Vapaa kuvaus

Aloituksia

0

Kommenttia

6837

  1. Tuota minäkin olen aina ihmetellyt : vuodesta toiseen sama kuvio ! Maalittajilla on kai aina tarve valita joku kiinnostava kohde, asettaa hänet silmätikuksi ja tulkita kaikkea hänen sanomaansa mahdollisimman epäedullisesti. Ja kuvio ruokkii itseään: " joka kerran keksitään..."

    Ne jotka näkevät asian toisin, eivät jaksa puuttua kun tietävät mitä siitä seuraa: lisää vastakkainasettelua, eripuraa, ja tietysti se, että joutuu myös itse silmatikuksi tai ainakin asetetuksi jonkun leiriin: ellet ole vastaan, olet puolesta.

    Minusta kuitenkin vaikuttaa siltä, että puolustajiakin on jo ilmaantunut, sen verran räikeätä tuo maalitus on välillä ollut. Vai väsyvätkö maalittajat jo itsekin omaan toimintaansa ?
  2. Tulikin jo lisävalistusta Jehovantodistajista, Ano 9.19. En voi väittää vastaan, jos sinulle on muodostunut heistä tuollainen käsitys - etkä varmasti ole ainoa, joka tietää heistä nuo asiat.

    Olen itse lukenut Aila Ruohon kirjan "Vartiotornin varjossa"ja kyllä siinä samoja asioita oli listattuna, mutta siinä mainitaan myös asioita, joita usko voi ihmiselle antaa, miltä se voi varjella ja miten se voi ihmistä rakentaa. Rajojen asettaminen ei aina ole pahasta.

    Kun en itse tunne tarvetta tietää "totuutta", minulle riittää se miten näen ihmisten käyttäytyvän, mitä heistä heijastuu ulospäin. Enkä muutenkaan tahdo asettaa kenenkään vakaumusta kyseenalaiseksi, jos se riittää heille ja palvelee heitä.

    Kun nämä nuoret, joiden mukana liikuin, kysyivät minulta vaikutelmia tuosta muistamistilaisuudesta, vastasin kyllä rehellisesti, että jäin ulkopuoliseksi, mutta ymmärrän, että he, jotka olivat asiassa sisällä, kokivat toisin, eikä se minua haitannut.

    Jatkossa luultavasti tyydyn satunnaisiin tapaamisiin, joissa meille kuitenkin on aina syntynyt hyvää keskustelua ja kuten sanottu, hengen/hengellisyyden ulottuvuus on sellainen, jossa kohtaamista voi tapahtua syvemmälläkin tasolla, siis silloin kun kenenkään uskonvarmuus ei tule esteeksi ja ainakaan meidän tapaamisissa ei niin ole käynyt.

    Pikkuisen olen aina vierastanut tuota sanaa "aivopesu". Kyllähän se kertoo melkoisesta uskonvarmuudesta, "aivopesusta", myös sen kohdalla, joka tuota sanaa toisesta käyttää..))
    Jehovien kohdalla tuo ei kai oikein osu muutenkaan. Heillä on tietääkseni aikuiskaste, eli pieniä lapsia ei kasteta toisin kuin meidän omassa valtionuskonnossa.