- Oli järkyttävää luettavaa, että syyttivät viranomaisia. Kaiken huippu oli se, että syyttivät siitä, ettei raja-asemalle ollut hommattu vettä ja ruokaa.
Viinaa ja kaljaa olivat bussit varmaan väärällään, kellekään ei ollut tullut vesi ja eväät mieleen.
Kun kyse ei sentään ollut esikouluikäisista, jotain järkevää omatoimisuutta olisi ollut syytä vaatia.
Terveydenhoitohenkilökuntaamme tosiaan tarvitaan ihan muualle kuin vahtimaan humalaisia turisteja rajalle. - On meitä muitakin. Ihan vaan rakkaudesta lajiin:
https://www.is.fi/viihde/art-2000008062436.html - Itse asun aika suuressa kaupungissa, ja olen pelannut pesäpalloa, lentopalloa, jalkapalloa ja jääkiekkoa. Osan niistä tyttölyseolaisena, osan yritykseni haasteotteluissa. Olen nainen.
Kaikki ovat hauskoja harrastuksia. Ammattilaistasolla erittäin kovia duuneja, arvostan kaikkia heitä, jotka tekevät sitä kunnianhimosta ja elatuksekseen. Vaatii vuosien kovan työn päästä sille tasolle. Perheeltä ja seuralta ponnistuksia auttaa nuorta valitsemallaan tiellä. - En todellakaan ole "urheiluhullu", jääkiekosta en pidä yhtään, mutta jalkapallo on minulle kuningaslaji. Etenkin Espanjassa asuessamme on yhtä juhlaa päästä paikallisten kanssa seuraamaan pelejä. Heille jalkapallo on jotakin aivan erityistä, etten sanoisi "elämää suurempaa", niin vahvoja tunteita se herättää.
Olen nähnyt Suomessa jalkapalloa 60-luvulta lähtien, ja oikeastaan vasta nyt Huuhkajien myötä alkanut siitä täkäläisten pelaamana innostua.
Jalkapallo vaatii älyä, taitoa, hyvää pelisilmää, se ei ole tumpeloitten laji. Ja kun ymmärtää pelistä jotain, sen seuraaminen on mielenkiintoista. Ymmärtämättömät älkööt vaivautuko, vaihtakoot kanavaa, niitä riittää. - Höpön, löpön. Idiotismia väittää jotain sellaista. Oman paikkakuntani liikkeiden pihalla on autoja Jaguarista ja Mersuista Nissaniin, jotain voi päätellä siitäkin. Ketju on tuttu Espanjassakin, siellä asuessa mukava mennä paikalliseen liikkeeseen, siellä tuttuja ketjun omia tuotteita, kuten myös espanjalaisia. Samoin Suomessa, heidän omien tuotteidensa rinnalla paljon suomalaisia tuotteita.
Itselläni Plussa-kortti ja myös S-ryhmän vastaava. Käyn niissä kaikissa, ja suoritan vertailua hinta/laatu. - Nyt kun Espanjan kotiin ei ole voinut mennä kohta puoleentoista vuoteen, on helppo sanoa, etten ole. Siellä elämään kuuluu lasillinen punaviiniä (tai jopa kaksi) illallisen kanssa. Elämä siellä on vapaampaa, iloisempaa. Johtuneeko koronasta, ettei tee edes mieli. Ehkä lämpimänä kesäiltana lasillinen kylmää valkoviiniä tai kuohuvaa tuo taas ilon elämään, ihan vaan Suomen kodin parvekkeella hienoa maisemaa ihaillessa. Toivon niin!
- Minä en edes muistanut, missä on Taivalkoski. Googlettamalla sekin löytyi. Minulle täysin tuntematonta periferiaa.
- Itselläni ei minkäänlaista kokemusta omassa elämässä elämisestä tuollaisessa ympäristössä. Minua monet asiat naurattivat. Myös metallimusiikin maailma ihan minulle vieras, joten oli hauskaa nähdä sitäkin puolta.
Tämä iskelmäsankari pakuineen, kai sellaisiakin tuolla jossain pyörii, vai oliko ihan vaan karikatyyri? Koominen hemmo. - Olen ymmärtänyt elokuvan sanoman kanssasi samoin. Menneiden aikojen kaipuusta ja yksinäisyydestähän siinä on kysymys. Kaikilla yksinäisillä vanhoilla rouvilla ei vaan ole varaa pitää hovimestaria, harmi. Elokuvassa käytetty vanhojen mustavalkoisten elokuvien tyylikeinoja, siksi se onkin niin hurmaava.
Kyseinen lyhytelokuva on klassikko, näytetään joka vuosi. Nyt jäi väliin, harmi.
Jaksan joka vuosi nauraa samoissa kohdissa. - Ihan sama tapa. Aina tehnyt niin.
- Onneksi kyseessä on vain kokeilu.
Olen itsekin kerran joutunut majoittumaan puolijoukkuetelttaan yhdessä miesten kanssa, ja huomannut tiettyjä asioita.
Yhteishengen kasvattamiseen ei tarvita asumista samassa tuvassa. - Oikeassa olet , kuomani! Poikani suoritti asepalveluksensa Panssariprikaatissa, ja hänellä oli hieno, musta baretti. Olin erittäin ylpeä hänestä. Erityisesti siksi, että hänen isoisänsä oli Lapin sodassa joukkoineen Panssaripataljoonan mukana. Olimme mieheni ja kummien kanssa valatilaisuudessa Parolassa. Erittäin juhlava tilaisuus.
Kun isäni kuoli, hänen hautajaisiinsa tuli hänen vanhoja asetovereitaan, mukanaan Panssaripataljoonan komentajan allekirjoittama adressi.
Onneksi maailmassa on joitain arvokkaita asioita.
Ranskalaisten käyttämä perinteinen baskeri on ihan eri juttu. Äitini, joka oli oikea hattuihminen, omisti aina useita hattuja ja muutaman baskerin. Tiesi tarkalleen, miten niitä käytetään. - ..jäi toinen ällä pois, pahus.... liian sukkelat sormet...
- Sydämelliset kiitokset, en ollut koskaan ennen kuullut tuota laulua, samalla tuli kuunneluksi "Vasara ja nauloja". Oi miten hauskat sanoitukset.
- Onpas pitkä ketju, kertonee suosiostasi, taidostasi tehdä hyviä, kiinnostavia aloituksia, peukku!
En ole ollut tossun alla, ja toivon hartaasti, ettei kukaan ole ollut minunkaan tossuni alla.
Meillä oli selkeä tehtäväjako avioliitossani, (kesti vuosikymmeniä), mieheni sai ihan rauhassa päättää meidän perheen suhtautumisesta ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan, niihin en sanallanikaan puuttunut. Sen sijaan minä sain määrätä sisäpolitiikasta, siis kotimme seinien sisäpuolella, eli vain siitä, mihin perheemme rahat käytetään, tai missä oli kaapin paikka. Oli yksinkertainen ja toimiva ratkaisu. Suosittelen muillekin. - Olin vastassa pojanpoikaani espoolaisen koulun pihamaalla. Oli hienoa nähdä, millaista kansainvälisyyskasvatusta hän saa jo kouluympäristössä. Espoossa on isoja pääkonttoreita, joissa työskentelee ulkomaisia asiantuntijoita, heidän lapsensa käyvät suomalaista koulua. Kun he joskus palaavat vanhempiensa kotimaahan, ovat he Suomen parhaita lähettiläitä maailmalla. Kouluun tuotiin myös taksilla erityislapsia, jotka saivat siellä erityisopetusta, siis suomalaisia. Mitään parempaa kasvatusta erilaisuuden ymmärtämiseen en keksi. Hyvä Espoon kaupunki!
- Mielestäni kyseinen tiedotustilaisuus oli aika erikoinen. Ilmainen mainos Ylen lähetyksessä. En muista samanlaista ennen tapahtuneen.
Toivottavasti eivät muut poliitikot seuraa perässä! - Olen yleensä suhteellisen valmis uudistuksille, mutta tämä on suoraan sanottuna p.....stä!
- Olen ollut läsnä kauniissa, mutta vaatimattomassa siunaustilaisuudessa. Vainaja oli ystävystynyt palvelutalossa äitimme kanssa. Äitimme oli sairaalassa. Niinpä menimme veljeni kanssa siunaustilaisuuteen. Kappelissa olivat vainaja, hänen ex-vaimonsa kahden ystävätterensä kanssa, pappi, ja veljeni ja minä. Laskimme arkulle kukkatervehdyksen äitimme puolesta. Tilaisuus oli mielestämme kaunis, vaatimaton, ja vainajaa kunnioittava.
Koska vainaja siirtyi tuhkaukseen, kävimme viemässä kukkamme siunauksen jälkeen hautausmaan muistolehtoon. Vainaja ei ilmeisesti saanut hautakiveä, vaan hänen tuhkansa siroteltiin muistolehtoon. Hänen suvullaan oli sukuhauta jossain maakunnassamme, mutta asia ei enää kuulunut meille. - Lukemattomista matkoistani, joita teimme aikanaan Kreikkaan, Italiaan, ja Espanjaan. Marokon Agadir oli harharetki, ikinä ei enää mihinkään muslimi-maahan.
Ehdottomasti kiintoisin oli Italian kiertomatka, jonka sain syntymäpäivälahjaksi perheeltäni. Matka alkoi Roomasta, jonka jälkeen oma bussi, oma opas, koko matkan ajan ympäri Pohjois-Italiaa, Toscanaa. Aivan ihana, kulttuurista ja italialaisesta ruoasta kiinnostunut, itselleni ennestäään tuntematon matkaseura, olivat parasta, mitä saatoin matkaltani odottaa. Sataprosenttinen elämys. Yhden hengen huone joka kaupungissa. Ikinä en unohda tuota matkaa.