- Escort vm.-87, tais olla vielä "kehumasi" brassi-Esko.
1,3-litrainen kone nokalla. Pirtsakka peli, vaikka käyntiääni toikin mieleen lähinnä jonkun ruohonleikkurin tms.
Tuolla ajelin yli 4 vuotta eikä ollut juurikaan vikaa. Ostaessa oli kyllä tämä kipinä hukassa, eli hukkasi käynnin välillä ihmeesti. Viikko siinä meni setviessä, mutta sen kun sain kuntoon, niin ei tosiaan ollut mitään isompia ongelmia einkä koskaan jäänyt sillä tien päälle.
Leima tuli helpolla, 2 ekaa tuli laakista ilman huomautuksia ja kahdelle viimeisellekin riitti pieni fiksaus jarruille. Kaikkinensa vaihdoin jarrupalat, -sylinterit ja näin. Ei maksaneet juuri mitään ja itse vaihtoi ne melkeinpä heittämällä paikalleen. Lähti aika hyvin talvisin vielä käyntiin.
Maksoin siitä 600€ ja myydessä sain vielä 500€ ja siinä välissä ajoin sillä noin 70tkm.
180tkm oli ajettu ja ikää 17v ostaessa, 250tkm ja 22v myydessä. Oli ollut naisella uudesta asti, selitti nyt ehkä ainakin vähän ko auton kuntoa.
Ei ainakaan ollut mikään tee se itse-remontti-Petterin piloille nyrkkipajoittama paukkulauta.
Ainoa oikeastaan todella huono puoli ko pirssissä oli 4-vaihteinen laatikko. Se vitonen kun olisi ollut laatikossa vielä, niin olisi ollut hyvä. Tuppasi vaan motarilla viimeistään satasen vauhdissa pitämään kierrosäänet aika kovalla ja bensankulutus nyt oli tietysti se toinen, mihin olisi se viisilovinen aski auttanut. Toki pieniruokainen auto mun mittapuulla, mutta olisihan siitä vielä vähän nipistänyt kunnon askilla.
Mutta muuten tosiaan..Tai no hyvästä tiedä, mutta mun mielestä tuon hintaluokan auto, jolla ajaa 4 vuodessa 70tkm ilman isoja remontteja, on mulle ainakin riittävää tasoa.
Sen verran ainakin että kehtaan itse sanoa autoa hyväksi. - Jaa niin tuollainen renkailla varustettu pullonkorkki?
Anteeksi vain Mersu-ihmiset, en todellaakaan tarkoita loukata.
Olen aina mieltänyt "oikeat" Mersut näiksi isommiksi, et tuon kokoluokan autosta ehkä kannattaisi ostaa ihan rehellisesti se litraisella koneella varustettu Toyota Yaris.
Ehkä tämän asian tiimoilta huomaa oman asennevammankin, vaikka en tosiaan kadehdi ketään tms senkään takia, millaisella autolla ihminen ajaa. Ja muutenkin, ihmisen oma käytös mulle on ainakin se, mikä tekee mun asenteen toista kohtaan. Mölkky on mölkky vaikka ajaisi tonnin Toyotalla ja mukava taas on mukava 100000€ Mersunkin ratissa.
Mutta joo, kilsoihin nähden ainakin aika suolainen hintapyynti. Mulle auto on aina korkeintaan tonnin arvoinen, kun kilsat menee yli 250000 kilsan..Olkoon se Mersu tai mikä tahansa ja siihenkin hintaan auton täytyy olla poikkeuksellisen hyvässä kunnossa muuten. - Jos kateutta meinaat, niin sitä kyllä riittää isommillakin kylillä.
Ja onhan siitäkin asiat kiinni, miten itse käyttäytyy ja minkä sortin Mersu tai vastaava jatkeen maineessa oleva menopeli on alla. En nytt todellakaan tarkoita, että olet huonosti käyttäytyvä, mut asiat vaikuttavat asioihin.
Ja onhan silläkin joillekin merkitystä, ajaako karvalakkimallin perus-Mersulla vai onko hankittuna se kaikista kallein AMG-monsteri kaikilla herkuilla.
Itse en vain yksinkertaisesti jaksa piitata hittojakaan muuten, kuka milläkin ajelee.
Nuo mun autot ovat olleet laidasta laitaan, nyt on neljäs japsiauto menossa ja aika hyviä ovat olleet. Tää nykyinen on tosin eri merkkinen kuin nää kolme aiempaa, jotka toimivat kyllä idioottivarmasti olosuhteessa kuin olosuhteessa. Ja on tämä nykyinenkin ihan hyvin pelannut. Koiranluita tosin on joutunut vaihtamaan jonkun verran ja ABS:n anturi meni takaa toiselta puolen vaihtoon, mut muuten ihan hyvin on pelannut muuten.
Ruosteellehan nämä idän ihmeet ovat herkempiä, mutta senkin kanssa pärjää, kunhan vain huolehtii pesut ja suojaukset ajallaan kuntoon.
Mut muuten mulla on ollut autoja laidasta laitaan, takamoottori-Skodista Volvoon. Ne olivat kyllä aika surkeita, nuo Skodat meinaan ja tuo Volvokin oli 2 Volvoa samassa paketissa, eka ja vihoviimeinen ko merkin riesa.
Sitten ollut Fiatia, Fordia yms. Ne vanhemmat Fiestat ja kasari-Escortit olivat kyllä todella kestäviä ja yksinkertaisia korjata, silloin harvoin kun niihin joutui joskus jotain tekemään.
Vakuutukset ja polttoainekulut olivat kanssa siedettävän edulliset niihin. - Ennätykseni on 100 markan seteli aikanaan. Asuin silloin vielä pienessä maalaispitäjässä 90-luvun lopulla.
Löysin sen vielä kuntosalin oven edestä, missä kävin iltaisin nostamassa punttia. Sitä kyllä ihmettelin, että kuinka joku olikin pudottanut sen sinne, kun tämä nuorisotalo, jonka alakerrassa tämä sali sijaitsi, oli aika sivulla kaikesta eikä siellä ollut edes mitään kauppoja tms rahankäyttöpaikkoja 2-3km säteellä.
Mutta oli kyllä ihan hyvä lisä tuollaisen 19v sällin budjettiin, sain sillä mun silloiseen autoon aikaslailla bensaa. Maksoi tuohon aikaan vajaan 5mk litra, joten Ford Fiesta 1,1 GX kulkikin aika pitkän siivun tuon voimalla.
Sitten joskus näin myöhemmällä iällä joskus löytyy näistä kauppojen kuittiroskiksista rahaa myöskin.
Moni tietysti heittää kuitin siihen, niin joskus tietysti vaihtorahatkin lipsahtavat sinne perässä ja sattumalta olen muutaman kerran osunut kohdalle oman asioinnin tiimoilta ja tietysti kerännyt nämä vahingot talteen. Yleensä löytänyt vitosen tai kympin setelin. Kolikoita en nyt tietenkään ala kaivelemaan niistä, vaikka niitäkin varmaan niistä löytyisi.
Kolikoita taas löytyy milloin mistäkin, 5-senttisistä 2€ asti. Ja aika usein jotkut jättävät näitä 5- ja 10-senttisiä pajatsoille, kun ne eivät kelpaa koneisiin ja jotkut vaan eivät kai sitten viitsi kantaa niitä mukanaan. - Joo kyllähän tuo auton hankinta kannattaa suhteuttaa ajomääriin ja tarpeeseen ylipäätäänkin.
Eli juurikin muutaman tonnin vuodessa ajavan ei mielestäni myöskään kannata ostaa välttämättä uutta ja kallista autoa, vaikka se olisikin turvallisempi kuin nämä muutaman satasen autot.
Itse ajan 7000-8000tkm vuodessa nykyään, eikä mun kannata edes 10000€ laittaa autonhankintaan.
Edellinen auto maksoi noin 8000€, ajoin kyllä silloin noin 15000km/vuodessa kun ostin sen. Ajelin sillä 7v ja sain vaihdossa siitä ihan hyvänkin hyvityksen, kun ostin tän nykyisen autoni. Tästä jäi maksettavaa noin 5000€ hyvityksen jälkeen ja olen ajanut tällä reilu 3v. Ja luultavasti ajan vielä useamman vuoden aika huolettomia kilsoja siinäkin tapauksessa, että ajomääräni lisääntyisikin nykyisestä.
Mutta periaatteessa ajelisin jo noi nykyisetkin ajoni juurikin tuollaisilla alle 1000€ hintaluokan autoilla ihan hyvin. Niissä kuitenkin on vielä yleensä 2-3v järkevää käyttöikää jäljellä ja niistä yleensä saa ainakin jotain hintaa vielä myydessä. Eli vuotuiselle autoilulle ei ainakaan hankintahinnan osalta tule mitään älytöntä summaa.
Tosin siinä en näe mitään järkeä, että 500€ autoon tehdään tonnilla vuodessa remonttia, että siihen saadaan se yksi vuosi sitten ajoaikaa lisää katsastuksen kautta ja näin. Niitäkin tapauksia on omassakin lähipiirissä, jotka väkisin pitävät niin huonokuntoista autoa hengissä.
Väittävät myös, että tulee halvemmaksi korjata vanhaa kuin ostaa edes vähän uudempaa tilalle. Mutta eivät hoksaa laskea, että 2-3 vuodessa remppaan on jo palanut sen verran iso summa, että sillä jo pelkästään saisi ostettua aika hyvän auton. Kun kyllä 2000-3000€ hintahaarukassakin löytyy vähänajettuja ja hyvinpidettyjä autoja.
Eräs kaveri osti reilu 2v sitten 3000 eurolla 1999-vuosimallisen Fordin, millä oli ajettu 90tkm.
Hän on ajanut tänä aikana jo aika paljon, eikä ole ollut mitään ongelmia. - Siis tuon aikainen 1,4-litrainen kone oli kovilla tuollaisissa koreissa.
Yksi tuttu kyllä ainakin sanoi laittaneensa omaan 300-sarjalaiseensa 2,3-litraisen pannun isommasta Volvosta ja kuulemma kulki aika hyvin. Tai vääntöä hän sillä koneen vaihtamisella ihan haki ja kun hänellä oli hyväkuntoinen vaihtokone pienillä kilsoilla, niin miksei sitten. - Siskon miehllä oli aikanaan kaksi 343-mallin Volvoa tuolla 1,4 koneella. Toinen oli vielä automaatti.
Molemmista hajosi koneet, meni vielä samasta kohtaa mäntä koneen kyljestä ulos molemmista. Vaikka no, toisen kyllä rikkoi ihan omalla ajotyylillään, minkä myönsikin mutta toinen meni fiksulla normiajolla.
Mut sellaisia paukkulautojahan ne olikin muutenkin.
Mutta kyllä se automaatti yllättävän pirteä oli, ettei sitä voinut kieltää.
Mut tietysti muuten oli niin kuin sanoitkin, kauheita melupesiä eikä ne mihinkään oikein kulkeneetkaan. Oli vain liian pienent koneet laitettu noihin koreihin. Omapaino kuitenkin jo 1000kg, omassa ainakin oli, niin sen nyt tietää, et tuon aikainen 2,4-litrainen kone on pirun kovilla tuollaisissa. Omassa 1,7 koneessa oli kuitenkin 80hv ja se oli ihan hyvä tehotaso, mutta kyllä siitä silloin huomasi myöskin joissain tilanteissa, ettei tuo 80hv mitenkään liikaa ollut kuitenkaan. - Joo, mulla oli kanssa Volvo 340, sillä 1,7-litraisella koneella.
Ihan paska myöskin, tosin noi oli sillä Renun tekniikalla konetta myöden. Ne 360-malliset Volvot, jokta olivat 2-litraista konetta myöden Volvon omaa tuotantoa, kuulemma kestivätkin käyttöä. Sähköt oli omassa ihan päin vittua jne. Autolla oli kuitenkin ajettu vasta 138tkm, kun sen ostin. Toki pystyyhän tuollaiset vm.-87 olevan auton mittaria helposti rukkaamaan, mutta sillä oletuksella et nuo kilsat oli tosia, niin siihen nähden vielä tosiaan täys paska.
Niissä 340-malleissa, joissa oli tämä 1,4-litrainen pannu, olivat koneen puolesta muun lisäksi susia. Siihen päälle vielä jos oli tämä automaattivaihteisto, niin pommi oli satavarman valmis.
Vanhemmat Opelit oli tekniikaltaan ihan ok, mutta pellit ei kestäneet mitään. Ainakin Kadetit ja Corsat olivat paperia pelleiltään. Mut koneet niissä toimi vaikka niissä olisi männät olleet poikittain. - En tosiaan itsekään ole mikään himokas pukki, eli kyllä se seksi tulee sitten suhteessa mukaan, jos muut asiat natsaa.
Et en itsekään kyllä taas myöskään lähtisi suhteeseen pelkän seksin takia.
Sen verran tuli tarkentamisen tarve asialle:) - No...
Antaa se vähän kuvan, ettei halua seksiä ollenkaan.
Ja mun mielestä taas seksi kyllä kuuluu parisuhteeseen. Ei nyt tietenkään jatkuvasti tarvitse olla nylkyttämässä, mutta säännöllinen seksielämä on kuitenkin yks olennainen osa tosiaan suhdetta.
Ja itse en ainakaan seksittömässä suhteessa suostuisi olemaan siinäkään tapauksessa, vaikka kaikki muu sujuisikin hyvin.
Riippuu tietysti tuolla halujen tasolla, eli voisi sanoa suoraan, ettei halua edes harvoin tai sitten..no.. Painottaa sitä, että tärkeä asia mutta elämässä on sitten paljon muutakin kuin se lakanoiden tamppaaminen.