demeter1

Vapaa kuvaus

Aloituksia

0

Kommenttia

7506

  1. Harmi että minulta meni ohi tuo Juha Hurmeen ohjelma - täytyy katsoa Areenalta.
    Minäkin tykkään hänestä. Hän teki lähtemättömän vaikutuksen kun tuli meidän lukipiiriin vieraaksi reisitaskuhousuissa ja kulahtaneessa arorakissa, ei koreillut vaatteilla eikä tärkellyt muutenkaan, innottavasti esitteli Niemi-kirjaansa, mikä on valitettavasti minultakin vielä kesken.

    Ymmärtääkseni hän ei ollut millänsikään kun kustantaja poltti suuren määrän, muistaakseni 20000, myymättä jäänyttä Niemi-kirjaa varastointivaikeuksien vuoksi. Sehän oli kansakunnan häpeä, ei hänen.
  2. Aivan, tuttuja nimiä paljonkin "kaapista tulleiden" listalla. Miki Liukkosen elämä päättyi traagisesti, liian nuorena.
    Vaikka uskoa ja uskovia on täälläkin välillä pilkattu, uskoon tulo on tiettävästi myös tervehdyttänyt monia, Tuomas Enbuske on kai viimeksi siitä kertonut. Hänellä on kaksisuuntainen mielialahäiriö ja huumetaustaa.
    Ortodoksikirkko näyttää olevan ehdoton avioeron kohdalla, pappi joutuu erotessaan eroamaan myös pappisvirasta.
  3. Keskipäivää ! Yöhön saakka venyi eilinen päivä minulla, kun aloin lukea Johannes Lahtelan kirjaa "Yksinäisen miehen poika".
    Ei niin raskasta luettavaa kuin olin kuvitellut, selviytymistarinaksi kai kirja voidaan katsoa: päihitettävinä alkoholismi ja erilaiset muut riippuvuudet. Rakastumisetkin katsottiin sellaisiksi ja niin voimallisia ne olivat, että viimeisin niistä johti 19 vuotta kestäneen avioliiton päättymiseen ja eroon ortodoksikirkosta, missä Lahtela ehti olla pappina lähes kymmenen vuotta.
    Ylisukupolvisista traumoista puhutaan nykyisin ja niihin Lahtelakin viittasi omaa elämänpolkuaan tarkastellessaan. Suurin trauma hänen kohdallaan oli kuitenkin tuoreempi: oman isän, kirjailija, kulttuurivaikuttaja Markku Lahtelan itsemurha 44-vuotiaana, Johanneksen ollessa 4-vuotias.

    Kirjaa lukiessa tuli kyllä mieleen, että keskinkertaisuus on sittenkin hyvä suoja erilaisia mielenterveyden häiriöitä vastaan, se on kyllä ainakin ammattipiireissä todettukin ja onhan meillä julkisuudessa useita diagnoosin saaneita, lahjakkaita henkilöitä: Tellervo Koivisto antoi aikakaan kasvot masennukselle kertomalla omastaan, sairastumisestaan ovat kertoneet myös Juha Hurme, Tapani Kansa, Cheek ja keitä muita vielä ?

    Tuntuu, että lähes kaikki julkkikset ovat olleet koulukiusattuja, moni kertoo pitkäkestoisesta psykoterapiastaan. Ehkä tämä on vähentänyt leimautumisen stigmaa mutta on sanottu, että se on myös madaltanut kynnystä avun piiriin hakeutumissa niin, että ei enää kestetä normaalia, elämään kuuluvaa ahdistusta tai muita kielteisiksi katsottuja tunteita.

    Taas tulee mieleen tämän oman ikäpolven kuntoisuus siinäkin asiassa. Me emme taida sittenkään olla mielensäpahoittajasukupolvea vaan suhtautuminen vaikeuksiin on luontevaa ja omillaan pärjäämisen tarve elää meissä vahvana, vaikka sitäkin on välillä arvosteltu.
    Pojan kanssa vitsailtiin eilen, että jos meille nyt tehtäisiin masennustesti, vähintäinkin "keskivaikea masennus" olisi melkovarma tulos - senverran on taas stressiä päällä..))

    No, vitsi, vitsi - kyllähän mielenterveyden häiriöt alkavat meillä jo olla kansansairaus - eivätkö ne ole suurin syy varhaiseläkkelle jäämisessä, muistelen ?

    Niin, että voisiko ajatella, että kaikista "ylisukupolvisista traumoista" ja sodan läheisyydestä huolimatta, meillä oli kuitenkin hyvät valmiudet rakentaa omaa elämäämme, emmekä ole mielestäni leiviskäämme tuhlanneet vaan tehneet työtä myös nykyisen hyvinvoinnin eteen. Se, että se näyttäisi tuottaneen myös pahoinvointia osalle kansaa, ei taida mennä meidän piikkiin - ainakaan kokonaan.

    Haastetta riittää ja meitäkin vielä tarvitaan ellei muuhun niin muistuttamaan siitä,
    että elämä rajallinen ja muuttaa muotoaan, hoivan antajasta voi tulla hoivan tarvitsija, pääroolin esittäjä voi joutua siirtymään sivurooliin tai kokonaan katsomon puolelle.

    Aktiivinen ote elämään ja se tyytyväisyys, mitä vanhusväestö tilastojenkin valossa kokee, on mielestäni myös omiaan tasapainottamaan ajan hektisyyttä ja jatkuvien muutosten keskellä kamppailevan työikäisen väestön elämänsisältöä - vai onko liikaa sanottu, "väärin ajateltu" ? ..))

    Sadetta tarjolla täälläkin. En postilaatikolle päässyt kastumatta.
    Hyvää päivää kuitenkin kaikille,
    demeter1
  4. Niin Ano 11.23. "Turhuuksien turhuus, kaikki on turhuutta"..))
    Ajattelin vain samanmielisyyteni ilmaista.
  5. Aamupäivää ! Kerhopäivä minulla tänään, mutta vähän tekee mieli ottaa kantaa eiliseen.
    Villiä menoa, en oikein ehtinyt/jaksanut/viitsinyt olla mukana, en juuri edes seurailla,
    mutta sellainen päätelmä minullekin jäi, että valtataistelu oli meneillään, vai oliko vallanvaihto jo tapahtunut ja oma sijoitus piti varmistaa ?..))

    Vallan luonne jäi minullekin epäselväksi: päätösvaltaa täällä ei tunnetusti ole kenelläkään, tilaa voidaan tietysti ottaa haltuun - siitäkö oli kyse? - vaikutusvalta ei taida olla
    kummoinen kenelläkään - siitä pitää "ilvesheimo" huolen: "yksi jos kohoopi heistä sen he iskevät iäksi"...))

    Niinko turhautuneita ollaan, että barrikadeja on pakko pystyttää ja pitää yllä, rakentaa viholliskuvia oman kilpensä kiillottamiseksi?

    Hil-la kertoi saunakaverinsa alavireisyydestä - sitä on mielestäni liikkeellä. Ovatko sodat jo heittäneet varjonsa meidänkin mieliin siinä määrin että edes ympärivuorokautinen viihteen tarjonta (TV ja muut mediat) ei enää riitä pitämään ahdistusta kurissa ?

    Näen kyllä että meidän ikäpolvi joka on vähintäinkin elänyt sodan varjossa ja ainakin jossain määrin kärsinyt sen seurauksista, on sittenkin vahvoilla myös tässä ajassa: meillä on arjen neuvokkuutta, niistä Hil-la ja moni muu on taallä muistuttanut, emmekä ole käsittääkseni koskaan aliarvioineet sitä tukea, mitä omaiset ja läheiset voivat meille tarjota ja ennen muuta osaamme käsittääkseni ottaa kiitollisina vastaan ne palvelut, mitä yhteiskunta meille tarjoaa - ne eivät ole meille "oikeus" vaan etuoikeus. Vai olenko väärässä meistä ?

    Tätä taustaa vasten tuntuu aika keinotekoiselta ja turhalta kehitellä suurta draamaa tämän palstan tapahtumista, eipä niillä juuri taida merkitystä olla isommassa kuvassa ja tämä pöhöttynyt "minä" on sittenkin vain hiekanjyvä maailmakaikkeudessa.

    Siitäkin huolimatta meillä on uskoakseni kaikilla ruokaa ja katto päämme päällä, ilmakin näyttäisi siedettävältä täällä. "Rauha maassa ja ihmisillä hyvä tahto" - jos he sitä haluavat..))

    Näissä merkeissä, hyvää päivää kaikille,
    demeter1
  6. Ai niin. Samaa mieltä otsikosta: koti on paras paikka ja oma apu paras apu - niin pitkään kun terveyttä riittää. Tänään on riittänyt, huomenna voi olla toisin.
  7. Ei minustakaan Samuel ole kovin uskottava pappina(kaan) ja liian usein heittelee pelkkiä kliseitä. Petran käsittely taisi olla poikkeus..))
    Leocardiaa alan minäkin epäillä, Kapteeni on liian ilmeinen ja Jacobi tarvitsisi rikoskumppanin.
    On tää niin jännää vaikka välillä puudottaakin.,
  8. En sanoisi edes noin, Ano 12.33 (vastenmielisyyttä, ärtymystä) vaan lähinnä varautuneisuutta. "Ei tupata jos ei tykätä"..))
    Suomalainen lämpenee hitaasti uudelle, oudolle, mutta ei syrji ilman syytä.
  9. Eikös tuo "onnellisuus" vaihdettu jo "tyytyväisyydeksi", ihan uutisoinnissakin ?

    Eikä tuo linkin muukaan sisältö taida kovin yllätyksellistä olla ? Pidättyväisiä kai me edelleen tunneilmaisussamme olemme ? Täälläkin huomautetaan helposti "lipevyydestä" ja "makeilusta" ja myönteistä palautettakin epäillään..))

    Vihan vähäistä määrää voi kai kuitenkin ihmetellä - jos miettii vaikka näitä some-alustoja.
    Toisaalta, ei kai meillä vielä aseitten kanssa kovasti heiluta ja turpiin jos tulee, niin siitä kirjoitetaan vielä "uutisena", vai miten ?

    Ei tainnut käydä ilmi, mikä taho tuon tutkimuksen teki ja koska ?
  10. Keskipäivää ! Minun tiistaiaamuni ovat nykyisin "varattuja". Pikkumies - tai ei kai hän enää niin pienikään ole - alkaa koulunsa vasta 10.30 ja lupauduin viihdyttämään häntä aamutunteina (vanhempien toivomus, ei hänen..)).
    Hän on isänsä tapaan hyvin seurallinen - aina tulee puhetta kaverista, jota en tunne, vaikka kartalla yritän pysyä.
    Hyvä tietysti, että edes jossakin pystyy vielä olemaan avuksi. Yksi vanhuuden ikävämpiä puolia on mielestäni juuri tuo, ettei ole enää tarpeellinen, antamassa panostaan yhteiseen hyvään - toisten kuorman keventämiseen.

    Vaikka kuinka painotettaisiin "elämästä nauttimisen" merkitystä, en osaa tehdä siitä itselleni elämäntarkoitusta tai -tehtävää. Hyvä mieli, ilokin, on minusta aina sivutuote, en osaa sitä itselleni erityisesti metsästää.
    Tai no. Olen kyllä ajatellut turvautua kirkasvalolamppuun tänä syksynä kun valo väistyy ja päivät ovat harmautta täynnä.

    Pientä kyselyä tein koululaiselleni kun aamulla kerrottiin uutisissa, että nykyisin vain puolet oppilaista syö kouluruokaa joka päivä. Poika kertoi, että heillä esim hernekeitto jätetään syömättä, jäteastiaan menee lähes koko määrä.
    Ja niin hyvältä kuin se meille - tai ainakin minulle - maistuukin - ainakin sen ruskistetun jauhelihan kanssa..))
    Kyllähän pakastaminen on verraton apu meidän ruokataloudessa - aikaa ja rahaa säästävä.
    Miten sitä ennen pärjättiinkään ilman pakastinta - tai muita kodinkoneita. ?

    Toisaalta ajattelen, että mukavuus on arvo, mikä ei ole meille pelkästään hyväksi. Kun itse en ole erityisen taitava missään kodin askareissa, saan kuitenkin onnistumisen kokemuksia siitä, mitä olen auttavasti oppinut tekemään. Siksi kai en ole siivoojaakaan vielä hankkinut ja yritän tuota pihaanikin hoitaa vaikka se voimille välillä ottaa.

    Keskustelua kaivataan, mutta aloituksia odotetaan vain muilta, Ano 21.32 ..)) Niin se on minullakin. Olenkohan yhden aloituksen tehnyt 60+:lla - siinä kaikki. Toisaalta en ole mielestäni myöskään moittinut muiden aloituksia, enkä häiriköinyt niissä - mitä nyt myrkkysoppaa olen keittänyt, - kuulemma..))

    Hil-lan tapaan yritän myös harrastaa itsetutkiskelua, vaikka edellinen tutkimussessio päättyi siihen, että en voi täällä olla varpaisillani - punnita ja ennakoida jokaista sanaani ja sen vaikutuksia näinkin suureen ja heterogeeniseen joukkoon - nuo lukukerrat kai antavat viitteitä siitä, miten iso joukko väkeä tälläkin alustalla liikkuu.

    Ja jos kovasti alkaa tulla lunta tupaan, siitä voi kai jo tässä elämänvaiheessa vetää sellaisenkin johtopäätöksen, että aika on ajanut minusta ohi - ja tietysti niinkin, että myös yhteistö on voinut muuttua sellaiseksi, ettei sitä omakseen enää koe.
    Silloin oma poistuminen ei ole kenellekään iso menetys - siinä kaikki voittavat..))

    Sumuinen päivä taas, mutta kuten sanottu: kosteus tekee hyvää iholle, hengitysteille,
    silmille - aina löytyy ilon aiheita..))

    Mahdollisimman mukavaa päivää kaikille,
    demeter1

    P.s. La Promesan pappi Samuel antoi eilen (katselin kaikki jaksot) näytteen ammattitaidostaan: sai Petran pään käännetyksi, ymmärsi mikä on Petran tunnekylmyyden takana: ilmaisematon suru. Onkohan sitä täälläkin, kun tylytys välillä valtaa alaa? ..))
  11. Minä ainakin kerroin pöperöistäni, Ano 17.10 ja minut äänestettiin voittajaksi ! Hyvä sinä,
    Ano 17.30 ! Kyllä köyhän nyt kelpaa..))
    Saa nähdä mitä Hursti seuraavaksi tarjoaa meille yksinäisille...
  12. Minäkin olen lukenut kaikki Ferranten suomeksi käännetyt kirjat. Ehkä hänen suosioonsa on vaikuttanut eniten tuo Napoli-sarja, että hän on osannut tästä ajasta löytää ison, monia koskettavan teeman: ne jotka lähtivät, ne jotka jäivät. Sehän on meidän suomalaistenkin omaa tarinaa - iso yhteiskunnallinen rakennemuutos, mikä vaikutti merkittävästi myös naisten asemaan.
    Napoli-sarjan jälkeen julkaistut kirjat eivät mielestäni yllä samalle tasolle, vai vaikuttaako tarinan jatkuvuus - kolmessa kirjassa - siihen ?
    Uutta kirjaa minäkin tietysti odottelen, enkä takuulla jätä sitä lukematta..))
  13. Aamupäivää Hil-la ja muutkin kirjoittajat/lukijat ! Minulla oli etiäinen Hil-lan uudesta tulemisesta: sunnuntaina, mutta odottelin jo viime sunnuntaina..)) Parempi myöhään kuin ei milloinkaan...
    Kunpa nyt osaisimme ihmisiksi olla! Äkkiseltään ajattelisi, ettei se nyt niin paljon vaadi, mutta kai se oma luonne on "kohtalo" ja määrittää pitkälti omaa olemistamme täälläkin.

    Olit Hil-la kyllä vahvasti mielessä kun ajelimme Varkauden ohi viikko sitten, mutta aikataulu oli kireä, kuten nuorilla aina: yksi päivä perillä Valamossa ja se oli tarkkaan ohjelmoitu, vaikka se alkoi jo kello 6.00 aamupalveluksella.

    Tykkäsimme kyllä kaikki olostamme ja pahoittelimme pikaista vierailua - vähintäinkin viikko olisi tarvittu perusteelliseen irtautumiseen arjen "rasituksista"...

    Paljon oli Valamossa tapahtunut sitten viime vierailun - "leikkauksia" oli selvästi jouduttu tekemään sielläkin - vastaanotosta alkaen. "Henki", hengellisyys oli kuitenkin vahvasti läsnä ja palveluksissa oli yllättävän paljon väkeä.

    Matka oli siltä osin rasittava, neljä tuntia istumista, että kun olin potenut iskias/noidannuoli-oireyhtymää se tietysti paheni stuessa.

    Kyläkerhossa sain niin paljon hoito-ohjeita, etten ole vielä puoliakaan päässyt kokeilemaan: magnesium ja Panadol ovat vasta meneillään - ja tietysti jumppa ja normaalit sauvalenkit. Silti, arvaamaton askellus saa aikaan niin pahan kiputilan, että on pakko huutaa ääneen. Onneksi kukaan ei kuule..)) Eikä vastaa huutoonkaan, sen puoleen..))

    Kiva kuulla Hil-la, että itse olet voinut hyvin. Runoketjusta saimme vahvistusta, kiitos!

    Tihkusadetta on täällä riittänyt, Puolen päivän jälkeen on luvassa vain pilvisyyttä.
    Sen varaan lasken ja aion tehdä pikku lenkin, kroppani viestejä kuunnellen..))

    Todella hyvältä tuntuu elämä taas..))
    Toivon, että niin olisi meillä kaikilla.
    demeter1
  14. Aivan, Ano 20.36. Juurilla olikin uskomaton vaikutus täälläkin. Tuntui kuin "koko maailma" olisi alkanut etsiä juuriaan, sukutukimus kukoisti...
  15. Jännä kuulla, miten nuoret ovat kokeneet Kärpästen herran, Ramoona. Omat poikani eivät ole sitä lukeneet, enkä ole suositellutkaan, kertonut kyllä..))
    Hienosti osasit taas siitäkin kertoa. Ihminen hamuaa vapautta, mutta ei kestä sitä. Erich Fromm siitä kirjoitti takavuosina: "Pako vapaudesta" taisi olla kirjan nimi.

    Samaa olen miettinyt näiden Koskelan murhaajapoikien kohdalla, mikä meni vinoon heidän kasvussaan. Tai Viertolan kouluampujan. Onneksi nykyisin osataan jo nähdä syyt ja seuraukset laajemmin, äiti tai perhe ei istu ainoana syytettyjen penkillä.
  16. Jospa säästyisimme tuon tyyppisiltä huomioilta, Ano 14.17. Niistä välittyy iva eikä se mielestäni ole oikein kiva tunne kanssakäymisessä.
  17. En tietenkään väheksy äitejä kasvattajina, Ano 14.26: "Äidit vain nuo toivossa väkevät", mutta en kyllä väheksy ammattilaisiakaan.
    Heillä on sellaista tietämystä ja kokemusta, mitä itselläni ei ole. Sanotaan myös,
    että lapsen varhaisvuodet ovat tärkeimmät sen kasvussa.
    Ja kuten on monesti täälläkin todettu yksikään äitiä ei tahdo lapsestaan tappajaa, eikä tietysti uhriakaan niin että katson, että työmaata riittää meille kaikille....
  18. Sanos muuta, Eliaana! Kyllä kaikesta näkee, ettei ylläpitoa kiinnosta muu kuin viestien lukumäärä - niillä kai tulos mitataan ?
    Toistakymmentä vuotta sitten vielä oli "ihminen tavattavissa" - palautteita luettiin ja niihin vastattiin - kehityskeskusteluihinkin kutsuttiin...
    Kyllä se tuntuu ilmapiirissä. Siksikin toivoisi, että sentään keskenämme tulisimme toimeen.
    Väinölle terveiset..))
  19. Niin, Ano 13.55. Mitäpä tässä pieni ihminen muuta voi kuin toivoa parasta ja pelätä pahinta...
  20. Niinpä ! Voi olla noin, mutta voi olla toisinkin. Kuitenkin meillä on esitetty ajatus, että esim koulussa tapahtuneesta väkivallasta ei pitäisi kovasti uutisoida, koska se näyttäisi lisäävän
    väkivaltaa muissakin kouluyhteisöissä.
    Kirjallisuudella tuntuisi minustakin olevan enemmän vaikuttavuutta, ainakin sen uskoisi antavan samaistumismalleja, tarjoavan vaihtoehtoja...
    Onpa hienoa, että saatte Statovicin vieraaksi. Meidän lukupiiriin hänen piti tulla, mutta ei ole näkynyt, ainakaan vielä...
    21. 4 / 376
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt