Suomi24 Keskustelut | t.sippola

Meillä kävi ns. "vanhanaikaisesti" eli tulin raskaaksi kun olimme tapailleet miesystäväni kanssa vasta 5 kk ajan. ( itselläni oli stressin takia ollut menkat pois 6 kk tapaamistamme ennen..)
Mies oli vielä silloin oman eronsa alkumetreillä ja tilanne oli ihan auki ja kaoottinen! Pyysin häntä ensin tekemään omat ratkaisunsa ja tein selväksi että joko hän on lapsen elämässä 100% tai ei ollenkaan - mitään välimuotoa ei olisi!

Miesystävän ja tämän avokin elämä rakoili nimenomaan lapsettomuuden vuoksi. Mies halusi ja nainen "ehkä halusi", ja hänellä todettiin sairaus, jonka vuoksi raskaaksi tulo olisi todella epätodennäköistä, eikä edes suositeltavaa. Ja sitten oli kuvioissa sääli, eli miesystäväni/ lapseni isä sääli ex-avokkiaan. Annoin aikaa 2 kk, ja senkään aikana mies ei ollut saanut puhuttua asiasta avokilleen. RAUKKA totesin, ja marssin itse hänen avopuolison luo puhumaan tilanteesta.

--ja tästäkin sopasta on noustu, ihan sopuisa ero heillä, monien keskustelujen ja parisuhdekoulujen myötä vasta rakentui luottamus, menimme naimisiin ja tein heti selväksi, ettei vanhoja kaivella, ei syytellä - jos jokin kaivaa mieltä, puhutaan avoimesti jne.

Kaiken A ja O on avoimuus ja rehellisyys! Kyllä on joustettu niin että paukkuu, mutta silti muistutettu lupauksesta: rakastaa myötä- ja vastamäessä...

Me käydään huvittelemassa VAIN yhdessä, huolletaan suhdetta lapsettomina viikonloppuina, yritetään muistaa kiittää ja EI IKINÄ mennä vihaisina nukkumaan! Vaikka kuinka typerästä asiasta jokin riita saisikin alkunsa, ne pistää pystyä puhumaan ja sopimaan yhteisistä asioista. Näin aikuisina moni tapa on jo juurtunut syvälle ja entisistä suhteista opitut solmut pyrkivät joskus kummittelemaan, mutta sitten taas puhutaan..

Ei kannata luulla, olettaa... kannattaa KYSYÄ!17.05.2011 12:37