Mozarella-TG74

Jokainen kantakoot omat ristinsä. Tähän maailmaan pitäisi saada enemmän oikeuksia, rauhaa ja turvaa. Se ei tapahdu vain sättimällä suuntaan ja toiseen.Tuo "jokainen kantakoot omat ristinsä", tarkoittaa mielestäni jokaisen meidän nuorena opittua sinisilmäisyyttä, luottamusta huonoille tahoille ja myös niitä vääriä tekoja, joita jokaisen elämään saattaa ennemmin tai myöhemmin mahtua. Kuitenkin tosi-asia on se, että valvontaa ja vastuun-kantoa, niin yksilönä, kuin ryhmässä on vaalittava ja pyrittävä lisäämään kaikkialla. Tietoisuus siitä, että toinen kuuntelee ei ole metrien vaan valovuosien päässä. Olemme siksi niin erkaantuneet toisistamme. Uskon, kun ihmiskunta oppii kuuntelemaan ja puhumaan ja toimimaan avoimemmin, hyväksyvämmin ja suvaitsevammin, suurimmat ongelmat, eli riidat ihmisten välillä väistyvät. Tilalle astuu uusi aika, jossa tiedämme jo olevamme samassa liemessä ja voimme ponnistella yhdessä työskennellen tätä olosuhteiltaan vaikeaa Maapalloa, Aurinkokuntaa ja maailmankaikkeutta vastaan.
- se niin sanottu anteeksi-anto on.. (Korjausta väärin kirjoittamaani..)
- Mitä enemmän oikealle kallistutte, saattaa kuvittellinen ylimaallinen voima suistaa teidät yli litteän maapallo-kakkunne. Jolla lusitte vain hankaloittaaksenne jääräpäisyydellänne turhaan oikein ajattelevien hyvinvointia ja onnellisuutta. Onnellisuus, iloisuus & ajattelemattomuus eivät ole synonyymejä. Onnellinen ihminen kantaa todiestetusti paremmin vastuunsa, kuin onneton. Ei ole oikein mielestäni ihmisten yhteiskunnallisellakaan tasolla lisätä osan onnettomuutta. Tekemällä vääriä ratkaisuja.
Ääni pitää mielestäni antaa sille kaikista suvaitsevammalle ehdokkaalle,tms..