demeter1

Vapaa kuvaus

Aloituksia

0

Kommenttia

6837

  1. Hyvä aloitus ja terveellinen muistutus monipuolisen ravinnon tärkeydestä.

    Uskoisin, että meiltä ei niinkään puutu tietoa, vaan pikemminkin motivaatiota ja voimia toteuttaa se, minkä tiedämme olevan meille hyväksi.

    Laitosvanhusten aliravitsemuksesta on puhuttu vuosia, eikä varmasti turhaan. Naapurini, 85, joka syksyllä hakeutui "ympärivuorokautisen hoivan" piiriin, kertoi tarjotuista aterioista, ei niillä pärjännyt, täydennystä piti itse hankkia - jos pystyi.

    Meille seurakunnan vapaaehtoisille tuotiin lounas vanhusten hoitolaitoksen keittiöstä ja vaikka en mielestäni ole nirso ruuan suhteen, sitä mössöä ei olisi syönyt se vanha erkkikään.
    On helppo uskoa, että yksin asuvat ikääntyneet helposti laistavat tuosta ruuan laittamisesta jos/kun on totuttu laittamaan ruokaa isommalle porukalle. Oma mukavuudenhalukin on ehkä lisääntynyt ja voimat vähentyneet. Ihan pientä määrää ei viitsi laittaa ja kun ylijäämän pakastaa, niitä pieniä nyttyröitä kertyy pakastimeenin niin paljon, että ne pakkaavat hukkua sinne. Ainakin kirjanpidossa on oltava tarkkana.

    Yksinasuvat miehet ovat eniten vaaravyöhykkeessä. Heiltä voi tietysti puuttua tietoakin, kiinnostusta nyt ainakin. Pari tuttua heittää lihapiirakan uuniin ja juo maitoa sen kanssa. Joku kunnostautuu keittämällä marjakiisselin, toistakymmentä vuotta vanhoista marjoista "eihän ne miksikään mene pakastimessa". Einesruuat ovat heille peruskauraa, mutta harva täydentää niitä tuoresalaatilla tai hedelmillä.
    Tietysti on niitäkin, jotka pitävät mielensä avoimena, opettelevat ruuan laittoa vielä vanhoilla päivillään, minäkin tiedän kaksi..))

    "Ennenvanhaan", kun meitä oli vielä kaksi, kutsuimme usein tuttuja lounaalle, mikä oli mielestämme mukavampi tapa kuin pelkkä kahvikutsu eikä juuri ole sen työläämpi.
    Korona sitten tuhosi tuonkin tavan ja tietysti myös tämä yksin eläminen.

    Nuoret perheet saatan vielä kutsua sunnuntailounaalle, mutta kun "vuosi vanhan vanhentaa" omat voimavarat eivät aina riitä isoon kattaukseen, yhdeksän henkeä kuitenkin, etenkin jos sattuu olemaan muutakin työn alla.

    Silti koen, että ateriayhteys hoitaa ihmisen mieltä yhtä varmasti kuin avantouinti (!) mitä olen ollut parina päivänä todistamassa kun naapurin rouvat aloittivat tuon harrastuksen.)) Sitä räjähtävää iloa, mita uimarit tuovat avannosta, ei voi olla näkemättä, se suorastaan tarttuu...

    Onhan siinä ikäihmiselle riskinsäkin. Eilenkin avantoon menevät raput olivat jäässä eikä askel meinannut pitää niillä. Oudosti sieltä piti vääntäytyä ylös ja rouvat uhkasivatkin ottaa seuraavalla kerralla kirveen mukaan (!), että saavat raput turvalliseksi astua.

    Meni nyt vähän kauaksi tuosta ruoka-aiheesta, mutta jospa tuo sanaryöppy sopisi vaikka yleisotsakkeen "hyvinvointi" alle ?
    Totuin SkillaNin ketjujen aikaan bloginomaiseen kirjoitteluun ja tykkäsin siitä. Jospa joku muukin tykkäisi ?
    Antoisaa iltapuhdetta kaikille,
    demeter1
  2. Onnekseni en ole ollut kovin kivulias, kun koko elämänkaartani katselen.

    Vähän ennen lonkkaleikkausta, valittaessani kipua jalalle varatessa, sairaanhoitaja suositeli minulle buranakuuria, kolme nappia päivässä, 400 mg,

    Siitä sain verenpurkauman (minulla on verenohennuslääke). Toinen puoli naamasta turposi ja oli oudon oloinen. Pelästyin tietysti, että nyt sitten tuli se aivoverenvuoto mihin sisko menehtyi, "terveenä", 81 v.
    Nuori lääkäri teki neurologiset kokeet ja nosti kätensä pystyyn: joskus vain on niin, ettei lääkärikään tiedä, mistä on kyse.
    Luulosairaaksi ei sentään katsonut ja vähän ajan kuluttua turvotus lisääntyi, silmäkin meni umpeen. Kesti muutaman päivän kun turvotus laski ja silmä avautui..)) Itse sitten päättelin, että verenpurkaumasta oli kyse.
    Lonkkaleikkauksen jälkeen oiin kyllä särkyinen kuukauden verran: panacod ja tramal, että minä inhosin sitä aivosumua, minkä ne aiheuttivat. Luultavasti kuitenkin auttoivat särkyyn ja kahdesta pahastahan sitä joutuu usein valitsemaan.

    Kerran jouduin ottamaan Tramalin (kyllä sekin on täällä tilitetty..)) outoon niskasärkyyn, mutta sen jälkeen ei ole tarvinnut tabletteihin kajota.

    Vuosien varrella kävi aina niin, että Aspiriinit, nyt Panadolit, vanhenevat kaappiin.
    Toivon, että voin jatkaa samaan maalliin, mutta se nyt taitaa olla "korkeemmass käres".

    Apteekkiväki on todella asiantuntevaa. Moni ikäihminen tukeutuukin heihin, kun tuntuu, että heillä on aikaa paneutua asiakkaaseen, vastata kysymyksiinkin.
    demeter1
  3. Ympäristönvaihdos on yksi syy, liekko, mikä on aina aiheuttanut jonkinlaista oirehtimista minulle: maalta kaupunkiin...
    Luontoympäristö ja etenkin metsä on sellainen, että se hoitaa meitä monella tavalla, sekä fyysisesti että psyykisesti. Siitä on mielestäni laajaa tutkimustietoakin.

    Itseltäni ovat nyt jääneet - sään vuoksi - nuo pitkät metsälenkit väliin ja joskus ei muuta tarvita, sekin riittää pistämään pakan sekaisin. Kun siihen sitten vielä ynnää muita lannistavia "uutisia", vaikka läheisiltä, niin tuo huolen kierre voi pysyä päällä pitkäänkin.

    Siitäkin syystä pidän arvossa kirjoittelua täällä ja sen tarjoamaa vertaistukea, vaikka olen tietysti pahoillani niistä viesteistä, jotka sitä tahtovat häiritä tai turhentaa.
    Vaan eipä sille mitään voi, demokratiassa kun eletään..))
    demeter1
  4. Hieno artikkeli, Ano 12.44, kiitos ! Meillähän on nyt myös uusi, väsymystä aiheuttava tauti: Long Covid, pitkäkestoinen korona, sitä voivat potea nuoremmatkin...
  5. Olen löytänyt - kierrätyspisteen poistotekstiileille - Sorttiasemat täällä pääkaupunkiseudulla ottavat vastaan puhdasta tekstiilijätettä - siis niitä, jotka eivät kierrätykseen kelpaa - siis sitä "lumppua".
    Joissakin isoissa marketeissa on myös rullakko niitä varten.
    Muusta Suomesta en tiedä, mutta kannattaa varmasti kysellä, koska "trendi" on nouseva ja tekstiilijäte on isompi ongelma kuin yleisesti tiedetään.
  6. Hyviä vastauksia sait, liekko. Minäkin yritän ottaa niistä opikseni, koska ilmiö on tuttu minullekin.
    Olen yrittänyt kohdella itseäni lempeästi, ajatella, että jos joku on tuurijuoppo, minä olen sitten tuurisyöppö..))
    Omalla kohdallani katson syyksi sen, että jokin tuttu, meitä suojaava rutiini on rikkoutunut (ateriarytmi, liikkumisrutiini, ympäristö ?) tai sitten on vain alkanut potea maailmantuskaa, miettiä olemassaoloon liittyviä kysymyksiä, huolestua niistä, vaikka se ei tunnetusti meitä auta, väsyttää kyllä.

    Ja onhan meillä kaikilla tuo korona-aika takanapäin, silläkin on pitkä varjo, koska on annettu ymmärtää, että viruksesta ei lopullisesti päästä ja uusia saattaa tulla.

    Minuakaan tuo tuurisyöppöys ei ole lihottanut, jos olisi, olisin kyllä puuttunut siihen ponnekkaammin. Puhutaan myös lohtusyömisestä, jos siitä on kyse, niin kai sekin on jokin tapa, jolla pyritään tasapainoon, tiedä häntä.

    On kai myös niin, että jo ikääntyminen, siihen tottuminen ja suostuminen, on iso urakka, olemme samanikäiset liekon kanssa.

    Silloin kun noita jaksamattomuuden kausia tulee, minulla siihen liittyy usein pelko: entä jos jään tällaiseksi ? Toistaiseksi en ole jäänyt ja joskus jo tietoisuus siitä, ettei ole yksin tuntojensa kanssa, voimaannuttaa.

    Ai niin. Terveysteko ? Olisiko se tuo juoksumaton löytäminen ? Kun liukkaus ulkona on arkipäivää, aerobinen kunto tulee hoidetuksi juoksumatolla ja sitä voi täydentää vaikka kuntopyörää polkien, tai tanssien..))

    Jaksamista ja hyvää päivää kaikille,
    demeter1
  7. Minusta tuntuu, että Airaksinen itse on osannut päästää irti kaikista sovinnaisuuden kahleista. Ainakin esiintyjänä hän on statuksestaan ja ansiostaan huolimaatta rento ja tärkeilemätön, kuin kuka tahansa elämänilonsa löytänyt, elämässä viihtyvä ihminen.

    Vähän samaa "hulluutta" löytyy myös Aila Meriluodolta, jonka viimeistä päiväkirjakirjaa parhaimmillaan luen. Hänellähän oli elämänkumppaniensa vuoksi kosketuspintaa myös toisenlaiseen, "vaarallisempaan" hulluuteen ja runoilijan mielenlaadulla hän suhtautui myös siihen avoimesti, tutkien, ja löytäen siitäkin "järkeä"...))
  8. Kyllä nyt olen kade: kaikilla muilla on niin hyvät kortit, että pitäisköhän minunkin heittää se mestarikortti pöytään..))
    Mutta ihan palstatuntemuksen perusteella, kyllähän nuo ominaisuudet voi hyvin tunnistaa oman lukunsa löytäneistä kirjoittajista. Hyvä te - vaI me ? ..))
  9. Kiva viesti sinulta, Ano 20.28/eilen. Ettei ihminen opi tai "rikastu" vain lukemalla.

    Minulla on maalla ystävä, joka ei vahingossakaan kirjaan kajoa, pilkkaa minuakin ja kysyy olenko tullut viisaammaksi lukemisestani. Pakko vastata etten tiedä, kun ei ole muusta kokemusta..))
    Jos häneen itseäni vertaan niin luultavasti hänen kansalaiskuntonsa on vähintäinkin samaa luokkaa kuin omani. Hän on tehnyt pitkän työuran, hoitanut itsensä ja perheensä, ollut 80:een saakka täysin terve, aina auttamassa ja "neuvomassa" muitakin, hänen sosiaalainen verkostonsa on laaja...
    En voisi kuvitellakaan, että hän jäisi neuvottomaksi jossakin tilanteessa. Itse olen jäänyt, monestikin ja siksi kirjat ovat olleen minulle tärkeitä matkakumppaneita.
  10. Muistelin, että joskus 40 vuotta (!) sitten kun aihetta käsiteltiin näissä rajatiedon piireissä, puhuttiin mestariluvuista. Niitä mainittiin kaksi: 11 ja 22. Minulla on tuo 22.
    Luvassa oli suunnaton menestys ! Ja minua kun ei menestys ole kiinnostanut pätkääkään..)) Alisuorittaja olen ollut ja (riittävän) tyytyväinen siihen osaan.

    22:sta oli niin ylimaallinen kuvaus, että pitäydyn mieluummin neloseen, mikä ei kyllä oikein natsannut. En ole organisaattori enkä muutenkaan tunnista kuvauksesta itseäni. Tai no. Tasainen, konkreettinen, rationaalinen. "Jalat maassa, pää pilvissä" voisi kyllä sopia...
  11. Minäkin muistan tuon ohjelman, Ano 12.43..)) Ei nyt tietysti kateeksi käy heidän osansa, mutta väkisinkin tulee ajatelleeksi prioriteettejä. Kaikkeen rahat eivät riitä ja jos asetetaan rinnakkain vaikka vanhushoiva ja vammaisten "perusoikeudet" niin pohdittavaa riittää...
  12. Oikaisu: Anu Partanen, ei Ano (!) Kantola. uutakin oikaistavaa varmasti löytyy..))
  13. Täällä on jo todettukin, että se "hyvä uutinen" voi pitkän päälle osoittautuakin huonoksi uutiseksi ja päinvastoin..))
    Translaista oli puhetta. Siitä väittelivät Jälkiviisaissa Timo Soini ja Anu Kantola. Timo Soini viittasi biologiaan ja tietysti omaan arvopohjaansa, Ano Kantola vetosi - kuinka ollakaan - ihmisoikeuksiin..))
    Jotenkin väsyttää tuo vetoaminen "ihmisoikeuksiin". Sen varjolla ahne nykyihminen voi vaatia itselleen melkein mitä tahansa: yhteiskunnalta - muilta - ilman sen isompaa omaa panostusta yhteiseen hyvään. Ei koeta myöskään sopivana arvioida mitä noiden "ihmisoikeuksien" toteuttaminen maksaa ja kuka ne maksaa.
    Ja pitäisikö niiden kohdalla asettaa prioriteetit ?

    Toinen kirjoittaja totesikin, että sukupuolenvaihdos on pitkä ja kallis prosessi, Näin minunkin käsittääkseni. Tiedetään myös, että kaikki sukupuolensa korjaanneet eivät sittenkään ole tyytyväisiä lopputulokseen ja siitä syystä lakiin kirjattiin tuo aikaraja: että sukupuolta saa vaihtaa vain kerran vuodessa..)) Eikö tuossa ala jo hälytyskellot soida ?

    Eero Paloheimo yritti jokin aika sitten lanseerata käyttöön sellaista termiä kuin "ihmisvelvollisuus", että se tulisi aina mainituksi ihmisoikeuksien rinnalla. Ei tainnut mennä läpi ! Vaikka arkijärjellä ajatellen sen myötä voisi koko yhteiskunnassa ja sen arvopohjassa tapahtua isoja muutoksia .
    Vähän tuntuu, että nuo "hyvät uutiset" arvioidaan aika lyhytnäköisesti. Monien asioiden arvo ja merkitys paljastuu vasta myöhemmin, mutta meidän yksilökeskeinen kulttuuri "kaikki mulle heti" päiväkäskyineen "carpe diem - tartu hetkeen" - ei halua sitä nähdä.
  14. Kiva, että kissa sopeutuu noin hyvin, liekko. Meidän "lainakissa", pojan tyttöystävän oma, tykkäsi kaupunkiin muutosta niin pahaa, että surku tuli: katseli päivät pitkät apaattisena ikkunasta ulos, seurasi taivaalla lentäviä lentokoneita, kaipasi kai lintuja.
    Kun meille (maalle) pääsi ei olisi lähtenyt pois millään, piiloutui parisängyn äärimmäiseen nurkkaan ja kehräsi siellä - pyysi kai armoa ?..))
  15. Huomasin kyllä toiveesi, Ano13.20, tuosta "tavallisuudesta", mutta en oikein osaa tulkita mitä se tarkoittaa. Kun mielestäni me ollaan ikääntyneinä, eläkeläisinä jo samalla viivalla: herrat ja narrit.
    Itse olen tavis, mutta löydän kyllä samaistumiskohtia vaikka Merete Mazzarellan kirjoista, vaikka hänet nyt luetaan "eliittiin" ylempään yhteiskuntaluokkaan.
  16. Jos tuohon väittelyyn Marin/Orpo viitataan niin Marin ehkä tahtoi taas "ravistella pääministeri-instituutiota", esittää estottomasti omia mielipiteitään ja uskoa puhuvansa "kansan suulla, sen eduksi. Perussuomalaiset ovat myös kansaa, eikä heidän sulkemisensa pois hallintokokonaisuudesta ollut kovin viisasta, eikä tasapuolista ainakaan. Onko valta jo turmellut hänet ? Toivottavasti vain hetkellisesti, koska minusta hän on ollut hyvä pääministeri.

    Marin saattoi myös keskustelussa hiukan innostua omasta verbaalisuudestaan, hänhän on loistava viestijä, eikä ollut konstikaan saada hitaampaa ja leipääntyneempää Petteri Orpoa altavastaajaksi.
  17. Heh, Ano 12.18...)) Luultavasti meillä oli eri lähtökohdat kirjoittamiselle, Anoilla ja rekatuilla, ja siksi kai me "aamupuurosta ja säästä" kirjoittavat pyysimme vain kirjoitusrauhaa. Vähän kohtuuttomalta tuntuu, että sitä ei sitten meille suotu, kun sentään oli kyse pitkään jatkuneesta perinteestä, jolla oli omat kannattajansa. Tarkoitan siis SkillaNin ketjuja.

    Sitä on kai nyt sitten myöhäistä surra, ja kuten sanottu, hyvinhän täällä ketjut kulkevat, ainakin toistaiseksi..))
  18. Tuttu ilmiö minullekin, Ano 11.32. Kyllä luen itsenikin niihin, "joilla on tahto, ei voima", intoa on enemmän kuin voimaa toteuttaa hankkeitaan...
    Ja ehkä niin on hyväkin, oppii ainakin olemaan itsensä kokoinen..))
  19. Kiitos Ano 11.32. Enpä nyt tiedä tuosta asioiden tuntemisesta, siinä on aina parantamista, mutta lasken myös toisten kirjoittajien varaan: voivat oikaista ja tarkentaa, lisätä omat viestinsä, sehän sitä keskustelua on, yhdessä ollaan enemmän..))
    Minullahan on tuo moderni huijarisyndrooma, olen aina epäilemässä itseäni ja siksi on kiva saada palautetta, tulla kuulluksi. Sitä kai me kaikki lopulta tahdomme, vai minäkö vain ? ..))
  20. Vähän huolimattomasti heitetty kommentti, Ano 10.32. Ei ollut tarkoitus mitenkään vähätellä hänen asennettaan, joka tuossa Anon 9.21 tulikin hyvin kuvatuksi.
    21. 35 / 342
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt