demeter1

Vapaa kuvaus

Aloituksia

0

Kommenttia

7607

  1. Mikä moka, Ano 18.18..)) Minä en nähnyt hänen hampaitaan, en varmasti silloin ollut vielä paikalla..))
  2. Heh, minun aikani ei sitten ollut tänään niin kallisarvoista, että saatoin istahtaa telkkarin ääreen ja seurata seremoniaa..))
    Se kiinnosti minua ilmiönä: nähdä historiallisia rakennuksia, todistaa tapahtumaa, jonka eteen oli tehty paljon työtä, kuulla monarkian historiasta, jakaa sitä tunnelmaa, mikä näkyi yleisön olemuksessa ja välittyi myös ruudun kautta, kuulla hyvin valittua ja hyvin esitettyä musiikkia. Yhtä juhlaa..))

    Totta kai "totuus" näistä kuninkallisista on kaikkien tiedossa, kuningasparin lemmenviestit tulivat aikanaan julkisuuteen, eikä kumpikaan heistä nauti suurta kansansuosiota, mutta hyvin vetivät roolinsa tässäkin spektaakkelissa. Kansa sai oman sirkushuvinsa ja se kelpasi useimmille. Monarkiaa vastustavaa joukkoa ei näytetty eikä haastateltu, vai ?

    En minäkään koko tapahtumaa jaksanut seurata, mutta osalliseksi pääsin silti. Eikä maksanut mitään..))
  3. Kiitti, mulle riitti..))
  4. Anteeksi mikä räkätys ? Mikä nyt meni pieleen ?
  5. Jos noin sanot, Paloma, niin tunnustan sitten kirjoittaneeni tuon ilmavan "runon"..))

    Siihen liittyen: tunnetko John Ajvide Lindqvistiä ? Hänen kauhuromanistaan "Ystävällisyys" oli Hesarissa esittely. "Ystävällisyys on liima, joka pitää ihmisyhteisön koossa"...
  6. Ai valomerkki tulikin jo..)) Tuo edellinen vuodatus oli tietysti minun. Muutuin Anoksi ihan automaattisesti...
    En oikein osannut ottaa kantaa tuohon vakiintuneeseen vastakkainasetteluun. Kai se sitten jotenkin palvelee ketjuun osallistuneita, kun se pakkaa aina edetä saman kaavan mukaan...
  7. Juu, mutta kun eilen ja huomenna joutui/joutuu leikkimään ihan tosissaan, niin täytyy kerätä voimia...
    Sitäpaitsi Anu Kantolan kirja "Huipputuloiset" odottaa ja veroilmoituskin on vaiheessa...

    Mutta iloista vappua vain tänne ja sinne..))
  8. Saa kai vielä olla lapsi (Ano 14.28)/ vaikka onkin harmaahapsi...))
  9. Oho ! Että sellainen kilpailu ? Minä olen aina ollut allerginen kaikelle kilpailulle. En kilpaile edes leikkimielellä, miksi pitäisi olla parempi kuin toinen, tai huonompi ?..))

    Kuulemma Raamatussa on mainittu sana "kilpailu" vain kerran. Paavali on kehottanut: "toistenne kunniotuksessa kilpaikaa ". Siihen kisaan voisin vielä lähteäkin..))
  10. Nytpä löytyikin oiva keino, miten välttää meidän "sinisten" aiheuttamia harmeja, Ano 14.16..)) : jättää huomiotta, mennä eteenpäin, niin helppoa se lopulta on. Teoriassa.

    Kuitenkin, kuten on muistettu, tämä osio on ensi sijassa suunnattu 80+:ien kirjoitteluun.
    Ehkä silloin hyviin tapoihin kuuluisi aistia ilmapiiriä, kuulostella kirjoittajien tuntoja ja päätellä, millainen kirjoittelu sopii siihen henkeen.

    Nämä sanat osoitan myös itselleni. Kirjoitinhan minäkin, että kunto on hyvä ja hyvin pyyhkii muutenkin..)) Toisaalta myönsin, että heikoilla olen silti, ainakin aika ajoin..))

    Sen verran sanon puolustukseksi, että jos täällä kirjoitetaan hyvin ja ymmärrettävästi, ei tänne poikkeava voi millään tietää kokonaistilannetta, vaikka sitä, että moni kirjoittaja jo kipuilee erilaisten sairauksien kanssa, eivätkä heidän voimansa ole verrattavissa vaikka heitä 10 vuotta nuorempien voimiin. "Vuosi vanhan vanhentaa..."

    Taitaa kyllä on niinkin, että myös oikeasti kahdeksankymppistenkin kunnossa ja toimintakyvyssä on eroja, eivät hekään ole samasta puusta veistettyjä. On täälläkin kerrottu tervaskannoista, jotka eivät tahdo mennä eläkeläisseuroihin, kun siellä on vain "vanhoja ihmisiä"...))

    Niin, että voisikohan joskus sittenkin tinkiä tuosta "sinisten" boikotoinnista ? Se tuntuu olevan ikuinen kiistan aihe täällä - siis Anot vastaan rekatut - ja lähteä siitä, että yksi tykkää kirjoittaa Anonyyminä, toinen taas rekattuna - kuka mistäkin syystä. Molempiin valintoihin on ylläpidon hyväksyntä. Ymmärrän myös, että nämä ikäryhmäosiotkin ovat viitteellisiä, suosituksia, eivät määräyksiä. Vai miten ?
  11. Jaakko Simojoki, arkkipiispa Martti Simojoen poika, kuvasi dementoituneen isänsä viime vaiheita sanomalla: "hän keskittyi olennaiseen".
    Eikö luonnollinen elämänkulku voisi olla tuo: kaikesta turhasta luopuminen, tyytyminen siihen mitä elämä antoi - tai otti ?
    MInäkin olen saanut tuntea tällaisia vanhuksia, esimerkiksi oman äitini. Aktiiviset ja liikunnalliset veljeni katsoivat, että äiti oli "luovuttaja" kun ei ollut enää entisensä:
    lukeva, kirjoittava, seurallinen ja kiinnostunut vaan "vetäytynyt", yksinäisyydessä viihtyvä. Minäkin muistan epäilleeni, että äiti oli "masentunut" ja yritin järjestää hänelle monenlaista aktiviteettiä kunnes äiti totesi: "vanha ihminen ei tarvitse muuta kuin rauhaa"...
    Ehkä ajattelen muutaman vuoden päästä itsekin noin ja tietysti toivon, etten itse saa lapsiltani samaa diagnoosia..))
  12. Kiitos runosta, Ano 11.50. Runot ovat meidän aarteita... Onneksi ne ovat kaikkien saatavilla. netistäkin...
  13. Totta, 11.04, nuorempiakin on täältä lähtenyt, jopa oman käden kautta.

    Sodat ovat minustakin merkkinä siitä, että ihminen ei ole paljon muuttunut. Tai ehkä osa on, mutta kun yksikin ihminen voi saada paljon pahaa aikaan, kuten ollaan nähty,

    Tuolla alempana on toisen kirjoittajan siteeraama Anton Garcian kaunis runo. Minulla tuli mieleen toisen runoilijan, Rabindranah (tulikan nimi oikein?) Tagoren runo, vapaasti muistettuna:
    "Jokainen maailmaan syntyvä lapsi tuo tullessaan lupauksen siitä, että Jumala ei ole vielä menettänyt toivoaan ihmiskunnan suhteen". Lohdullinen muistutus ?
  14. Tuon viimeisessä kappaleessa kuvaamasi tilan, Ano 10.58, minäkin toivon vielä saavuttavani.
    Onneksi tuo hyväksyminen voi tapahtua "pikkuhiljaa", kuten sanoit.
    Ja siinäkin toiset ihmiset voivat esimerkillään meitä rohkaista, tietämättäänkin.
  15. Hyvä kun kerroit, brinkkala. Aloin jo sättiä itseäni siitäkin, että aikataulutettu arki alkoi uuvuttaa. Kun nyt koronan väistyttyä ja uuden lonkan kanssa koin suorastaan velvollisuudekseni jatkaa siitä, mihin pari vuotta sitten jäin.

    Ei onnistu enää. Eläkeläisyhdistyskin taitaa syksyllä jäädä, vaikka vasta siihen liityin. Ryhmäpainetta se tosiaan tuntuu aiheuttavan, etenkin minulla, kun kuljen muiden kyydissä.

    Mutta mikäs meillä on ollessa, tämän "rajattoman vapauden" suojissa..)) Tuota armollisuutta tietysti pitää opetella, mutta oppia ikä kaikki - niinhän sitä sanotaan.
    Sinnitellään...
  16. Hyvä tarkennus, Ano 10.08. Minä käytän näitä termejä aika huolimattomasti kun ajattelen, ettei se täällä ole niin tarkkaa...
    Mutta oikeassa olet. On paikallaan pysyä asiassa , ettei huolimaton kirjoittelu tule tavaksi...
  17. Alkoi vähän hävettämään tuo eilinen vuodatukseni tänne. Kun ei tässä mitään hätää ole. Ja niinkuin tiedetään, päivät eivät ole veljeksiä - tänään näyttäisi jo paremmalta. Jospa se eilinen tilitys auttoi..))
    Joskus olen ajatellut, että tämä apatia, jota niin moni kertoo potevansa, olisi ihan terve reaktio siihen, että meillä on sittenkin takana rankka aika koronan vuoksi ja myös Venäjän mielivaltaisuuden todistajana. Posttraumaattinen stressi taitaa olla se nykytiedon käyttämä diagnoosi tälle ? Hiljainen tieto siitä, että meidän perusturvallisuus on aika pahasti järkkynyt.
    Ihmisen on ollut pakko nähdä, ettei sittenkään hallitse kaikkea, ei ole oman onnensa seppä, kuten me omassa suuruusharhassamme olemme halunneet kuvitella.

    Silti ajattelen, että ne meistä, jotka ovat kokeneet sodan, ovat paremmin varustautuneita myös näihin suuriin muutoksiin ja onhan se jo saavutus, että ollaan tänne saakka selvitty, kuka mitenkin.
    Veteraanien päivä tänään, sitä voidaan juhlia ja muistaa niitä, jotka ovat isänmaan meille lunastaneet. Nöyräksi vetää.
  18. Ajattelen samoin, liian iso homma, Ano 19.33. Edesmennyt appeni saneli elämäkertansa nauhalle - hän oli hyvä kertoja - ja opiskelityttö teki niistä sitten paperiversion.
    En vain tiedä, oliko sillä niin kovasti kysyntää, nuoret eivät ehdi kuunnella, ehkä ei kiinnostakaan, ainakaan vielä.
    Appeni oli kuitenkin kaksi sotaa käynyt ja taisi olla niin, että ainakin joku toinen sotaveteraani nuo muistelmat halusi, varmasti jokin arkistokin.
    "Jokainen ihminen on laulun arvoinen" - varmasti myös muistelmien, mutta kirjoittamatta ne monelta jäävät...
  19. Siihenhän meitä on kehotettu, elämäkerran kirjoittamiseen, ihan jo dementiankin varalta...))

    Jonkinlaisen raakileen jouduin tekemään aikuisopinnoissani, mutta se oli niin tylsä, etten jaksanut siitä innostua - vaikka aineisto oli ihan kelvollinen.
    Eli en osaa, pitäisi keksiä jotakin muuta. Onko muita ehdotuksia ?
  20. Jaksat sittenkin paljon, Ano 14.31, kun olet noin mukana läheistesi elämässä - toivoa antamassa. Emme kai me muuta oikein voikaan: olla olemassa, kuulolla, läsnä ?
    21. 62 / 381
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt