Vapaa kuvaus

- täysi-ikäisten lasteni mielestä "maailman paras isä"; saattavat joskus sortua kyllä lievään liiotteluun,mutta tavoilleni uskollisena,en heitä käy tuomitsemaan vaan "rakastan heitä juuri sellaisina" kuin ovat. Ts.olen saanut elämän tärkemmän lahjan,hienot lapset ja siksi kiitos puolisolleni tämän asian toteutumisesta. Jaa'a,ettäkö vaimon mielestä "maailman;;olkoon,eipä siitä enempää,mutta tykkää kuiteskin,ainaskin luulen niin,ainaskin nuorempana,ainaskin jostain jutusta silloin. No,omasta mielestä mussa asuu ainakin muutama hippi,Robin Hood, Pelle Peloton ja Esa Saarinen. S-postia voi lähettää kaiken näköiset,kokoiset,ikäiset,asiallista ja vaikka "epäasiallista",postia lähettävät,koska siinä usein piilee myös joku muu merkitys,kuin kuin toiselle tarkoitettu pahan olon tuottamisen tarve. sp.osoite [email protected] Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

28

Kommenttia

4775

  1. Mutta kuunteleppa Jipun ja Kotiteollisuuden Versiot kappaleesta:"tuonelan koivut.
  2. tutkinnot yleensä ole näytönpaikkoja, mutta ympäristö helposti edesauttaa viesteillään sen suuntaisesti.

    Lapset jos ketkään ovat lojaaleja vanhempiaan kohtaan ja silloin on vaikea aistia, mikä osa lapsen/nuoren panostuksesta johtuu siitä, että "on hyvä lapsi", ja mikä kumpuaa omasta sisimmästä?

    Ei(kai?) ole vanhempaa, ketkä eivät elä lastensa osin myös lastensa kautta.

    Siinä voi mennä myös liiallisuuksiin, voin sen omakohtaisesti todeta.
    Panostin erään lapsemme harrastukseen liian tavoitteellisesti ja menestyspainotteisesti.
    Kuusitoista täytettyään hän, kertoi(vasta), että hän kyllä voi edelleen kilpailla, mutta ei halua panostaa harjoitteluun yhtäpaljon, kuin aikaisemmin.
    Koska kyse oli sellaisesta lajista, jossa luokkaantumiset ovat riesana, sovittiin, että jätetään se kilpaileminen ja hän oman halunsa mukaan treenaa ns. kuntoilumielessä, sen minkä katsoo itselleen sopivaksi.
    Hän vaihtoi seitsemän vuotta sitten Mc- pyörän kitaraan ja työstää sitä hyvin intensiivisesti, mutta ainoastaan itsensä vuoksi.

    Kuten tuolla aiemmin kerroin, hän vaihdettuaan, opiskelualaa sai aivan eri vaihteen opiskelun suhteen päälle ja hän sekvästi nauttii siittä.

    Minulle se ensimmäinen ammattiinvalmistava opintolinja olisi ollut se 'kaikista paras'. Myös se oli hänen valintansa.

    Ala jonka hän jätti ensimmisen vuoden jälkeen oli sähkö/ automaatio/ insrumettiasentajan oppilinja.
    Paempi jättää tekemättä sellaista, johon ei tunne "kutsumusta".
  3. eräs tämän palstan nikki valistaa: "Riisu arkihuoli".:)

    Teillä, esikoinen ja kuopus samassa persoonassa.

    Joskus alasteen ensimmäisen luokan vaiheilla, ajattelin, mihin(kaikkeen) hänen valmiuksilla olisi mahdollisuus edetä.
    Vuosien vieriessä, kävi entistä enemmän selväksi, että elämässä on kaikkein tärkeintä hyvä sisäinen mielenlaatu, ilman tarpeita näyttää, mihin pystyy.

    Meillä nuorin on jo 22-vuotta, ja vaikka kahden nuorimmaisen opiskelut on kesken, niin luotan heidän pärjäämiseen aikuisena työelämässä, sekä puolisoina ja äiteinä sekä isänä.

    Vanhin ja lapsistamme ylivertaisin lahjoiltaan, on normaali duunari, asuen kihlattunsa kanssa kymmenen vuotta vanhassa ok-talossa, josta siitäkin velkataakka melkoisen vaatimaton.

    Ei häntä, eikä minua harmita vähääkään, ettei hän lähtenyt korkeakoulututkintoja suorittamaan, vaan päinvastoin, vaihtoi tässä taannoin vastuullisesta kontorityöstä sellaiseen työhön, jossa myös kädentaitoja ja fyysisyyttä tarvitaan.

    Ja koska "väliin" täytyy kehua lastaan!:) Työpaikka, johon hän haki; sinne oli yli viidenkymmenen henkilön "jono". joiden yhteystiedot oli työnantajan reservissä.

    Kun hän meni työhaastatteluun, niin helkilöstöpäällikkö siltä kuulemalta sanoi, että irtisanoudu entisestä työpaikasta ja täällä on sinua varten töitä.
    Myös ne viiskymmentä muuta olivat kayneet työhaastattelun lävitse, mutta olivat sitä harmaata reserviä, jotka palkataan, jos firmaa kohtaa akuutti työvoimapula.

    Mikä tekee asian merkittävämmäksi, on se, että hänellä ei ollut siihen alalle minkäänlaista koulutusta, eikä työkokemusta, joita suurimmalla osalla muita hakijoita oli.

    Kahden vuoden työkokemuksella tytär on tyytyväinen valintaansa, eikä vähiten senvuoksi, ettei tarvitse kantaa töitä kotiin ja olla työvalmiudessa myös ns. vapaapäivinä, kuin vuosi-ym. lomillaan.
  4. hymypoika/-tyttö.

    Mitä tulee realistisuuteen, voin pyytää omat lapseni ja lähteä myös itse koska vaan ja millaiseen asiantuntijasyyniin tahansa. Uskon, sanon jopa, tiedän, että siinä asiassa ei ole kahta sanaa asioiden/mailmankuvan/omanarvon/sosiaalisen ympäristön käsitteiden ymmärtämisen suhteen, siitäkään huolimatta, että niin minä, kuin lapseni on hymypatsaansa saaneet.

    Pojalla oli niin löysä asenne ko. kaksoistutkinnon suorittamisen aikaan, että esim. Ruotsin tenttiin hän kertoi valmistuvansa niin, etttä heillä on "harjoitustentti" ennen varsinaista oikeaa kirjoitusta.
    Otin tämän asian esille, koska nuorin tytär, joka kirjoitti samaan aikaan, luki mm. kesälomamatkalla mm. ko. tenttiä varten.
    Kun tenttipäivä sitten oli ohi, kysyin miten arveli menneen. Kyllä se läpi meni, kuin menikin.

    Vieläkään poika ei tiedä, mitä isona tekee, tai ei ainakaan ole meille kertonut. En ole myöskään sitä häneltä kysellyt.
    Kaksi vuotta avointa opistoa omalla kustanuklsella käynyt.
    Siviilipalvelukseenkin vaihtoi siinä vaiheessa, kun ei olisi selvinnyt intistä sillä lyhyellä palveluajalla, vaan laskelmoi, että reilu kk, siis 13 kk. siviilipalvelua on hänelle "realistisesti" järkevämpi valinta, kuin olla intissä täysi aika.

    Kävi sen kaksi vuotta öisin jakamassa postia 80 km.n. päässä ja päivät koulussa.
    Motivaatio-ongelmakaan ei ole vaivannut.
    Edelleen on kaikennäköistä omaaloiytteista opiskelua ja mikä parasta, hän taitaa tehdä sitä silkasta mielenkiinnosta, ei isän/äidin/sukulaisten/ympäristön tai oman egonsa pönkittämiseksi.

    Yö datanomin papereita hän ei ole työelämässään hyödyntänyt ja sen alan varsinaisiin töihin en usko hänen edes tähtäävän.

    Valtiotiede ja sosiologia ovat hänen intohimonsa, mutta ei ryppyotsaisesti ja kaiken energiansa siihen käyttäen vaan tressittömästi, pekäänpä, että nauttien siittä.
  5. Vastaukseni aloitukseesi? Eikö liittynyt aloituksen aiheeseen, vai miksi jätit kommentoimatta?

    Juuri kahdelle edelliselle kirjoittajalle sanoit. ""odotellaan, sillä aloiotuksesi ei ole yleensä helppoja"".

    Tuli tässä jo mieleen se kerta, kun aikanaan tein aloituksen ´vain ja ainoastaa sinulle, että voitiin ottaa "miehestä mittaa".
    Muistat varmasti?

    Sekin päättyi kuus nolla, etkä edes protestoinut lopputulosta, jonka niillä numeroilla arvioin päättyneeksi minun hyväksi.

    Tämän vanhan sanavaihdon otin esiin siksi, että muistutan jokaiselle löytyy se kovempi luu, niin minulle kuin sinulle.
    Se että vahvemmat eivät toista alentavaan sanailuun syyllisty, kertoo fiksuudesta, ja sosiaalisista taidoista.
    Sinäkin usein peräänkuullutat älykkyyttä ja fiksuutta! Sinun mielipiteissä fiksuus ja älykkyys ei pääsääntöisesti koske tunnemaailmaa ja inhimillisyyttä, toisen kunnioittamista.

    Jk. Sori että tämä vastine viipyi näin kaun, se vain jäi lähettämistä vaille koneelle, kun piti hoitaa yksi autokauppa pois kuleksimasta.