Eräs afrikkalainen sanoi että rukoileminen alkaa välittömästi esim. hänen lapsensa sairastumisen jälkeen, koska lähin sairaala on liian kaukana köyhälle pertheelle. Uskollisesti Jeesus parantaa, hieno juttu. Mutta jos tämä kristitty saisi lapselleen lääkärin hoitoa, niin olisi varmasti Jumalalle kiitollinen, eikä' kiroaisi Jumalaa ja sanoisi että sairaalat riittävät, Jumalaa ei tarvita.

Onko oikein syyttää Jumalaa siitä että hän ei pääse meidän itsekeskeisten ihmisten elämää käyttämään tai edes vähän muuttamaan? Rakkaus on ihme, joka muuttaa maailmaa. T. Usko on lahja