- Oli jossain vaiheessa pakko vetää esiin vaimonhakkauksetkin, vaikka sitä oli tapahtunut niin kauan kuin miehiä oli olemassa. Varmasti miehet suhtautuivat vaimonhakkauskieltoon yhtä vihaisesti kuin nykyisiin uudistuksiin, mutta eihän se nyrkkeily toisella ihmisellä enää niin tarpeelliselta tunnukaan. Kyllä muutoksiin aina sopeudutaan.
- Kerrankin Ohisalon kanssa mieltä.
- Hän tahtoo yhä ajatella, että maailma on miesten.
- Täällä taas syyllistetään uhreja kun ei voida myöntää, että vika on miesten asenteessa.
- Ei naisen kuulukaan tavoitella miehen luonnetta.
Kärjistetysti:
Kun vihollisjoukon läpi pitäisi päästä, niin mies nappaa miekan ja lähtee juoksemaan huutamalla tämä ojossa ihmismassasta.
Nainen hankkii sen sijaan valeasun ja kulkee mahdollisimman huomaamattomasti kaikkien ohi.
Mies ja nainen toimivat eri tavoin eikä mies ole mikään prototyyppi. - Itsehän miehet ovat jo vuosia valittaneet, etteivät naiset mene armeijaan ja kun he menevät, niin miehet valittavat, etteivät naiset tanssi heidän pillinsä mukaan.
- Autolla pääsee helpommin kinosten yli kuin lastenvaunujen kanssa jalan.
- Tässä taas näämme, että maailmaa yhä rakennetaan miehille.
- Tällaiset monesti kuvittelevat olevansa kaiken keskus ja sellaset miehet on aika sikamaisia äijiä, Tynkkysen lainaten.
- Se, ettet sinä ole koskaan vastaavaa kokenut ei tarkoita, etteivätkö muut olisi voineet sitä oikeasti kokea.
- Koska pelastusala kiinnostaa heitä.
- Se nyt vain on valitettava fakta, että mies syyllistyy siihen useammin ja nyt oli uutisissa kyse juuri miesten seksistisestä käytöksestä.
- Nyt kun naisia on taas kähmitty, on varsin luonnollista, että otetaan puheeksi naisten oikeudet.
- Ehkä poikien pitäisi opetella pois siitä "kuittailemisesta".
- Siinä mielessä tietysti, että hän halusi tappaa omat lihalliset himonsa.
- [1. Kor 9:27]
Kohdistan iskut OMAAN RUUMIISEENI ja pakotan sen tottelemaan, jottei itseäni lopulta hylättäisi, minua, joka olen kutsunut muita kilpailuun.
Uskonkilvoittelustahan Paavali tuossa puhuu. - "Miksi sitten minutkin vielä syntisenä tuomitaan".
Ensin hän selittää, että Jumala tekee oikein lyödessään väärämielisiä, vaikka nämä kirkastaisivatkin Jumalaa valheellisuudellaan. Sitten Paavali kysyy miksi hänetkin tuomitaan syntisenä jos hän sortuisi samaan ja vastaa, että vääryys hyvänkään nimissä ei ole oikein. - Kun luet koko kappaleen, huomaat, että tuo on retorinen kysymys, mihin Paavali itse vastaa.
- Mutta nyt on ainakin tuotu julki, että Paavali ei pyhittänyt valehtelua, niin kuin täällä jotkut väittävät.
Ihmettelen mikä pakkomielle Paavaliin teillä on. Avauksia toisensa perään. - [Room 3:5-8]
5) Mutta jos meidän väärämielisyytemme tuo esiin Jumalan oikeamielisyyden, mitä meidän on silloin sanottava? Onko Jumala ehkä väärämielinen - puhun nyt ihmisten tavoin - kun hän antaa vihan kohdata meitä?
6) EI SUINKAAN! Kuinka Jumala siinä tapauksessa voisi tuomita maailman?
7) Mutta jos minun valheellisuuteni vain lisää Jumalan kirkkautta, kun sen ansiosta hänen totuutensa yhä korostuu, miksi minut sitten tuomitaan syntisenä?
8) Ei kai asia niin ole, kuin jotkut herjaajat väittävät meidän sanovan: "Tehdään vain pahaa, niin saadaan aikaan hyvää!" He kyllä saavat ansaitsemansa rangaistuksen.
Koko kirjoituksessa tulee ilmi, että Paavali vastustaa ajatusta "tarkoitus pyhittää keinot". Jumala tekee hänestä oikein tuomitessaan väärämieliset ihmiset, vaikka nämä lisäisivätkin Jumalan kirkkautta.