- Kiitos infosta. Arvostan 💪🏻
- Tässä hetkessä en näe sitä mahdolliseksi. Kanavat nii sanotusti kiinni kommunikaatiolle..vaikka alunperin päätin että kerron omat erheeni ja vajavuuteni tässä, mutta yksi asia sattu todella paljon. Edellisen suhteen eron jälkeen, joka oli yli kolme vuotta sitten, painin samoissa ongelmissa. Sain siinä välissä epävarmuutta pois pikkuhiljaa ja itsevarmuutta kehitettyä. En kaikin tavoin mutta mielestäni hyvin. Olen ollut sitä mieltä että sanassa on voima, kieli on miekkaakin terävämpi...
Yksi lause pirstaloi tuon työn täysin.
Kun on parisuhteessa niin avaa itsensä toiselle, on haavoittuvainen, herkimmillään koska luottaa että tässä on turvassa. Suoraan pitää puhua, mutta tietyissä tilanteissa jonkin asian voi mielestäni sanoa ei niin pistävästi. Vaikkakin tuo avasi haavoja mutta myös ajatuksia. Vieläkin sekavat ajatukset koska vihan tielle en missään tapauksessa lähde.
Kaikki tavallaan ja aina voi sanoa miten ei ole tarkoitus, mutta se ei asiaa muuta. Sanottu mikä sanottu, tilanne on mikä on. Tarvitsee nyt rakentaa uudelleen itseluottamus ja karsia epävarmuus pois, niin hyvin kuin pystyn. Luulin sen itseluottamuksen kasvavan mutta toisin kävi 😐 - Se on totta, mutta ei mahdollista🤔
- Epävarmuus niin..tässä tilanteessa hyvä kysymys. Tulehdutin välit käyttäytymällä tavalla joka ei ole aikuismaista sen myönnän. Semmonen ajatus siinä hetkessä: Se oli siinä. Insta pois watsapp pois..aivot narikkaan ja sulkeudumpa kivasti kuplaan. 😑😶 Siinä sitä sitte mietti että hyvä just noin, mahtavaa! Teit niiku ennenkii.
Luulin että olin kasvanut ja käytös osoitti todella rankasti että en. Raaka totuus joka vieläkin raastaa ajan jota en tiedä.
Halusin vaan että ei mene somen väärinkäyttöön kun tunteet pinnassa. Vähä niinkuin riitatilanteet haluan hengittää ennen kuin aukaisen suuni.
Muistot tallessa ja kuvat, tekstit. Ne säilyy ja rakkaus vaikka se on muuttanut muotoaan. - Kohde sanalla tarkoitan ihmistä johon kohdistan rakkauteni ;)
- Epävarmuus se päällimmäisin. Sen tuossa kun isänpäivä on nii tajusin että olen tosiaan se pikku poika joka itkee kaatosateessa isäänsä ja jokainen pisara sattuu, olen minä. Parhaimmalla tavalla en reagoinut eroon, eli sulkeuduin koska en halunnut vahingoittaa sanoillani häntä koska mieleni oli melko sekaisin kun "tajuaa" että tilanne on tämä. Olin tyhjä siinä tilanteessa ja "pakenin". Vanha tapa vei mukanaan koska kohde joka oli katoamassa..tärkeintä, kauneinta ja rakkainta. Järki ei todellakaan ollut yhtään mukana vaan tunteet, pelkästään tunteet jotka riepotteli ympäriinsä saaden pelkkää hallaa aikaan. Haukkumaan en ryhdy, en puhu paskaa enkä halua suutuspäissäni käydä juuri silloin asiaa läpi..vaan haluan rauhoittua sen jälkeen keskustella. Ehkä ne pitäisi sanoa juuri mitä tulee päähän? Ehkä pitää kokeilla. En vaan halua ketään satuttaa milläkään tavalla. Enkä todellakaan halua että minua satutetaan. Ehkä voi olla toisenlainen tapa, mutta näin olen mennyt.
- Hän sanoi että aisti sen minusta jo alussa, mutta se ei tehnyt silloin hallaa koska sain kokea että hän rakasti aidosti minua ja myös minä häntä. Erinlaisia oltiin, siis sen kuinka haluaa läheisyyttä. En pitänyt sitä esteenä enkä usko että hänkään, mutta se patosi kuitenki loppua kohen ainakin omalta puoleltani liikaa negatiivista hänelle. Kaikilla omat taakkansa, enkä missää nimessä halunnut sitä lisätä. Avaan itseni vain silloin kun tuntuu että voi toiseen luottaa, silloin olen haavoittuvin, ja luotin sekä vieläkin luotan häneen ja kerroin sen mitä silloin oli pinnalla. Jotkut asiat aukenivat itselle liian myöhään, koska luulin että olin päässyt yli asioista jotka vielä silti olivat mukanani..ne toivat varjon nii kauniiseen tilaamme. Edelleenkään en syytä itseäni tai ketään, mutta tuntuu kurjalta kun jotkut asiat tulevat jälkijunassa ja sitten se onkin päätepysäkki yhteiselle matkalle.
Aikuistuminen oli siis omasta mielestäni jo minulla hallussa, mutta en ole vielä sitä. Tarvitsen vielä hetken että voin sanoa itseäni oikeasti aikuiseksi, ja nyt puhun tunteista jotka sisälläni ovat sekä kuinka niitä kohdata aikuismaisesti.
Kasvua tämä lisää mutta en halunnut sitä näin, en missään tapauksessa, mutta vastuu näistä asioista jotka ovat minun omia tekosia, ajatuksia ja ulosantia pitää kantaa vaikka miltä tuntuisi. - Eipä oikein ku en ihan 40 ole vielä