demeter1

Vapaa kuvaus

Aloituksia

0

Kommenttia

6837

  1. Ai kiitos, Ano 14.29. Se ei siis ole mikään ammattinimike . Olisihan se pitänyt tietää, tyhmä minä..))
  2. Kiitos valistuksesta, Ano 14.24. Eli vain taivas kattona, kun siihen maailmaan menee..))
    Mutta eikös siellä sentään päde mediapersoona Lenita Airiston vakuutus: "kauneus on lisäarvo" ?
  3. Heh, mainio kuvaus näistä meidän uusista ammattilaisista, Ano 13.24, vaikka se sarkasmiksi oli kai tarkoitettukin..))
    Mutta onhan se tasapuolista ja demokraattista, että kenestä tahansa voi tulla "mediapersoona"..)) Vaan eikös se työstä käy, jos tahtoo säilyttää asemansa, kun sitä menestystä ilmeisesti mitataan "seuraajilla"..))
    Ja jos oikein kovasti ahkeroi niin voi päästä "influensseriksi", vaikuttajaksi (?)..)) Vai olenko väärässä ?
    Mutta mitä tuo mediapersoona virallisesti tarkoittaa vai onko se yleisnimike, jonka alle voi sijoittaa erilaisia ammattilaisia, kiinnostaisi tietää..))
  4. Oletko sitä mieltä, Ano 17.36, että vain "rasistit" ovat ihmisvihaaajia ? Kyllä olen aistivinani ihmisvihaa myös "suvakkien" riveissä..))
    Aika tasapuolisesti sitä on täällä mielestäni osoitettu, puolin ja toisin.
  5. Heh, Kristiina, kerro vain uhallakin ..)) Jos on yksi jota ei kiinnosta, muita voi kiinnostaa - minua ainakin..))
    Meilläkin vanhemmat lapset, -32 ja -34 syntyneet joutuivat tarttumaan töihin pienestä pitäen ja saivat palkakseen sellaisen itseluottamuksen, jota itse jouduin hakemaan kymmeniä vuosia. Siis luottamusta siihen, että oppii ja osaa, on riittävän hyvä kaikessa kun vain rohkenee...
  6. Iltapäivää ! Päivät eivät ole veljeksiä, sanotaan. Sen elin todeksi eilen kun päätin tutustua meidän uuteen kauppakeskukseen. Vähän nihkeältä tuntui jo aamusta, mutta kun ilma oli kaunis, päätin lähteä tarpomaan sinne. Reitin alussa on ylämäkeä ja kun lähdin nousemaan sitä, huomasin, ettei minusta ole !..)) Hengästyin jo puolessa välissä mäkeä ja niinpä päätin olla haastamatta itseäni enempää ja turvautua bussiin.

    En ole mikään markettien ystävä, mutta kun tätä kauppakeskusta oli odotettu viisi vuotta niin pitihän sitä sentaän käydä katsomassa. Onneksi siitä ei tullut sitä "Suomen suurinta"
    vaan tolkullisen kokoinen. Myös terveysasema supistettuine palveluineen tuli sinne, samoin kirjasto ja erilaisia kokoontumistiloja.
    Niinkuin aina, (ruoka)tavaraa tuli vain hamstattua liikaa ja vaikka minulla oli mukana tukeva pyöräkärry, huomasin, ettei sen perässä vetäminen mitenkään kevyttä ollut. Varmasti valikoimaa riittää niissäkin, ehkä omani on vain huono valinta.

    En jäänyt maleksimaan kauppakeskuskukseen vaan lähdin odottelemaan bussia, jonka oli määrä tulla 40 minuuttia myöhemmin..)) Bussipysäkillä oli toinenkin odottaja ja hän teki minulle tilaa penkille. Aloimme jutella niitä näitä ja lopulta olimme kertoneet itsestämme sen oleellisen: asumisen, perhetilanteen, terveystiedot..)) Kun erosimme, kiitimme seurasta ja toivotimme hyvää jatkoa. Hyvä mieli kohtaamisesta jäi, enkä usko, että kumpikaan olisi jäänyt harmittelemaan sitä, kun tuli vieraalle avauduttua, kerrottua omia intiimejäkin asioita..))
    Tämä vähän kuin rohkaisuksi Anolle, 17.07/19.10, joka vähän harmitteli sitä, kun tuli kertoneeksi meille "tuntemattomille" omia asioitaan. Jaan kyllä SkillaNin asenteen: omat tarinat ovat mieluista luettavaa. Minulle ne edustavat vertaisuutta, että ollaan mieluummin ystäviä, ei kilpailijoita eikä vihollisia, ollaan "samassa veneessä".
    Ja tuo omien muistojen jakaminen on minusta parasta "ajanvietettä" näillä vuosin. Sitä minusta täällä eilen tehtiin kun omia vanhempia/sukulaisia muisteltiin.

    Tuo SkillaNin kertomus omasta läheisestään kosketti minuakin. Melkein kaikki kahdeksankymppiset tutut painiskelevat samojen asioiden kanssa: ollaan ehkä leskeydetty eikä asuminen entisessä kodissa enää onnistu. Muutto uuteen kuvioon kysyy voimia ja joustavuutta. Tuskin se onnistuisi minultakaan..)) Jos edessä olisi vielä paikkakunnan vaihto ja tutun "aseman" menettäminen yhteisössä niin vaikeudet ovat varmasti todella isot.
    Kun sanotaan, että nuoremiltakin menee viisitoista (!) vuotta juurtua uuteen asuinympäristöön.
    Tietysti on niitä, joilta se käy helpommin. Oma kälyni juurtui helposti uudelle paikkakunnalle, jossa hän sai heti ystäviä ja lapsenlapset antoivat omalle elämälle sisältöä ja tarkoitusta. Hänellä tosin on vielä entinen kotitalo ja yhteisö siellä tallella, mutta raskas tilanne sekin on - asua kahdella paikkakunnalla. Parin viikon välein pitää matkustaa (julkisilla kulkuneuvoilla) yli parinsadan kilometrin matka ja perillä on tyhjä koti. Veli kuoli viisi vuotta sitten, mutta suru on edelleen läsnä hänen arjessaan.

    On sanottu, että vuosi vanhan vanhentaa, eli nuo loppuelämän asumisjärjestelyt tulevat harkintaan minullakin kun tämän ison vanhan talon ja lapsuudenkodin hallinnointi käyvät ylivoimaisiksi...
    No niin. Tulipa taas "avauduttua"..)) Vetoan siihen, että lukupakkoa ole ..))
    Hyvää viikonloppua kaikille,
    demeter1
  7. Kiitos palautteesta, Ano 19.20. Kerroit koskettavasti äidistäsi ja lapsuudestasi ja olen pahoillani, jos ilmaisin itseäni niin huonosti, ettei tarkoitukseni tullut selväksi.

    En taida osata tarkoitustani paremmin selvittää ja uskon kyllä, että monet nuoret ovat tuossa ahdingossa, mistä kerroit. Eivät kuitenkaan kaikki, ja heihin kritiikkini kohdistui.
    Kuten kaikkeen muuhunkin sosiaaliturvalla keinotteluun.

    Tuota "luuseri" sanaa pitäisi tietysti käyttää varovasti. Luulin, että se, mitä sillä itse tarkoitin, tuli tuli selväksi tuosta tekstistäni. Mutta ei sitten.
  8. Ainakin minusta oli mukavaa ja kiinnostavaa lukea tarinaasi, Ano 17.07. - ja monien muiden tarinoita myös...
  9. Tuo edellinen oli siis mun. Nimmari jäi puuttumaan.
  10. Jos näin ajattelet, Ano 14.13. Minä ajattelen toisin, mutta haitanneeko tuo ?
  11. Tarkoitin kollektiivinä, Ano 14.12. Eikös jo uutisointi valista meitä (myös) näistä pudokkaista ja yhä useampi meidän lapsista ja nuorista tarvitsee erilaista yhteiskunnan tukea selvitäkseen niistä haasteista, mitä tämä nyky-yhteiskunta yksilöille asettaa.
  12. Äläpäs vähättele tätä meidän "viisasten kerhoa", Makriina..))

    Minä taas uskon, että meidän ikäpolvi saattaa olla jopa viimeinen, joka pystyy edustamaan sitä "ikiaikaista viisautta", mikä on ollut mahdollista saavuttaa, kun on ollut pakko ottaa "täysi vastuu" omasta elämästä.
  13. Aamupäivää ! Voisinpa noudattaa tuota Makriinan haastetta keveyden saavuttamiseksi !..)) Olen joskus kuvannut itseäni sanomalla, että olen optimisti pessimistisyydestäni huolimatta..))

    Leinon sanoin: "yks´syntyy meistä riemuun ja toinen murheeseen". Vaikka itse kuulun ilman mitään tuohon murheelliseen joukkoon, arvostan silti suuresti niitä, jotka osaavat elää kevyemmin, olla luottavaisia ja elää ilman turhaa (?) painolastia, ilman sitä kuuluisaa maailmantuskaa.
    No. Luonne on kohtalo, sanotaan. Sitä ei mielestäni voi paljon muuttaa, oppia vain sietämään, hyväksymään se ja nähdä Kahlil Gibranin tavoin: "mitä syvemmälle, suru uurtaa olemustanne, sitä enemmän iloa voi teissä olla"...

    Eli itse tunnustan olevani se, joka ei aina oikein pysty tavoittamaan sitä harmoniaa, joka syntyy, kun ollaan samalla aaltopituudella, sovussa itsemme ja "maailman" kanssa, ollaan "valmiita"... Itse koen vielä olevani pahasti kesken, mutta silti mukaan mahtuva..))

    Makriina on usein korostanut hyvän käytöksen merkitystä. Sehän tunnustetaan jo laajemminkin: KKK = kunnioitus, kuuntelu, kohtaaminen. Niitä haetaan nyt keskustelun pohjaksi muuallakin. Makriina puhui myös koulukiusaamisen sijasta kouluväkivallasta. Nyt siitä puhutaan kaikkialla. Eli kyllä Antti Tuuria on uskominen: "viisaus on vanhoissa naisissa"... Kuunnellaan heitä (ja itseämme)..))
    demeter1
  14. Iltapäivää ! Martti Ahtisaarta on nyt muistettu, minäkin katsoin pari ohjelmaa. Totta tuo, mitä korostettiin, että hän profiloitui enempi rauhanvälittäjänä, globaalina vaikuttajana, kuin Suomen presidenttinä ja Rauhan Nobel toi tietysti kunniaa Suomelle. Ison vaikutuksen minuun teki myös Sauli Niinistön puhe: miten hän osaakin valita sanansa, ilmaista " kansan" tuntoja vähäeleisesti ja mieleenpainuvasti. Oikein surettaa, että hän jättää tehtävänsä ensi vuonna.

    Eliaana tuolla muistutti minua(kin) siitä, että vanhana kaikki taudit väistyvät hitaasti, ei ollut minunkaan tautini ohi kuumeen laskettua. Vasta tänään jäykkyys ja säryt hellittivät. Ehdin jo pelätä, että jään tämmöiseksi: keskittymiskyvyttömäksi ja raihnaiseksi.

    Tämä valoisa syksyn päivä tuli taas kuin lahjana: kävelin parin kilometrin päähän kauppaan (kun oli hyviä tarjouksia !) ja vaikka ylämäessä hengästyin, jaksoin askeltaa ne neljä kilsaa, ihailla ruskan värejä ja vähän haravoidakin pihalla. Hyvä minä, kiitos ilmojen haltia ..))

    Mira kirjasi tuolla lapsenlapsensa menetyksiä. Surun tunnelmissa eletään meilläkin. Kai pitäisi ajatella sitä, mitä on saanut, eikä sitä mitä menettää. Eikä menetyksiltä välty kukaan meistä, eletään sellaista aikaa.
    Kun mieli on herkillä, osaa nähdä arkensakin toisin silmin. Tänäänkin olin otettu kun sain huomata, miten uusi kauppias on nähnyt vaivaa pienen myymälänsä sisustamisessa ja tuotteiden esille asettamisessa. Henkilökunta oli iloista ja innostunutta, asiakas huomattiin ja häntä palveltiin. Kun annoin heille palautetta he ilahtuivat siitä.
    Kunpa vain jaksaisivat pitää yllä hyvää mieltä silloinkin, kun läheisestä koulusta tullaan joukolla ostamaan sitä yhtä suklaapatukkaa ja pitämään iloa yllä. Tai jaksaisivat vielä senkin jälkeen kun kauppa ryöstetään keskellä päivää, tai puukkomies iskee toista asiakasta.
    Kaikkea tätä tämänkin kaupan historiaan on mahtunut, vaikka itse olen saanut siellä asioida kaikessa rauhassa.
    Ystävällistä väkeä SkillaNkin on tavannut. Kyllä mieltä lämmittää tuollainen apu: hyvästä sydämestä annettu. Sitä saa sentään kokea täälläkin välillä.

    Kyllä kaksosten äiti on varmasti lujilla. Ei voi oiken kuvitellakaan miten pärjäävät. Veljentyttö sai kaksoset nelikymppisenä, asuivat vielä ulkomailla silloin. Aupair-tyttöjä saivat avuksi, mutta ei sekään ihan ongelmatonta ollut. Suomeen muutettuaan hekin saivat isovanhemmat avuksi ja silloin oli helpompaa. Ulkopuoliselle kaksosia on tietysti hauska seurata: nämäkin veljekset "juttelivat" keskenään alle vuoden ikäisinä ja selvästi ymmärsivät toisiaan..))

    Onkohan niin, että tämä isot, vakavat tapahtumat, joita nyt joudumme seuraamaan päivittäin, ovat vaikuttaneet ihmismieliin niin, että ihmiset tahtovat tulla lähemmäs toisiaan, minullekin on tullut toiveita tapaamisesta ihan lapsuudenystävistä alkaen: halutaan jakaa muistoja, kertoa miten elämä meni ja mitä tehdään jos elämä kurjistuu entisestään. Vai liittyykö kaikki vain ikään ? Vanhuuteen.

    Tuohon valitusvirteen tulevista menoleikkauksista en kyllä rupea. Kun itse kävin terveyskeskuksessa, sain ensin olla sairaanhoitajan puheilla, sitten lääkärin, joka määräsi joukon kokeita, myös keuhkoröntgenin. Tämä kaikki ei ollut ihan halpaa lystiä (veronmaksajille) ja kun tänään sain laskun käynnistä summa oli 16.70 !

    AamuTV:ssä Heikki Pursiainen jo vähän paheksuikin sitä, että eläkkeet nousevat ! Me eläkeläiset senkun porskutamme..)) Minäkin alle köyhyysrajan..))'

    Kyllä kai meidän ikäpolvi sentään asennoituu yhteiskunnan palveluihin niin, että ne eivät ole "oikeus" vaan etuoikeus. Näin ainakin itse koen. Eli kyllä me kaikki lottovoittajia ollaan kun on Suomeen saatu syntyä, eikö ?
    demeter1
  15. Aamupäivää ! Nyt on luvassa poutapäivä, kiitos vaan ilmojen haltia..)) Huomenna ja sunnuntaina taas sadetta, ainakin tänne.

    Mielenkiintoinen tuo Makriinan ajatus sääolosuhteiden vaikutuksesta ihmisluontoon.
    Etelässä kuumaverisyyttä, meillä viileyttä ! Kyllähän nämä meidänkin aamuiset sääraportit välillä hilpeyttä herättävät, ikäänkuin sää ei vaikuttaisi meihin mitenkään.

    Minusta meitä koulutetaan nyt: marssitetaan esille toinen toistaan isompia asioita, sellaisia joita meidän nykyjumalat: tiede ja asiantuntijuus, eivät pysty hallitsemaan ja ratkaisemaan, ainakaan heti.

    Olen taas viime päivinä muistellut Pentti Saarikosken Nuoruuden päiväkirjoissa kirjoittamaa ajatusta: "Ihminen ei ole oman elämänsä valtias. Jumalat ohjaavat meidän askeleitamme ja antavat meidän olla siinä uskossa, että meidän itsemme oli valittava polkumme".
    "Jumalat" voivat mielestäni olla melkein mitä tahansa ihmistä isompia voimia - markkinavoimat taitavat niitä edustaa meidän arjessa..))
    Mielenrauhamme takaamiseksi valitaan sitten näitä yhteisiä syntipukkeja: maan hallitus taitaa tällä hetkellä johtaa sitä listaa. Voi meitä, ihmispoloja !

    Pienelämän puolelle tuli nyt hyvä uutinen: Natrium- arvokin oli nyt hollillaan, joten terveen paperit sain - tällä kertaa ! Vaan eipä se "tiede ja asiantuntijuus" löytänyt syytä tuohon rajuun kuumetautiin. Silti olen tosi kiitollinen siitä avusta, minkä terveydenhoidosta sain: kuunneltiin, tutkittiin ja luvattiin ottaa yhteyttä jos aihetta ilmenee. En myöskään väheksy läheisten panosta, myös sillä oli ratkaiseva osuus paranemisessa. Se antoi voimia yrittämiseen silloin, kun oli valmis luovuttamaan. Enpä olisi uskonut, että voimat häviävät niin totaalisesti, että vajoaa täydelliseen välinpitämättömyyteen. Oppia ikä kaikki.

    Muistan, että joogaterapiassa meitä opetettiin sairauden sattuessa kysymään, missä tilanteessa sairastuimme, ei vain sitä, mihin sairastuimme.
    Siihenhän SkillaNkin viittasi kun epäili ylikuormittumistani ja siihen lopulta itsekin päädyin.
    Liikaa toimintaa ja tapahtumista - minun voimavaroilleni. Vaikka fysiikka olisi kestänyt, "sielu ei"...))
    Kyllä tämä kirjoittajakollegoiden tarkkasilmäisyys tekee ylikriittiseksi omien viestien suhteen. Eli tulipa taas kirjoittua turhan tarkasti tätä omaa sairauskertomusta, mikä on tietysti kevyttä kamaa monien muiden koettelemuksiin verrattuna. Ja tämä filosofointi tuntuu tietysti "asiantuntijoiden" mielestä kevyeltä, vaikka tosissani olen..))

    Tänään on kuitenkin otettava hyöty irti poutapäivästa ja tehtävä ulkona niin paljon kuin rahkeet antavat myöten ja kiitettävä itseään siitäkin vähästä.

    Mukavaa poutapäivää - kenelle sellainen sattuu - ja tulevaa viikonloppua myös !
    demeter1
  16. Juu, Ano 12.18. Mutta kun: "ken nuori on, hän kerran tasaantuu, ja rytmi vaihtuu, kaikuu sävel muu"....
    Aika on käynyt vieraaksi, ainakin minulle, siksi kai sitä mielen ylennystä hakee eilisestä ja seuraa niistä, joiden kanssa on yhteistä - ikä ainakin !
  17. Kyllä minullakin hyvän unen vaihe meni ohi, kun kuumetauti hellitti. Viime yönä valvoin melkein kolme tuntia ja kun minäkään en tykkää niitä tabuja=droppeja ottaa niin tässä sitten yritetään skarpata.
    Saisinpa minäkin tuon lajittelun käyntiin. Liian paljon tavaraa: astioita ja vaatetta ensi sijassa. Normaalin talousjätteen kyllä hallitsen hyvin, kiitos hyvän kunnallisen jätehuollon ja kompostorin.
  18. Kiitos taas, Ramoona, tuosta kirjoituksestasi. Palvelit sillä taas suurenmoisesti, ainakin minua: kartoittamalla nykytilannetta hiukan toiveikkaammin kuin Ano 8.57 kirjoituksessaan teki.
    Oli myös hyvä että toit esille Aleksis Kiven, vähän minuakin tökki, kun puhuttiin hänen "jorinoistaan", eikä juuri annettu arvoa suomalaiselle sivistykselle muutenkaan.
    Ja nyt senkin vähän uusi hallitus pilaa..))

    No. Tuskin me kaikki niin ajattelemme. Oman maan, sen kulttuurin ja sivistyksen arvostus on minusta merkittävä voimavara pienelle maalle. Jos se on meissä riittävän vahvana, sitä tuskin mikään ulkopuolinen voima pystyy horjuttamaan.
  19. Minäkin toivoisin vähän lisää tarkkuutta ja hyväntahtoisempaa tulkintaa vastauksiin. SkillaNin piikkiin meni nyt sellaista, mikä ei mielestäni hänelle kuulu.

    Ikävää että tämä "ajan henki" on nyt tarttunut tällekin palstalle: haukkana syynätään "vääriä" sananvalintoja ja tulkitaan vastauksia niin, että saadaan "virkistävä" vastakkainasettelu voimaan ja samalla ehkä hetkellinen arvonnousu itselle; "sainpas sanottua"...
  20. Jaha, Ano 23.13. Että vielä kiittää pitäisi ! Taidan jättää väliin kun en oikein tykkää tuosta syntipukkien nimeämisestä..))
    21. 4 / 342
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt