viisnollaviis1

Vapaa kuvaus

- täysi-ikäisten lasteni mielestä "maailman paras isä"; saattavat joskus sortua kyllä lievään liiotteluun,mutta tavoilleni uskollisena,en heitä käy tuomitsemaan vaan "rakastan heitä juuri sellaisina" kuin ovat. Ts.olen saanut elämän tärkemmän lahjan,hienot lapset ja siksi kiitos puolisolleni tämän asian toteutumisesta. Jaa'a,ettäkö vaimon mielestä "maailman;;olkoon,eipä siitä enempää,mutta tykkää kuiteskin,ainaskin luulen niin,ainaskin nuorempana,ainaskin jostain jutusta silloin. No,omasta mielestä mussa asuu ainakin muutama hippi,Robin Hood, Pelle Peloton ja Esa Saarinen. S-postia voi lähettää kaiken näköiset,kokoiset,ikäiset,asiallista ja vaikka "epäasiallista",postia lähettävät,koska siinä usein piilee myös joku muu merkitys,kuin kuin toiselle tarkoitettu pahan olon tuottamisen tarve. sp.osoite [email protected] Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

28

Kommenttia

4775

  1. onkin juuri siinä,mihin on kiinnostus tai pakottava polte rahaa yleensä löytyy.

    Samaa pätee myös harratusten suhteen.

    Ei varmaan ole mitään sattumaa,että harrastuksia löytyy jos jonkinlaisia ja harrastajia niihin.
    Se ei vain tunnu kovin loogiselta,että kukaan harrastaisi sellaista,josta ei pidä.

    On tietysti joitain manioihin liittyviä (yksittäistapauksia),no vaikka melko yleisiäkin,kuten hedelmä/pokeripelit ym.Johon jäädään kiinni ja moni on niiden seurauksena velkaantunut ja joutunut pahoihin maksuvaikeuksiin pelihimonsa vuoksi.

    Kyllä pidän jotenkin esim.laskettelua/jääkiekkoa/moottoriurheiluakin harrastuksena hiukan parempana,kuin em."viatonta" pelikoneen näpyttelyä.
  2. aiheeseen.
    Yhteiskunnan toinen äripää ikärasismissa onkin siellä vahhusten hoitojen priorisoinnin puolella.

    Ei ole hoitotakuut ainakaan vielä kovin lyhentäneet jonoja,uskon että vanhukset ovat tässä kohden maksumiehiä ja heidät myös "abortoidaan", jättäen hoitamatta.

    Juuri eilen olin hiukan yli kuuskyppisen kaverin luona suunnittelemassa infa-mopolle talvisuojaa,että hän pääsee myös talvella kolmensadanmetrin päähän kauppaan.
    Lonkkaleikkausjonosa on peruutettu vuosia ja nyt jo pyörätuoli kunnossa,vaikka hoidettuna olisi vielä aivan"yhteiskuntakelpoinen"ja jopa hyödyllinen jäsen.
    Melkoista tuhlausta yhteikunnan taholta,sillä muuten olisi vielä terveyttä,mutta kunto ja terveys rapisee "silmissä",että oiken pahaa tekee.
    15000 euroa,jos menisi yksityis puolelle leikkaukseen ja siihen ei hänellä ole varaa,vaikka on 14-vuotiaasta töitä tehnyt sairaseläkkeelle asti.
  3. On luottamus kaikissa tilanteissa.

    Ja niinkuin sanoit,asiat hyvät ja huonot käsitellään silloin kun asia on tuore/ajankohtainen.

    Helposti jää moni asia 'roikkumaan ilmaan',jos niitä sitten vuosien saatossa on kertynyt enemmän,niin selvittämättömät asiat saattavat yhdessä muodostaa jo sellaisen kasan "pikkujuttuja",että niitä kaivellaan riidan yhteydessä käyttäen niitä provosointiin toista kohtaan.

    Tähän teemaan,'asioista puhumiseen'ja vallankin erimielisyyksien ratkontaan "rekattu"sanoi myös järkevästi;jotenkin niin,että asioista riidellessä niistä pitäisi päästä yhteisymmärrykseen TAI TEHDÄ KOMPROMISSI.
    Helposti parisuhteessa saattaa olla tilanne, että puhutaan vaikka kuinka 'kauan ja hartaasti',mutta ei osata tehdä kompromisia,vaan pysytään tiukasti asemissa tai vielä huonommin toimittaessa vain toisen mielipide JYRÄÄ toisen.


    Asiaa sivuavasti, mutta luottamukseen kuuluvana käytännön toimena:
    Meillä on ollut koko avioliiton ajan ns.omat menot ja harrastukset.
    Tällä yriän sanoa sitä,ettei sidota toista ja estetä häntä elämästä omaa yksilöllistä elämää.
    Onneksi meillä ei ole alkoholi harrastus "missään muodossa",joten se on huomattavasti madaltanut luottamuksen saavuttamista,kun on varmuus siitä,että mitä omissa jutuissaan tekee,niin tekee ne selvin päin ja siten ei ole ainakaan "vahingosta"kyse,jos tekee parisuhteeseen vaikuttavia'epämiellyttäviä' ratkaisuja.

    Uskon,että tämä kummankin 'oma elämä' on ollut se meidän viisastenkivi,joka on antanut paljon uutta virtaa kestää arjen koitokset.

    Myös se pitää liiton tuoreenpana,kun ei aina olla kuin paita ja peppu, 24/24 ym.
    Yhteistä aikaa on riittänyt aivan tarpeeksi ja onhan siinä hiukan pidettävä itsestään huolta suhteessa puolisoon,että "kilpailukyky"säilyy vuodesta toiseen.
    No.tämä loppulause oli enemmän pieni kevennys,kuin mikään pointti.
  4. Jutska on taidetta,siis performanssia???

    Vai olisiko vain eräänlaista kotiteatteria jossa julkisuus on ohjaajana ja lukijat näytöksen maksumiehet.
    Ja niinkuin laitosteattereissakin,myös yhteiskunta on rahoittamassa toimintaa antamalla sekä hoivaa,että turvallisen täyshoidon taiteilijalle.
  5. se monien parjaama sosiaali ja (tevveyden)sairauden hoidon menoerä?
  6. ei viisaan,siis tyhmän, siinä tukimuksessa kävi.

    Lisääkö viini tyhmyyttä jos se ennestään viisasta viisastuttaa.Kerrottiinko siinä tätä puolta lainkaan.


    Kyllä se on ollut yleisesti ainakin viini-ihmisten tiedossa,että viini on viisasten juoma.
    Olen myös sen tiedostanut ja siksi en sitä(kää)juo,niinkuin en maitoakaan.
  7. "sepustukseni" ei ole presepti,vaikka onkin yhtä vaikeasti luettavissa,mutta korjatakaan en viitsi.
  8. "tuhlattavaksi" se ainakin on.
    Nyt en sentään tuhlarina itseäni tarkoittanut.

    Kyllä se näin kijoitettuna on paljon pienemmpi ja olisikin joskus mukava,kun lehdissä olisi numerilla ilmoitettu erilaiset rahaerät,mistä kulloinkin on kysymys.

    kirjoitettuna rahasummat aina kärsivät "inflaation" ja siksi onkin "viisasta"niin tehdä(kisj.ilm.),että ne sivuutetaan luettuna aivan kuin kyse olisi vaikka vaivaisesta miljoonasta.
  9. Maalla asuvana ja kyläyhteisössä jossa asuu 1,5 tuh.asuk. en ole törmäännyt omakohtaisesti rasismiin iän tai muunkaaan ominaisuuden vuoksi.
    Toki asioin paljon myös kaupungissa,mutta niissä asioissa,joissa siellä käyn,en ole törmännyt,vaikka paljon nuorempien ja minulle "vain"näkötuttujen kanssa asioin.

    No meillä on ollut harrastusten ja työn kauta paljon eri-ikäisten lapsi/aikuinen,nuori/aikuinen parien kanssa yhteisiä kohtaamisia koko elämänkaaren ajan.

    Vaikka olen ollut yli seitsemän vuotta työelämästä(päätoimisesta)pois,niin juttukaveria sekä 'hyviä kavereita'on aivan naapurin alle kouluikäisistä 80+ ikäisiin.

    Vaimo on hiukan nuorempi ja ollut "työtön työnhakija"virallisesti yli kymmenen vuotta,niin ainakin hänellä on riittänyt pätkätöitä/sijaisuuksia niin,ettei työttömyyskorvausta ole useina vuosina kertynyt lainkaan ja tilanne tuntuu vain paranevan edelleen.

    Ansiot ovat samaa tasoa,kuin kenellä muulla tav.duunarilla.
    Eli ei hänkään ole kokenut"rasismia" ainakaan työn riittävyyden suhten,mutta hän on "aina" valmis ja työ,kuin työ on kelvannut ja siksi hänellä on kalenteri joka hetki matkassa,sillä hänelle tarjotaan enemmän töitä,kuin kerkiää tekemään.

    Itse teen omatoimisesti ns."kolmannen sektorin"työtä esim. erilaisia apuvälineitä vanhuksille sekä käyn auttamassa erilaisissa korjauksissa,pienkoneista rakennuksiin sekä nuorten mopoja ym.(Olen'eräänlainen' team ahma.)
    Palkkana on hyvä mieli ja paljon hyviä ihmissuhteita eri ikäisten kanssa.

    Mukava on kun vaikka lasten entiset koulukaverit soittavat tienpäälle apuun,kun heidän autoonsa iskee joku stoppi,jopa ennen,kuin vanhemmilleen, koska tietävät tulen apuun ja teen sen varmasti omasta halusta,en mistään velvollisuudesta.

    En myöskään ole "hyväksikäytetty",vaan päinvastoin,sitä tuntee vielä olevansa tarpeellinen,eikä tule turhautumista ja elämä on monipuolista ja itse luokittelen nykyelämäni, "harrastukseksi".

    Ps.myös vaimo kovana lavatanssin harrastajana ainakin kotona 'leuhkii'niin minulle,kuin lapsille,kuinka niin ja niin nuoret'pojat'hakivat tanssimaan.
    jk.en kyllä yhtään sitä ole epäillyt,minäkin hakisin,jos olisin tanssitaitoinen ja nuori.

    No varmasti suurissa yhteisöisä ikärasismiin törmää,mutta varmasti hyvät sosiaaliset valmiudet siinäkin tilannessa pehmentää 'törmäystä'ja ehkäiseekin jossain määrin koko tilanteen syntymistä.
  10. Mitkä seikat ovat niitä,jotka saavat puolisot pysymään parisuhteessa niin,ettei ero ole(ollut) liiton aikana 'vaakalaudalla'.

    Entä 'näillä pareilla',jos puolisosta joutuisit luopumaan kuoleman tai'kuitenkin'eron kautta.

    Riittäisikö entinen liittosi"sitä lajia"?

    Uskoisitko,että haluaisit vielä hakeutua uuteen suhteeseen jossain vaiheessa?
  11. tai,mihinkä on intohimo/kutsumus,rahat yleensä löytyy.

    Onko se sitten sivusta katsoen järkevän tuntuista,on sinällään yhdentekevää.

    Ei ole myöskään niin,ettei voi menestyä myös Suomessa,jos geenit ovat kohdallaan ja todella käyttää niitä vaurastumiseen.
    Useinhan se ei ole niin,että olisi jokin "palo"tulla vauraaksi,vaan elämässä voittaa monet muut asiat,jotka tuovat tyydytystä ja muuta sisältöä rikastuttamaan eloa.

    Varakas ei välttämättä ole rikas ja vähävarainen köyhä.On henkisten ja aineellisen "mammonan"tavottelijoita,ja kukin tulkoon 'autuaaksi',jos saavuttavat tavoitteensa.

    Siinä valossa en monenkaan tav.tai fanaattisen harrastajan usko"harrastavan" vain toisten harmiksi,vaan uskon lujasti,että heillä on siihen jonkinasteinen kutsumus ja vaikka sijoitus taloudellisesti onkin jostain syystä resursseihin nähden ylimitoitettu.

    Tämän kirjoitus on lähinnä "kuvaa" eräänä katsantona siitä,ettei elämä/harrastukset ole yksiselitteisiä vaan sattumien ja tavoitteiden sekä elämänhallinnan yhteensovittamista kunkin yksilöllisellä tavalla.

    ps,Ei myöskään suunnattu ketään kohti,eikä objektiivinen,vaan yksi perustelu tapahtumille,olkoon se tällä kertaa vaikka kallis harrastus.

    jk.noin karrikoiden sanottuna,onko kukaan tavannut niin varatonta alkoholistia,ettei kännään kykene.
  12. luottavainen,että oma liitto on se juuri meille tarkoitettu ja voidaan vanhentua yhdessä ja nauttia toisistamme,joskus toki asioista erimielisyyksiä on,mutta loukkaukset persoonaa kohtaan ei onneksi kuulu tapoihimme "riidellä".

    Myös sana,anteeksi on vieläkin käypää"valuuttaa",joten jos ei aivan järisyttävää tapahdu,niin eikähän tämä loppukin ole sitä tavallista mutta 'hyvää' elämää entisin konstein,ehkä vähän soveltaen ja fiilaten.
  13. oikein kuvaava,koska omat vanhempani ovat saaneet elää hyvän vanhuuden ja kuolemaan ei liity heidän omassa mielessä pelkoa,niin ehkä heidän lähtönsä on näin lapsen(53 v.)puolelta enemmän kuvaa sana, suru,joka aiheutuu rakkaan menetyksestä ja yhden elämänkaaren päättymisestä.

    Isä kuoli muutama vuosi sitten,äiti 86-vuotias ja asuu vielä ok-talossa melkoisen itsenäistä ja touhukasta elämää.
    Yksinäistä hänellä ei ole,sillä ei ole selläista päivää,ettei siellä olisi useampaa "kyläilijää",lapset,lastenlapset,sekä hyvin usein myös muita tuttuja.

    Sekä isä,että äiti ovat aina olleet elämänmyönteisiä ja tyytyväisiä arjen eläjiä ja saanet omalla esimerkillään aikaan paljon hienoja kokemuksia ja uskon käyttää omassa elämässä heidän metoodejaan,jossa jokainen uksilö,niin omat lapset,kuin vieraat saavat aina tasa-arvoisen,"rehellisesti" sydämmellisen vastaanoton.
    Myös yhteisvastuu heikompiosaisista on iskostettu myös lapsiin.

    ps.Tämä on siis omakohtainen tuntemus ja asia on varmasti aivan eri,jos vanhempansa menettää nuorena tai lapsena.
    Oman lapsen menetys saattaisi olla silloin hiukan vastaava tilanne,kuin lapsen/nuoren menettäessä toisen vanhempansa.
    Ja se ei ole enää niin 'oikeutettu'menetys,kuin ns.vanhan normaalin elämän eläneen omaisen.
    Varmasti jokainen kokee tavallaan ja on tämäkin siten käsitettävä vain subjektiivisena omana,ei yleistävänä kirjoituksena.
  14. voin sitten nukkumaan,sillä ei mua niiiiiin hirveesti riso,etten viimeyöstä mitään tiedä.

    Joten hyvää yötä myös toivotan,sekä,että +
    matti,muija ja mukukat,hyvää yötä ja joutsenlaulu kehtolauluksi.
  15. tuulettaa myös itseään ja antaa palaa.

    Meinasin jo painua yöpuulle,mutta jos vaikka viimeöinen toistuu,niintäytyy varmaan valvoa katsoa,kuinka täällä "virtuaali demonit alkaa riehuun".

    ps.muille tiedoks,et tää on niinku vitsinä kirjoitettu,Pirree ei tarvi ohjeistaa,sillä kyllähän hän miut tuntee.
  16. Ai niin nym mää vasta hokasinkin,et määhän olenkin viel naimisissa,et ei mitään syytä olekkan mun huolestua.
  17. elämältä ja siksi niin tutun tuntuista.

    Seuraavan kerran kun noin mättää,niin lähre Tampereelle,kyllä se siellä helpottaa jo ennen tiistaita.

    Niinkuin aina ei niin huonoa ettei hyvääkin.
    Hyvää mieltä toisen epäonni monelle tuo,joten kiitos siitä ja virtuaalipuhallus koko "pipille" perheelle.

    ps.ja tarkoitan tietysti("pipillä") poikasi kaatumista ja tytön pahaa oloa sekä omaa tunnontuskaasi,jonka sait "velaksi"syömästäsi jäätelöstä.
    Toivon kuitenkin huomiselta niitä onnenhetkiä,jotka tuntuvat vastoinkäymisten jälkeen niin hyvviltä,että uskot näkeväsi kaunista unta.
  18. musta ei löydy kuin päästä ja senkin kuori on kovaa luuta.

    Leveyteni puolesta kyllä riittäisin teidän kaikkien patjaksi ja vielä yhtäaikaa,mutta saattaa olla että siinä tanner tömisee,kun vaihdan patjasta sen alapuolen yläpuoleksi ja uskon,että sinä vaiheessa se hauska onkin jo yksinoikeudella vain allekirjoittaneen etuoikeus.

    ps, Kyllä alla on hyvä olla,kunhan vain on itse patjan päällä, sen suhteen en ole kranttu.

    Ja se mun palelu on kyllä sellainen 'kauniitten ja rohkeiden loukani',ja vaimo sitä joskus ihmetteleekin,että miks sä et sitten voi laittaa jotain lämmintä päälle,kun tuut petiin.
  19. "varmuuden"vuoksi kirjoitettu siten,kuin oltaisiin masennuksen vakavammilla tasoilla.

    Se,että on itsetuhoisia ajatuksia, on kyllä sellainen viesti masentuneelta,että ammattiapu on paikallaan.

    Asia on kyllä vaikea miltään kantilta, ajateltuna/esitettynä, saada "tuntumaan"hyvältä,mutta realistinen lähestyminen ja tilanteen hyväksyminen ilman itsesyytöksiä on niitä ensiaskeleita,jotka kannattaa ja pitää ottaa.

    Onneksi on äitijä/isijä,jotka jaksavat etsiä ratkaisuja käytännön tasolla ja tilanteissa,joista helposti vaietaan ja "annetaan ajan ajan parantaa haavat"menttaliteetilla ja odotellaan mitä tuleman pitää.

    Kannattaa tällaisissa tilanteisa pitää myös oma terveys mielessä.Varmasti ei ole pahasta,jos itsekin selvittää ammattihenkilön kanssa omat rajansa miten paljon voi vaikuttaa ja millä aikataululla asioissa edetään.

    Masennuksesta kärsivän pitää antaa käsitellä aivan pieniä osia syistä,jotka sairauteen liittyvät,koska siinä mielentilassa päässä pyörii niin paljon keskeneräisiä ajatuksia,että sitä ei saa kuormittaa enää muilla samaa tarkoittavilla asiakokonaisuuksilla.

    Yleensä hyvääkin tarkoittava 'omais-terapia'(ystävä-)tekee monesti enemmän haittaa,kuin että siitä hyötyisi sairas,koska ei ole sellaista ammatillista koulutusta,että osaisi katsoa,miten paljon masentunut todella voi käsitellä ja omaksua ajatuksia ja varsinkaan syitä,mitä ja mikä on asiantilaan johtanut ja miten sen vaikutus saadaan minimoitua.

    Parasta mitä masennussairaalle voi itsekukin tehdä,on olla olkapäänä ja antaa omaa aikaansa ja empatiaa(ei misään muodoin ole sääliä).
    Kaikenlainen 'painostus'on pahasta ja vain depressivisen tai syvästi masentuneen kohdalla jonkinasteinen"pakottaminen"hoitoon voi tulla kysymykseen,mutta silloin on tie toipumiseen paljon kivikkoisempi,kuin jos saa 'vapaaehtoisesti'hänen hakemaan apua.
    Käytännön asiat on sitten kyllä terveemmän omaisen(ystävän)tehtäviä.

    ps.en ole alan ammattilainen,mutta olen käynyt vuosien saatossa asiaa sivuavan tilanteeen läpi.

    Tarkoitus olisi käydä lähinnä vertaistukitoimintaan liittyviä kursseja ja olla omalta osalta avittamassa toipuvia henkilöitä.
    Lisäksi tytär opiskelee alaan liittyvää,joten saan myös siltäkin puolen ammennettua hiukan faktaa ja siksi itselle myös eräs motivoiva seikka.
  20. näiden pahamaineisten naisten kanssa yhteiseen siskonpetiin ja mitä lie "tajuttomalle" yöllä tehneet,kun joku se-se sen-suuri on iskenyt kavalasti.

    Vai oliskos joku taitamaton yrittänyt tulla mukaan tähän yö-sessioon,tiedä häntä, mut sen sanon,et aamulla oli kyllä jotensakin "poikamainen"olo.
    Ei, en yhtään valita, kyllähän siinä tais kunnia mennä mutta se maine puolestaan sai 'sukseeta' .
    21. 172 / 239
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt