän tässä pitäisi ahistaa? Kristilliset menettivät tietääkseni yhden paikan, joten eduskunnassa on yksi abortinvastustaja vähemmän. Persut ei jaa Timo Soinin aborttikantaa. Säännönmukaisesti kuusi edustajaa tekee niitä aborttialoitteita lähes joka vuosi.

    Aborttia ei saa politisoida, ja siten vaarantaa terveydenhuoltoa. Naisen kehosta ei saa tulla poliittinen kiistakenttä.
  2. Tämä on mielenkiintoinen asia. Katolisissa maissa tehdään kuitenkin valtavasti abortteja, joko laittomasti tai laillisesti. Minulla olisi kysymyksiä niille jotka asiasta jotain tietävät.

    1) Jos abortista on tullut kirkon yhteydestä erottaminen, eikö siis aborttiin osallistuneita katsota enää katolilaisiksi katolisen kirkon kannalta?

    2) Voiko katolilainen kutsua itseään enää katolilaiseksi abortin tehtyään?

    3) Mitä arvelette, kääntyvätkö nämä kirkosta erotetut ex-katolilaiset vaikka luterilaisiksi jne?

    4) Jos katolisen kirkon suhtautuminen abortin tehneeseen on noin ankara ja anteeksiantamaton, onko todennäköistä että nainen salaa tehneensä abortin?

    5) Juuri katolisissa maissa, missä abortti on kielletty tai hyvin ankarasti rajoitettu tehdään valtavasti abortteja. Varakkaat saavat sen rahalla joko paikallisesti tai matkustamalla abortin salliviin maihin, köyhät ostavat Cytotecia (keskenmenon aiheuttava vatsalääke, helpoin tapa tehdä abortti omin päin ja kotona ilman että kukaan saa tietää) tai turvautuvat puoskariin. Esim. Puolan rajanaapurit ottavat vastaan aborttipotilaita. Eikö tässä ole jokin kummallinen ristiriita?

    On vaan pakko itse näistä vetää se johtopäätös, että aborttiasiassa ainakaan ei katolilaiset kansalaiset ole kovin tiukkoja suhteessa aborttiin tai puhdasoppisia uskovaisia, ainakaan kun aborttia tarvitsee itse. Ehkäisyhän on toinen kielletty asia, mutta kun katsoo kuinka vähän Italiaan ja Espanjaankin syntyy lapsia, niin eipä sielläkään taideta oikein Vatikaanin oppeja seurailla.

    Kaikenkaikkiaan Vatikaanin opit onkin hyvin kaukana siitä arkielämän todellisuudsta missä ihmiset oikeasti elää.
  3. Ensiksi: Ei kai nuoret eikä vanhemmatkaan harrasta seksiä vain sellaisen kanssa, johon on sitoutunut. Seksiä harrastetaan ihan yhden illan suhteissa, ja on ihan vaan seksisuhteita eli ns. friends with benefits. Toiseksi: Mikään suhde, mihin on sitoutunut, ei sekään takuuvarmasti kestä, kuten avioerotilastot osoittaa. Sehän tekee äitiyden niin epävarmaksi, kun toinen voi koska tahansa eikä ole kantamassa enää vastuuta mutta äiti ei jätä lastaan kuin harvoin heitteille eikä pysty luopumaan lapsestaan. Miehille se tuntuu olevan helppoa.

    Eihän painostus mihinkään suuntaan ole oikein. Kysyisin itse kuitenkin aloittajalta, kumpi oli pahempaa tässä tilanteessa, poikaystävän vai mahdollisen lapsen menetys? Aloittaja on tehnyt abortin siis poikaystävän painostuksesta, jotta saisi pitää tämän. Jos hän olisi oikeasti halunnut synnyttää lapsen, hän olisi tehnyt niin poikaystävän painostuksesta huolimatta. Mutta on tainnut sitten olla järkytys, kun ei poikaystävää enää saanut pidettyä abortillakaan ja sen jälkeen vasta aletaan ajattelemaan, mitä on tapahtunut. Jos poikaystävään on oltu rakastuneita, niin ehkä on käynyt mielessä, että lapsen avulla olisi saanut vielä mahdollisuuden sitoa poikaystävä itseen ja ajatus yhteisestä elämästä on siellä takana yksipuolisesti.

    Jos ajatellaan asiaa miehen kannalta, ei ole sekään oikein, että miestä yritetään sitoa raskaudella ja on ymmärrettävää, että tuossa tilanteessa mies haluaa päästä ongelmasta eroon koska ei ole edes ajatellut perheen perustamista vaan vaan seksiä. Tytöllä on sitävastoin ollut toisenlaiset toiveet. Varsinkin kun miehet kehittyvät paljon hitaammin kuin naiset, ei samanikäinen poika ole mitenkään kypsä perhe-elämään kun mielessä on aivan muuta.

    Kyllä tuollainen tilanne kypsyttää näkemään, ettei tällaisilla asioilla kyllä sovi leikkiä. Lapsi eikä abortti ei saisi olla mikään kiristyskeino suuntaan eikä toiseen.
  4. "Kunnollisuuteen ja inhimillisyyteen ei kuulu lasten mukavuustappaminen."

    Kunnollisuus ja inhimillisyys on ominaisuuksia, joista jokainen muodostaa oman subjektiivisen käsityksensä. Helposti me ajattelemme, että kunnollisia ja inhimillisiä ovat ne, joilla on samanlaiset mielipiteet ja arvot ja elämäntapa kuin itsellä on. Lapsen tappaminen on rikos, johon yhteiskunta reagoi langettamalla siihen osallistuneille tuomion.

    Mitä tulee rakkaussuhteisiin, niin jos toista rakastaa, niin on valmis hyväksymään hänet sellaisena kuin hän on, vikoinen päivineen. =) vaikkei toinen olisikaan täydellinen. Itsekään kun ei ole. Kukaan ei voi muuttaa omaa, eikä myöskään toisen ihmisen menneisyyttä. Mikäli toista ei hyväksy, ei suhteellakaan ole mitään jatkumisen edellytyksiä.

    Abortti ei taida olla muille kun abortinvastustajille niin keskeinen asia, että kaikki mahdollinen elämässä liittyy jotenkin aborttiin tai abortittomuuteen.