demeter1

Vapaa kuvaus

Aloituksia

0

Kommenttia

7421

  1. Tuo epäsuhta on mielestäni kyllä jo tiedostettu laajallti: kirjailijoita/kirjoittajia riittää, lukijoista on pula.
    Laatuun voisi myös kiinnittää huomiota: jos myydyin kirja viime vuonna oli Satu Rämöltä, en muista mikä niistä, niin taso ei taida kovin korkea olla..
    Vähälevikkisistä taitavat ne helmet löytyä.
  2. Hyvä kolumni. Uutta minulle, että lukeminen onkin nyt häpeällinen harrastus !..))

    Aika nopeasti muutos on tapahtunut. Mielestäni vielä kymmenkunta vuotta sitten lukemista ja lukeneisuutta arvostettiin.

    Tuohon kolumniin liittyen tuli mieleen norjalaiskirjailija Nina Lykken kirja: "Emme ole täällä pitämässä hauskaa" Mustan huumorin ja satiirin keinoin kirja kuvaa hyvin kuvaa tätäkin aikaa, myös kirjailjoita ja kirjallisuuden harrastajia. Kirjaa voidaan esitellä, ottaa rekvisiitaksi, lukea ei tarvitse..))

    Itse kyllä luen kirjoja entiseen tapaan. Kiikkustuolissa kerroinkin jo Johathan Haidtin kirjasta "Ahdistunut sukupolvi". Koin sen ensin aika raskaana lukea, mutta kun pääsin sisälle olen siitä oikein otettu ja sitä mieltä, että se sopisi kaikkien lukemiseksi - niin osuvasti ja tieteellisiin tutkimuksiin perustuen se kuvaa älypuhelinten ja somen vaikutuksia ihmismieleen ja sitä kautta koko yhteiskuntaan.
    "Ne aiheuttavat lapsissa ja murrosikäisissä univajetta, henkilökohtaisten kontaktien vähenemistä ja heikkenemistä. addiktioita, itsensä vertailua muihin, eristyneisyyttä, perfektionismia ja paljon muuta". Taitavat vaikutukset olla nähtävissä myös aikuisten, jopa vanhusten elämässä..))
    Vaikka faktieto on aika ahdistavaa, kirja sisältää myös yleistajuistia - tuttujakin - ohjeita kierteen katkaisemiseksi: hiljentyminen, luonto, ihmisyhteys ja kohtaamiset "livenä"....

    Lapsuudenkodista otin mukaani neljä kirjaa: Dietrich Bonhoeffer: Kirjeitä vankilasta,
    Paul Tournier: Kaikkihan me vanhenemme ja sinun kirjojesi innoittamana: Carlos Castaneda: Matka Ixtlaniin ja Cabriel Garcia Marquez: Kuulutetun kuoleman kronikka...
    Komea lista, jaksanko lukea - löytyykö aikaa ? Jää nähtäväksi.

    Nuo mainitut kirjat ovat vanhoja, julkaistu - 60, -70 ja -80-luvulla.
    Niin kaukaa täytyy vanhan hengenravintonsa hakea.
  3. Täytyy myöntää, etten ymmärrä mistä on kysymys. Mikä nyt mättää ? Viattomasta kysymyksestä lähti spekulointi liikkeelle ja saatiin isot käräjät aikaiseksi.

    Ystävyyttäkö täällä ei saisi olla ? Ensin kovistellaan Hil-laa, mittaillaan eri kirjoittajien saamaa huomiota häneltä ja nyt rivikirjoittajien keskinäinen, tahaton viestittely sai aikaan lähes hysteerisen reaktion. Isoksi rikolliseksi tässä itsensä tuntee.

    Pahoittelen Hil-la että lisäsin kuormaasi. Onneksi sait sentään Anoilta tukea. Kunnioitukseni sinua kohtaan kasvaa entisestään.
  4. Media-alalla pidetään heinäkuuta - lähellähän se on vieläkin - huonona uutiskuukautena. Onkohan niin täälläkin kun täytyy kehitellä uusia juonenkäänteitä ?
    D klikkiytyy P:n kanssa ja mainostaa P:n kirjoja. Ei muuta kuin seuranta päälle..))
    Mikä olikaan se rikos ja mikä tulee olemaan rangaistus ?

    En nyt lähde tuohon leikkiin mukaan. Olkoon niin kuin sanotte.
    demeter1
  5. Vähän huonosti tuon ilmaisin, Ano 15.47. En tarkoittanut, että Hil-la olisi mitenkään epäaito vaan niin, että hän on ottanut tuon Nojatuolin "vetäjän" tehtävän hoitaakseen.
    "Tehtävä" olisi ehkä ollut parempi sanavalinta, onko sekään ihan osuva ?

    Mutta hyvin määrittelit Hil-lan olemuksen - "täysin samaa mieltä"..))
  6. Aivan Hil-la. Onhan elävässä elämässäkin henkilöitä, joita on helppo lähestyä, joihin luottaa vaistomaisesti. Kyllä heidät opitaan tuntemaan täälläkin.
    Eikä siihen vaadita kuin kiinnostus toista ihmistä kohtaan - ja siitä seuraa mielestäni automaattisesti se huomio, mitä täällä nyt kovasti mittaillaan ja haetaan, ennen muuta Hil-lan kohdalla, joka tuota raskasta roolia täällä vetää, yrittää ottaa muiden toiveet huomioon.
    Hänen veroisensa emme välttämättä ole, mutta yritystä ja hyvää tahtoa uskoisin kaikilta löytyvän jos sitä tosissaan etsii ja haluaa osoittaa.

    Itse koen jopa niin, että jos sanoja ei löydy, hyvä tahto, lämmin ajatuskin riittää ja tuntuu ilmapiirissä. Itsekin kuulun niihin, jotka eivät aina saa sanoja suustaan ja kun vielä tietää, että ne punnitaan monissa tuomioistuimissa, lannistuu ja lakkaa yrittämästä kun epäilee, että kuitenkin tulee väärin ymmärretyksi.
    Tuo viimeksi mainittu koskee tietysti vain meitä tosikoita - meitä jotka otamme toiset ihmiset ja kirjoittelun täällä (liian?) vakavasti. Itse en muuhun pysty, enkä haluakaan pystyä..))
    Onneksi täällä on saanut tulla tuntemaan monia sielunsisaria ja -veljiä, joiden kautta luottamus ihmisiin sittenkin säilyy. Sitä me kaikki mielestäni tarvitsemme ja sitä meillä kaikilla on myös mahdollisuus lisätä.
    demeter1
  7. Aamupäivää ! Yritän nyt välttää Nojatuolin ilmapiirin kehumista kun kokemus on osoittanut, että jos kehut, seuraa vastaisku..)) Ihan elävässä elämässäkin.

    Tänään olen määrännyt itselleni lepopäivän. Kyllä eilinen mustikkareissu mökille otti voimille, vaikka asteita olikin "vain" 24.

    Paluuliikenne oli yllättävän vilkas. Päättelimme, että moni päättää lomansa kun koulutkin alkavat ja normaali arkirutiini astuu voimaan.

    Pikkumies oli kehittänyt itselleen angiinan, onkohan kolmas jo ? Ehtii tietysti hyvin toipua ennen koulun alkua. Kolme luokkaa, kolme eri opettajaa - näin se tuntuu menevän nykyisin. Ensimmäinen pysyi virassa vain seitsemän viikkoa.

    Pojan kanssa oli puhetta lasten käyttäytymisen muutoksista. Pikkumies on yhtä seurallinen kuin isänsä aikanaan ja olen itsekin oppinut tuntemaan hänen kavereitaan. Olen ajatellut,
    että tietty ohikatsominen jopa röyhkeys on heidän puoleltaan minuun kohdistuvaa ikäsyrjintää, mutta poika puhui samaa: että monet lapset eivät tunnusta aikuisen auktoriteettia vaan ottavat sumeilematta tilan ja "ilmaisevat itseään" estoitta.
    Onhan tuosta tietysti puhuttu julkisuudessankin väsyksiin asti, mutta ei kai sen yleisyyteen ole tahtonut uskoa ennenkuin sen itse kokee.

    Saapa nähdä rauhoittaako kännykkäkielto, mistä Hil-la mainitsi, koulutyötä, tuskin se sitä ainakaan huonommaksi tekee.

    Itse olen yrittänyt kahlata läpi Johathan Haidtin kirjaa: "Ahdistunut sukupolvi - kuinka älypuhelimeen perustuva lapsuus aiheuttaa mielenterveyden häiriöiden epidemian"
    mutta kirja taitaa olla liikaa minulle. Jos haetaan tieteellistä vakuuttavuutta lukukokemuksesta tulee liian raskas tavikselle.

    Arkijärki, mitä meidän ikäpolvella vielä tunnetusti on, saa riittää elämänohjeistuksena. Olemmehan "selviytyjäsukupolvi"jollaisena meidät sentään vielä noteerataan.

    Kyllä yritän ottaa neuvostasi vaarin, Hil-la, tuossa leipomisasiassa. Kaali tulikin käsiteltyä niin että joitakuita "otti kaaliin"...))
    Riittävän hyvää tuli kaalipadasta, mitä oli meillä mökkireissulla eväänä...
    Tänään on listalla kesäkurpitsakeitto...
    Se ja La Promesa riittääkin tämän päivän sisällöksi..))

    Ei vaineskaan, kyllä ne arkirutiinit on aina hoidettava, kodissa ja pihassa riittää askaretta, mutta kiitollinen täytyy olla, että vielä pystyy niitä hoitamaan, edes auttavasti.

    Jaksamista ja antoisia kesäpäiviä kaikille.
    demeter1
  8. Olette sitten sitkeätä sukua, Mdk ..)) Minun kälyni on myös tunnettu kaalikääryleistään, mutta hän on "vasta" 80..)) Vielä jaksaa ne "tavalliset", 30 käärylettä värkätä - yleisön pyynnöstä.

    Malttaisinpa itsekin niitä joskus yrittää . Hil-lalta varmasti onnistuisivat nekin...
  9. Tuossa meidän "kolmen koplassa", kälyjen kesken, ihmettelimme, tai oikeastaan surulla totesimme, että keskustelukulttuuri on pienessä ajassa muuttunut niin, että kasvokkain ei juuri keskustella, puhelimitse jonkinverran, mutta pääasiassa lähetellään tekstareita.

    Seurustelusuhteetkin lopeteaan tekstarilla, kerrotaan..))

    Kertojat ovat myös kadonneet, lyhytsanainen tykitys on tullut tilalle. Siksipä jaksaa aina ihastella monisanaisia kirjoittajia, täälläkin...
    demeter1
  10. Mikä tekee Eliaanan viestin muista poikkeavaksi, kysyt Ano 12.37.
    Eikö jokainen viesti ole muista poikkeava ? Ja lukijan päässä ne taitavat asettua silta pohjalta löytyykö sille tartuntapintaa omassa kokemusmaailmassa.
    Sillä ei mielestäni ole mitään tekemistä huonommuuden tai paremmuuden kanssa.
  11. Varmasti sain sinulta, Hil-la innostuksen tuohon kaaliin. Viimeksi käytin kaalilaatikkoon Härkistä, nyt ajattelin kokeilla Mifua, ihan näiden kasvissyöjien varalle, enkä itsekään niitä pane pahakseni.
    Leipominen pitäisi kyllä minunkin laittaa listalle, sitä kumpikaan miniä ei ehdi harrastaa ja itse siitä kyllä tykkään, vaikka tunnetusti kaikki kokeilut "epäonnistuvat"..))
    demeter1
  12. Hyvä kehotus, MdK ! Naurakaa !
    Voin ilmoittaa, että sitä on nyt tehty - parin päivän ajan kun tapasin kahta kälyäni. Tosin taidettiin myös itkeä, edesmenneitä veljiä/puolisoja. Eivätköhän itku ja nauru asu aika lähekkäin meissä ?
    "Viimeisiä matkoja" mekin 82, 81 ja 80-vuotiaat ystävykset tiesimme tekevämme.
    Toinen käly asuu Ruotsissa eikä sieltä ihan helposti lähdetä yhteistä ilta viettämään.
    Ehkä kohtaamisesta sen vuoksi tuli hyvin voimallinen ja ikimuistoinen.

    Vaikka itse en juuri käytä Facebookia, whatsappia enkä messengeriä ajattelin siirtyä niiden käyttäjäksi, ihan yhteydenpidon vauhdittamiseksi.
    demeter1
  13. Aamupäivää! Hil-laa olen odotellut tuttuun "aamunavaukseen" - vanha formaatti päässä minuilla - mutta kun Eliaana on jo äänestetty häntä sijaistamaan niin molempi parempi..))

    Sama maanläheinen ote hänen viesteissään eikä "minä" ole päällepäsmärinä niissä. Siksi kai niistä tykätään.
    Olen ennenkin todennut, että jos olisin perheetön enkä näin kädetön, eläisin kuten Eliaana: vapaana, omavaraisena, oleellisen äärellä.
    Eliaana otti puheeksi oman kuntonsa kohenemisen, vaikka vuosia on tullut lisää.
    Samaa voisin sanoa itsestäni. Olin jo valmistautunut siihen, että monista fyysisistä aktivitteistä pitää luopua, pikkumatkoista, mökkivierailuista, marjastuksesta, uinnista, pyöräilystä.
    Kuitenkin pikku treeneillä olen päässyt sellaiseen kuntoon, että saatoin harrastaa noita kaikkia, pyräilyä lukuuunottamatta.
    Helteestä huolimatta eilinen mustikkareissukin sujui riittävän hyvin. Hiki tietysti valui, kun tahdon suojautua auringolta ja pikku ötököiltä (pitkät hihat).
    Tasapaino oli eniten koetuksella vaikeassa maastossa, mutta juuri ja juuri pystyssä pysyin.
    Eihän se saalis häävi ollut, mutta kiitollinen olin siitäkin ja olla yksin metsässä on jo elämys sinänsä.
    Tietysti näillä vuosin ei voi laskea tämänhetkisen kunnon varaan - jo huomenna voi olla toisin, mutta hyvät ajat ovat tallessa - antavat voimia tulevaan, toivon mukaan.

    Yöllä oli sitten tullut se kauan lupailtu sade, joten metsäpäivää ei tästä päivästä tullut.
    Huomenna on suunnitelmissa päivän mökkireissu.
    Vanhempi poika päättää lomansa ja lastenlasten koulutyö alkaa keskiviikkona. Minulle se tietää kuulolla oloa, tokaluokkalaisille oli vielä iltapäiväkerho, nyt sitä ei enää pikkumiehellä ole, joten saattaa olla että koululainen ilmestyy meille muutamaksi tunniksi, aika ajoin.

    Paljon oltiin yhdessä lomalla kun äitinsä teki etätöitä ja on "vaitiolovelvollinen", ei voinut setviä asiakkaitten asioita muiden kuullen - kuten usein junassa/bussissa tehdään..))

    Mukavaa päivänjatkoa kaikille,
    demeter1
  14. Aamupäivää ! Oivan tulkinnan teit taas, Hil-la: turha rimpuilla vastaan, kun "palstan kantava voima" järjesti meille oman näytöksensä.
    Mitäpä siihen sanoisi ? Tuttua, "turvallista" laatua..))

    Anon , 8.40, viesti on ihan asiaa. Kyllä me vakikirjoittajat voisimme olla aktiivisempia yhteisen asian kohdalla, Hil-la on taas lähes ainoana ollut vastaamassa palstan jatkuvuudesta ja sopuisasta hengestä ja saanut osakseen lähinnä huomauttelua ja maalitusta.
    Tietysti monille meistä, minullekin, kesäaika sisältää arvaamattomuutta, vierailuja ja muita muutoksia rutiineihin, pikku matkojakin ja silloin Kiikkustuoliin ei juuri ehdi istua, vaikka sitä tärkeänä ja omaan arkeensa kuuluvana pitääkin. Ja jos tänne kurkistaessa vastassa on eilisen kaltainen "keskustelu" niin jättää session väliin.

    Tahdon kuitenkin uskoa - tai ainakin toivoa - että uusi rakentavampi vaihe vielä meille tulee, ja tuleehan se, jos riittävän moni siihen uskoo ja on valmis sen hyväksi toimimaan.
    Yritän aloittaa itsestäni - kunhan ensin saan arkeani parempaan järjestykseen..))

    Kiitos taas Hil-la, että taas sanoit "miten asia on", ja teit sen tapasi mukaan rehellisesti ja lempeästi.
    Tästä on meidän hyvä jatkaa, eikö ?

    Täällä on taivas harsopilvessä, vähemmän lämpöasteita kuin eilen. Tuumailen, arvaanko lähteä mustikkametsään kun ukkosia ja sadetta on luvattu iltapäiväksi.

    Mahdollisimman mukavaa päivää kaikille,
    demeter1
  15. Kiitos viestistä, Paloma. Kiva kuulla, että kesäpäiväsi ovat menneet hyvin siellä - ihan vanhan päätä huimaa tuo tapahtumien runsaus. (Lähes) sama tahti on täälläkin, vaikka tapahtumat ovat olleet tuttuja ja kotoisia.
    Jatketaan samaan malliin..))
    demeter1
  16. Minäpä kuulin, että Närpiössä tarjoitiin sellaista herkkua kuin valkosipulimansikat !
    Todella hyviä, kertoi kälyni, eikä hän tyhjää kehu...
  17. Iltaa Hil-la ja kaikki muutkin rauhantahtoiset. Minusta taitaa tulla valikoiva lukija täällä kun tykkään lukea ensi sijassa monisanaisia viestejä. Sisältöä kaipaan, vertaisuutta, en nokittelua enkä "virheiden"osoittelua. Saa kai niitä kaivata ?

    Saman Siilille osoitetun myönteisen viestin minäkin skarppasin ( Ano 8.50 ) Se nosti ulkopuolisenkin mielialaa..))
    Pitihän se tietysti heti ampua alas, kuten talontapa on. Aktiiviset kirjoittajat joutuvat uudessa kuviossa tarkan syynin alle muutenkin, jos siihen vielä tulee vierailijoita toiselta ikäpalstalla hämmentämään soppaa, niin keitos on taas valmis.
    Tuollainen henkilöön menevä maalitus on tiettävästi myös sääntöjen vastainen ?

    Kateudesta olisi saattanut viritä hyväkin keskustelu, Ano 10.16 kirjoitti siitä osuvan havainnon. Katsoi, että tuskin 80+-väki enää kadehtii muuta kuin toisen hyvää terveyttä ja toimintakykyä tai lapsenlapsettomuutta, toimivia perhesuhteita.

    Täällä näyttäisi kuitenkin olevan käynnissä jonkinlainen kisa huomiosta. Sitä kai me kaikki jossain määrin täältä haemme kun täällä kirjoittelemme ja mittailemme kuka huomiota saa ja millä keinoin.
    Tasapuolisuutta perätään eikä haluta nähdä, että sitä on täällä mahdoton toteuttaa juuri tuon anonyymiyden vuoksi. Anonyymin kirjoittajan kanssa ei voi solmia henkilökohtaista suhdetta, vaikka tahtoisi. Eikä asiasisältöä voi erottaa asian esittäjästä.

    Nuo lapsivitsit olivat hauskoja. Laitoin ne heti kiertoon. Pikkumieskin osasi niille nauraa. Että naisenloppuja ollaan..))

    Ja tuo haavanhoito-ohje oli hyvä ja ajankohtainen. Minäkin sain haavan sormeeni kun kynsiä leikkasin. Mietin, josko siihen pihkavoidetta laittaisin - kun ei raatokärpäsen toukkia satu olemaan..))
    Helteensietoa ja auvoisia kesäpäiviä,
    demeter1
  18. Eikö nyt riitä tuo Hil-lan - ja myös minun - toteamus siitä, että tutuille on helpointa ja luontevinta vastata, kun luottaa heihin, heidän hyväntahtoisuuteensa ja ymmärrykseensä?

    Niinhän sitä tekee muuallakin. Ja luvalla - tai luvatta - sanoen, pidän hiukan outona talontapaa, jossa toisten kirjoittajien huomioon ottamista pidetään lähes rangaistavana tekona ja sen perusteella langetetaan sanktioita - sijoitetaan tiettyyn leiriin, jossa pysyt erityistarkkailun kohteena.

    En sitten jankkaamaan tuosta asiasta. Kuten tiedetään, se ei johda mihinkään ja parempaakin tekemistä meillä kaikilla on. Vai eikö ole ?
  19. Kiitos molemmista runoista, Hil-la ! Kiitokset myös muille. Minun runoratsuni ei enää laukkaa, silloin kun laukkasi, tuskin iloa jakoi - enempi ne runot olivat särkyneiden huokausta. Saattoivat sopia jonnekin, eivät tänne..))
  20. Aamupäivää ! Kyllä se niin taitaa olla, että Nojatuoli/kiikkustuoli kuuluu minun aamuuni, ilman sitä kaikki on vähän levällään..))
    Nuorempana vastustin rutiineja: kaikki piti tapahtua kulloisenkin fiiiiksen pohjalta ja kaaoshan siitä lopulta seuraa. Perhe-elämä tietysti vaati omat rutiininsa, mutta niillekään en osannut antaa arvoa.
    Vasta näin vanhana alan ymmärtää toiston ja rutiinien merkitystä: "varjele tapaa niin tapa varjelee sinua" - jotenkin noin Ramoonan siteeraus meni ja siinähän on vinha perä.
    Kunpa vain jaksaisin pysyä kaidalla tiellä tässäkin asiassa.

    Hil-la kertoi vierailijoistaan. Minäkin olen paljon kelannut tapaamiani lapsuudenystäviä kotipaikalla käydessä. Kaksi pitkäaikaisystävääni siellä ovat toistensa vastakohtia:
    modernisti: ekstrovertti ja introvertti - ulos- ja sisäänpäin suuntautunut.
    Tämä seurallinen, 86 v, kärsii ajoittain yksinäisyydestä, kun ikätovereita ei juuri enää ole ja ainoa lapsi elää yrittäjänä ja suuren perheen ottoisänä ruuhkavuosia. Ja kun äitinsä on vielä muistisairaudesta huolimatta riittävän toimintakykyinen, ei se äidin vointi ole aina ensimmäisenä mielessä. Se tavallinen tarina monella meidän ikäisellä ?

    Ystäväni odottaa polvileikkausta ja toivoo tietysti, että saa liikkumiseensa apua - nyt on pitkälti apuvälineiden varassa. Siitä huolimatta hän hoitaa itse kotityöt, myös kauniin asuntonsa siivouksen.
    Samassa rivitaloyhtiössä on asunto, jota vuokrataan lyhytaikaisesti, melkein hän ehti varata yösijan sieltä meille kun tietää meidän vesiongelmat lapsuudenkodissa..))

    Asunnot paikkakunnalla ovat halpoja, kuten kaikissa muuttotappiokunnissa. 39000 euroa pieni kaksio kerrostalossa, hyvin hoidettu ja -varustettu omakotitalo 110000 ! Sillä hinnalla ei saa edes yksiötä pääkaupunkiseudulla. Pahalta tuntuu omistajien osa jos ovat myymässä asuntoaan, kuten monen ikääntyneen täytyy tehdä.

    Toinen ystäväni on aina ollut poikkeuksellisen rohkea ja itsenäinen, äitinsä ainoana lapsena.
    Meni nuorena naimisiin, jäi pari vuotta sitten leskeksi ja viihtyy hyvin omissa oloissaan. Olkapäävaiva estää uimasta, leikattu polvi antaa mahdollisuuden pieniin kävelylenkkeihin.
    Hän on hyvin taiteellinen: valokuvataiteilijaksi tituleerattu, näyttelyjäkin pitänyt ja lisäksi hyvä, palkittu kirjoittaja. Kummastakaan lahjastaan hän ei numeroa tee, päivätyönsä teki laitoshuoltajana, minkä seurauksena kai olkapääkin kului.

    Olen todella iloinen ja kiitollinen hänenkin ystävyydestään. Hän on lisäksi autollinen !
    Asuu taajaman ulkopuolella minkä vuoksi auto on välttämätön hänelle. Aina on tarjoamassa kuljetusapua minullekin - pienistä virkistysretkistä puhumattakaan.

    Elän toivossa, että syksyn tullen pääsen vähän pitemmäksi aikaa kotimaisemiini. Hyvin voimaannuttavaa oli olo siellä - epämukavuuksista huolimatta..))
    Sanoinkin pojalle, että kun lapsuudenkotiin pääsen, muutun lapseksi jälleen: ei huolta mistään, hetkessä eläminen sujuu, en muista ikääni, vaivoista puhumattakaan..))
    Hiljaisuus hoitaa myös. Kaupunkilaistuneet sisarukseni vierastivat sitä: piti laittaa herätyskello raksuttamaan, että olisi jotakin ääntä seurana..))

    Helteelle ei vieläkään loppua näy. Aamulenkkini tein juoksumatolla. Samalla tein pienen lihaskunto-ohjelmani ja hyvältä tuntuu. Että näinkin vanhana voi vielä itse saada kohennusta omaan oloonsa!

    Pitkä vuodatus tuli taas. Paussin paikka ? Mietin tuota pikku naljailua, mitä taas piti ottaa "asialistalle". Onkohan sekin jonkinlainen addikti - riippuvuus ? Luultavasti se antaa esittäjälle pienen nosteen - kuten kuulemma pieni drinkkikin - mutta muuttuu pitkän päälle sisimpää kalvavaksi myrkyksi. Eikö ihminen voi siitä kieltäytyä ? Oman itsensäkin vuoksi, muista puhumattakaan ?

    Voimia ja jaksamista kaikille, periksi ei anneta. Sille naljailutaipumuksellekaan ?..))
    demeter1
    21. 4 / 372
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt