- Tämän kanssa ihan samaa mieltä. Meidän paikkakunnalla painostettiin oikein urakalla siirtymään buvidalille ja harmittaa kun vituiks Han se sit meni, niinko pelkäsin että käy. Xonehoito oli mulle ainoa, hemmetti se ainoa asia mikä ikinä vihdoinkin autto mua laittaan mun elämäni kondikseen, saavutin sen tavallisen tylsän arjen mistä aina olin haaveillut. No joo tosiaan ensin mulle oltiin että se on palkinto kun "pääsee buvidalille" turhaan pelkäät mitään.. No siihen olin että mistä helvakosta sinä tiedät mitään mun peloista? Pelkäsin esim. Sitä että mä en osaa ajatella elämääni viikkoa kerrallaan, koen että mun pitää riittävän usein muistutella itselleni että mulla on päihdeongelma, mun tapauksessa päivittäin. Ja filmillä se hoitu, kotona ja hakupaikassa aina joka aamu pyhitin sen 10min siihen et hoidan mun päihdeongelman pois päiväjärjestyksestä, eikä sitä tartte enää enempää sit miettiä, eikä se siinä tulekaan/tullutkaan mieleen. Pitäkää siis palkintonne kiitos mulle riittää tää tää kun kerran toimii. Sitten mun hoitomesta päätti että nyt uusitaan hoitosopimus, ja uutta ei tarvitse ees allekirjoittaa kun se on silti pätevä, vitut siitä mitä ollaan sovittu aiemmin, esim. viimeistä kotilääkepäivää mulle ei myönnetty kirveelläkään, yli puoli vuotta reilusti hain kahdesti viikossa lääkkeet teekoolta. Sitten tapahtui jotain tyyliin annoin tulta jollekin randomille hoitomesta edessä koska siinä sijaitsee tupakoitikatos ja koska olen sillee yleiskohtelias ja noin. Hoitaja katsoi ikkunasta ja minä kuulemma sitten vastaanotin joltain tyypiltä jotain, minut on nähty turha selitellä kiinni jäit ja mitä siitä seurasi? Menetin kaikki kotilääkepäiväni määrittämättömäksi ajaksi, ja jos haluan kotipäiviä vielä, niin siirryn buvidalille. Sitten kun joka aamu siellä kiltisti kävin kelataksi oikeus sun muuta kun on, niin sitten he puolestani päättivät minun olevan valmis vaihtamaan lääkemuotoa. Ja nyt kun kaikki on mennyt mulla päin prinkkalaa kun jos tiistaina haen piikin niin perjantaina mieli on viemässä mieron tielle, mullako joku päihdeongelma, niin on kun niitä ei ole eikä kukaan ole mistään ongelmasta mitään puhellut hetkeen, mitä nyt tiistaina mut niinkun napander sanoo, viikonloppu täällä taas. Ja kun lapsetkin taas menetin ja kodin ja kortinkin niin onko vielä jotain mikä voisi mennä vituiksi? Hoito katketa? Pystyn pitämään päihdeongelmani kurissa paremmin, kun palaan vanhaan ja haen kadulta lääkkeeni, sen pienimmän pahan minkä tiedän. Rahat menee ja kaikki aika ja energia siihen mutta ainakin silloin tiedän mitä teen. En haluaisi olla narkkari mut mikäs teet, oon huomannu ajan mittaan ettei se mun kohdalla ole mikään valintakysymys, valitettavasti.... Oliskin. Voimia sulle ymmärrän sua, tai ainakin yritän ja samaistuin kovasti.. Toivottavasti sulle käy paremmin ja oot vahvempi yms.
- Tules hei mun nenän eteen haastelemaan samoin! Jos kuvittelet, että päihteiden varsinkin liiallinen terveyttä uhkaava käyttäminen on kaikille "oma valinta", niin sitten suosittelen sulle et:Ei sit muuta kun Takas nyt sinne tynnyriin kasvaan ja karvottuun, vaj4kk1. Itse oon muuten kans tuolla buvidalilla ollut nyt kuukauden verran ja niistä viimeiset kaksi annoksella 24mg. Jos suoraan sanon niin ihan hanurista korvaan sattuu ja puolet viikosta saa kärvistellä vieroitusoireista, oli annos mikä tahansa. Ennen buvidalia olin filmillä reilut pari vuotta annoksella 10mg/vrk, sain elämäni järjestykseen hommasin ajokortinkin, lapset takaisin kotiin ja sellasta plus
pystyin olemaan vetämättä huumeita lainkaan filmihoidon aikana. Nyt viimeisen kuukauden aikana mä olen retkahdellu aika pahasti, ollu kipeenä ja menettäny korttini, ja kotini. En voi siis suositella kellekkään. Eniten harmittaa se, ettei mua kuunnella eikä mun mielipiteestä välitetä hoitokontaktini toimesta lainkaan. Tuntuu että mut on jätetty päihdeongelmani kanssa nyt yksinään. Mahtava hieno uusi lääke siis saatiin, JES!