demeter1

Vapaa kuvaus

Aloituksia

0

Kommenttia

7547

  1. Puhtaasti kaupallinen termi, Ano 18.04, tämä markkinarako, markkinataloudessa..))
  2. Tuosta en ole kuullutkaan, mira, "naisten sorsasta". Sille on varmasti olemassa "markkinarako"..))
  3. Ei hassumpi idea, Ano 16.56. Pari autollista tuttua minulla on, mutta ovat vanhentuneet ja raihnaistuneet siinä kuin minäkin.
    Tuntuu myös, että vanhat naiset liikkuvat letkeämmin kuin vanhat miehet ja kyllä sitä tasatahtiin tulisi liikkua, eikä olla vetäjänä tai vedettävänä...))
  4. Kiitos Mira. Totta puhut, onnen kauppaa on matkanteko julkisilla ja riittävä määrä akrobatiaa tarvitaan, että yleensä pysyy pystyssä bussissa/junassa liikkuessaan.

    Julkinen liikenne on myös supistunut lähes olemattomaksi maaseudulla. Ennen kotipaikkakunnalleni pääsi yhdellä istumisella, nyt täytyy varautua odotteluun, vaihtoihin ja lopulta taksiin.

    Onneksi poika lupasi tulla hakemaan, tulomatka olisi ollut - jos mahdollista - vieläkin hankalampi: aikainen bussi, pieni junamatka ennen isompaa junamatkaa ja täällä tietysti paikallisjuna ja bussi tai kävely kotiin...

    Vähän on ollut ajokorttia ja autoa ikävä...
  5. Ikävä kuulla, liekko. Pikään olet saanut kärsiä, kun ei ole todesta otettu. Kai antibiootit auttavat kuitenkin vielä ja parempaa on tiedossa ?
    Hamittaa vaan tuollainen yliolkainen kohtelu.
    Jaksamista!
    demeter1
  6. Heh, minä olenkin pahasti jälkijunassa kun vasta "aamusta" osallistuin eilisiin viesteihin, näihin perhejuttuihin, klo 10.47..))
    Taitaa jäädä minulta tuo mainittu viesti ainoaksi tälle päivälle, mutta hyvä, että juttua riittää...
  7. Sitä, Ano 13.05, että yhteisten lasten äiti ei omista mitään. Ei asuntoa, eikä hänellä ole välttämättä työtäkään kun ollut kotona lasten- ja perheen "palvelijana".
    Erotilanteessa on täysin oikeudeton jos omaisuus on miehen nimissä.
  8. Jaa-a tepa, kyllä se sukupuu taitaa aika ilmeikäs olla tänä päivänä. Kun on sinun, minun ja meidän lapset tai sitten lasten tilalla on lemmikkien kirjava joukko, joista pitää tietysti käyttää puhuttelumuotoa: Hän, He...))
    Vaikka en feministiksi tunnustaudu - sympatiani saavat nämä naiset, jotka avoerossa saattavat jäädä täysin tyhjän päälle, vaikka ovat perinteiseen tapaan hoitaneet kodin, lapset ja miehen. Heitäkin vielä löytyy...
    demeter1
  9. Huolenpistosta..)) Ei sentään...
  10. Ja Saarnaaja, Ano 14.09.
    Varmaan pitäisi kerrata molemmat...Kaikennielevän viihteen vastapainoksi.
  11. Raamattu on "kirjojen kirja" (Voitto Viro) etenkin alkuperäiskäännöksenä.. Uutta en ole lukenut, paitsi Pentti Saarikosken käännöksen Matteuksen evankeliumista.
    Siitä jäi mieleeni, että Saarikoski käänsi "pahan" muotoon "raha". Ennakoiko nykyaikaa ?

    Remarquen kirja - siis tämä Länsirintama- teki vaikutuksen minuunkin ja Margret Cravenin Kuulin pöllön kutsuvan sai minut arvostamaan intiaaniviisautta ja suremaan sen olematonta suosiota. Onneksi Katja Kettu kiinnostui ja kirjoitti kirjan Rose on poissa.
  12. Olen luultavasti lukenut kaikki Torey Haydenin kirjat. Hänhän kävi vuosia sitten Suomessakin.
    Tiikerin lapsi oli ehkä vaikuttavin kasvukertomus, minkä tiedän.
    Käydessään täällä Torey Hayden kertoi päähenkilön, Sheilan, myöhemmistä vaiheista ja ainakin silloin Sheila voi "hyvin" - siis pärjäsi normaalissa elämässä.
    Kirjan takakannessa sanotaan: "kirja näyttää, mitä yksikin ihminen, joka todella välittää, voi saada aikaan".
    Vähän kuin Äiti Teresan kehotus; "ellet voi pelastaa kaikkia (lapsia), pelasta yksi"...
  13. No jopas, iso moka. Intiaanipäällikkö Settlen puhe on vuodelta 1854. Washingtonin suurelle päällikölle, joka tahtoi "ostaa" intiaanien maat ja siirtää heidät reservaattiin.
    Puhetta on pidetty kauneimpana luonnolle omistettuna (muisto)kirjoituksena mitä on.
    Itse en voi sitä kyynelehtimättä lukea...
  14. Taidan jättää vastaamatta tuohon ensimmäiseen kysymykseen, Ano 18.11.
    Omasta avoimuudesta voi tulla pahastikin takkiin, kuten kohdallani on käynyt.

    Muuttoaikeet kävivät kyllä mielessä viime talvena mutta kun punnitsin tarjolla olevia vaihtoehtoja niin tämä asuminen tuntuu sittenkin parhaalta vaihtoehdolta.
    Siis, jos tämänhetkinen terveys pysyy voimassa...
  15. Niin Neeasa. Totta, että helpommalla pääsisi, jos "ulkoistaisi" näitä joukkotapaamisia.
    Yritin sitä talvella, merkkipäivän aikaan, mutta nuoret halusivat mieluiten olla pojan luona: tutut puitteet, oma rauha ja hyvä ruoka.
    Itse olen aina ollut samoilla linjoilla. Jonkin harrastus- tai vapaaehtoistyöporukan kanssa on käyty "ulkona syömässä", mutta se ei selvästikään ole minun juttuni - intiimiys kärsii enkä ole mikään ravintola- tai ruokabongari muutenkaan.
    Toiset nauttivat siitäkin eikä kai siinä mitään moitittavaa ole. Kuka mistäkin tykkää.

    Oksaalihappo taitaa olla se raparperin syrjinnä syy, mutta samaa muistelen: maitoa mukaan niin kelpo herkku sekin.
    demeter1
  16. Kiitos taas matkakertomuksestasi, Ramoona. Odottelinkin sitä jo. Matkakuvaukset ovat aina niin eheitä kokonaisuuksia, että niiden avulla pysyy hyvin matkassa mukana..))
    demeter1
  17. Ihan tuosta tutkimuksesta olisin kysellyt tarkempaa tietoa, Ano 23.28. Mikä taho tutkimuksen teki ?
    Miten isoa joukkoa lapsia oli haastateltu, minkä ikäisiä ja missä päin Suomea asuivat? Miten fyysinen ja henkinen väkivalta oli määritelty ja erotettu toisistaan ?

    Ihan itseäni tyynnyttääkseni kyselen, koska jos noiden tietojen perusteella vetää johtopäätöksen meidän lasten kokonaistilanteesta, niin onhan se aika lohduton.
  18. Hyvät sinullekin Makriina ! "Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta"- Muskettisotureiksi meidän pitää ruveta, että saadaan se mikä meillekin kuuluu !
  19. Sanos muuta tepa ! Ei ole Makriinan voittanutta. Hän repii huumoria vaikka mistä..))
    Minäkin, arkkuun jo asettunut, virkosin heti Makriinan taikavoimista !
  20. Minäkin toivoisin, ettei tepa lähtisi. Kun täällä ei saisi ketään kehuakaan niin olen tepan kohdalla yrittänyt pidättäytyä siitä. Heti hänen mukaan tulonsa kuitenkin ilahdutti: hyvä kirjoittaja, aktiivinen ja osallistuva. Ja aina ystävällinen kaikille.
    Sekavuus rassaa minuakin kun itse haen mieluiten jatkuvuutta, tutuksi tullutta seuraa...
    Saattaa olla, että jos näitä kantavia voimia katoaa enemmänkin, ei itsekään jaksa enää pysyä "kehityksessä" mukana.
    21. 27 / 378
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt