RaamattuOnTotuus

Vapaa kuvaus

Aloituksia

725

Kommenttia

3861

  1. Vertaa saukon luurankoa fossiililöytöön. Löydätkö mitään eroa?

    https://www.prlog.org/12072214-puijila-skeleton-similar-to-modern-otter.jpg
  2. Nykymolukkiravut ovat rakenteeltaan erittäin samankaltaisia trilobiittien kanssa. Tämä artikkeli valaisee asiaa tarkemmin:

    https://pterosaurheresies.wordpress.com/2022/03/14/some-trilobites-are-not-extinct/
  3. https://pmc.ncbi.nlm.nih.gov/articles/PMC9624357/

    "However, this fraction will be extremely small, as the mutation rate of methylated cytosines is nearly 20,000 times that of unmethylated cytosines."
  4. Linkkejä tieteellisiin tutkimuksiin, jotka vahvistavat artikkelin tiedot:

    https://www.researchgate.net/publication/49648289_Meiotic_Recombination_Favors_the_Spreading_of_Deleterious_Mutations_in_Human_Populations

    https://www.nature.com/articles/nature24644.epdf?sharing_token=SbqXwXF5yDePkJrUloENDtRgN0jAjWel9jnR3ZoTv0N-fVJIw-bP88lq1DwcFmmqViLUxM-W5euAVspnjy4v-RjzV_rvVG5Kh_ToUge-3iErPVJcSNxbvzyfaU3Yn7jpSy9xMbgqNp-HB-ucbqRBWvtgmSCTQlx6cm8emh-zd1pV7VppPCZtfHJ4SbvJhNbyXn4WmmfnltCvVoftubQHcA==&tracking_referrer=www.latimes.com

    https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/S000632071530032X
  5. //Tästä ilmiöstä on itseasiassa ihan aikuisten-oikeita tutkimuksiakin//

    No kerropa, kumoavatko nuo aikuisten-oikeat tutkimukset omat tutkimukseni?
  6. Löysitkö teksistä korjattavaa? Tarkistutithan sen AI:llä? Mikä oli palaute?

    Itse tarkistutin tekstin Copilotilla, ChatGPT:llä ja Geminillä. Niiden mukaan teksti oli tieteellisesti oikein ja perustellusti kirjoitettu. Passiivisesta DNA:sta Copilot aluksi nurisi, mutta perustelujen jälkeen sekin allekirjoitti näkemykseni.
  7. Voisitko näyttää, mistä olisin ne kopioinut? Ja jos olisinkin, onko tekstissä jotain korjattavaa?

    Teidän ateistien kyvyttömyys asialliseen keskusteluun ilmenee hyvin näistä kommenteistanne.
  8. Niin, löysitkö korjattavaa?
  9. Jäkälässä viherlevät eivät ole sienisolujen sisällä, vaan ne elävät sienirihmastojen lomassa eli kyseessä on ektosymbioosi.

    Kaksi erillistä luotua lajityyppiä siis elävät kumppanuussuhteessa. Nerokasta suunnittelua.
  10. No ei kai kukaan loogisesti ajatteleva usko, että punasolu voisi säilyä punaisena 65 miljoonaa vuotta? Monet pehmytkudoslöydöt todistavat vahvasti nuoren luomakunnan puolesta.

    Luominen on mainittu Raamatussa 243 kertaa, evoluutio 0 kertaa.
    Raamattu on totta.
  11. Tässä listaa pehmytkudoslöydöistä, jotka romuttavat koko evoluutioteorian:

    https://docs.google.com/spreadsheets/d/1eXtKzjWP2B1FMDVrsJ_992ITFK8H3LXfPFNM1ll-Yiw/edit?gid=0#gid=0
  12. Yhteys korkean AT-pitoisuuden ja kromosomifuusioiden välillä:

    AT-rikkaat alueet ovat rakenteellisesti heikompia:

    AT-parien välillä on vain kaksi vetysidosta, kun taas GC-parien välillä on kolme.
    Tämä tekee AT-rikkaista alueista alttiimpia katkeamisille ja rakenteellisille muutoksille, kuten kromosomien murtumille.

    Kromosomifuusiot syntyvät usein katkeamiskohdissa:

    Kun kromosomi katkeaa, se voi fuusioitua toiseen kromosomiin.
    AT-rikkaat alueet voivat toimia tällaisina katkeamispisteinä, mikä lisää fuusioiden todennäköisyyttä.

    Mutaatiokuorma ja geneettinen rappeutuminen:

    Eräässä keskustelussa viitattiin siihen, että mutaatiokuorma, joka kasvattaa AT-pitoisuutta, voi johtaa kromosomifuusioihin ja geneettiseen epävakauteen.
    Tämä voi kiihdyttää genomin rappeutumista.

    Telomeerien ja sentromeerien rooli:

    Telomeerit (kromosomien päät) ovat usein GC-rikkaampia ja suojaavat fuusioilta.
    Jos telomeerien rakenne heikkenee (esim. AT-pitoisuuden kasvaessa), kromosomit voivat helpommin fuusioitua.
  13. Huomaamme, että endosymbioottisissa eliöissä AT-pitoisuuden osuus on poikkeuksellisen korkea, mikä kertoo siitä, että ne ovat kokeneet paljon geneettisiä virheitä.

    Endosymbioosi johtuu geneettisestä entropiasta.
  14. Kromatiinin löytyminen dinosauruksen rustosolun tumasta on erittäin pitävä todiste siitä, että näytteessä on myös DNA:ta. Joka väittää muuta, ei tiedä, mitä on kromatiini.

    Ottakaa selvää.

    Tässä vielä Nature:n julkaisema tutkimus aiheesta. Jokainen voi katsoa kuvat, joissa näkyy selkeästi kromatiinisäikeitä.

    https://www.nature.com/articles/s42003-021-02627-8
  15. Mutta riippumatta siitä, kuinka 'käyttökelpoinen' se on, radiohiilimenetelmä ei kykene tuottamaan tarkkoja ja luotettavia tuloksia. Eroavaisuudet ovat suuria, ajoitukset epätasaisia ja suhteellisia, ja hyväksytyt päivämäärät ovat itse asiassa valikoituja. Tämä koko siunattu juttu on kuin 1200-luvun alkemiaa, ja kaikki riippuu siitä, mitä hassua lehteä luet."

    J. E. O'Rourks, "Pragmatism versus materialism in stratigraphy". American Journal of Science, vol. 276, January 1976, p. 47
    "Älykäs maallikko on jo pitkään epäillyt kehämäistä päättelyä, kun kiviä käytetään fossiilien ajoittamiseen ja fossiileja kivien ajoittamiseen. Geologi ei ole vaivautunut keksimään hyvää vastausta, koska selitykset eivät hänen mielestään ole vaivan arvoisia niin kauan kuin työ tuottaa tulosta. Tätä kutsutaan kovapäiseksi pragmatismiksi."

    Dr. T. N. Tahmisian (Atomic Energy Commission, USA), The Fresno Bee, August 20, 1959. Quoted by N. J. Mitchell, Evolution and the Emperor's New Clothes, Roydon Publications, UK, 1983
    "Tutkijat, jotka opettavat evoluution olevan elämän tosiasia, ovat suuria huijareita, ja heidän kertomansa tarina saattaa olla historian suurin huijaus. Selittäessämme evoluutiota meillä ei ole ainuttakaan faktan murusta."
  16. Hölynpölyä ja ikivanhaa, vääräksi todistettua pseudotiedettä! Tuo sonta meni läpi vielä kymmenen vuotta sitten, mutta ei mene enää.

    Syöty ravinto ohjaa peippojen (sirkkujen) nokan muodossa ja koossa tapahtuvia muutoksia jälkikasvun kohdalla. Eli jos lintu alkaa syödä siemenravintoa, kasvaa poikasille vahvempi ja paksumpi nokka. Jos jälkikasvu jatkaa siemensyöjinä, kasvaa edelleen niiden poikasille vahvempi ja paksumpi nokka. Näin toimii epigeneettinen säätely ja tämä tieto perustuu tuoreimpiin tutkimuksiin, joita voit etsiä hakusanoilla

    darwin's finches methylation diet beak size

    Ensimmäinen osuma lienee Forbes:in artikkeli, jossa kerrotaan melko tarkasti, mihin sirkkujen nokan koossa ka muodossa tapahtuvat muutokset perustuvat.

    Ei siis mitään tekemistä kuvittellisten mutaatioiden ja valinnan kanssa vaan kyse on epigeneettisistä mekanismeista ja tekijöistä.

    On aika päivittää opinnot.
  17. Evoluutiouskovaiset ovat kuin litteän maan kannattajat: Ilman tieteellisiä todisteita he uskovat teoriaan vastoin kaikkea loogista ajattelua.

    Jos tieteestä puhutaan, niin silloin mukaan tulevat havainnot, mitattavuus, toistettavuus, kriittisyys ja vahvistettavuus. Ja näitä kriteereitä ei evoluutioteoria täytä.

    Jos olet eri mieltä, niin näytä yksikin tieteellinen todiste evoluutiolle. Kumoan sen varsin pian. Saa suorittaa.
  18. Tässä on katsaus jäkäliä (lichen-forming fungi) koskeviin genomiikka-tutkimuksiin, joissa verrataan lichen-sieniin ja niiden vapaina eläviin sukulaisiin keskittyvää geneettistä informaation menetystä:

    🧬 1. Genomin koko ja geenilukumäärä
    Lecanoromycetes- ja Eurotiomycetes-jäkäläsienillä genomin koko on 34,5–37,3 Mb, ja geenien määrä vaihtelee 8 294–9 695 välillä .

    Verrattuna ei-jäkälöiviin sieniin, monilla geeneillä on vielä vähemmän kopioita, mikä osoittaa geenilukemien supistumista symbioosiin siirtymisen aikana .

    Lisäksi Cladonia grayi -jäkälässä sienikomponentin (mykobiontin) genomi on:

    noin 28,6 Mb, kun taas sen leväkumppanin (Asterochloris) genomi on 56 Mb ja sisältää noin 10 000 geeniä, mikä on merkittävästi vähemmän kuin suunnilleen 20 000–25 000 geeniä muilla Pezizomycota-lajeilla.

    🧩 2. Geeniperheiden laajentuminen ja supistuminen
    Yli 3 000 geeniperhettä on supistunut lichen-suvuissa, kun taas vain muutamia satoja laajentunut .

    Erityisesti polysakkaridien hajotus- ja kuljetusgeenit (esim. PCWDE:t, glykaasihydrolysaasit, sokeri- ja MFS-transporterit) on voimakkaasti vähentynyt.

    Myös transkriptiotekijäperheissä on selkeää supistumista .

    👉 Tämä osoittaa selkeästi, että symbioosiin liittyy välttämättömien toimintojen menetyksiä ja geneettisiä niukentumia.

    🔋 3. Mitokondriogeeneissä: atp9:n menetys
    Tutkittaessa 22 jäkäliä muodostavaa sieneä ja 167 ei-jäkälöivää sientä havaittiin, että ympäristön energiantuotannosta tärkeä mitokondrio-geeni atp9 on kadonnut ainakin 10 lajista.

    Rinnakkaisesti tämä geeni on usein säilynyt leväkumppanilla, eli sen tuotanto on ulkoistettu symbioosikumppanille .

    🗂 4. Fotobiontin genomi ja geenilukumäärä
    Esimerkiksi Asterochloris glomerata -levällä genomi on n. 56 Mb, ja arviolta 10 000 geeniä.

    Tämä on hieman vähemmän kuin vapaasti elävillä Chlamydomonas-tyyppisillä levillä (~120 Mb, ~15 000 geeniä), mikä viittaa fotobiontin genomin koon ja geneettisen monimuotoisuuden pienentymiseen symbioosin myötä
    en.wikipedia.org
    .

    📊 5. Transkriptoomien aktiivisuus
    Transcriptomia-analyysissä (esim. Usnea hakonensis, Cladonia grayi) havaittiin, että monet geenit ovat alasäädeltyjä symbioosivaiheen aikana – toimintoja ei synny uusia, vaan osa geneettisistä reitistä hiljenee tai pienenee .

    Samaan aikaan joitain proteiineja (esim. ribitoli‑ ja ammonium‑transporterit) säädetään ylös, mikä korostaa funktionaalista riippuvuutta, ei geneettisen monimuotoisuuden kasvua .

    Yhteenveto
    Ominaisuus Havainnot Tulkinta
    Genomin koko ja geenimäärä Supistunut sekä mykobiontilla että fotobiontilla Geneettinen niukentuminen
    PCWDE- ym. toiminnalliset geenit Menetykset useista reiteistä Toimintojen ulkoistaminen
    atp9-geeni Kadonnut mitokondriosta, korvattu kumppanilla Rappeutuminen
    Transkriptio Alasäätely monissa funktioissa Ei uusia kyvykkyyksiä

    Nämä geneettiset havainnot tukevat näkemystä siitä, että jäkälistä on kehittynyt symbioottisia riippuvuuksia, joissa kummallakin osapuolella menetetään geneettistä informaatiota ja monimuotoisuutta. Tämä sopii kuvaan geneettisestä entropiasta, jossa alkuperäiset yksilöt ovat ajan myötä heikentyneet ja tulleet riippuvaisiksi toisistaan.

    Miten tässä taas näin kävi...?
  19. Tässä muutama esimerkki lisää:

    1. Kloroplasti – yhteyttäjä ilman omavaraisuutta
    Kloroplastit ovat kasvisolujen yhteyttämiseen erikoistuneita elimiä, joiden uskotaan syntyneen syanobakteerin endosymbioosista. Kuten mitokondrion tapauksessa, kloroplastin genomi on supistunut jopa 90–95 % verrattuna vapaasti elävään syanobakteeriin. Kloroplasti tarvitsee kymmeniä tumassa tuotettuja proteiineja toimiakseen, eikä se kykene enää selviytymään itsenäisesti.

    Kyseessä ei ole uuden, itsenäisen yksikön synty, vaan aiemmin itsenäisen organismin funktionaalinen rappeutuminen, jonka seurauksena syntyi uusi riippuvuussuhde isäntäsoluun. Näin ollen endosymbioosi kloroplastien kohdalla edustaa informaation ja toimintakyvyn menetystä.

    2. Amoebat ja sisäiset bakteerisymbiontit
    Useat amebat, kuten Acanthamoeba, elävät symbioosissa bakteerien kuten Chlamydia tai Legionella-sukujen kanssa. Näissä tapauksissa isäntäeliöt ovat menettäneet kyvyn tuottaa tiettyjä rasvahappoja tai muita molekyylejä ja ovat siksi täysin riippuvaisia sisäisistä bakteereista.

    Tutkimuksissa on osoitettu, että ilman symbionttibakteereita isäntäsolut menettävät elinkykyisyytensä. Tämä viittaa siihen, että alkuperäiseltä isännältä on kadonnut geneettistä materiaalia ja siihen liittyvää toiminnallisuutta – kyse ei ole uudesta kyvystä vaan toimintojen ulkoistamisesta symbiontille.

    3. Sieniviljelijämuurahaiset – menetetty omavaraisuus
    Lehtileikkajamuurahaiset (Atta spp.) ovat esimerkki makrotason symbioosista, jossa muurahaiset viljelevät sientä ravinnokseen. Ne eivät kuitenkaan kykene enää itse hajottamaan lehtimateriaalia, vaan niiden selviytyminen perustuu symbioottisen sienen entsyymitoimintaan.

    Samalla sieni ei kykene elämään ilman muurahaisia, sillä se ei enää muodosta itiöemiä luonnossa. Kumpikin osapuoli on menettänyt geneettisiä ominaisuuksiaan, jotka aiemmin mahdollistivat omavaraisen elämän.

    Tämä on esimerkki kahdensuuntaisesta geneettisestä rappeutumisesta, joka on johtanut symbioottiseen riippuvuuteen.

    4. Sukkulamadot ja Wolbachia
    Monet sukkulamadot kantavat symbioottista bakteeria nimeltään Wolbachia, joka on välttämätön isännän kehitykselle ja lisääntymiselle. Jos Wolbachia poistetaan, madot eivät kykene lisääntymään tai edes kehittymään normaalisti.

    Tämä osoittaa, että isäntäeliö on menettänyt lisääntymiseen liittyviä geneettisiä mekanismeja, ja turvautuu siksi täysin symbionttiin. Kyse ei ole siis yhteiskehittyneestä järjestelmästä, vaan korvaavasta riippuvuudesta, joka on syntynyt alkuperäisten toimintojen rappeutumisen seurauksena.

    Johtopäätökset
    Endosymbioosia tarkastellaan usein esimerkkinä luonnon kyvystä kehittää uusia rakenteita ja toimintoja. Näiden esimerkkien perusteella käy kuitenkin ilmi, että endosymbioosi ei ole kehittymistä vaan rappeutumista. Yhteistä kaikille tapauksille on:

    Geneettisen informaation menetys

    Riippuvuuden synty toisen eliön toiminnasta

    Itsenäisyyden ja monipuolisuuden korvautuminen yksipuolisella toiminnalla

    Tämä on yhteensopivaa luomistieteellisen näkemyksen kanssa, jonka mukaan alun perin täydellisesti luodut eliöt ovat langenneessa maailmassa menettäneet osan toiminnoistaan ja päätyneet riippuvuussuhteisiin. Nämä havainnot eivät tue uusien biologisten innovaatioiden kehittymistä, vaan geneettistä entropiaa, kuten tohtori John Sanford on osoittanut teoksessaan Genetic Entropy (Sanford, 2005).

    Lähteet
    Gray, M.W., Burger, G., Lang, B.F. (2001). "The origin and early evolution of mitochondria." Genome Biology, 2(6): reviews1018.1–1018.5.

    Keeling, P.J., Archibald, J.M. (2008). "Organelle evolution: what's in a name?" Current Biology, 18(8): R345–R347.

    Nowack, E.C.M., Melkonian, M., & Glockner, G. (2008). "Chromatophore genome sequence of Paulinella sheds light on endosymbiosis." Science, 318(5851): 251–254.

    Moran, N.A. (2002). "Microbial minimalism: genome reduction in bacterial pathogens." Cell, 108(5): 583–586.

    McCutcheon, J.P., Moran, N.A. (2012). "Extreme genome reduction in symbiotic bacteria." Nature Reviews Microbiology, 10(1): 13–26.

    Sanford, J.C. (2005). Genetic Entropy & the Mystery of the Genome. FMS Publications.
  20. Höpöhöpö. Endosymbioosi on geneettisen rappeutumisen seuraus.
    21. 10 / 194
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt