- Päinvastoin, ns. rauhanopposition hoipertelijat aiheuttivat tuhansien lisäyksen kaatuneisiin jatkosodassa.
Tanner haki kaiken aikaa rauhanmahdollisuuksia mm. Rytin kanssa, mutta ymmärsi sen mitä hoipertelijat eivät ymmärtäneet (tai välittäneet - petailivat jo tulevia asemiaan) :
Heikkoutta ja riitaisuutta EI SAA näyttää vihollisille, vihoviimeiseksi sitä saa näyttää neukuille.
Hoipertelijoiden toiminta oli tärkein signaali neukkujen suurhyökkäyksen valmisteluun ja toteutukseen:
Suomi alkaa pehmitä. Sitä täytyy käyttää hyväksi - ja käytettiin ja lähes onnistuttiinkin.
Kirotut hoipertelijat! - Neuvosto-Venäjä (Kansankomissaarien neuvosto Leninin johdolla) tunnusti Suomen itsenäisyyden vuoden 1917 lopulla sitä vihdoinkin pyytäneille Suomen edustajille, joiden puheenjohtaja oli P.E.Svinhufvud.
Tunnustamiselle ei ollut vaihtoehtoja, koska Neuvosto-Venäjän ja Saksan solmima Brest-Litowskin rauhansopimus sitä edellytti.
Tunnustamisen jälkeen puhjennut kapina ja sisällissota, jota Neuvosto-Venäjä auttoi erityisesti aseistuksella loi sotatilan maiden välille. Vasta Tarton sopimus lopetti sen vuonna 1920.
Teot ja halut poikkeavat toisistaan. Niinpä vuonna 1919 pidettiin "viiden konferenssi", osanottajinaan Lenin, Trotski (Puna-armeijan johtaja), Zinovjev (Pietarin diktaattori), Kullervo Manner (Punakaartin ylipäällikkö, 1916-1917 Eduskunnan puhemies) ja Eino Rahja (Leninin lähin työtoveri ja henkivartija).
Konferenssissa todettiin punakapinan epäonnistumisen syyt ja hyväksyttiin heti perusteellisesti valmisteltava hyökkäys Suomeen noin vuonna 1920 :
1/ Suomalaisten sotilasjohtajien massiivinen koulutus (koulutettiin noin 1500
punaupseeria, joista valtaosan murhautti Stalin 1930-luvulla).
2/ Suomalaisten joukkojen muodostaminen Puna-armeijaan ja ryhmittäminen rajalle.
3/ Illegaalisten aseellisten ryhmien muodostaminen ja tehtävät Suomessa.
4/ Ruotsissa ja Norjassa olevien suomalaisten sotilasmuodostelmien muodostaminen.
5/ Ehdotus Venäjän suomensukuisten alueiden "liittämisestä" tulevaan Suomalais-
Karjalaiseen neuvostovaltioon.
Myöhempi lisäys oli virolaisten bolsevikkien käyttö Suomessa.
Kun bolsevikkien oma tilanne vihdoin vakiintui, oli tilanne mennyt ohitse suomeen hyökkäyseltä. Niinpä solmittiin rauha ikuisiksi ajoiksi Tartossa vuonna 1920. - Petsamo tuli Suomen valtioalueen viralliseksi osaksi Tarton rauhansopimuksen yhtenä kohtana. Rauhanneuvotteluissa kumpikin osapuoli joutuu tekemään myönnytyksiä, ja Petsamo oli Neuvosto-Venäjälle ei-vältettävissä ollut myönnytys.
Paitsi että Suomi teki neuvotteluissa myönnytyksiä vastaavassa suhteessa, koskivat Petsamoa vanhemmat perusteet:
1/ Suomalaisilla oli ikimuistoinen kulku- ja nautintaoikeus alueella Lapista Jäämeren rannalle, eli siellä olevalla Norjan ja Venäjän yhteisalueella.
Alue jaettiin vuonna 1826 Norjan ja Venäjän kesken. Suomi sivuutettiin perusteetta neuvotteluista Norjan lahjottua Venäjän valtuutetun. Norja sulki muodostuneen rajan suomalaisilta, mikä aiheutti vakavia elanto-ongelmia Lapin väestölle.
2/ Rajanvedon aiheuttama oikeudenloukkaus tuotiin toistuvasti esille Keisarille.
Niinpä vuonna 1864 Aleksanteri II päätti asetuksella Rajajoen itäpuolella olevan Kivääritehtaan alueen siirtämisen Venäjän puolelle, ja vastineeksi (tulevan) Petsamon alueen siirtämisen Suomen puolelle. Asetuksen toteutus lykkäytyi Petsamon osalta.
3/ Neuvosto-Venäjä sopi ensimmäisessä diplomaattisessa sopimuksessaan keväällä 1918 (Laki 1918/31) Suomen sosialistisen tasavallan kanssa Petsamon alueen kuulumisesta Suomeen.
4/ Asia vahvistettiin Tarton rauhansopimuksessa, jonka mukaan Petsamo kuuluu ikuisiksi ajoiksi Suomen valtioalueeseen.
Aloittajan sopisi lopettaa lahjoitushöpinänsä. - Du vät väl inte (eller accepterar inte), att ganska många svenskspråkiga röstar på Sannfinländarna. Beror det på deras sannhetsviljan?
- Så, Ni vill inte gratulera Marko (?) därför att han är en Sannfinländare.
En Sannfinländare är han troligen därför, att han talar sannt och om sanna saker
- i stället för .... - Du tycks inte begripa, att skolsvenskans valbarhet, som ungefär tre fjärdedelar av folket (och också Suomalaisuuden Liitto) vill ha, motsättas främst av SFP, dess allierade stiftelser och dess hantlangare (liksom Peppu-Reino).
Ganska underligt att finskspråkigas språkstudier motsättas rasande av organisationer, som saken tillhör ej.
Min åsikt är, att de borde koncentrera sig till svenskspråkigas språlstudier.
Därför är just denna spalt fullträff för valfriheten av viktiga språken (inklusive svenskan) i skolorna.
Utan dunkla stiftelsemutor, som har stört den nödvändiga förändringen, hade de svenskspråkiga kunnat koncentrera till andra viktiga ärenden. Tänk på detta! - Svekokiihkoilijoiden häiriköinti Suomalaisuuden liiton arvokasta työtä vastaan vahingoittaa lähinnä vain ruotsinkielisten asiallista valtaenemmistöä.
Ei sillä ole tarvetta suomenkielisten diskriminointiin pakollisella ruotsilla ja saada siitä valtaväestön aiheellinen ärtymystä päälleen.
Kiihkoilijoita lukuunottamatta kaikki tiedämme, että pakkohuonosti ruotsia osaavia on liikaa ja että hyvin osaavia ei synny pakolla.
Samoin tiedämme, että tärkeiden kauppa- ja kultturikielien ja harvinaisempien kielien osaajien puute on hälyyttävä. Maksamme siitä suurena työttömyytenä.
Kiihkoilijat ovat tuotteita, jotka lapsesta asti heille syötetyn bättre folk/finntamp -asenteen omaksuminen on luonut. Siitä parantuu vasta hautuumaalla.
Kun varttuneena paljastuu, että omat kyvyt eivät kanna eikä etuilu kielen avulla usein enää onnistu, on tuloksena häiriköintiä valtaväestöä vastaan.
Kun kuitenkin häirikötkin ovat suomenkielen oppineet, voisivat he jotain rakentajaakin tehdä yhteisen hyvinvointimme eteen.
Näistä svekokiihkoilijoista tulee mieleen entinen naistenjahtaaja Mattson, Bergsrådin sukulaisia, joka oli saanut suojatyöpaikan tehtaassa. Kun konttorin hetekasta, jossa tämä touhusi juoksutytön kanssa petti pohja keskenkaiken, kirosi Mattson että "Pärkkele, mine vielä tappa tämä hullu kyrppä kansa!" - Mainitsemani Gennadi Kuprianovin sankarityö, jolla hän pystyi estämään stalinistien yrityksen tuhota Itä-Karjalan väestö kerrottiin Carelia-lehdessä seuraavasti: http://jumalasuomi.tripod.com/HANTI.HTM#KUPRIANOV .
Karjalaisten omia kokemuksia sodanjälkeisestä nälänhädästä kuvaa edes hiukkasen tämä Anna Vasiljevan (s.1931) haastatteluote (Karjala 11.2.2016):
"Suomalaismiehityksen aikana jokainen sai oman viljelyspalstan. Siemenet jaettiin ja kyläpäälliköltä saatiin elintarvikkeet. Vuonna 1942 suomalaiset jakoivat jopa sokeria, joka muuten oli tavoittamattomissa."
"Isänmaallisen sodan päätyttyä Uutjärven kylään saapui armoton vieras, Nälkä. Annan, sisarusten ja muiden kyläläisten jauhoannos oli kaksi kiloa kuukaudessa. Keho huusi lakkaamatta lisää polttoainetta."
Vuodet 1947/48 koettelivat kovakouraisesti kylän ihmisiä. Suolta kerättiin kesällä valkeaa sammalta, jota kuivateltiin sekä jauhettiin ja sekoitettiin vähäisiin jauhoihin. Kyläläisten jalat olivat paksuja noina vuosina. Turvotus kertoi nälkäkuoleman olevan oven takana. Ihmisiä kuoli, mutta kuolemista ei tehty selvityksiä noina Karjlan mustina vuosina.
Vaikeat vuodet johtuivat myös siitä, että ihmisille ei annettu omia peltopalstoja. Kaikki pellot olivat kolhoosin käytössä. Omia viljelyksiä ei sallittu.
Että sellaista oli todellisuus. Luulisi jo stallarinkin häpeävän väitteitään. - Harhautusputkea jatkaa nyt Kalle Kakkarainen. Vankileirejä oli toki joka puolella Itä-Karjalaa, mutta ne oli purettu vuoden 1938 lopulla. Loput vangit karkotettiin kauaksi.
Mapettavat olivat jo kuolleet, kuka nälkään kuka muilla tavoilla. Oli murhattu tasavallan päämies, tohtori Gylling ja harvennettu vähiin erityisen vihatut kansallisuudet, suomalaiset ja puolalaiset.
Petroskoissa murhia niskalaukauksilla tehtiin vielä NKVD:n kellarissa, joten vankileirille ei ollut tarvetta.
Kun suomalaiset tulivat loppukesästä 1941 sinne, joutuivat he evakuoimaan Itä-Karjalan asukkaita Petroskoihin muonituksen ja majoituksen vuoksi mm. Äänisniemeltä.
Tämä siksi, että neuvostovalta oli jättänyt asukkaat jo viikoiksi sinne vaille ravintoa ja oli myös polttanut vilja- ja elintarvikevarastot.
Sairaiden ja nälkiintyneiden asukkaiden palauttaminen entisiin voimiinsa vei tietysti aikaa jopa vuoden, ja valitettavasti osa bolsevikkien heittelle jättämistä kuoli. Tilanne ei ollut helppo, koska elintarvikkeet jouduttiin tuomaan kaukaa, itsekin nälänhädän rajoilla olevasta maastamme.
Itä-Karjalan väestön ravinto- ja muu tilanne parantui 1942 syksyllä aivan kelvolliseksi suurimittaisen Saksasta tapahtuneen viljantuonnin, Suomen erinomaisen oman sadon ja Itä-Karjalan väestölle annettujen viljelytilkkujen ansiosta.
Että näin hyvin vaikeissa olosuhteissa selviydyimme voimme siis kiittää myös Saksaa: Hitler totesi 1942 Unkarin pääministeri Kallaylle, että "...Mutta sen kansan [suomalaisten] täytyy elää, ja minä tulen supistamaan Saksan kansan annoksia niin paljon, että voin antaa Suomelle riittävästi."
Varmaan ikävää luettavaa stallareille, vaikka heidän (jos ovat Suomesta) omatkin vanhempansa ja isävanhempansa saivat paljosta kiittää presidentti Rytin viisasta ja vastuunsa kantanutta politiikkaa.
Stallarin väitteet SUOMALAISTEN julmuuksista Itä-Karjalassa ovat siis perättömiä. Itä-Karjalan olot olivat sodan aikana toistuvien ulkomaisten tarkastusryhmien kohteena, eikä vakavampaa huomautettavaa näillä ollut.
Sodan aikana ja viimeistään sen päätyttyä lisäksi rangaistiin niitä harvoja kusipäitä, jotka erehtyivät yksittäisiin väärinkäytöksiin.
Suositeltava kirja alueen olosuhteista on Gunnar Rosen: Suomalaisina Itä-Karjalassa - Sotilashallinnon ja Suomen Punaisen Ristin yhteistoiminta (SHS, 1998).
Pitää kyllä paikkansa, että Itä-Karjalan väestö yritettiin näännyttää nälkään estämällä viljatoimitukset ja karkoittaa heidät kauas. MUTTA tämä tapahtui vasta 1945/46 puna-armeijan aluejohdon omana kostona suomalaisajasta.
Nälkä oli suuri, mutta stalinistinen karkotusyritys epäonnistui Karjalan venäläisen puoluejohtajan Kuperjanovin taitavien, niinikään oma-alotteisten toimien ansiosta: hän siirrätti aina karkoitukseen varatut rautatievaunut muualle.
Omavaltaisesta toiminnastaan hän sai vuosia vankeutta ja menetti terveytensä. - Kyllä minäkin stallarina viittaisin YLE-uutiseen, jos haluaisin todistaa emävalheita totuudeksi.
Suomalaiset pysyivät omalla paikallaan Kannaksen uudelleenvaltauksenkin jälkeen.
He olivat olleet siellä ikimuistoisista ajoista lähtien.
Ei sen perusteella Suomea ja suomalaisia voi syyllistää.
Armeijakäskyllä ja valtiomme politiikan mukaisesti joukot pysäytettiin, vaikka todennäköisesti kaaostilassa paennut Puna-armeija ei olisi ollut esteenä.
Päinvastoin Suomi pelasti Leningradin laskemalla kiväärin jalalle. Siksi Puna-armeija saattoi pitää minimijoukot Suomea vastaan ja siirtää valtaosan saksalaisia vastaan. Suomi ei myöskään koskaan pommittanut Leningradia.
Suomi ei myöskään katkaissut Muurmannin rataa, koska se antoi Sorokan kautta kulkeneen haaran jatkaa liikennettä.
Kyllä Suomi olisi Sorokankin saanut, jos olisi halunnut.
Jos Saksa olisi pääsyt Leningradiin, asukkaat olisivat paenneet Suomea kohti.
He tiesivät suomalaiset asiallisiksi, ei heidän kaupunkinsa pommittajiksi.
Suomi olisi ohjannut heidät hallitsemansa Muurmannin radan haaran varteen.
Sieltä muut liittoutuneet olisivat heidät voineet pelastaa.
Neuvostoliitolla oli kaikki syy olla kiitollinen Suomelle, mutta umpitollot stallarit yrittävät jälleen todistaa suolahapponsa linnunmaidoksi. Miksi? - Oliko yksikään valtio tunnustanut Viron miehitystä 6.1941 mennessä ja siis sen kuulumista Neuvostoliittoon?
Eipä ollut. Ruotsikin tunnusti sen bisneshyötynsä vuoksi vasta myöhemmin.
Oli toki huonosti harkittua, vähemmän tarpeellista ja ilman ylimmän sotilasjohdon tietoa ja lupaa tapahtunutta kurvailla siellä kolmella sukellusveneellä sodan edellä, mutta EI niiden seurassa saksalaisia ollut. Siitäkin siis stallari valehtelee.
Ehkäpä veneet kävivät katsomassa paikkaa, missä neuvostokone oli tehnyt monen ihmisen raukkamaisen murhan ampumalla Aeron siviililiikenteen vuorokoneen mereen, jotta kyydissä ollut diplomaattiposti saatettiin poimia neuvostoveneeseen.
Ja samaa reittiä lensivät punakoneet pommittamaan Suomea Talvisodan aikana - rikkoen täten Viron suvereniteettia. Vaikka katsoisi silloisten neuvostotukikohtien olleen silloin sinänsä luvallisia, ei tukikohtasopimus oikeuttanut Neuvostoliittoa pommittamaan sieltä naapurivaltiota.
Ja eihän sotaa silloin edes pitänyt olla, kun Itä-Karjalan luovutus Kuusisen hallitukselle oli juuri vahvistettu Kremlissä ja Kansanarmeija oli yhteistyössä Puna-armeijan kanssa - se sai jopa muodistettuina upeat manttelit Katynissä murhatuilta puolalaisupseereilta.
Voi teitä umpitollot stallarit, kun yritätte todistaa suolahapon linnunmaidoksi! - Kolmen sukellusveneen huonosti harkitusta kurvailusta Viron aluevesillä ilman ylimmän sotilasjohdon lupaa sai Neuvostoliitto sai kuulla vasta paljon sodan jälkeen, jolloin siitä kerrottiin. Muutenhan Neuvostoliitto ei olisi koskaan saanut siitä mitään tietääkään.
Se on kuitenkin lillukanvarsiasia verrattuna kaikkiin rajarikkomuksiin ja muihin vihamielisiin tekoihin, mihin Neuvostoliitto itse syyllistyi, ja jotka HAVAITTIIN JA JOISTA SUOMI PROTESTOI jo välirauhan aikana. Neuvostoliitto ei pääosin protesteista pätkääkään välittänyt.
Välirauhan aikana Neuvostoliitto mm. tappoi tai kaappasi koskaan palauttamatta noin 200 suomalaista siviiliä ja rajavartijaa raja-aleen lähistöllä. Lueppa tuore kirja Sodan ja rauhan rajalla, jotta arvostelukykysi edes vähän palautuisi..
Neuvostoliitto myös pommitti heti Barbarossan alettua suomalaisasemia Hangossa ja Petsamossa jne.
Stallarivalhe on Suomen syyllisyys koskien Itäpreussista Barbarossan alussa lentäneitä pommittajia, jotka ilmeisesti luvatta sivusivat Suomen aluetta Pietariin lentäessään. Suomen sotilasjohto ei lennoista ennalta tiennyt, eikä lupaa antanut Suomen alueen loukkaamiseen.
Eikö stallaripöllö ole vieläkään ymmärtänyt, että yhdessä EI LÄHDETTY.
Saksalle ilmoitettiin, että Saksan ja Neuvostoliiton sodan mahdollisesti syttyessä ei Suomi hyökkää, mutta puolustautuu jos sitä vastaan hyökätään.
JUURI NÄIN tapahtui ja Saksa siis kunnioitti Suomen antamaa kieltoa.
Se sai luvan hyökätä Lapistakin vasta kun Neuvostoliitto oli jo hyökännyt Suomeen massiivisesti lähes viidelläsdalla koneella.
Oli varmaan neukuille orgastista saada pommituksilla Turun linnakin roihuihin.
Teidän stallarien täytyy olla täysin vailla suhteellisuudentajua ja älyn olla ideologian sumentama. Nämä asiat ovat olleet perusteellisesti esillä monesti ja julkaistu myös järkäleen kokoisissa tutkimuksissa. Niistähän kunnollisemmat venäläisetkin historiantutkijat niitä opiskelevat. - Stallarit unohtavat jälleen lukemattomia tosiasioita. Muun muassa sen, että jatkosota alkoi Neuvostoliiton hyökkäyksellä Suomeen 25.6.1941 - jälleen kerran ilman sodanjulistusta.
Saksan hyökkäys siihenastista littolaistaan Neuvostoliittoa vastaan alkoi puolestaan jo 22.6.1941.
Syksyllä 1939 Suomi oli syytön mutta hyväuskoinen. Suomi ei ymmärtänyt että rikollisvaltio Neuvostoliitto noin vain rikkoo vielä vuosikausia voimassa olevaa hyökkäämättömyyssopimusta ja hyökkää häikäilemättä ilman sodanjulistusta terroripommituksilla siviilejä ja siviilikohteita vastaan.
Rikollisvaltion uutta hyökkäystä vastaan varauduttiin välirauhan aikana Mannerheimin, Rytin ja muiden ammattimiesten taidolla.
Nyt ymmärrettiin selvittää poliittisia ja sotilaallisia uhkia ja saatiin selville Saksan hyökkäyksen olevan todennäköinen.
Ymmärrettiin että jos Saksan hyökkäys toteutuu, on varma seuraamus siitä Neuvostoliiton hyökkäys Suomeen.
Siihen osattiin siksi varautua saattamalla armeijamme puolustukseen rajoillemme muutamaa päivää ennen Neuvostoliiton hyökkäystä Suomeen.
Sen jälkeen huonoista vaihtoehdoista ainoana mahdollisena kävimme erillissotaa yli kolme vuotta omin tavoittein, mutta Saksalle niin hyödyllisesti, että saimme siltä viljat, polttoaineet ja aseet.
Uskomaton saavutus. Ei mikään muu valtio toiminut näin kunniallisesti, taitavasti ja sitoutuneena väistämättömiin suuriin uhrauksiin kuin Suomi.
Löytyy paskahousuvaltioita kuten esimerkiksi Norja ja valtiota jotka itsekin syyllistyivät sotarikoksiin, kuten Britannia sekä maailmansodan sytyttäjiä, kuten Neuvostoliitto. Säälikäämme niiden monelta osin kunniatonta historiaa ja ennen kaikkea muistakaamme kaatuneita, haavoittuneita ja selviytyneitä veteraaneja. - uurinta arvonantoa ansaitsevia presidenteistämme ovat luonnollisesti Ryti, Paasikivi ja virheineenkin Kekkonen.
Niinistö ja Ståhlberg kuuluvat kelvollisiin.
Mannerheimiä tarkastelisin lähinnä sotilaana puolustustaistelumme johdossa.
Kallio oli vanha, väsynyt ja täysin ulkona ulkopolitiikasta. Relander vain reissaaja.
Svihufvud teki onneksi pahat virheensä ennen presidenttikauttaan (niin myös Paasikivi). Ahtisaari jätti asiat kesken.
Kelvoton oli Halonen, ylivoimaisesti sekä Koivisto, taloutemme romahduttaja.
Suuriruhtinaistamme A II:n ansiot Suomem hyväksi ovat kiistattomat: Oikeuksiamme kunnioittaen ja Suomen kehittymistä edistäen A II antoi meille omat säännölliset valtiopäivät, oman rahan, oman sotaväen ja omat rautatiet jne. Kuriositeettina, määräsi jopa liikenteemme oikeakätiseksi vuonna 1858 (Ruotsi 100 vuotta perässä).
A II määräsi kielemme syrjinnän loppumaan omien svekojemme vastustuksesta huolimatta.
A II oli itsevaltias yli koko Ryssänmaan, mutta Parolassa 1863 hän nostatti maljan Suomen urholliselle sotaväelle. Siitä muistuttaa Suomen vanhan sotaväen upseerien paikalle pystyttämä ylväs Suomen leijona -patsas.
Myös A I:n ansiot ovat kiistattomat: Hän nosti ruotsinvallan talouskurjuuteen ajaman maan aktiivisilla toimilla jaloilleen. Kaikki veromme tulivat nyt omaan käyttöömme. Hän loi maasta valtio muodostamalla sille keskushallinto ja oma Senaatti suoraan keisarin alaisuuteen. Antoi Suomen säilyttää lakinsa, tapansa ja uskontonsa.
Rauhanteossa Ruotsin kanssa hän siirsi nykyLapin Suomeen kuuluvaksi. Vain kiire, jonka Napoleonin uhka aiheutti esti rajan siirtämisen Kalixjoelle Tornionjoen sijaan.
A I määräsi Karjalan (Vanha Suomi) palautettavaksi muun Suomen yhteyteen ja antoi suomalaisen kreivi Armfeltille rajoituksettomat valtuudet asian hoitamiseksi. - Min erfarenhet är att helt sakliga inlägg ofta bortstädas, men helt osakliga kvarlämnas, till exempel i frågan om tvångsvenskan och -finskan.
Och det är inte fråga om enstaka fall.
Moderatoren vill troligen hjälpa SFP att prägla även sakliga skrivare som bara skurkar, om de vågar motsätta SFP:s diskriminerande politik mot majoriteten. - Varmaan myös havaitsit, että moderaattori on poistanut hyvin asiallisen vastaukseni (jonka onneksi ehdit lukea) edelliseen kysymykseeni.
Tarkoitus on ehkä ollut asiallisen vuoropuhelun katkominen, ja sen loogisuuden poistaminen. - Olen itse liiton rivijäsen, jolle vapaa kielivalinta on tärkeä työelämässä ns. Siperian opettamana.
Ehkä liiton tiedotuksesta huolehtivat voisivat selventää sivuja kun sitä toivotaan. - Mitäpä taas ihmettelet. Yksikielisyys ei ole esillä liitossa senkään vuoksi, että se edellyttäisi perustuslain muutosta.
Tämä on tuotu selvästi esille myös kyselyssä, jossa tätäkin asiaa kyseltiin.
Näytti lähes puolet vastaajista sitäkin kannattavan
MUTTA liiton ajama asia on tunnetusti opintokielten valinnaisuus.
Sitä kannattaa noin 3/4 suomalaisista, kuten hyvin tiedämme.
Liitto on koko Suomemme menestyksen kannalta elintärkeällä asialla.
Saakoon se siksi ruotsinkielistemmekin tuen. Yhteistyöllä eteenpäin! - Liitto ei ole missään ajanut yksikielisyyttä, vaan päinvastoin kieliosaamisen monipuolistamista. Se onkin välttämätöntä Suomen menestyksen kannalta.
Tämä on myös suomen- että ruotsinkielisten opiskelijoiden oma tarve työelämää varten.
Liitto tai kukaan muu ei vastusta ruotsin valintaa tulevasta kielivalikoimasta,
vaan toivoo kaikkea menestystä myös valinnaisen ruotsin opiskelijoille.
Niinkuin myös ruotsinkielisille valinnaisen suomen opiskelijoille.
Mitä ihmettä näin myönteisellä yhteisöllä olisi lakeja tai kansalaisoikeuksia vastaan. Niiden toteutumisen puolestahan se menestyksellisesti toimii. - Televisiossa päästetään ääneen Nylander, joka ei edes vaivaudu syventymään asioihin, ja vastustaa kaikkea.
Tietäviä ei päästetä julkisuuteen ja kiusallisista asioista vaietaan.
Oheinenkaan tosiasiakirjoitus Suomen kehnosta vientimenestyksestä etenkin Ruotsiin ei kelpaa salailijoille :
Aloitetaan keskustelusta, jonka tuleva professori Väinö Salminen kävi Ruotsissa vuonna 1905 (käännös Salmisen) :
"Lukeutuuko kandidaatti Yyrije Koskiinin (= Yrjö-Koskisen) puolueeseen fennomaaneihin? "En kuulu Vanhasuomalaisiin", vastasin, kirkkoherra puolestaan:
"Nämä kuuluvat vihaavan yli kaiken ruotsalaisia. Eivät antaisi Suomen ruotsalaisten puhua äidinkieltään. Eikö pidä paikkansa, että nuo natsionalistit sortavat ruotsalaisia?"
Tein vastakysymyksen: "Mistä kirkkoherra on niin nurinkurisia tietoja saanut?"
Ja kirkkoherra: "Parempia ihmisiä nuo olivat, eräs tohtori ja paroni. Valittivat että fennomaanit Suomen ruotsalaisia häikäilemättä sortivat."
Pääsimme asian ytimeen. Tiedämme suomenkielisten oikeuksien rajoittuneisuuden vuonna 1905. Olimme olleet ruotsalaisille yksinkertaisia Sven Tuuvia jo ennestään. Mutta kun taistelu suomenkielisten oikeuksista oli alkoi, aloittivat svekokiihkoilijat häikäilemättömän viivytystaiston ja Ruotsissa panettelun, joka kohdistui Suomea ja suomenkielisiä vastaan.
Viivytystaistelu jatkuu edelleen, nyt ruotsin pakollisuuden poistoa ja kieliopintojen valinnaisuutta vastaan.
Kaikki Ruotsissa työskennelleet muistamme Finnjävel ja en finne igen -huutelut.
Ne kuvastavat Suomen ja vientituotteittemme huonoa imagoa Ruotsissa. Tämän seurauksena saamamme vientihinnatkin ovat huonompia kuin kilpailijoittemme.
Tämä on paljolta seurausta suomenruotsalaisten vuosisataisesta perusteettomasta Suomen ja suomenkielisten parjaamisesta Ruotsissa.
Suomenruotsalaiset ovat kyllä aina innolla valmiissa pöydässä, tuomassa ruotsalaistuotteita Suomeen. Into viedä suomalaistuotteita Ruotsiin sensijaan puuttuu useimmilta heistä.
Vientituotteemme jäävät jatkossakin Kainuun korpiin ja Korppoon rannoille, jolleivat nuortemme kieliopinnot nopeasti monipuolistu. Vähintään kaksi vierasta kieltä tulee opiskella valikoimasta, jossa on ainakin englanti, saksa, venäjä, ruotsi ja ranska. Pakkoruotsin ON LOPUTTAVA. Sen epäonnistuminen on kiistaton.
Kokemusperäisesti olisi syytä valita ainakin yksi vaikeampi kieli (kuten saksa, venäjä). Vaikeamman kielen itseoppiminen alusta lähtien jo työelämässä ollen epäonnistuu lähes kaikilta työtehtävien rasittavuuden vuoksi.
Helpon kielen, kuten englanti ja ruotsi pystyy monikin puolestaan helposti oppimaan luonnonmenetelmällä vaikeamman kielen jo opittuaan.
Helppoja kieliä tulee kuitenkin olla tarjolla jo ajatellen kielipäättömiä opiskelijoita.