- Käytiin 7 vuotta sitten terapiassa. Se oli aika avaava kurssi. Siellä oli pariskuntia jotka riiteli useesti ja saatiin neuvot miten riidat ratkaistaan ja ehkäistään. Kumpikin sain hyvät eväät sieltä. Nyt kaikki neuvot on jo unohdettu.
Ärsyttävää on kun kokee vaimon perheessä ulkopuoliseksi. Tunne ettei toinen ole läsnä; edes lapsille.
On se muutaman kerran heittänyt ilmaan ajatuksen että toisen pitää muuttaa pois; hän saisi tilaa. Tilaa mihin? Harrastukseen? Kavereille?
Jotenkin koen että olen tullut läheisyysriippuvaiseksi. Tuntuu oudolta kun ei voi jakaa hyviä/huonoja fiiliksiä saatikka antaa pieniä kosketuksia arjessa. Läheisyys ja läsnäolo on se mistä vaimo haluaa selkeesti pois. - Itselläni oli haluttomuutta viikoittaiseen seksiin lapsien syntymän jälkeen. Se ei johtunut vaimon ulkonäöstä vaan oli vain kausi jolloin ei tehnyt mieli rakastella. Näitä jaksoja elämässä on. Nyt vaimolla ollut sama vaiva mua kohtaan.
Kumpikin hoikka ja harrastaa säännöllistä liikuntaa. Ulkonäöllä on harvoin merkitystä haluttomuuteen. Jos yhteistä säveltä ei löydy, niin on vaikea syttyä toisesta vaikka kuinka sexy oli partneri. - Toisen huomioimista. Seksuaalista vetovoimaa. Pieniä kosketuksia. Hellyyttä. Henkistä tasapainoa.