Suomi24 Keskustelut | wermer

Olen taistellut masennuksen kanssa koko ikäni (kohta 60 v). Elämässä on ollut paljon hyvää, onnistumisia ihmissuhteissa, opinnoissa ja työssä. Olen hyvässä työssä ja pitkälle koulutettu. Mutta masennus toistuu. Menee tosin välillä monta vuottakin ilman pahoja masennusjaksoja.

Minun neuvoni on se, että kannattaa ehdottomasti puhua niille ihmisille, joille voi puhua. On vaikea sanoa vanhemmistasi, kun en heitä tunne, mutta ammattiauttajalle voi aina puhua. Olen ollut vuoden alusta alkaen syvenevässä masennuksessa ja olin huolellisesti valmistellut itsemurhaa, kunnes jokin sisäinen voima keskeytti kehityskulun. Tuo sisäinen voima tarttui minuun poimiessani valkovuokkoja! Puhuin ensin lähimmälle ihmiselle, miten vakavassa tilanteessa olin. Häneltä sain tukea ja sitten lähdin hakemaan apua muualta. Menin nuorehkolle työterveyslääkärille, joka kuunteli ja jolta sain lääkereseptin. Reseptiä tärkeämpi oli se, että lääkäri oli asiallinen, ymmärsi ja suhtautui ystävällisesti ja asiallisesti.

En ole enää tekemässä itsemurhaa tällä viikolla,vaikka minulla oli kaikki valmiina: menetelmä, aika, paikka, jäähyväiskirje. Olen silti edelleen masentunut ja en tiedä, auttaako lääkitys. Olen kuitenkin toipumassa taas kerran, odotan kesää ja olen optimistisempi.

Vaikka minullakin on kokemusta ammattiavun hakemisesta, niin silti vaatii joka kerta paljon voimia hakea apua ja puhua yksityiskohtaisesti omista oireistaan. Puhuminen kuitenkin auttaa. Siis hae apua.15.05.2012 18:11