- En ole katsonut, olen saanut kaakattavista naisista tarpeekseni. Jos ohjelma on sellainen, niin eipä ole vaivannäön arvoinen.
- Samalta suunnalta kaunista musiikkia:
https://www.youtube.com/watch?v=ic8ZJbozYFY
... ja sitten kuitenkin sen kisan voittaa laulu, jolla ei ole mitään tekemistä oikean musiikin kanssa, kuten viime vuoden voittajalla.
Suomessa samalla intohimolla tekevät musiikkia vain Lauri Tähkä, Jenni Vartiainen, ja Juha Tapio. Heillä kellään ei liene kiinnostusta lähteä tuohon kisaan. Koska Suomessa on ammatillinen itsemurha epäonnistua noissa kisoissa. Niistä toipumiseen kuluu hukkaan heitettyjä vuosia. Niin vakavasti niihin suhtaudutaan täällä, vaikkei sitä julkisesti myönnetä.
Joten: "Paljon onnea, Darude, siihen kisaan, Olet rohkea mies." - Tässä on mielestäni kaikkien aikojen kaunein Euroviisu, olin myyty:
https://www.youtube.com/watch?v=z7OvpjplJ_8 - Humppakansan kisat käydään jossain muualla, niihin minulla ei mitään asiaa, omaksi onnekseni.
- Toimiva työpari ovat nuo suunnittelija Seija ja remonttivastaava Ville. Heidän työnsä jälki hivelee silmää. Hyvä maku kummallakin, ja työn jälki on viimeisen päälle hieno.
Jos olisin rikas, palkkaisin molemmat, koska pidän heidän tyylistään. Inhoan kaikkea "pikkusievää" ja koristeellista. - Ei todellakaan tarvitse voittaa. Minulle riittää, että olemme mukana, ja näymme kansainvälisesti.
Hävetä ei tarvitse tuota esitystä. - Katsoin sen juuri. Hieno, moderni toteutus, pidin kovasti.
- Kiitos linkistä. Ostin tammikuussa kaksi tuollaista kirjaa, toisen aion antaa hyvälle ystävälle lahjaksi.
Alkuvuosi on ollut niin hektinen, etten ole ehtinyt paneutua kirjaan. Kaikki aikanaan.
Samaa asiaa olen harmitellut, olisi pitänyt kysyä enemmän äidiltäni. Isäni kuoli jo vuonna 1980, ja sairastui paljon ennen sitä. Häneltä jäi kysymättä monta tärkeää asiaa, sitä suren, - Minä kasvoin elämäni varhaisimmat vuodet ekaluokkaan asti varuskunnassa. Siellä niitä leikkikavereita piisasi. Minut pelastettiin milloin hevoshaan piikkilanka-aidasta (olin tarttunut kiinni leikkipuvun olkaimista), puun haarukasta pää alaspäin roikkumasta, keskeltä pikilammikkoa, johon olin katolta hypättyäni juuttunut. Kaikki tiesivät kenen lapsi oli lettipäinen, punarusettinen tyttö, joka joutui hurjiin seikkailuihin. Ihana lapsuus siellä. Eräs sotilas toi minut kotiin vertavuotavana, olin juossut vahingossa pesäpallomailan eteen. Kävi vielä myöhemmin katsomassa, miten voin, kun pää ommeltuna olin toipumassa aivotärähdyksestä.
Elämästä siellä sotilaiden keskellä on lukemattomia, mukavia muistoja. Muutimme isän jäätyä eläkkeelle kaupungin keskustaan. Olen ajatellut kirjoittaa lapsenlapsiani varten talteen muistoja mummon seikkailuista lapsena. - Minun oli ihan pakko tarkastaa wikipediasta, mitä tarkoittaa sukupuolisensitiivinen kasvatus, koska minut, ja samoin perheemme lapset on kasvatettu ihan vaan luonnon menetelmällä, eli siis siten, miten itsestä oikealta ja viisaalta tuntuu.
Olen unohtanut kysyä aikuisilta lapsiltani, mitä mieltä he ovat siitä, että naiset nyrkkeilevät, harrastavat muita kontaktilajeja, pelaavat jääkiekkoa, hyppäävät mäkihyppyjä. Onneksi olen osannut edes siinä asiassa pitää mielipiteeni ominani. - Suomen kielihän on aikaansa edellä, meillä on vain yksi, siis sukupuolineutraali, sana merkityksessä "hän", toisin kuin monessa muussa tietämässäni kielessä. Hän -sanan perusteella emme voi päätellä, onko kyse miehestä vai naisesta. Joten, onneksi, meidän ei ole tarve muuttaa mitään.
- Brasilialainen vahaus lienee lempipuuhaa, ja hinnasta aina sovitaan.
- En katsonut ko. ohjelmaa. On ollut mielenkiintoista lukea näitä kommentteja, joita ohjelman aihe on kirvoittanut
Mahtaa kohta olla vaikeaa sellaisilla lapsilla/nuorilla, joiden kotona ja perheissä tytöt ovat saaneet olla tyttöjä ja pojat poikia, kaikkine omine piirteineen.
Olen Optimisti-Orvokin tavoin kokenut, ettei sukupuolestani ole ollut mitään haittaa työ- ym, kuvioissa, sukupuoleni vuoksi en ole koskaan kokenut olevani epätasa-arvoinen.
Mistä ihmeestä näitä hullutuksia oikein syntyy? Yhtä tuhoon tuomittu ajatus kuin ns. "vapaa kasvatus". Lapsi tarvitsee rajat ja rakkautta, ja oikeuden omaan identiteettiin.
Maailma varjelkoon lapsia tyhmiltä aikuisilta! - Aivan varmasti, onnea ;~¨
- :^¨)
- Noilla perityillä koruilla on tunnearvoa. Kun poikamme syntyi, sain mieheltäni lahjaksi hänen isänsä paksun sormuksen. "Teetä tästä sormus itsellesi." Olin isäni kuoltua saanut äidiltäni kiitokseksi isän hyvästä hoidosta hienon rannerenkaan (hääpäivälahja äidilleni). Niinpä kultaseppä teki isoisän sormuksesta minulle sormuksen, jossa samanlaiset koristekaiverrukset kuin isäni antamassa rannerenkaassa. Käytän niitä koruja vain arvokkaissa tilaisuuksissa. Ne saa jälkeeni tyttäreni, ja hänen jälkeensä tyttärentytär.
Minulla on muitakin perittyjä kultakoruja, toivon näkeväni pojanpoikani morsiamen ennen kuolemaani, hänkin saa jonkin muistoesineen.
Luulen, että saaja osaa arvostaa sormustasi. - Witsi, witsi.
- Wautsi! Missä tavataan? Ei haittaa, jos on vaatteet ylläsi, kunhan maku on suunmukainen. :-))
- Sydämellinen kiitos linkistä. Arvaapa, kostuivatko silmäni.
- Perjantaina illalla tuli tv:stä hieno ohjelma, johon koottuna Ollin laulamia lauluja Vain elämää- sarjassa, jossa hän oli yhtenä artistina. Oli hyvin koskettavaa katsoa niitä lauluja ja kertomuksia.
Mijas on tuttu paikka. Mondaan pitää matkustaa nyt keväällä ihan vain Ollin vuoksi.