jjoutava luopuu ajokortista?

Tuolla DUO'n seinustalla nuori mies sanoi ajavansa kauppamatkat pyörällään ja muutenkin kehui että hyvä on liikkua pyörällä näitä matkoja Hervannassa.
Kun sanoin, että jos minäkin hankin pyörän, hän vastasi "en sinulle suosittele". :) Ruunemannille samoin, hyvää kevättä!

Kyllä palvelunysse' kulkee ja onkin mukava kyyti meille Vanhuksille' johtuen siitä vertais-ihmisistä jotka kertoo surunsa ja murheensa matkan aikana. Kulkuhan ei mene aina reitiltään minun toivomuksen mukaisesti, mutta aikaahan on ja riittää. Sähkökäyttöistä en vielä ainakaan hanki, toistaiseksi vielä menee hyvin näin.

Moni luulee että ilman omaa autoa ei pärjää. No voi se olla hyvä ,jos on huono jaloistaan , mutta aina huonommaksi menee jos ei niitä (jalkoja meinaan) käytä .
Sen jälkeen ei meiidän perheessä ole autoa ollut kun mieheni kuoli . No ,olihan pojalla Moottoripyörä heti kun tuli siihenikään . Ja peri ne Vakuutuksesta mieheni "poonukset" ne olikin iso apu ,ja autokin tuli sitten ,joskus pojalle . Siihen aikaa v 1972 sai poonukset periä . En tiedä onko nykyään
Taitaa taksikyyti tulla halvemmaksikin kun Oma henkilöauto.
Terkkuja Susmorseimmellekkin .
U.M

Kiitos terveisistä! Moottoripyörää ei oo viel ollu, se miun haaveena on ollukki. Aatelkaa nyt, sellanen sivuvaunullinen, kyllä ois kommeeta.

Nythä mie innostuin, sellanen mahollisimman vanhanaikanen, joka sannoo put-put-put. Evästäki mahtus kunnolla mukkaan.

Olisko jjoutavasta akantappajaksi?

Ei tietenkään vaan put putput.

sus.morsian kirjoitti:

Kiitos terveisistä! Moottoripyörää ei oo viel ollu, se miun haaveena on ollukki. Aatelkaa nyt, sellanen sivuvaunullinen, kyllä ois kommeeta.

Nyt lakkaa höperihtämästä, että sinäkö istuisit jjoutavaisen sivupyörä vaunuun ja painelisitte siellä Hervannan raitteja? Hitsi, että sain naurut, kun kuvittelin näkeväni teidät siellä.

Minulla on unelma/toive itselläni, että tulisin sinne Tampereelle katsomaan teatteri esityksiä ja asuisin "Herroiksi" hotellissa kaikkine mukavuuksineen, että aamupala tuodaan huoneeseen ja uimahalli on vapaassa käytössä koko päivän ja illan!

Minulla olisi loistavat bussiyhteydet sinne, mutta niin on Turkuunkin, joten nyt on arpominen, kumpaan lähden?

Täytyisi ensin päättää, lähdenkö lähikauppaan, vain syönkö EU-avustuksen kauramysliä, riisi- manna, vai mitä puuroa?

Hitsinvitsi, että lapsenikin luona pitäisi käydä, koska hänen lapsensa ovat varmasti kasvaneet jo paljon?

Tein kerran aloituksen yksinäisyydestä ja ilmeisesti oli innoitus siitä, että itse haluan olla yksinäinen, paitsi, että minulla on aina mahdollisuus mennä lapseni ja lapsenlapseni luokse, mutta miksi en halua mennä sinne? Minusta on tulossa muumio?

jjoutava kirjoitti:

Ei tietenkään vaan put putput.

Sielä onkin paljon pikkujärviä -- sellanen perätuupparikinsanoo put,put ..
Jos sellasen hommaatte ettekadu --
Minäkin haluaisin saareen kesällä --meidän kesäpaikka oli Kämmeniemenstä lähdettii sillä put putilla Jos oli se vene --sielä oli oltava useampivene kunoltiin saarenarmoilla .
Mentiin Ulkomaille Teiskoon .
U.M

Jos on jo lapsena polkupyöräilyn kunnolla oppinut ja vusikymmenten varrella ajoa edes jonkin verran harrastanut, siitä on tullut automaattinen taito, kuten uiminenkin, ei sellainen helpolla aivoista katoa. Kroppa mukautuu kyllä, varsinkin jos ajopeli on tarkoituksenmukainen. Kristiina varoitteli, että voi alkaa huipata, ikääntynyt ei sen pelossa voisi enää fillaroida edes kolmipyöräisellä. Uskon, että pyöräily on hyvä keino pitää tasapainoa yllä, ja jos huimaustaipumus on, voihan se käveleviltä jaloiltakin kaataa . Saattaisihan sitä vaikka pehmeän lumipenkan vieressä testata, onko tarvittavaa tasapainoa, olen kuullut myös, että potkulaudalla voi harjoitella , jos taito on ruosteessa. Itse ostin viime syksynä uuden matalarunkoisen alumiinista valmistettuna kevyen polkupyörän, jossa on muutama vaihde ja käsijarrun lisäksi jalkajarru. Tällaista matalaa naisten mallia suositeltiin juuri tällä viikolla miehelleni, joka on katselemassa uutta fillaria hänkin. Siinä ei tarvitse koipea heilauttaa niin korkealle kuin miesten pyörässä tangon yli ja se on turvallisuuskysymys myös pysähtyessä, saa jaloilla helposti stopattua maahan.

Voinkin ihan sieluni silmin nähdä Matin ja Susin ajelulla kaksitahtisella (siitäkö se put-put ?) , daami sivuvaunussa pitkä upea kaulahuivi lennokkaasti liehumassa , suojalasit silmillä ja tyylinmukainen suojakypärä päässä. Matilla pitkävartiset ajurin hanskat, mukana herkuilla lastattu eväskori ja kenties tyhjä kori marjastamista varten...ei mitään arkista muoviämpäriä. Akantappovaunuksihan tuota uloketta on myös sanottu, Ural-moottoripyörässä se oli kaalilaatikko ja muistanpa sellaisenkin nimityksen kuin surmanlulla. Vaimo saattoi istua vyöruusuna takaistuimella, lapset ja koirakin nököttivät sivuvaunussa. Surinasussuna olosta selän takana kyytiläisenä olen minäkin aikanani saanut nauttia, voi sitäkin aikaa !

Vastailin jo muutama tunti sitten erinomaisiin neuvoihin ja ehdotuksiin, mutta ylläpito on ollut tänään mulle tyly, taas mennyt viestini pois.
No Ramoona, surinasussuna ilmeisesti voisin mieluiten tarakalla istuakin, kaulahuivi upeasti tuulessa vipattaen, voipi tulla kinaa siihen sivuvaunuun käymisestä, siis kumpi ajaa. No jos Ural-pyörä löytyis, se kelpais.

Jakolaskun sähkölauta täytyy jättää laskuista pois, se on varmaan liian hidas ja banaalikin. Hitsinhitsi Kristiina, samaten mulla ittelläni iloisat naurut näistä ideoista.
Pst! Kyl me jotain keksitään, ootetaanki jo kesää, ennättäähän sitä vielä vaikka mitä. Vaikka veneellä soutelo auringon laskun aikaan Näsillä tai Pyhäjärvellä.

Kyllä niin, Neeasa, polkupyörällä kulkien on hyvin suuri osa elämästä tullut kuljettua. Viimeiset polkemiseni tein kymmenisen vuotta sitten. Mitään esteitä ei olisi, etten enää pyörälläajoon pystyisi. Mutta kun Pirkkalassa kaksi kertaa asvaltille lennettyäni, liian kova vauhti tai vika jarruissa. Ei muuta kuin mustelmia sen jälkeen, viimeisen ´lentämiseni´ jälkeen ymmärsin, että ajot on lopetettava, pääni ei sattunut asvalttiin. Yleensä se painavana ruumiinosana vioittuu. Pääni ei edes koskettanut katua, tajusin sen taluttaessani pyörää. Otan tosissani tällaiset asiat, minulle huomautettiin ´ylemmältä´tasolta....älä aja enää polkupyörällä.

No kyllähän herroilla tarinoita riittää,
juu ja tarinoita riittää.
Niistähän mummujen pitäisi jo kiittää
juu jo pitäisikin kiittää.

Lasten vanhan potkulaudan löysin liiterist, ei riitä eläke ostopotkurii.

Tämä TitanikCero onkin kätevä vehje --kahdelle paikkakin - Hyvä jos on alle 2 metrinen . Ja talapuolenlämmitin on takanaolevalle ja leveekin jostartteepehvalletilaa.
On vaan niin hiton kallis .
U.M

Mopoauto on kallis ostaa ja kallis pitää, vakuutukset vuodessa yli viistonnia. Vehje on riskialtis onnettomuuksiin siksi vakuutuskin on hunajainen.

Tunnen monia naisia, jotka ovat menneeet tähän ansaan ja miehen mentyä ovat katuneet, kun minnekään ei pääse. Minulle auto on tärkeä, tässä elämäntilanteessa melkein välttämätön. Farmarissa kulkevat puut, raivausaha, lapset ja lapsenlapset, ystävät ja kylänmiehet rientoihin. Fillarikin on ja sillä painelen kesällä. Kauppaan yleensä kävelen. Bussilla pääsen kilometrin päästä mm. pääkaupunkiin. Harvoin on nykyään sinne asiaa, voin mennä omallakin, jos sopii ohjelmaan ja on muitakiin matkassa. Ajokortista luovun 100-vuotiaana, tässä autossa on silloin 1000 000 km.

hurjaamenoa kirjoitti:

Tunnen monia naisia, jotka ovat menneeet tähän ansaan ja miehen mentyä ovat katuneet, kun minnekään ei pääse. Minulle auto on tärkeä, tässä elämäntilanteessa melkein välttämätön. Farmarissa kulkevat puut, raivausaha, lapset ja lapsenlapset, ystävät ja kylänmiehet rientoihin. Fillarikin on ja sillä painelen kesällä. Kauppaan yleensä kävelen. Bussilla pääsen kilometrin päästä mm. pääkaupunkiin. Harvoin on nykyään sinne asiaa, voin mennä omallakin, jos sopii ohjelmaan ja on muitakiin matkassa. Ajokortista luovun 100-vuotiaana, tässä autossa on silloin 1000 000 km.

Lue lisää

Leskeytessäänkin vaimoni pääsee! Bussipysäkki on 50m:n päässä. Kaukoliikenteen vastaavalle on matkaa noin 200m. Samoin taksiasemalle. Lähtiessään tyttöjen matkoille tai pk-seudulle, hän menee nykyäänkin junalla Tikkurilaan. Nykyään on käytössä jo se uusi rata kentälle. Bussi on hidas.
Eipä hänellä ole kuljetustarpeita joten "ansasta" ei ole pelkoa.

Silloin 20-luvulla oli vielä polkupyörän ajokorttikin. Oliskohan se ollut valvontaa varten niitä kohtaan, jotka pyöräilivät eri pitäjissä levittäen agitaatiopuheitaan vallankaappauksesta ja poliisi sai syyn pysäyttää "tarkistaakseen ajokortin"?

Onhan siinä omat vaaransa polkupyörälläkin ajossa.
Kerran, ollessani työtuvalla, huomasin, että kotiin jäikin eräs tärkeä esine, no,
kun olin tullut sinne kävellen, niin lainasin eräältä tutulta pyörää.
Painelin hyvää vauhtia, kunnes näin, että nyt täytyisi jarruttaa, koska tietä ylitti pappi, kauhukseni huomasin, että pyörässä ei ollut jalkajarrua lainkaa, ainoastaan käsijarru! Siitä sitten painoin voimaini takaa!
Onneksi kaikki sujui hyvin, vaikka sydän vähän läpätti vielä jälkeenpäin!

ValbostaPäivää kirjoitti:

Silloin 20-luvulla oli vielä polkupyörän ajokorttikin. Oliskohan se ollut valvontaa varten niitä kohtaan, jotka pyöräilivät eri pitäjissä levittäen agitaatiopuheitaan vallankaappauksesta ja poliisi sai syyn pysäyttää "tarkistaakseen ajokortin"?

Lue lisää

Tarinaa oli Papalla siitäkin ajokortista. Hän oli Oulussa asioillaan ja kun rekisterikilpi oli istuimen takaosassa niin takin helma peitti sen näkyvistä. Poliisi huusi, Pysähtykää! pappa tekeyty huonokuuloiseksi eikä pysähtynyt vaikka poliisi juoksi perässä ja huusi pysähtymiskäskyjä.

Isä ajoi Oulun rautatieasemalle ja poliisi hurjana, miksi ette pysähtynyt? en kuullu. poliisiasemalle oli mentävä kuulusteluun. Missä olette syntynyt? Mommilassa. - ei semmosta paikkaa ole olemassa. -kohtaPappa muisti että Lammi on sen pitäjän nimi.

Ei siitä sakkoja kuitenkaan tullut vaikka virkavalta sai vaivaa ja harmia siitäkin seikkailusta ja turhasta pyörärekisteristä.

Ei ollut minun isälläni ajokorttia, mutta kyllä hän autoa ajoi. Saihan eräs kuorma-autoilija heti kortin, kun hän kärysi kortitta ajosta. Oli kai vuosia ajanut ilman vahinkoja. Itselläni oli rekka-kortti, vaikka en koskaan ole raskasta yhdistelmää ajanut. Siitä luovuin kun täytin 70 ja myös kuorma-autokortista vuosi sitten.

BE-kortista en luovu ennen kuin on pakko. Kun reilut pari vuotta sitten muutin tänne Mommilaan jäivät kaikki ystävät ja tapahtumat sinne Uudellemaalle ja sinne minun täytyy usein päästä. Myös pidempiä retkiä olen jälleen kesäksi suunnitellut. Vaikka täällä kaikki palvelut ovat kävelymatkan päässä, en ole kotiutunut.
Mutta on pakko myöntää, että ikä jo vaikuttaa, varsinkin pimeässä. Tuskallista oli, kun alkuviikolla varhain aamulla ajoin kymmeniä kilometrejä mutkaista tietä sumussa. Piti lisäksi mennä melko reippaasti, etten ollut kiireellisten työmatkalaisten haittana. Edes niin paljon en nähnyt, että olisin turvallisesti voinut väistää bussipysäkille.

Fillarilla olen nuoruudessani kulkenut enemmänkin kuin monet muut. Nytkin on liiterissä laadukas lähes ajamaton pyörä kahdeksalla vaihteella ja jalkajarrulla, mutta en ole sillä kulkenut sen jälkeen kun kiireesti piti nousta sen selästä ja kaaduin. Ehkä naisten pyörällä pärjäisin paremmin.

Muistuu mieleeni isäni, joka oli Hels.Kaup. rannikkokippareita ikänsä. No, eläkkeelle jäädessään hankki sitten maakrapuna auton, mutta ei koskaan oppinut pitämään ajosta!

Se pahus kun ei käyttäydy ollenkaan niinkuin vesi,..jarrutuskin tapahtuu jyrkästi yhtääkkiä,...ei, minä en totu ikinä.

Isä oli hyvän wiskyn ystävä juhlahetkinä, mutta kerran veimme tuliaisena punaviintä, kun sen piti olla niin terveellistä siihen aikaan!

Siinä seisoimme sohvapöydän äärellä isän laitettua lasit pöydälle ja skoolasimme! ---- Pthyi h****tti kun on hapanta, sanoi kippari ja pärski harmissaan.
Toiste ei tarvitse tuoda, oli komento :D