- Tosi tarina: En ollut sua ikävöinyt pitkään aikaan ja olit jo hävinnyt melkein mielestäni. Sitten...Kerran heräsin siihen säpsähtäen että sä suutelit mua. Siis se todella tuntui mun huulilla ja heräsin siihen. Sen jälkeen se kaipuu ja ikävä sun luo alkoi taas jatkua..Onko tässä mitään järkeä? Olen lähiaikoina kertonut sinulle henkilökohtaisesti etten voi sua unohtaa. Mitä siitä ajattelet?
- Kyllä me nähdään. Mä en ole pelkuri. Mun sydän on sun luona. ❤ Jokaisen ikävöivän pitäisi vaan nukkua yöt ja miettiä päivällä vaan pari hetkeä miten asiat hoituis. Eikö?