Vapaa kuvaus

Aloituksia

4

Kommenttia

371

  1. Jäätyäni kokoaikaiseksi kotipuolisoksi 15-vuotta sitten luopui vaimoni tarpeettomasta ajokortistaan.
    Hän piti itsestään selvänä, että minä hoidan kaikki kuljetukset ja oli siinä oikeassa.
    Keskusta-asujina tarvitsemme autoa vain Seutulan, pk-seudun, labrakäyntien ja kesäisten tuttavien huviloilla luumuilujen vuoksi.

    Kesäisin vaimoni ajaa jonkin verran fillarilla mutta viime kesänä en ottanut omaani tallista ulos kertaakaan.
  2. "Aina ilman ennakkovarausta" kertoo kaiken. Omalla autolla tehdyllä matkoilla emme koskaan varanneet muuta kuin laivaliput.
    Kentiltä vuokrattujen autojen reisuilla varasimme JOSKUS majoituksen ensimmäiseksi tai viimeiseksi yöksi aikatauluista riippuen.

    Sohvasurfailu on ehkä hieman harhaan johtava ilmaisu koska vain muutaman kerran yövyimme oikeasti sohvalla.
    Alkuaan käytimme kohdalle osuvia yksityismajoituksia. Niissä tutustuimme ihmisiin ja perheisiin joten pidimme harvakseltaan yhteyttä, lähinnä joulu- ja pääsiäiskorttien muodossa.
    Vierailimme näissä perheissä täysin spontaanisti. Touhu oli meikäläisen kaltaista. Ajamme talon eteen. Isäntäväen ollessa paikalla, vaihdamme kuulumisia ja puhumme joutavia. Isäntäväki kyselee suunnitelmiamme. Kerromme jatkoajatuksia ja heidän tiedusteluunsa yöpymisestä sanomme esimerkiksi katsovamme läheisestä Gasthofista huonetta. "Ei missään tapauksessa! Tietenkin jäätte meille. Manfred onkin kaivannut juttuseuraa". Ja niin edespäin.
    Isäntäväki lähtee aamulla töihin. Keitiössä kahvi on termoskannussa ja leikkeleleivät jääkaapissa. Edellisenä iltana on sovittu avaimien jättämisestä postilaatikkoon.

    Vastavuoroisuus oli symbolista. Kerran veimme unkarilaisen tytön kotiinsa. Kommarivallan aikana Unkarissa ostimme valuuttakaupoista jotain heille saavuttamattomissa olevaa. Vaihdoimme rahaa yms.
    Saksan ja Itävallan puolella pidin mukanani erilaisia liikelahjoja, puukkoja joita eräät itävaltalaiset tuttavamme arvostivat koska heidän poikansa olivat olleet YK:n Kyprosjoukoissa suomalaisen pataljoonan naapureina. Taidelasia, valikoitua keramiikkaa yms. pientä. Kyse oli enemmän symboliikasta kuin korvaamisesta.

    Kerran unkarilainen isäntäväki otti arkipäivän vapaata ja lähtivät oppaiksemme Budapestiin.
    Toisen kerran unkarilainen jengi otti vapaata näyttääkseen meille Unkarin Slovakian välistä, matalaa vuoristoa.
    Muulloin isännät elivät elämäänsä.
    Yksi tuttavuus johti Helsingin Unkarin suurlähetystön kutsuun vuosikekkereille. Kysyessäni syytä minulle kerrottiin meidän olevan Unkarin ystäviä.

    Saksalaiset olivat muodollisempia. Itävaltalaset todella sydämellisiä.

    Voi pyhä sylvi! Eihän tästä loppua tulisi.
  3. Kuka määrittää, ja millä oikeudella, vanhanaikaisuuden? Onko siinä positiivinen vai negatiivinen sävy?
    Elättäminen on terminä vähemmän onnistunut eikä lainkaan kuvaava. Kyseessä on sovittu työnjako joka perustuu tarkoituksenmukaisuuteen ja mieltymyksiin.

    Avioituessamme 60-luvun lopulla, oli alusta alkaen selvää, että minä vastaan perheemme hyvinvoinnista ja turvallisuudesta.
    Yhtä selvää oli, että jäätyään kotiin lasten kanssa, vaimoni hoiti perheen kaikki arkiset asiat ja minä hoidin vain puutteentorjunnan.
    Oli myös selvää, että lasten vartuttua vaimoni lähti virkistäytymään marketin kassalle osa-aikaiseen työhön.

    Vaimon kotivuosina oli helppo vaihtaa paikkakuntia.

    Välissä oli 12-vuotta jolloin vaimolla oli kaksinkertainen taakka. Olin pois arkiviikot jolloin osa-aikatyön lisäksi hänen hoidossaan olivat taas kaikki kotipuuhat taloustöistä ja maksuliikenteestä aina talvisiin lumitöihin sitten kun työvoima ( =lapset ) oli lähtenyt.

    Laiskistuimme täysin 57 / 52 vuotisina jolloin työn- ja vastuunjako muotoutui uudelleen.

    Elättäminen? Vaimoni eläke on lähempänä 1000€:a kuin 900€:a joten kyllä hän elättää itsensä vaikka kaikki killingit ovat menneet aina samaan kassaan käyttöoikeudella hra TAI rva.
    Tuo "elätti" vaikuttaa varsin tyytyväiseltä elämäänsä ja minä tunnen itseni moderniksi, vastuuntuntoiseksi mieheksi!