- Kiitos paljon tsempeistä ja vastauksista!
Aluksi kieltämättä ajattelin, että oma terveys ja omat valintani. Mutta nyt viimeistään isäni puhelu sai tajuamaan, kuinka itsekkäästi olen ajatellut. Työntänyt kaikki pois ilkeilyllä, että saisin rauhassa jatkaa. Varmaan tällä hetkellä ainoa ihminen, joka jaksaa edes yrittää. Ja kuinka paljon huolta tämä aiheuttaa kaikille muillekin.
Häpeä tästä kaikesta on hirveä ja vaikeuttaa varmasti myös selvänä oloa. Kunpa vaan tämän kaiken vois vielä joskus sanoa ääneen.
Kyllä tästä vielä selvitään, vaikka sitten väkisin. - No niin kyllä itsekin ajattelin, että oli miten oli, niin en ehkä tästä yksin enää nouse.
Mutta kerran tein henkilökohtaisen avustajan töitä, niin silloin ainakin syynättiin alkuun rikosrekisteri ja alussa oli terveystarkastus.
Ne hommat saa varmaan sitten unohtaa, kun on kuitenkin lääkkeitten kanssa tekemisissä. Vaikka ei rikosrekisteriä olekaan. Luulisi kuitenkin vaitiolovelvollisuuden pitävän, jos elämä muuten mallillaan ja järki päässä. Tai merkintöjen poistuvan jossakin vaiheessa 🥺 - En ole käynyt puhumassa vielä muuta kuin yleisesti uupumuksesta. Mietin vaan, että vaikuttaako jatkossa työ/koulutusmahdollisuuksiin. 🧐