demeter1

Vapaa kuvaus

Aloituksia

0

Kommenttia

7607

  1. Niin, Ano 22.01: "aina hauskaa olla pittää"...Eiköhän meidän yksilökeskeinen kulttuuri ole jo tuottanut riittävästi pahoinvointia ? "Vapaus" ilman vastuuta ja velvollisuuksia ei vain toimi.
    Jos toimii, niin millä hinnalla ?

    "Hallitus" ei voi olla meidän isä ja äiti, vanhemmuuden perään kyseltiin vielä muutama vuosi sitten, mutta sitten tuon puutteen korvaamiseksi paisutettiin virkakoneistoa ja annettiin ymmärtää, että varhaiskasvatukseenkin tarvittiinkin ammattitutkinto, ei siihen kuka tahansa kelpaa ja sitäpaitsi sen vanhemman työpanosta tarvittiinkin muualla - näin "markkinat" määräsivät.
    "Perhe on yhteiskunnan sydän", sanottiin ennen. Jos on, niin se on kyllä pahasti sairas. Pitäisköhän uusia tahdistin vai etsiä vastausta sylttytehtaalta ?
  2. Ai kiitos, Ano 21.52. Keskustelu kävi tosiaan kiivaana, eikä arkijärki ole siellä kovin korkeata valuuttaa..))
  3. Samat arvostuksen kohteet on minullakin, Siili2, elämänviisaus, sydämen sivistys...
  4. Taisi (taas) käydä niin, Beng, ettei meiltä oikein löydy yhteistä aaltopituutta ja silloin keskusteluyritykset ovat ajan hukkaamista.
    "Kateellinen ja vähän hysteerinen". Tämä luonneanalyysi oli hiukan lempeämpi kuin se, jonka teit minusta muutama vuosi sitten eri nimisenä..)) Siinä oli muistaakseni enemmän näitä kuvaavia sanoja. Olenkohan sittenkin "kehittynyt" hiukan ?..))
  5. Hyvä oli minunkin päiväni, ikävästä suruviestistä huolimatta. Niiltähän ei voi tässä iässä välttyä.
    Vanhempi poika oli lomalla, joten minulla oli kuski käytössä. Siinähän sain hoidetuksi kirjastoasiat, punkkirokotuksen ja Kela-asioinnin ja ihmettelin sitä rentoa ilmapiiriä mikä tuntui vallitsevan joka luukulla. Heinäkuuko sen tekee ? Kun ihmiset ovat lomalla ja rentoutuneita.
    Pari reipasta sadekuuroa sattui matkalle, mutta niistähän sopii olla tyytyväinen. Eilen kun käväisin mustikkametsässäni, marjoja kyllä oli, mutta kovin pieniä. Jospa sade saa ne kasvamaan. Niin kävi muutama vuosi sitten. Alkukesän kuivuus vaikutti niin, että varsinainen sato valmistui vasta loppukesästä.
    Piha, kukat ja sato ovat olleet puheenaiheina. Minäkin kierrän "tilukseni" joka aamu, tervehdin kukkia ja yrttejäni. Eihän niitä paljon ole, mutta kiva seurata silti.

    Olen viettänyt "ruutuaikaani" tuolla 70+:lla kun keskustelu uuden hallituksen tilanteesta käy kuumana. Minäkin sorruin ottamaan kantaa, vaikka silloin kun jätin aktiivisen osallistumisen politiikkaan, päätin, että se oli sitten siinä minun osaltani. Tuttuja 70+:llakin vielä on ja ellei muuta niin voi seurata heidän kannanottojaan.

    Myös tämä kesäinen elämämeno kysyy voimia: pienet matkat, merkkipäivät, omien ja vieraiden tapaamiset. Välillä melkein kaipaa vähäisempää tapahtumista...
  6. Kun tuolla aikaisemmin määrittelit rasismin, Siili2, mietin miten me perusjuntit - jollaisena itseänikin ylpeänä pidän - suhtaudumme tuohon määritelmään: pystymmekö sisäistämään sen ja arvioimaan omaa tai toisten tilaa sen pohjalta. Eikö juuri se johda tuohon toisten maalittamiseen, todisteiden etsimiseen ja oman ehdottoman "totuuden" tietämiseen ?

    Toinen kirjoittaja arveli aikaisemmin, että rasismin ymmärtäminen vaatii kehittynyttä ajattelukykyä. Ehkä näin, mutta ellei tuo kehittynyt ajattelukyky sisällä arkijärjen tajua niin eikö se silloin jää sinne omaan norsunluutorniinsa, itsensä ja kaltaistensa itsekorostuksen välineeksi ?
    Arkijärjellä tarkoitan tietoa oman tiedon ja ymmärryksen vajavaisuudesta, sellaista perusjunttiutta, joka ei katselee ketään alaspäin, mutta ei myöskään ylöspäin. Sitä meissä suomalaisissa mielestäni ja ainakin itse pidän sitä hyvänä ominaisuutena.
  7. Ääriajattelu on mielestäni joskus paikallaan, Beng, jos pyritään muutokseen, nähdään jokin vinoutuma ja pyritään oikaisemaan se.
    Hallitsematon velanotto on mielestäni ollut sellainen - olkoonkin, että sille on löytynyt hyvät perustelut. Sosiaaliturvamenot lohkaisevat niin ison osan meidän kokonaisbudjetista, että on mielestäni ihan paikallaan tutkailla niiden tarpeellisuutta ja kohteita ja ylipäänsä sitä, onko ollenkaan välttämätöntä ylläpitää nykyistä elintasoa - velkarahalla.

    Mahdolliset leikkaukset saavat "kansan" hysterian valtaan ja kansallinen kateus nostaa taas päätään. Kuitenkaan meillä ei koeta vilua eikä nälkää. Leipää on, sirkushuveista tinkiminen voi olla ihan tervettäkin. Onhan Neil Postman jo kauan sitten kysynyt meiltä "huvitammeko itsemme hengiltä ?"..))
    Ihan en ymmärrä tuota puhetta kasvatusorganisaatioiden epäonnistumista. Kyllä kai lapsen/ihmisen kasvuun vaikuttavat monet reunaehdot, sellaisetkin, joihin nämä organisaatiot ulotu, joihin niillä ei ole valtaa vaikuttaa.
  8. Minun mielestä Ben Z sanoi, Tellukka, että nämä Brysselin änkkääjät olivat suomalaisia toimittajia...
  9. Hän ? Nyt meni jo pakka sekaisin tässä multitaskaamisessa, Siili2. Kirjoitin sinulle eri viestin, mutta "kone" lykkäsikin saman toiseen kertaan..))
    Mutta ihan samaa kai se toinenkin viesti yritti sanoa: että "rasisimia" voisi tutkia lisääkin..))
    Varmasti täällä niin tehdäänkin.
  10. Niitä kuuluisia "yksittäistapauksiakin" varmasti löytyy, Siili2, ihmisiä me kaikki ollaan, enkä tahtoisi niin kovasti korostaa noita eroja. Mikä tahansa erilaisuus pistää silmään ja "me tarvitsemme aina jonkun, jonka päälle sylkeä" - runoilijan sanoin.

    Kun itse olin Ruotsissa, hyväksyin sen asenteen, että vierastyöläisen on syytä tehdä vähän enemmän kuin kantaväestö, että tulee hyväksytyksi. Uskon, että useimmat suomalaiset ottivat saman asenteen ja olivat sen vuoksi haluttuja ja arvostettuja työntekijöitä.

    Aika on tietysti nyt toinen, mutta tuota asennetta pidän jollakin tavalla oikeana - että ei mennä takki auki naapurin pöytään, jos/kun mennään, on hyvä tehdä parhaansa,
    jolloin on kunniaksi myös omalle maalleen.
    Idea, että me kaikki olemme yhtä suurta perhettä, globaalin talouden palveluksessa ja yhteisvastuussa toinen toisistamme ei taida oikein kantaa vielä - kantaako se koskaan jää nähtäväksi. Aika taitaa loppua kesken.
  11. Kasvattajat epäonnistuneet, Beng ? Minä taas sanoisin, että lasten/nuorten/aikuisten kasvattaminen on tänä päivänä "ihmiselle mahdoton tehtävä"..))
    Ellei sitten mennä totalitääriseen kasvatukseen, josta Aldous Huxley esitti dystopian:"Uljas, uusi maailma". Ihme, ettei siitä juuri enää puhuta, vaikka uhkakuva toteutuu kaiken aikaa jo nyt...
  12. Niitä kuuluisia "yksittäistapauksiakin" varmasti löytyy, Siili2, ihmisiä me kaikki ollaan, enkä tahtoisi niin kovasti korostaa noita eroja. Mikä tahansa erilaisuus pistää silmään ja "me tarvitsemme aina jonkun, jonka päälle sylkeä" - runoilijan sanoin.

    Kun itse olin Ruotsissa, hyväksyin sen asenteen, että vierastyöläisen on syytä tehdä vähän enemmän kuin kantaväestö, että tulee hyväksytyksi. Uskon, että useimmat suomalaiset ottivat saman asenteen ja olivat sen vuoksi haluttuja ja arvostettuja työntekijöitä.

    Aika on tietysti nyt toinen, mutta tuota asennetta pidän jollakin tavalla oikeana - että ei mennä takki auki naapurin pöytään, jos/kun mennään, on hyvä tehdä parhaansa,
    jolloin on kunniaksi myös omalle maalleen.
    Idea, että me kaikki olemme yhtä suurta perhettä, globaalin talouden palveluksessa ja yhteisvastuussa toinen toisistamme ei taida oikein kantaa vielä - kantaako se koskaan jää nähtäväksi. Aika taitaa loppua kesken.
  13. Tuosta olen kyllä eri mieltä, Ano 11.10 - tai sitten ymmärrämme tuon integroitumisen eri tavalla.
    Meilläkin tiedetään, että kun ihminen muuttaa täällä kotimaassa toiselle paikkakunnalle, häneltä menee keskimäärin 15 vuotta juurtua uuteen ympäristöön, vaikka kieli ja kulttuuri ovat pääosin samat.
    Ja meissäkin on niitä, jotka eivät juurru - minäkin pidän itseäni edelleen maalaistyttönä..))

    Niin, että enpä taida minäkään olla sopivaa "materiaalia" suurkaupunkiin, mutta joskus olosuhteet pakottavat asuinpaikan muuttamiseen - ihan niinkuin maahanmuuttajienkin kohdalla.
  14. Monilla tavoin, Ano 10.44, suomalaiset ovat tulleet vastaan tässä kotoutumisprosessissa.
    Omat kokemukseni ovat lähinnä varhaiskasvatuksen piiristä tai sosiaalipuolelta ja tiedän, että virkahenkilöstö on kyllä niin tarkan syynin alla, että he mieluummin tekevät liikaa kuin liian vähän maahanmuuttajien hyväksi.
    Tietysti nämä asenteet, joihin ilmeisesti viittaat, ovat valitettavan yleisiä siellä, missä missä maahanmuuttajia on paljon, mutta sielläkin uskon, että "maassa maan tavalla"- asenne voisi auttaa kanssakäymisessä. Vai onko tuo asenne jo vanhentunut ?
    Miten meidän pitäisi suhtatua, mitä oppia ?
  15. Yritin vastata viestiisi tuossa äsken, Siili2, enkä tietenkään väitä, ettei muunkinlaista suhtautumista ole.
    Tosin löytyy (minultakin) esimerkkejä myös siitä, että "rasismin kohdekin" voi heittää "rasismi"- syytöksen pöytään, ellei hän katso saavansa sitä, mikä "hänelle kuuluu". Eli yhtä lailla kuin meille, kelpaa heillekin kaikki se, mitä "ylhäältä annetaan".

    Sillä ei ole mielestäni rasismin kanssa mitään tekemistä, ihmisluonnosta siinä on minusta kyse.
  16. Saatat olla oikeassa, McPizza, tuosta perimästämme ja suhtautumisestamme erilaisuuteen: ensireaktio voi olla "negatiivinen" - henkilöstä riippuen - mutta mielestäni se harvoin jää hallitsevaksi - riippuen tietyksi taas ympäristöstä, sen laadusta ja siitä, miten kanssakäyminen sujuu jatkossa.
    Niin, että ei se meidän suhtauminen mielestäni täysin yksiselitteistä ja kaavamaista ole, jollaisena se usein tahdotaan nähdä.
  17. heh, "kansasuomalainen", piti tietysti olla "kantasuomalainen" ...))
    Virheitä sattuu, meillekin joilla on johtotähtenä "Suomen kieli, Suomen mieli"...
  18. Integroituminen on tietysti hidas prosessi, mutta mielestäni se on kyllä Suomessa ymmärretty, joustettu ja tultu vastaan missä on voitu. Joskus tuntuu, että ehkä liikaakin, mikä taas pistää kansasuomalaisten silmään.
    Tasa-arvoa kai kantasuomalaisetkin hakevat ja tahtovat.
  19. "Oikealla asenteella varustettua henkilöä ei Suomessa sorreta". Sama kokemus minulla.
    Kyllä tämä rasismi-kohu kuuluu mielestäni sarjaan: "paljon porua, vähän villoja".
    Oman kokemukseni mukaan vierasmaalaisiin suhtaudutaan avoimesti ja kiinnostuneesti, elleivät he itse anna aihetta muunlaiseen suhtautumiseen.
  20. Hyvä Tellukka ! Olet keskustelija vailla vertaa. Sinä voisit jo todeta Kari Suomalaisen tapaan: "olen mieluummin yksin oikeassa kuin lauman mukana väärässä"..))

    Etkä sinä ole yksin. Kyllä sinulla peesaajia riittää, eivät vain ole yhtä sinnikkäitä ja väsymättömia kuin sinä olet. Jatka samaan malliin ! Ja jatkathan sinä. Kiitos siitä, että olet "isänmaan asialla"..))
    21. 55 / 381
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt