Aloittajan kuvaus tilanteestaan menee lähes yksi yhteen omien nuoruusvuosien kuvioideni kanssa.

Teini-ikäisestä lähtien päälle kolmekymppiseksi etenkin viikonloppuisin oli kiva juopotella kaveriporukassa, ottaa niitä muutamia tai useampia saunaoluita ja toki 90-luvun lamaan asti lähes kaikissa työyhteisöissäkin alkoholi oli tukevasti mukana kuvioissa. Seuraelämä oli vilkasta ja rahaa kului.

Kohtuullisemmin käyttävistä minut erotti se, että aina ottaessani otin hieman enemmän kuin muut ja että krapuloissa vieroitusoireet alkoivat pahentua iän myötä. Lopulta jonkinasteisessa humalassa tuli oltua ainakin pari kertaa viikossa. Alkoholilla oli jo iso rooli elämässä. Ikäviä sammumisia ja muistinmenetyksiä tuli silloin tällöin.

Työpaikkojen suhteen ei ollut ongelmaa, mutta silti näin jälkikäteen ajatellen olin päälle kolmekymppisenä liukumassa kohti pahoja ongelmia. Minut taisi pelastaa parisuhde, perhe ja lasten syntyminen. Jos heistä haluaa ottaa vastuuta, ei voi olla tämän tästä juovuksissa tai krapulassa kuten oma isäni lapsuuteni vuosina usein oli.

Viidenkympin ikäpyykin jälkeen juomiskertani vähenivät yhä harvemmiksi. Kerta-annokset pienenivät ja kovat humalat rajoittuivat melkein perinteiseen juhannuskänniin. Aloitin tipattomat tammikuut, jotka kuusikymppisten jälkeen tahtoivat jo "lipsahtaa" usean kuukauden mittaisiksi. Lopetin tupakoinnin, lisäsin ulkoilua ja jätin tilaisuudet, joissa alkoholi on pakonomainen osa kuvioita. En siksi, että pelkäsin retkahdusta, vaan koska havaitsin myös, että iloisten juoppoporukoiden rasittava meuhkaaminen tympäisi.

Puhumattakaan siitä, että paljon kosteiden vuosikymmenien kavereita on kaatunut ennenaikaisesti hautaan, useimmat heistä ainakin osaksi viinan avittamina.

Nyt olen ollut runsaat kaksi vuotta kokonaan ilman alkoholia. Nukun paremmin, kestän kaamosajan masennuksia aivan eri tavalla kuin alkoholin kanssa ja eipä ystäväpiirinkään kanssa ole ongelmia, kun niissäkin porukoissa lotraaminen on vähäistä. Emme moralisoi toistemme alkoholinkäyttöä eivätkä toiset muiden raittiutta.

Siitä olemme puhuneet paljon, että Suomessa alkoholikeskustelu menee tosi helposti leikinlaskuksi - viinamystiikka on voimissaan vielä sata vuotta kieltolain jälkeenkin ja sehän näkyy aloittajankin tässä ketjussa saamista kommenteista.

Olen kertonut tämän siksi, että aloittajalla on mielestäni vielä kaikki mahdollisuudet muuttaa alkoholinkäyttöään ja tarvittaessa jopa lopettaa se kokonaan. Tähänastisista ilmeisen lievistä terveyshaitoistakin suurin osa lienee sellaisia, jotka korjautuvat jopa muutaman viikon tai kuukauden juomattomuudella.

Tärkeintä on, että nyt asiaan havahduttuasi alat rehellisesti ajatella sitä, mikä rooli alkoholilla on elämässäsi, mitä puutetta tai ongelmaa juomisillasi mahdollisesti hoidat ja mitä voisit kehitellä tilalle. Raitistumisessa ei ole mitään pelättävää, mutta jos jatkat tähän malliin ja mahdollisesti ongelma vain pahenee, pelättävää alkaa olla yhä enemmän. Jos joku aa-vaihtoehto ei vielä nappaa, lainaa vaikka kirjastosta nuorempana alkoholista irroittautuneiden henkilöiden kirjoja - niitä on viime vuosina ilmestynyt useita ja niissä on fiksua sekä kiihkotonta pohdintaa elämästä alkoholin kanssa ja ilman sitä.

Tsemppiä uuteen elämään, toivottaa Herra 71.

Wirtasenmimmi

0

1