- Vuonna 2017 kirjoitin näin:
"Omasta kokemuksestani voin kertoa, että tajuttuani AS:ni keski-iässä koin elämäni alkavan kuin uudelleen - vankemmalta pohjalta kuin koskaan aikaisemmin. Lukemattomat asiat elämässäni tulivat ymmärrettävämmiksi ja mieleni huojentui todella. Ihmissuhteeni alkoivat karsiintua mutta siitä oli vain suuri apu. Turhat ja jopa haitalliset "ystävät" ja tuttavat eivät olleet antaneet minulle mitään positiivista. Niistä luopuminen oli uuden tietoisuuteni varassa sekä helppoa että valtavan helpottavaa. Saatoin vihdoinkin keskittyä elämässäni asioihin, jotka minua eniten kiinnostivat ja olen päässyt niissä asioissa aiempaa merkittävämpiin tuloksiin. Kun turhasta, jopa haitallisesta ja väärästä, elämässään pystyy luopumaan, esim. liiallisesta kuormittavasta sosiaalisuudesta, voivat sen vaikutukset asperger-ihmiselle olla hämmästyttävän positiivisia. Pääasia, että asperger-ihminen (oman elämänsä kokemusasiantuntija) itse saa tehdä elämässään omat tärkeimmät valintansa juuri niin kuin itse parhaaksi tuntee." - "Kun välitön yhteys maailmaan uuvuttaa liikaa, on
hyvä rauhoittua VÄLILLISEN yhteydenpidon varaan.
Kirjojen lisäksi voi uppoutua omassa tahdissaan
sähköiseen mediaan (netti, sähköposti, tekstarit...).
Välillisten yhteydenpitokeinojen loistava
puoli on se, että ajankäyttö ja kuormitus on silloin
omassa hallinnassa niin kuin
onnellisessa elämässä pitääkin."
Noin kirjoitti assi vuonna 2011.
Sosiaalisten tilanteiden kuormittavuus todella kuuluu
AS-ihmisen arkielämän perusriesoihin.
Välitön sosiaalinen yhteys muihin herkästi uuvuttaa,
sitä pahemmin, mitä kauemmin siinä ollaan.
Tämä assiuden rajoite, joka on synnynnäistä ja pysyvää,
on mahdollista minimoida juuri yllä kuvatulla tavalla:
siirtymällä ihmisten kanssa VÄLILLISEEN kommunikointiin:
lukemiseen ja kirjoittamiseen.
Itse asiassa assit ovat usein välillisessä kommunikoinnissa
erittäin hyviä, varsinkin jos assiuteen olennaisesti kuuluvan
jyrkästi epätasaisen kykyprofiilin kykyhuippu on osunut
verbaaliselle alueelle, kuten monilla asseilla on.
Vaikka assiton enemmistö eli nenttien massa elääkin
niin "sosiaalisuus edellä", että jopa uskoo sen olevan
"ainoaa oikeaa elämää" niin AS-henkilöt ovat selvästi
kuin toiselta planeetalta.
Aika paljon köyhempää olisi ihmiskunnan kirjallisuus
ilman assien kirjoittamia kirjoja.
On suuri onni, että lukemattomat ihmiskunnan assit
ovat älynneet siirtyä sosiaalisuuden uuvuttavuudesta
omiin oloihinsa ja uppoutua nauttimaan FLOW-tiloissa
rakkaimmista erityiskiinnostuksenkohteistaan.
Tuloksia saamme ihastella joka päivä: lukemattomia
keksintöjä, lukemattomia taideteoksia, lukemattomia
tieteellisiä innovaatioita...
"Ihmisen pitää olla sosiaalinen", hokevat nentit mutta eivät
ymmärrä, että assien parhaat kyvyt ovat AIVAN MUUALLA. - >>> Kun nentti yrittää ohjata assia
"oikealle" eli nenttimäiselle tielle,
hän pakostikin huomaa assissa outoa
"joustamattomuutta". <<<
Tuon huvittavan osuvan havainnon kirjoitti
eräs assi vuonna 2010.
Niinpä niin. Kun nentit yrittävät kuvata
assiuden erilaisuutta niin he tekevät sen huvittavan
usein ahtaasti "ainoasta oikeasta" eli nenttikulttuuristaan
käsin ja kuvaus on luonnollisesti hyvin negatiivinen.
Siis epänenttimäisyys on lähtökohtaisesti joillekin nenteille
hyvin paha asia. Silloin assiuden erilaisuus saa sellaisia määritteitä
kuin "joustamaton", "häiriöinen", "sopeutumaton" jne.
Kuitenkin todellisuudessa juuri tuo assiuden erilaisuus
eli epänenttimäisyys on antanut ihmiskunnalle
merkittäviä henkilöitä kuten esim. Einstein, Beethoven,
Edison, Goethe, Leonardo da Vinci, Sokrates jne.
Olivatko siis nuokin merkkihenkilöt ahdasmielisimpien
nenttien mielestä epänenttimäisyytensä takia
"joustamattomia", "häiriöisiä" ja "sopeutumattomia" ja
olisiko heitä pitänyt "auttaa" eli olisiko heidän paha
"rikkinäisyytensä" eli epänenttimäisyytensä pitänyt
"eheyttää", jotta heistäkin olisi tullut "kunnon kansalaisia"
eli joustavia ja häiriöttömiä ja ennen muuta kiltin
sopeutuvaisia nenttienemmistön itsekkäälle tahdolle? - Kun saa elää neurobiologisen todellisuuden vähemmistöpuolella,
siis assien puolella, huomaa omaavansa melkoisen terävät silmät,
joilla näkee todellisuuden pysyvän kahtiajakoisuuden.
Turhaan ei tässä ketjussa siita puhuta! Siis siitä, että
neurobiologisesti on kaksi synnynnäisesti ja pysyvästi
erilaista aivojen "käyttöjärjestelmää":
1) neurotyypillinen eli NT-käyttöjärjestelmä, joka on enemmistöllä ja
2) AS-käyttöjärjestelmä, joka on noin 1,7 prosentin vähemmistöllä.
Erilaisuuden pysyvyys näiden kahden välillä on varsinkin enemmistölle
asia, jonka todellinen olemassaolo usein herkästi kokonaan unohtuu.
Assi-slangissa puhutaan "nenttiyttämisestä" (neurotyypillistämisestä)
aina silloin kun NT-enemmistö kuvittelee voivansa muuttaa eli
"eheyttää" eli normaalistaa autismikirjolaisia. Erilaisuuden pysyvyys
siis "nenttipuolella" usein kohtalokkaasti sivuutetaan.
Assimaailman sisälle syntyneenä katselen tätä
neurobiologista todellisuutta täysin AS-silmälasien läpi.
Muita silmälaseja en voi koskaan saada.
Näillä mennään kohdusta hautaan.
Miltä neurobiologinen todellisuus sitten oikein
AS-silmälasien läpi näyttää.
Otan yhden esimerkin.
Nentit eivät tiedä olevansa assien näkökulmasta
aivan eriskummallisia söheltäjiä.
Nentit voivat ihan pokkana sanoa assille:
"Et kehity, ellet opi ponnistamaan
meidän lähtökohdistamme käsin!"
Nentit siis söheltävät, sössivät ja harhaisessa
ylemmyydentunnossaan syyllistyvät
"nenttiyttämisen illuusioon".
Ihan oikein autismikirjosta sanotaan, että siinä
ihminen on ikään kuin itseensä uppoutuneessa tai
vetäytyneessä tilassa.
Mutta assien näkökulmasta katsottuna sellaisessa
samanlaisessa tilassa ovat myös nentit. Siis millaisessa.
Siis omaan nenttimaailmaansa vetäytyneessä tilassa.
Ja koska kysymys on enemmistöstä niin tällaista
nenttimaailmaan vetäytynyttä tilaa ei tiedosteta, vaan
sitä pidetään ainoana oikeana, ainoana terveenä,
ainoana tavoittelemisen arvoisena tilana, johon
assienkin olisi muka hyvä pyrkiä ja johon päästyään
assitkin olisivat muka onnellisia!
Erilaisuuden pysyvyys on se ydin, jonka ymmärtäminen
on selvästi vaikeinta. Jos on syntynyt enemmistöön
niin hyvin herkästi lipsahtaa kuvittelemaan yleisen
mielipiteen "painoarvon" harhaanjohtamana
olevansa AINOA oikea kunnon ihmisen malli.
Mutta turhaan ei puhuta neurodiversiteetistä eli
neurobiologisesta monimuotoisuudesta.
Se on eräs ihmiskuntaa vahvana pitävä voima.
AS olisi evoluutiossa hävinnyt, jos siitä ei olisi
ihmiskunnalle hyötyä. - Se maailma, jossa me assit elämme, eroaa assittoman
enemmistön maailmasta paljon ja aivan tietyllä tavalla.
Maailma on sama mutta kokemuksemme siitä eroavat selvästi.
Aivomme näyttävät samanlaisilta mutta toimivat ja
prosessoivat eri lailla.
Koska me assit elämme keskellä assitonta enemmistöä,
me joudumme pakon edessä elämään tavallaan
hankalaa kaksoiselämää.
Juice osui asian ytimeen laulussaan "Kaksoiselämää":
"Kadehdi en niitä jotka luotuja on kaksoiselämään/
Joskus tuntuu etten kunnolla saa eletyksi tätä yhtäkään."
Olisiko meillä asseilla paljonkin helpompaa, jos
kaikki olisivat asseja?
Tähän lopuksi sopii harvinaisen hyvin vitsi, joka
löytyi assien alakulttuurin syövereistä:
"Assi hämmästytti taas kerran äidinkielenopettajaansa.
Opettaja oli nentti ja aivan ihmeissään, kun kuuli,
että Assi on ahkerasti opetellut 'assinkieltä'.
Opettaja: - Mitä ihmeen kieltä se semmoinen on? Oletko
muuttamassa johonkin Assilandiaan?
Assi: - En toki. Luin vain erään assin kirjoittamasta
runokirjasta, että paratiisissa puhutaan assinkieltä.
Opettaja: - Mutta kuinka voit olla varma siitä, että pääset
paratiisiin! Kuinkas sitten jos joudutkin helvettiin?
Assi: - Voihan niinkin käydä mutta siltä varalta olen
opetellut nentinkielen." - Mitä jokaisen tulisi ymmärtää AS:sta?
AS on synnynnäistä ja pysyvää erilaisuutta.
Se herättää ympäristössään erilaisuuden pelkoa.
Erilaisuuden pelko on asia, jonka tunnistamisessa
meillä asseilla on paljon kokemusta.
Joillekin ihmisille jostain syystä jonkun ihmisen,
esim. AS-henkilön, todellinen erilaisuus on niin
vaikea asia, että heidän pitää ainakin yrittää väittää,
että se erilaisuus ei ole totta tai että se on vähintään
kyseenalaista tai että se on muka vain jotain
"älytöntä tilapäistä uskoon hurahtamista" tms.
On lukemattomia muotoja pelätä AS-erilaisuutta.
Usein ne jotka pelkäävät eivät tunnu tiedostavan, että
kyseessä on erilaisuuden pelko. Pelkääjät kokevat olevansa
jopa "muita näkökykyisempiä", vaikka ovat vain muita
tietämättömämpiä ja juuri siksi pelkäävät.
Kyseinen pelko on selvää sukua muukalaisvihalle, joka
tunnetusti sikiää siellä, missä sivistyksen taso on
alhainen.
Valitettavasti yhä on niin, että erilaisuutta ja "muukalaisuutta"
pelkääviin ihmisiin me assit törmäämme sitä useammin, mitä
enemmän olemme muiden ihmisten kanssa tekemisissä.
AS-tietämys on tavoittanut rakkaasta isänmaastamme
vasta osan. Jokainen tiedostava assi on tienraivaaja. - Löysin erään assin kommentin vuodelta 2011:
"Miten moni AS-henkilö sortuukaan epätoivoiseen
neurologisen normaaliuden tavoitteluuun
tilanteessa, jossa se on tiedostamattoman
neurologisen erilaisuuden takia mahdotonta."
Noin kävi minullekin, kun en vielä tiedostanut,
millainen olen.
Assia todella vaanivat harvinaisen monet sudenkuopat
siinä vaiheessa, kun hän ei vielä tiedä, että hänellä on AS.
Siinä vaiheessa yleisin sudenkuoppa on se, että hän
ympäristönsä mieliksi hampaat irvessä harhautuu
apinoimaan/matkimaan/imitoimaan/simuloimaan
assitonta enemmistöä, sen käytöstä, sen sosiaalisia pelejä,
sen koko kulttuuria, jossa esim. ei saa "jumittua liikaa" mihinkään,
vaan pitää osata ja hallita kaikkea turvallisen keskinkertaisesti.
Tuo "liiallinen jumittuminen" kuuluu assittoman
enemmistön puhetapaan. Siltähän se touhu
assittomista näyttää, kun assi todella fokusoituu
kykyhuippuunsa ja pääsee luovaan FLOW-tilaan
erityiskiinnostuksenkohteensa parissa.
Haukuttiinkohan Einsteiniakin "liiallisesta
jumittumisesta" silloin, kun hän pohti
suhteellisuusteoriaansa. Luultavasti kyllä!
:-) - Assi usein ottaa erityismielenkiinnonkohteekseen juuri Aspergerin
syndrooman ja FLOW-tilassa lukee siitä kaiken saatavilla olevan. Ja
pian assi onkin jo paitsi aito kokemusasiantuntija, myös laajemminkin
tuntee ja tietää koko syndrooman - ja tunnistaa heti ne "maallikot",
ne ulkopuoliset, jotka ovat aivan pihalla eivätkä osaa kuin
kummastella - ja silti yrittävät antaa assille "hyviä" neuvoja. :-)
On tärkeää, että nimenomaan asseja kuunnellaan, kun AS:sta
puhutaan. Vain assit pystyvät avaamaan sitä sisältäpäin.
Koska eihän ns. normaaleilla (assittomilla) ole todellista
pääsyä, ovea, avainta eikä sisäistä tunneyhteyttä
siihen. - Assittomien ja assien väliset ihmissuhteet kaatuvat
aika usein.
Syitä on monia. Mutta lähes aina syyt kiertyvät sen
perusasian ympärille, että kaksi pysyvästi erilaista
aivojen "käyttöjärjestelmää" törmää toisiinsa.
Kuin kaksi lentokonetta sumussa vailla
kirkasta näkymää siihen, mitä todella
tapahtuu ja miksi.
Assin on kaiken aikaa vakavasti otettava huomioon
se, että hänellä on synnynnäinen ja pysyvä AS.
Jos assi unohtaa tämän ja yrittää assittomien mieliksi
käyttäytyä, elää, tuntea ja aistia tätä ihmisten
maailmaa ja elämää niin kuin assittomat, hän uupuu.
Säilyttääkseen mielenterveytensä assin on
kaiken aikaa otettava huomioon se, miten hän
pysyvänä ASSINA todella aistii, tuntee ja kokee
tämän elämän ja muut ihmiset.
Assi, joka viisaasti osaa ottaa assiutensa huomioon,
voi assittomien taholta leimautua "itsekkääksi".
Tällainen leima syntyy aina tietämättömyydestä.
Viisaan assin kanssa assiton kumppani on usein pulassa .
Assiton kumppani voi kokea mustasukkaisuutta
sitä kohtaan, että viisas assi käyttää niin paljon aikaa
"assiutensa ytimeen" eli erityiskiinnostuksenkohteisiinsa
eli vahvuuksiinsa eli siihen, missä hän on parhaimmillaan,
mikä on hänessä kaikkein arvokkainta ja mikä eniten
ylläpitää ja vahvistaa hänen mielenterveyttään ja
koko ihmisyyttään.
Kaikki rakkauden- ja huomionkipeät assittomat ihmiset!
Tämä on teille! Älkää ainakaan assiin rakastuko, sillä
syndroomansa vuoksi assin on kohdistettava paljon huomiota
siihen, miten hän tämän assittoman valtakulttuurin keskellä
kykenee pysymään kasassa ja pystyy säilyttämään
henkisen hyvinvointinsa ja onnistuu säästymään
ns. assiraivareilta ja koko ajan nurkan takana
asseja väijyviltä masennuskausilta. - "Jos omat aivot näyttävät ja tuntuvat toimivan
niin kuin 'kaikilla' muillakin, alkaa helposti uskoa, että
se on ainoa oikea, ainoa hyväksyttävä ja
ainoa terve aivotoiminnan muoto.
Enemmistön sosiaalinen paine ylläpitää tätä
uskoa. Mutta kun tällainen 'normaali aivotoimija'
kohtaa ihmisen, jolla on AS, hän kohtaa toisen oikean,
toisen hyväksyttävän ja toisen terveen
aivotoiminnan muodon.
Miten hän suhtautuu siihen.
Paljastuuko hän sivistymättömäksi ja ahdasmieliseksi eli
näkeekö hän toisen aivotoiminnan muodon pelkästään
negatiivisena, jopa riitaa haastavana.
Vai onko hän selvillä oikean, hyväksyttävän ja terveen
todellisuuden monimuotoisuudesta ja pystyy
ymmärtämään, että se on erottamaton ja
tärkeä osa sitä maailmaa, jossa hän elää."
Tuon on kirjoittanut assi vuonna 2011.
Neurobiologiset erilaisuudet ihmisten välillä on jo nykyään tajuttu
liittää siihen erilaisuuksien luetteloon, jossa ovat perinteisesti jo
olleet mm. sukupuolen, iän, etnisen taustan, sosiaaliluokan,
rodun ja seksuaalisen suuntautumisen erilaisuudet.
Biologian alueelta noussut suuri oivallus biodiversiteetin
(luonnon monimuotoisuuden) tärkeydestä on laajentunut
kattavammaksi.
Mutta ahdasmielisyys valitettavasti ei ole
vielä kadonnut. Rasismia, homofobiaa, seksismiä,
muukalaisvihaa jne. on yhä paljon jäljellä. Työtä on tehtävä.
Mutta isossa kuvassa ihmiskunnan kehityksen suunta ei voi
mennä kuin eteenpäin. Se tarkoittaa erilaisuuden hyväksymistä ja
monimuotoisuuden tärkeyden ymmärtämistä yhä
laajemmassa ja syvemmässä merkityksessä. - Assina kaipaan "vapaudenkaipuulauluja".
Assina eläminen olisi paljon nykyistä vapaampaa, jos
assiton eli normaali enemmistö luopuisi moninaisista
hienovaraisista pyrkimyksistään pakkosopeuttaa
1,7 prosentin vähemmistössä olevat assit
neurotyypillisen enemmistön eli "nenttien"
tapakulttuuriin.
Oletteko tulleet ajatelleeksi, että ehkä "nenteillä"
ei ole yhtään kokemusta siitä, että heidän
nenttikulttuuriaan voitaisiin uhata!
Johtunee heidän enemmistöasemastaan, joka
on hyvinkin saattanut sokeuttaa heidät.
Meillä asseilla näitä uhatuksi tulemisen kokemuksia riittää!
Onko enemmistöllä oikeus jyrätä vähemmistö?
Entä onko vähemmistöllä oikeus laulaa julki
enemmistön henkinen sokeus?
Assina haluaisin laulaa niistä "orjapiiskureista", joita
voisi myös kutsua herkkänahkaisiksi nenttikulttuurin
"tukipylväiksi" tai "telaketjunormaaleiksi".
Assina haluaisin laulaa julki sen tosiasian, että juuri tuon
nenttienemmistön suhtautuminen assien erilaisuuteen
on ylimielisintä ja sivistymättömintä. Ja juuri nuo
"normaaliuden tukipylväät" ovat niitä, jotka
useimmin syyllistyvät assien kiusaamisen.
Yleinen ihanne on, että jokainen ihminen saisi
elää aitona omana itsenään.
Jos on syntynyt vähemmistöön niin usein
enemmistö tuppaa päsmäröimään ja määräilemään.
Se näkyy mm. niin että vähemmistöstä käytetään
enimmäkseen negatiivisia sanoja. Sillä tavalla rakennetaan
vähemmistön ympärille häkki. Ja häkkiin suljetulta
ihmiseltä on riistetty vapaus.
Silloin "vapaudenkaipuulaulut" ovat ehkä ainoa lohtu.
Puuvillapeltojen orjat loivat bluesin.
Nyt olisi aika meidän assien luoda jotain
yhtä alkuvoimaista. - Aspergerin oireyhtymän tyypillisimpiä ominaisuuksia on
kykyprofiilin jyrkkä epätasaisuus. Kuten koko syndrooma
niin myös tämä em. AS:n tyyppiominaisuus jatkuu koko
AS-ihmisen elämän ajan, joka päivä.
Ne kyvyt, jotka assilla ovat hyvin huonoja, on assin
syytä jättää aika vähälle huomiolle. MUTTA ne kyvyt,
joissa assi on hyvin etevä, on assin syytä ottaa
hyvin vakavasti ja fokusoitua niihin joka päivä, sillä
juuri ne kykyhuiput ovat hänessä kaikkein arvokkainta.
Niiden kautta assi todennäköisimmin löytää
suurimmat erityiskiinnostuksenkohteensa ja
niiden kautta assi voi päästä parhaassa tapauksessa
hyvinkin pitkälle. Puhumattakaan siitä, että niiden
kykyhuippujensa kautta hän voi löytää itselleen
poikkeuksellisen mieluisan ammatin. - Assina olen huomannut, että melkein kaiken a ja o
on mahdollisimman hyvän AS-tiedon hankkiminen.
Esim. Tony Attwoodin kirja "Aspergerin oireyhtymä
lapsuudesta aikuisuuteen" on keskeinen tietoteos.
Assin kannattaa pyrkiä siihen suuntaan, että
voisi yhä paremmin luottaa itseensä.
Hyvien AS-tietojen hankkiminen auttaa siinä ratkaisevasti.
Mitä parempi itseluottamus assilla on, sitä
kyvykkäämpi hän on vaistoamaan,
kuka on luotettava ja kuka ei ja mitkä
enemmistön tyrkyttämät "hyvää tarkoittavat" neuvot
eivät ole noudattamisen arvoisia.
Itseluottamus parantaa assin kykyä kuulla
omat sisäiset todelliset AS-äänensä kaikkien
ympäröivien nentti-hölinöiden läpi.
Jos omien synnynnäisten ja pysyvien AS-äänten
kuuleminen estyy, assi on pulassa, assiraivareiden vallassa ja
jälleen kerran ajautumassa vähintään keskivaikeaa
masennukseen. - Asperger-henkilö kirjoitti noin 10 vuotta sitten näin:
" Uskon selvinneeni paljolti siksi, että
heräsin tajuamaan erilaisuuteni kyllin varhain.
Se kaikki sai nimen vasta paljon myöhemmin mutta
sen ydin oli tämä:
Päätin elää oman elämäni, vaikka se eroaisi
muiden elämästä miten paljon tahansa.
Aloin uskoa omiin tunteisiini ja
kiinnostuksenkohteisiini.
Vähitellen se sai minut ulos ankaruuksien ja
kielteisyyksien kierteestä."
Tuossa on aistittavissa se identiteetin löytämisen vaikeus, jonka
jokainen vähemmistöläinen, esim. autismikirjolainen, elämässään
pakosti kohtaa.
Paine olla muiden kaltainen, koska muut sitä haluavat, on suuri.
Mutta jos assi vääntäytyy normienemmistöläisen kaltaiseksi,
se on dopingiin tai trollaamiseen verrattavaa huijaamista. Se on
aitouden ja rehellisyyden menettämistä.
"Assilla on on vain yksi mahdollisuus elää
kunnioitusta herättävä elämä.
Sen hän voi tehdä vain
aitona assina, ei nenttiä apinoivana karmaisevana zombina."
Sama AS-henkilö kiteyttää tuossa sen, mitkä
ovat autismikirjolaisen vaihtoehdot.
Jos assi yrittää salata ja peittää assiutensa, hän
putoaa osaksi zombi-elokuvien kammottavaa
todellisuutta.
Assin elämä avautuu onnellisuuden poluille parhaiten
niin, että hän fokusoituu erityiskiinnostuksenkohteisiinsa,
joissa hänellä on "laser-näkö", huippumuisti ja kyky
päästä FLOW-tiloihin.
Kunkin assin vahvuudet näkyvät juuri erityiskiinnostuksenkohteissa,
jotka musiikillisesti erityisvahvoilla asseilla pulpahtavat esiin
säveltaiteiden alueella, visuaalisesti erityisvahvoilla asseilla kuvataiteiden
alueella, verbaalisesti erityisvahvoilla asseilla sanataiteiden
alueella jne. Puhumattakaan matematiikan ja muiden tieteiden
alueiden erityislahjakkaista asseista.
Mitä on elää aspergerina?
Omasta kokemuksestani tiedän, että
itsensä löytäminen muista eroavana on hämmentävää.
Kestää aikansa, ennen kuin siihen uskoo.
Mutta itsensä todellinen löytäminen on äärimmäisen
palkitsevaa.
Parhaassa tapauksessa koko ihmiskunta kiittää. - "Moni yhä harhaisesti luulee, että Aspergerin syndrooma on psyykkisperäistä.
Todellisuudessa AS on synnynnäistä pysyvää neurobiologista erilaisuutta."
Tuo on totta. Tuossa ollaan AS-asian ytimessä.
Juuri tämä AS-ihmisten neurobiologinen erilaisuus synnyttää yhä
ns. normaaleissa eli enemmistössä monenlaisia harhakäsityksiä.
Luullaan, että kyseessä on jokin "tilapäinen häiriö".
Luullaan, että AS-ihmiset ovat "psyykeltään heikkoja".
Luullaan, että AS-ihmiset ovat "taitamattomia", koska heidän
käyttäytymisensä on sosiaalisesti erilaista.
Luullaan, että tämä sosiaalinen "taitamattomuus" tekee
AS-ihmiselle mahdottomaksi tulla esim. arvostetuksi kirjailijaksi,
merkittäväksi keksijäksi tai karismaattiseksi esiintyjäksi.
Luullaan, että AS-ihmisten kyvykkyyttä voidaan realistisesti
arvioida tuijottamalla vain sitä, miten he ovat "surkeasti epäonnistuneet mukautumaan/kotoutumaan/sulautumaan/ahtautumaan
ns. normaaliin ainoaan oikeaan sosiaaliseen muottiin".
Kaikissa Aspergerin syndroomaa käsittelevissä kirjoissa
käsitellään runsaasti sosiaalisuutta.
Ns. normaalille enemmistölle tietynlainen sosiaalinen käyttäytyminen
onkin erittäin keskeistä. "Jokaisen kunnon ihmisen pitää
elää sosiaalisuus edellä!" "Kaikkien pitää ihan tiptop solahtaa
sosiaaliseen normimuottiin!" jne. jne.
Me AS-ihmiset olemme kuitenkin aivan eri maailmasta kuin tuo
enemmistömassa - siis tuo telaketjunormaalien ja
telaketjusosiaalisten "kunnon ihmisten" lähes
kaikkialle ulottuva lauma.
Onneksi kuitenkaan laumaihmisten massa ei ulotu ihan kaikkialle.
Meillä AS-ihmisilläkin siis on mahdollisuuksia päästä toteuttamaan
parhaita synnynnäisiä kykyjämme valitsemalla huolellisesti itsellemme
sosiaalisesti tarkasti räätälöidyt ja kontrolloidut (usein erakkomaiset)
elämäntavat. Silloin me AS-ihmiset välttymme synnynnäisen syndroomamme
stressaavimmilta haitoilta ja samalla saamme itsellemme luovan työrauhan
toteuttaa arvokkaimpia henkilökohtaisia AS-vahvuuksiamme. - "On suuri ero sillä, puhuuko AS:sta assiton (eli neurotyypillinen ihminen
eli "nentti"), joka pakosti tarkastelee asiaa ulkokohtaisesti
- vai puhuuko AS:sta assi, jolla on asiaan oma sisäinen
jokapäiväinen kosketus- ja tunneyhteys.
Assina pystyy/joutuu lukemaan sisäistä
"nahkakantista" Asperger-tietokirjaansa joka päivä."
Noin sanaili eräs assi muutama vuosi sitten.
Niinpä.
Koko autismikirjon ulkopuolella oleva enemmistö on
monella tavalla todella autismikirjon ulkopuolella.
Enemmistön kyvykkyys myötätuntoisesti eläytyä
(olla empaattisia) vähemmistössä olevia
autismikirjolaisia kohtaan on hyvin rajallista.
Siis esim. assittomalla enemmistöllä on huomattavia
vaikeuksia kyetä eläytymään siihen, miten AS-ihminen
kokee AS:n, jossa jokapäiväistä todellisuutta on mm.
kykyprofiilin jyrkkä epätasaisuus, arjen sujumisen
epänormaaliudet, aistiyliherkkyydet,
erityiskiinnostuksenkohteet eli "ekkot" ja
sosiaalisuuden kuormittavuus.
Jokainen AS-henkilö joutuu huomaamaan elämässään
monta kertaa, että häntä ei oikein ymmärretä eikä
häntä oikein uskota, kun hän realistisesti kertoo,
millaista hänen elämänsä todella on.
Usein AS-henkilöä ihmetellään, pidetään
"tyhmänä", kun hän "ei osaa olla
normaali kunnon ihminen"!
Enemmistö osaa aika harvoin nähdä ja myöntää
sitä omaa epäempaattisuuttaan, joka sillä on suhteessa
erilaisiin synnynnäisiin vähemmistöihin. - "Nenttien luoman työelämän kautta ja kaiken
nenttimäisen sossimishässäköinnin keskellä en ainakaan
minä assina ole pystynyt saavuttamaan juuri mitään mainittavaa!
MUTTA sen sijaan omalla assin vapaa-ajallani FLOW-tiloissa olenkin
sitten rakkaimpien ekkojeni parissa saanut aikaan paljon sellaista,
josta voin olla koko lopun elämäni myönteisellä tavalla ylpeä."
Tuo on assin viesti vuodelta 2010.
Niinpä niin.
Assi-aivot ja nentti-aivot ovat kuin koivu ja mänty,
synnynnäisesti eri lajeja. Koivussa ei voi kasvaa männynkäpyjä
eikä mäntyyn voi puhjeta koivunlehtiä.
Mutta kun näitä kumpaakin aivojen tyyppiä
arvostetaan ja niiden annetaan toteutua itsenäisesti,
tuloksena on rikas kokonaisuus, rikas neurodiversiteetti ja
molemminpuolinen win-win-tilanne. - Aspergerin+syndrooma+eli+AS+ei+ole+sairaus,+vaan+
- Me assit menemme helposti halpaan siinä, jos
kuuntelemme liikaa assittoman neuronormaalin
enemmistön arviointeja meidän kyvyistämme.
"Jokainen ihminen on nero, mutta jos arvioit kalaa
sen kyvystä kiivetä puuhun, se elää koko ikänsä
kuvitellen olevansa tyhmä". (Albert Einstein)
Einstein ymmärsi poikkeukselliset kykynsä.
Nykytietämyksen mukaan hän oli Asperger-ihminen.
Niinhän se on, että jos AS-ihmisen fiksuutta mitataan
vain sen mukaan, miten hyvin hän kykenee
sovittautumaan neurotyypillisyyden muotteihin,
saadaan auttamatta tulos "tyhmä" - ja samalla
AS-ihmisen arvokkaimmat kyvyt jäävät
huomaamatta. - 26.9.2014 oli tv1:n Inhimillisessä tekijässä haastateltavana Paula Tilli.
Ohjelman esittelyssä luki:
"Paula Tilli ei kärsi Aspergerin oireyhtymästään, jos saa elää ymmärtävässä ympäristössä."
Tuo "jos saa elää ymmärtävässä ympäristössä" on AS-ihmisen
hyvinvoinnille ja terveyden säilymiselle aivan keskeistä.
On selvää, että tietämys AS:sta paranee ja lisääntyy koko ajan.
Kuitenkin AS-ihmiset, joita Suomessa on kymmeniä tuhansia,
törmäävät ympäristössään yhä monenlaiseen tietämättömyyteen
ja ymmärtämättömyyteen.
Me AS-ihmiset mietimme lähes päivittäin, miten ymmärrys
AS-ihmisten todellisuutta kohtaan voisi lisääntyä nykyistä
paremmin. Puutteellisista tiedoista kärsivät kaikki: sekä
assittomat että assit.
Assittomat eli ns. normaali enemmistö kärsii tiedonpuutteestaan
ajautumalla väärään suhtautumiseen ja tuomittaviin selviin virheisiin.
Assit kärsivät AS:sta sitä enemmän, mitä suurempi ympäristön
tietämättömyys on, koska se johtaa siihen, että assit joutuvat
väärin kohdelluiksi.
Miten moni meistä asseista onkaan huomannut, miten
usein ongelmattominta on olla yksin, siis erossa
muista ihmisistä, varsinkin niistä, joiden AS-tietämys
on väärää tai puuttuu kokonaan.
Miten saisi ns. normaalin enemmistön tajuamaan, miten
keskeisen tärkeää on hankkia oikeaa tietoa.
Jos enemmistö ei sitä tajua, se joutuu nolaamaan itsensä
joka kerta kohdatessaan vähemmistöjä.