- Kysymys ei ollut erityisesti vl-saarnaajista, vaan kaikista Pyhän Hengen omaavista ihmisistä. Toisekseen, Pyhä Henki on jokaisella todellisella kristityllä. Oli sitten apostoli tai ei. Toisekseen tuohon voi esittää vastakysymyksen, että miksi saarnata sitten evankeliumia ylipäätään, jos kerran joku saattaa uskoa pian Jeesukseen ilman jumalista katumusta eikä sitten pelastukkaan. Ei oikeen toimi tämä logiikka. Ja sitäpaitsi, aina on mahdollisuus rippiin, eli synnintunnustukseen, jos on tarvis, tai sielunhoitoon muutenkin.
No on kyllä aika hepponen "avain" tuon tulkitsemiseen (2. kommenttisi). Isä on lähettänyt meistä jokaikisen saarnaamaan evankeliumia. Toiset erityisessä virassa seurakunnan kaitsijoina ja lähetystyöntekijöinä, toiset lähimmäisilleen. Tuon tulkinnan hyväksyn siinätapauksessa, että piispan virka jatkaa apostolista virkaa, mutta en missään nimessä siinä tapauksessa, että tämä kuoli pois apostolien mukana. Itselläni tulee Matt. 16:19 ja 18:18 perusteella mieleen, että piispanviralle taikka sitten koko seurakunnalle nimenomaan erityisestä virasta käsin toimitettavaksi tuo passaisi aika hyvin. Kaikissa näissä on vain opetuslapset paikalla. Ainakin siltä vaikuttaa. Ja voi tietysti kysyä, jäikö Tuomas ilman tätä valtaa, kun ei ollut paikalla? Tai jäikö Tuomakselta puhdas totuus saamatta? Enpä usko.
Mutta se, että tuolla tarkoitettaisiin vain puhtaan totuuden siirtämistä apostoleille, eikä sen enempää mitään muuta, on epärehellinen tulkinta tuosta. - Anglikaaneja on sekä reformoituun -että katoliseen/ortodoksiseen oppiin kallellaan olevia ryhmittymiä.
- Aamen.
- Sehän on jo avaintenvallan käyttämistä, jos sanon jollekulle, että usko Jeesukseen niin pelastut. Lupaan siinä käytännössä, että saat syntisi anteeksi, jos uskot Jeesukseen. No jos tämä henkilö kahden viikon päästä vasta ymmärtää koko asian ja tulee synninhätään, niin hän muistaa, että "Sehän sanoi, että usko Jeesukseen, niin pelastut!" niin silloinhan ei tarvita mitään välitöntä synninpäästöä. Pelkästään se, että uskossa turvautuu Kristuksen sovitustyöhön, koska tämä on jo vakuutettu.
- https://www.youtube.com/watch?v=-3kHZPjz654
Katsotko tämän elokuvan, jos osaat englantia. - Joo taisin tippua kärryiltä. Lähinnä tarkoitukseni oli osoittaa, että Isää (Jumalaa) rukoillaan yhtälailla kuin Jeesustakin. Ehkä ymmärsin väärin, mitä hait takaa, mutta eskatologiaan sinänsä ei ollut tarkoitus puuttua.
- "Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos te anotte jotakin Isältä, on hän sen teille antava minun nimessäni." (Joh. 16:23)
"Ja minä lankesin hänen jalkojensa juureen, kumartaen rukoillakseni häntä. Mutta hän sanoi minulle: "Varo, ettet sitä tee; minä olen sinun ja sinun veljiesi kanssapalvelija, niiden, joilla on Jeesuksen todistus; kumarra ja rukoile Jumalaa. Sillä Jeesuksen todistus on profetian henki." (Ilm. 19:10)
"Ja hän sanoi minulle: "Varo, ettet sitä tee; minä olen sinun ja sinun veljiesi, profeettain, kanssapalvelija, ja niiden, jotka ottavat tämän kirjan sanoista vaarin; kumartaen rukoile Jumalaa"." (Ilm. 22:9)
Eikö Jeesus myös sano tuossa edellä, että "7 Eikö sitten Jumala toimittaisi oikeutta valituillensa, jotka häntä yötä päivää avuksi huutavat, ja viivyttäisikö hän heiltä apuansa?"
Tämäkin on mielestäni turhaa saivartelua, että puhutaanko "Isästä" , vai "Jumalasta". Jeesus sanoo, että myös Häntä voi rukoilla. Miksi? Siksi, koska Jeesus sanoo, että "Minä ja isä olemme yhtä" (Joh. 10:30). - Amen,+olen+samaa+mieltä+kaikesta+mitä+sanoit+tuossa+kommentissasi,+"sydämellä.uskotaan".+Ja+anteeksipyyntö+edelliselle+(ellet+ole+sama),+että+ärsyynnyin+kommentistasi.+Lupaan+jatkossa+suhtautua+pitkämielisemmin.+
- Lupaan rukoilla puolestasi, että löytäisit Elävän Jeesuksen.
- ”Tuo Jeesuksen maininta Joh.4:24ssä oikeastaan valottaa sitä, että jos turvaudutaan tämmöisiin uskontunnustuksiin, niin silloin ollaan jo menettämässä elävää uskoa.
Mallirukouksessa Jeesus antoi mallin julkistenkin rukousten pitämisestä, siinä on aiheet ja niiden tärkeysjärjestys, muttei ollut tarkoitus sitä toistaa sanasta sanaan, yhä uudelleen ja uudelleen. On helppoa kuvitella, että kun elävä usko alkoi kuolla, niin tuli tukikepiksi tällaiset tunnustukset ja sitten jo pian patsaat ym. joiden edessä jopa kumarruttiin, ja kuvat ja niiden suutelemiset, papiston erikoiset vaatetukset ja mahtavat kirkkorakennukset ym.”
No Jeesuskaan ei varmaan sitten ollut elävässä uskossa sen perusteella, mitä jo lainasin tuossa Raamatusta? Uskontunnustukseen ”turvautuminen” ei kerro elävän uskon menettämisestä, vaan ihan yksinkertaisesti siitä, että kun asiat tiivistetään, on helpompi muistaa kokonaisuus. Siis siitä, että ihmisillä keskimäärin on aika huono muisti, niin myös minulla. Ja niin kuin mielikuvaharjoittelussa yhden sanan tai asian perusteella muistetaan laajempia asiakokonaisuuksia, niin myös uskontunnustuksissa. On helpompi muistaa uskontunnustus kuin kaikki ne miljoona jaetta Raamatusta, mitkä siihen liittyvät. On helppoa nähdä, että sen perusteella mitä nyt kirjoitat, et tiedä kovinkaan paljon siitä, mitä on elävä usko (Vanhurskaus, rauha ja ilo Pyhässä Hengessä), ja mitä on olla elävässä uskossa, kun takerrut tuollaisiin epäolennaisuuksiin ja pidät niitä elävän uskon menettämisen merkkinä. Ja ellet tiedä, mitä patsaan tai ikonin kumartaminen/suuteleminen tarkoittaa, niin älä silloin sitä aihetta kommentoi. Sanon tämän, vaikken olekaan Katolinen tai Ortodoksi, mutta sen tiedän, mihin em. asiat perustuvat heillä, eikä siihen liity (ainakaan opillisella tasolla) epäjumalanpalvelusta sen enempää kuin ystävän tervehtimiseen poskisuudelmalla tai esirukouksen pyytämistä ystävältä. Ainahan joku käyttää sitä väärin, niin kuin kaikkia asioita. Ei se silti tee siitä asiasta itsestään väärää.
”Tuossa linkissä edellä, jossa tämä apostolinen uskontunnustus on englanniksi, siihen kuuluu
"I believe in the Holy Spirit,
the Holy Catholic Church,
the communion of Saints,"
Tuntuu, että alkuperä alkaa tuostakin hahmottumaan.”
Niin, Pyhä katolinen kirkko. Tiedätkö, että katolinen tarkoittaa yleistä? Ei Katolista kirkkolaitosta. Pyhä yleinen kirkko, suomennettuna Pyhä yhteinen seurakunta. Communion of Saints on pyhien yhteys. Ja kyllä, alkuperä on Katoliselta kirkolta, mutta niinkuin sanoin, alkukristillistä seurakuntaa kutsuttiin yleiseksi, eli katoliseksi kirkoksi, mutta sillä ei tarkoitettu kirkkolaitosta, niinkuin nykyään.
Voisitko lopettaa tuon ärsyttävän joka asiaan puuttumisen ja saivartelun, joka ei rakenna ketään? Käyttämistäsi sanamuodoista ja Raamatunkäännöksestä päätellen olet se sama Jehovan todistaja, jonka kanssa olen aiemminkin keskustellut? Olisitko ystävällinen, ja ainakin keskittyisit johonkin olennaiseen tässä keskustelussa? - Rehellisesti sanottuna minua ei kiinosta, vaikkei apostolista uskontunnustusta löydy Raamatusta suoraan. Ja se on totta, ettei se ole apostolien sanelema. En tietääkseni väittänyt kumpaakaan edellämainituista asioista? Apostoliseksi sitä sanotaan siksi, että sen uskotaan olevan apostolisen, kristillisen opin mukainen. Joitakin legendoja toki on, että se olisi apostolien sanelema, mutta sitä nyt tuskin kukaan uskoo. Olennaista on se, että jokainen siinä sanottu asia perustuu tiukasti Raamattuun.
"Koska Jeesus ei hyväksynyt kirjoitettujen tai ulkoa opeteltujen rukousten toistamista, eikö ole itsestään selvää, ettei hän hyväksyisi myöskään uskontunnustusten toistamista julkisessa palvonnassa? Tosiasia on, ettemme voi löytää mistään raamatunkohdasta viittausta siihen, että Jeesus olisi käyttänyt tai opettanut ketään käyttämään uskontunnustuksia palvonnassa."
Entä Jeesuksen osallistuminen synagoogajumalanpalvelukseen, jossa lausuttiin aina Israelin uskontunnustus "Kuule, Israel! Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi." (5. Moos. 6:4)? Nämä juttusi ovat nyt niin kaukaa haettua kamaa, ettei mitään järkeä. Uskontunnustus kiteyttää kristillisen opin, eikä sen lausumisessa tai ulkoaopettelemisessa ole mitään väärää. Siinä vain kirkkokansa tunnustaa uskovansa samaan Jumalaan ihan niin kuin Israelkin tunnusti. Samoin rukoukset. Kyllä ihminen voi lausua saman rukouksen useinkin. Ihminen voi myös lausua rukouksia, esimerkiksi Psalmeja, joiden avulla itse rukoilen useinkin. Eikö Jeesuskin lausunut saman rukouksen useita kertoja Getsemanessa? Jeesus tarkoittaa tuolla Matt. 6:7, ettei kannata kuvitella tulleensa kuulluksi vain siksi, että lausuu pitkiä ja monimutkaisia rukouksia ja toistelee niitä. Ihan niin kuin rukouksen pituudella olisi väliä tai sillä, kuinka monesti sen sanoo. Pointti on siinä, että pitää lakkaamatta luottaa Jumalaan, että Hän auttaa, kun Häntä huutaa avuksi, ei siihen, että kun rukoilee tarpeeksi paljon, niin Jumala kyllä auttaa. Toisaalla Jeesus sanoo mm:
Matt. 7:
7 Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan.
8 Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan.
Luukas 18:
1 Ja hän puhui heille vertauksen siitä, että heidän tuli aina rukoilla eikä väsyä.
2 Hän sanoi: "Eräässä kaupungissa oli tuomari, joka ei peljännyt Jumalaa eikä hävennyt ihmisiä.
3 Ja siinä kaupungissa oli leskivaimo, joka vähän väliä tuli hänen luoksensa ja sanoi: 'Auta minut oikeuteeni riitapuoltani vastaan'.
4 Mutta pitkään aikaan hän ei tahtonut. Vaan sitten hän sanoi mielessään: 'Vaikka en pelkää Jumalaa enkä häpeä ihmisiä,
5 niin kuitenkin, koska tämä leski tuottaa minulle vaivaa, minä autan hänet oikeuteensa, ettei hän lopulta tulisi ja kävisi minun silmilleni'."
6 Niin Herra sanoi: "Kuulkaa, mitä tuo väärä tuomari sanoo!
7 Eikö sitten Jumala toimittaisi oikeutta valituillensa, jotka häntä yötä päivää avuksi huutavat, ja viivyttäisikö hän heiltä apuansa?
Matt. 26
38 Silloin hän sanoi heille: "Minun sieluni on syvästi murheellinen, kuolemaan asti; olkaa tässä ja valvokaa minun kanssani".
39 Ja hän meni vähän edemmäksi, lankesi kasvoilleen ja rukoili sanoen: "Isäni, jos mahdollista on, niin menköön minulta pois tämä malja; ei kuitenkaan niinkuin minä tahdon, vaan niinkuin sinä".
40 Ja hän tuli opetuslasten tykö ja tapasi heidät nukkumasta ja sanoi Pietarille: "Niin ette siis jaksaneet yhtä hetkeä valvoa minun kanssani!
41 Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen; henki tosin on altis, mutta liha on heikko."
42 Taas hän meni pois toisen kerran ja rukoili sanoen: "Isäni, jos tämä malja ei voi mennä minun ohitseni, minun sitä juomattani, niin tapahtukoon sinun tahtosi".
43 Ja tullessaan hän taas tapasi heidät nukkumasta, sillä heidän silmänsä olivat käyneet raukeiksi.
44 Ja hän jätti heidät, meni taas ja rukoili kolmannen kerran ja sanoi samat sanat uudestaan.
Eikö noissa rukouksissa toisteta samaa rukousta, mikä jo todennäköisesti myös osataan ulkoa? Esimerkiksi leski rukoilee, että saisi oikeutta. Etsivä rukoilee, että löytäisi. Eikö Jeesus jopa kehota siihen? Eikö Jeesus itsekin toista usein saman rukouksen? Ja millä perusteella sanot, ettei Jeesus tarkoittanut Isä Meidän -rukousta rukoiltavaksi juuri noin? Eikö Hän sano, että ”Rukoilkaa siis näin?”. Älä vääntele Raamattua mieleiseksesi. Eikö Paavalikin sano useita kertoja lakkaamatta rukoilevansa joidenkin tai jonkun puolesta, päivin ja öin? Eikö se ole saman rukouksen toistamista?
Jatkuu... - Ylläpito on poistanut tarkistamatta minunkin kommenttejani joskus. Automaattirobotti joskus poistaa ilman kummempaa tarkistusta. En ota kantaa siihen, kuka halusi avauksen poistettavaksi, eikä se minulle edes kuulu. Itse en valitusta tehnyt, joku saattoi kokea avauksen epäasialliseksi ja teki valituksen.
- En ole anonut. Miksi ihmeessä olisin?
”Kyseinen vanhoillislestadiolainen on kertonut palstalla, että hän ei usko vl-herätysliikkeen virallisiin Raamatun vastaisiin valheoppeihin - mm. VAIN ME -oppiin.”
On totta, etten usko mainitsemaasi ”vain-me” -oppiin.
”Kuitenkin kyseinen nimimerkki kilometrin mittaisissa kommenteissaan kritisoi ja suorastaan ivaa niitä kirjoittajia, jotka arvostelevat vl-herätysliikkeen Raamatun vastaisia oppeja.”
Kritisoinut aiheellisesti ja sen voi jokainen tarkistaa. Sensijaan minua kiinnostaisi tietää, missä kohden olen ”suorastaan ivannut” muita kirjoittajia?
”Mikä saa ihmisen viihtymään vl-valheoppien "syleilyssä" uskomatta niihin oppeihin? Miksi ihminen ei halua pois vl-valheoppien orjuudesta todelliseen kristityn vapauteen?”
Olen itse vanhoillislestadiolaisen kodin lapsi, vaikkakin Kristuksen olen tullut tuntemaan vasta aikuisena, kuten olen aikaisemmissa keskusteluissa kertonut. Ensinnäkin, vl-liikkeessä on pääpiirteittäin ihan kohtuullisen hyvä oppi ”vain-me” -oppia lukuun ottamatta. Koko liike ei suinkaan ole mätä, ja siellä on paljon aitoja Kristukseen uskovia ja äläkä sano, ettei ole, koska tiedän sen itse varmaan hiukan paremmin kun olen sisällä liikkeessä. Kuitenkin, paljon on ihmisiä, jotka luulevat pelastuvansa kuulumalla porukkaan tai/ja noudattamalla tapanormeja ja aivan muista syistä kuin Kristuksen kautta. Se on yksi syy, että olen vielä mukana, nimittäin kertomassa läheisilleni ja muillekin, ettei kukaan pelastu uskomalla/kuulumalla yhteisöön tai noudattamalla tapanormistoja. Voisin tiivistää siis, että rakkaus heihin ja tahto, että hekin pelastuisivat. Ehkä voisin myös lainata apostoli Paavalia tässä:
”Minä sanon totuuden Kristuksessa, en valhettele-sen todistaa minulle omatuntoni Pyhässä Hengessä- että minulla on suuri murhe ja ainainen kipu sydämessäni. Sillä minä soisin itse olevani kirottu pois Kristuksesta veljieni hyväksi, jotka ovat minun sukulaisiani lihan puolesta” (Room. 9:1-3)
Muita syitä? Vl-liikkeellä on mielestäni paras käsitys synninpäästöstä. Nimittäin, ettei se ole virkaan sidottu, vaan jokaisen kristityn käytettävissä. Ja turha sanoa, ettei Raamatussa ole synninpäästöä, koska Jeesus ihan selvästi sanoo, että kenelle te synnit anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut, ja keneltä ne pidätte, niille ne ovat pidetyt (Joh. 20:21-23). Ja on totta, ettei päästönavaimia UT:ssa käytä selvästi kukaan muu kuin Jeesus, mutta Hän oli se, joka sanoi näin, eikä sitä saa pyyhittyä pois Raamatusta. Myös oppi kasteesta ja ehtoollisesta (ainakin reaalipreesenssin osalta) on mielestäni hyvä vl-liikkeessä. Sen lisäksi mielestäni vl-liikkeellä on ehkä paras käsitys uudelleen avioitumisesta, siis siitä, onko se lähtökohtaisesti syntiä vai ei, ellei ex-aviopuoliso ole kuollut. Nämä tulee nopeasti mieleen, ellei nyt tarvitse alkaa käymään ihan kristinuskon perusoppeja, jotka pääpiirteittäin ovat kaikilla protestanteilla samat.
Tuossa synninpäästöasiassa pitää toki ymmärtää se, että se ei ole ainoa uskoontulokeino, vaan uskoon tullaan uskomalla Jeesukseen, ihan niin kuin Jeesus ja apostolit johdonmukaisesti opettavat. Synninpäästö on Raamatun (itse Herran) varma lupaus, jonka toinen ihminen voi julistaa toiselle, jos esimerkiksi on kipeä omatunto tai myös ihmiselle, joka haluaa uskoa evankeliumin (ensimmäistä kertaa), mutta ei pysty itse vakuuttumaan syntien anteeksisaamisesta (monille se on vaikeaa, toisille ei). Ja tässä on taas hyvä erottaa uudestisyntyminen ja uskovan rippi. Ensimmäisessä uskova yleensä vakuuttuu kaikkien syntien anteeksisaamisesta, oli se uskoontulo, uudestisyntyminen, sitten yksinäisyydessä tai synninpäästössä (ilman rippiä) tapahtunut. Uskovien rippi on taas omantunnon hoitamiseksi tarkoitettu ja mielestäni hyvä siinä. Siitä en kyllä tykkää, että synninpäästöä pidetään taikatemppuna, joka toimii, vaikkei ihminen edes ymmärrä, kuka on Jeesus ja Jumala ja mitä on synti ja mitä tarkoittaa se, että pitäisi hyljätä kaikki ja lähteä seuraamaan Jeesusta. Ja se se ongelma on monella vl-kristitylläkin.
”Tätä minä en ymmärrä.”
”Gal. 5:1
"1. Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen."###”
Olen vapaa Kristuksessa. Ja mistä päättelit niin, että noudatan jotain ylimääräisiä tapanormistoja? - Kun sanotaan, että pitää tunnustautua Jeesuksen seuraajaksi, niin siitä herää tietysti kysymys, että kenen Jeesuksen. Pitää siis voida määritellä, kuka tämä Jeesus on, koska maailmassa on tälläkin hetkellä aika monta Jeesus-nimistä henkilöä ja aika monta väärää luuloa siitä, kuka Kristus oli. On siis tunnustauduttava todellisen Jeesuksen, todellisen Jumalan seuraajaksi, tai muuten se tunnustus on turha. Ei auta, että tunnustautuu jonkun jeesuksen seuraajaksi, vaan on tunnustauduttava sen Jeesuksen seuraajaksi, joka Raamatusta löytyy ja sen Jumalan seuraajaksi, joka Raamatusta löytyy. Ja kaiken tämän tarpeellisen apostolinen uskontunnustus tiivistää kokemukseni mukaan parhaalla mahdollisella tavalla. Jos Raamattuviitteitä kaipaat, niin nopealla googletuksella ainakin seuraavalta sivustolta löytyi:
http://www.acatholic.org/about-the-catholic-faith/catholic-the-apostles-creed/ - No tuo perustelu nyt ei kyllä ole mistään kotoisin, anteeksi vain. Eikö Herra käskenyt mennä ja saarnata? Eikö Herra käskenyt olla valona ja suolana maailmassa, jotta ne, jotka eivät vielä Isää tunne, tulisivat tuntemaan Hänet ja kiittäisivät häntä? Eikö Herra sanonut, ettei lamppua laiteta vakan alle ja jos suola käy mauttomaksi, niin siitä ei ole mitään hyötyä ja se heitetään pois?
Tämä on mielenkiintoinen aihe sikäli, että olen itse vl, mutta meillä on usein ihmisillä samat perustelut. Tyyliin että "usko ei ole joka miehen" tai että "emme me ala tyrkyttämään". No se on kuulkaa Herran käsky ja jos Herran käskyä halutaan totella, niin ei siinä nyt paljon vaihtoehtoja ole. - Hyviä neuvoja tähänkin päivään ;)
Kol 3:
1 Jos te siis olette herätetyt Kristuksen kanssa, niin etsikää sitä, mikä on ylhäällä, jossa Kristus on, istuen Jumalan oikealla puolella.
2 Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maan päällä.
3 Sillä te olette kuolleet, ja teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa;
4 kun Kristus, meidän elämämme, ilmestyy, silloin tekin hänen kanssaan ilmestytte kirkkaudessa.
5 Kuolettakaa siis maalliset jäsenenne: haureus, saastaisuus, kiihko, paha himo ja ahneus, joka on epäjumalanpalvelusta,
6 sillä niiden tähden tulee Jumalan viha,
7 ja niissä tekin ennen vaelsitte, kun niissä elitte.
8 Mutta nyt pankaa tekin pois ne kaikki: viha, kiivastus, pahuus, herjaus ja häpeällinen puhe suustanne.
9 Älkää puhuko valhetta toisistanne, te, jotka olette riisuneet pois vanhan ihmisen tekoinensa
10 ja pukeutuneet uuteen, joka uudistuu tietoon, Luojansa kuvan mukaan.
11 Ja tässä ei ole kreikkalaista eikä juutalaista, ei ympärileikkausta eikä ympärileikkaamattomuutta, ei barbaaria, ei skyyttalaista, ei orjaa, ei vapaata, vaan kaikki ja kaikissa on Kristus.
12 Pukeutukaa siis te, jotka olette Jumalan valituita, pyhiä ja rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, sävyisyyteen, pitkämielisyyteen,
13 kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niinkuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa.
14 Mutta kaiken tämän lisäksi pukeutukaa rakkauteen, mikä on täydellisyyden side.
15 Ja vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha, johon te olette kutsututkin yhdessä ruumiissa, ja olkaa kiitolliset.
16 Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana; opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikessa viisaudessa, psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten kiitollisesti Jumalalle sydämissänne.
17 Ja kaikki, minkä teette sanalla tai työllä, kaikki tehkää Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen Isää Jumalaa hänen kauttansa. - Ja eihän se haittaa, vaikka tykkää vaikkapa kodin sisustamisesta tai siitä, että koti on kaunis jne., olennaista on kuitenkin se, onko sydän kiinni siinä. Kaikki Jumalan luomahan on hyvää eikä sinänsä väärin oikein käytettynä, mutta sitä ainakin itse kysyn monesti iteltäni, onko joku asia tullut minulle yhtä tärkeäksi kuin Jumala. Paavali sanoi, että hänelle "elämä on Kristus ja kuolema voitto" (Fil. 1:21), se on oikea asenne ja kertoo juuri siitä, että perimmäinen toivo, onnellisuus, tyydytys, rakkaus ja luottamus ei ole maallisissa, vaan Jumalassa Kristuksen kautta. Kun ihmisellä on tämä selvää, hän osaa oikeassa kontekstissaan myös Jumalaa kiittäen nauttia siitä, mitä Jumala antaa ja arvostaa myös sitä ilman että tekee siitä epäjumalaa itselleen. Jos toivo on maallisissa, niin se katoaa, jos Jumalassa, se ei katoa. Kun ihmisen sydän kiintyy maallisiin, hän alkaa hakemaan syvintä tyydytystä sieltä, mistä sitä ei löydy, hän alkaa siis juomaan niistä lähteistä, jotka eivät voi janoa tyydyttää (Jeesus puhuu myös tästä Joh. 4). Jumala ihmetteli tätä profeetta Jeremian kautta vanhan liiton aikana mielestäni erittäin osuvasti, kun Israelin kansa alkoi palvelemaan epäjumalia:
"Onko mikään pakanakansa vaihtanut jumalia, vaikka ne eivät olekaan jumalia? Mutta minun kansani on vaihtanut kunniansa siihen, josta ei apua ole. Hämmästykää tästä, te taivaat, kauhistukaa, peräti tyrmistykää, sanoo Herra. Sillä minun kansani on tehnyt kaksinkertaisen synnin: minut, elävän veden lähteen, he ovat hyljänneet, ja ovat hakanneet itselleen vesisäiliöitä, särkyviä säiliöitä, jotka eivät vettä pidä." (Jer. 2:11-13)
Jeesus tiivistää parhaiten tämänkin asian: "Sillä missä sinun aarteesi on, siellä on myös sinun sydämesi" (Matt. 6:21). - Yleensä huomioin lähinnä ihmisen toimintaa, hänen puheitaan, tekojaan. Sydämen kyllyydestä suu puhuu, heidän hedelmistään te heidät tunnette, eikä hyvä puu voi kasvaa pahoja hedelmiä. Myös apostoli Johannes sanoo, että "Lapsukaiset, älköön kukaan saako teitä eksyttää. Se, joka vanhurskauden tekee, on vanhurskas, niinkuin hän on vanhurskas" (1. Joh. 3:7).
Ajattelen, että nämä on ne ainoat oikeat tavat arvioida sitä, onko ihminen elävässä uskossa vaiko ei, koska ne on Raamatulliset. En arvioi ihmisiä ikäänkuin "mututuntuman" perusteella, koska sitä ei Raamatussa ole ja koska tiedän, että paljon pahaa on esimerkiksi hoitokokousvuosina ja aivan viimevuosinakin saatu aikaiseksi siten, että on arvioitu mututuntuman perusteella toisen sieluntilaa.
Olen kuullut muidenkin sanovan, että olemuksessakin huomaa muutoksen, jos ihminen on mennyt maailmaan ja ymmärrän, mitä se tarkoittaa, koska toisaalta sellaisen ihmisen olemuksessa saattaa huomata muutoksen, joka on juuri tullut uskoon. Ikäänkuin huomaa, että jotakin on muuttunut. Mutta näiden perusteella ei koskaan saa tehdä sieluntila-arviointia, niin monesti on menty niin hirvittävällä tavalla huti näissä, eikä Raamatussa ole esimerkkiä tästä, ja mikä parasta, itse Jeesus käski tarkkaamaan hedelmiä, ei muuta. Siksi en ajattele lähtökohtaisesti kenestäkään itse, näytti tai tuntui miltä hyvänsä, mitään, ennenkuin tunnen hänet itse tai tiedän, mitä hänelle todellakin kuuluu.
Mutta eipä oikeestaan ole edes tuttua itselleni se, että tulee tunne, että nyt on jotakin muuttunut. Monta henkilöä tosin, joista olen jo kauan ajatellut, että eivät taida olla elävässä uskossa, on kieltänyt uskonsa, mutta ne on kyllä perustuneet ihan vankkaan tietoon ja kokemukseen. - Kaikista asioista ihminen tekee "tuomion". Onko näkemäsi nainen kaunis? On. Se on tuomio sen naisen ulkonäöstä. Onko naapurin Petteri mukava? Ei ole. Se on tuomio.
Joten kyllä, sikäli annan tuomioita. Voin myös Raamatun pohjalta sanoa, että jos ihminen tunnustaa apostolisen uskontunnustuksen oikeaksi, niin ajattelen, että hänellä on mahdollisuus pelastua. Jos taas ei, niin en kyllä anna minkäänlaista toivoa sille. Eli esitän "tuomion". Mutta en sano kenellekkään, että joudut kadotukseen. Sen voin sanoa, että Raamatun mukaan joudut kadotukseen, jos elät huoruudessa. Tai Raamatun mukaan olet harhaoppinen, ellet tunnusta Jeesusta Jumalan Pojaksi ja Kristukseksi. Mutta ei minulla ole valtaa tuomita ketään. En tuomitse ketään helvettiin, sen jätän Jumalalle. Nyt joku voi sanoa, että mutta sehän on sama asia kuin tuomitseminen. Ei ole. Jos tuomitsen jonkun helvettiin, se tuomio on lopullinen. Mutta jos tuomitsen jonkun tekemisen Raamatun pohjalta synniksi, ja sanon, että ellet tee parannusta, joudut Jumalan sanan perusteella helvettiin, jätän viimeisen sanan Jumalalle.
Raamatun pohjalta olen sitä mieltä, että apostolinen uskontunnustus sisältää kaikki kristillisen uskon ydinkohdat. Siksi minun tuomioni on se, että jos joku ei usko sitä, hänen täytyy olla harhassa. En kuitenkaan edelleenkään anna kadotustuomiota. Mutta kyllä, ihminen voi uskoa jeesukseen, joka ei ole Raamatun Jeesus. Ihminen voi uskoa jeesukseen, joka on itsekeksitty jeesus. Ellei jeesus, johon uskot, ole Raamatun Jeesus, niin uskallan sanoa, että et todellakaan tule pelastumaan Raamatun pohjalta.
1. Joh. 5:
5 Kuka on se, joka voittaa maailman, ellei se, joka uskoo, että Jeesus on Jumalan Poika?
6 Hän on se, joka on tullut veden ja veren kautta, Jeesus Kristus, ei ainoastaan vedessä, vaan vedessä ja veressä; ja Henki on se, joka todistaa, sillä Henki on totuus.
7 Sillä kolme on, jotka todistavat:
8 Henki ja vesi ja veri, ja ne kolme pitävät yhtä.
9 Jos me otamme vastaan ihmisten todistuksen, niin onhan Jumalan todistus suurempi. Ja tämä on Jumalan todistus, sillä hän on todistanut Pojastansa.
10 Joka uskoo Jumalan Poikaan, hänellä on todistus itsessänsä; joka ei usko Jumalaa, tekee hänet valhettelijaksi, koska hän ei usko sitä todistusta, jonka Jumala on todistanut Pojastansa.
11 Ja tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassansa.
12 Jolla Poika on, sillä on elämä; jolla Jumalan Poikaa ei ole, sillä ei ole elämää.
2. Joh. 1:
7 Sillä monta villitsijää on lähtenyt maailmaan, jotka eivät tunnusta Jeesusta Kristukseksi, joka oli lihaan tuleva; tämä tämmöinen on villitsijä ja antikristus.
8 Ottakaa vaari itsestänne, ettette menetä sitä, minkä me olemme työllämme aikaansaaneet, vaan että saatte täyden palkan.
9 Kuka ikinä menee edemmäksi eikä pysy Kristuksen opissa, hänellä ei ole Jumalaa; joka siinä opissa pysyy, hänellä on sekä Isä että Poika.
10 Jos joku tulee teidän luoksenne eikä tuo mukanaan tätä oppia, niin älkää ottako häntä huoneeseenne älkääkä sanoko häntä tervetulleeksi;
11 sillä joka sanoo hänet tervetulleeksi, joutuu osalliseksi hänen pahoihin tekoihinsa. - Niinno en minäkään ala ketään sanomaan sunnuntaikristityksi, mutta kyllä sitä tekee huomioita, että millaisia ihmiset ovat. Siis ylipäätään en ala nimittelemään ketään, mutta Jeesus kehottaa tarkastelemaan ihmisten hedelmiä, joten en pidä vääränä sitä, että pohtii näitä asioita.
Just tuo on huolestuttavaa, että keskitytään kasvatuksessakin kaikkeen muuhun, paitsi siihen kristilliseen puoleen. Melkein voisi jopa kärjistää, että lapsilla on pelit ja vehkeet, mutta ei Jeesusta. Tekisi mieleni itkeä sitä, miten vanhemmat jättävät lapset hengellisesti retuperälle, vaikka se, että lapset oppivat tuntemaan Jumalan, on tärkeintä mitä voi olla. Sehän toki kertoo sitten useinkin siitä, että vanhempienkin sydän on maailmassa kiinni enemmän. Ei tosin aina, mutta usein näin.