Äidin huolireppu

kunnon kouluun.

Kummityttösi on valinnut hyvin. Työtä on tiedossa kun valmistuu.

Minun kuopus suorittaa kaksoistutkintoa ja joskus nuorenmiehen usko omiin kykyihin on tiukalla. Kaksoistutkinto on kieltämättä vaativa ja ehdotin jaksottamista eri yo-aineiden kirjoittamiseen.

HTZA kirjoitti:

kunnon kouluun.

kunnon kouluun pääsee ja on myöskin kunnon tyttö.
Onneksi saa toisten tekemistä lapsista olla onnellinen kun itse ei niitä ole saanut.
Ja saa niistä murehtiakin ei ole kummin osakaan aina helppo. Ainakaan jos sen tosissaan ottaa.

korpikirjailija kirjoitti:

Kummityttösi on valinnut hyvin. Työtä on tiedossa kun valmistuu.

Minun kuopus suorittaa kaksoistutkintoa ja joskus nuorenmiehen usko omiin kykyihin on tiukalla. Kaksoistutkinto on kieltämättä vaativa ja ehdotin jaksottamista eri yo-aineiden kirjoittamiseen.

Lue lisää

ihan viisasta.
Ei ole helppoa hajottaa itseään tutkintojen takia.
Keskittyy erikseen jos mahdollista on.
Ei meinaa tyttökään siihen jäädä mutta ajatteli että lähihoitajana on aina töitä ja mahdollisuus jatkaa siitä eteenpäin. Lapsiin meinaa suuntautua ja jotain psykologin ammattia haaveilee.
Hyvä että on suunnitelmia mutta yksi askel kerrallaan se on mentävä.

HTZA kirjoitti:

kunnon kouluun.

Minusta tuntuu, että vastailet aina lonkilta mitä sylki suuhun tuo ilman, että perehtyisit asioihin.

HTZA kirjoitti:

kunnon kouluun.

sairaanhoitajakoulun raameihin perustetussa koulussa.
Olen menestynyt hyvin ja päässyt niillä papereilla jopa jatkamaan eteenpäin sen alan opiskelua!
Ihme väkkyrä hattarapää,ole hiljaa jos ei ole mitään hyvää sanottavaa mistään!
Jos nainen olisi sanonut tuon sulle, niin heti oisit sanonut "ei ole saanut" siis: htza "ei ole saanut" kun noin taas ilkeilee!

lähihoitaja-opin maineikkaan kirjoitti:

sairaanhoitajakoulun raameihin perustetussa koulussa.
Olen menestynyt hyvin ja päässyt niillä papereilla jopa jatkamaan eteenpäin sen alan opiskelua!
Ihme väkkyrä hattarapää,ole hiljaa jos ei ole mitään hyvää sanottavaa mistään!
Jos nainen olisi sanonut tuon sulle, niin heti oisit sanonut "ei ole saanut" siis: htza "ei ole saanut" kun noin taas ilkeilee!

Lue lisää

kaikki koulutus on hyvää ja kunniakasta.
Minä vaan ajattelen, että Suomessa pitää nuoret ihmiset kouluttaa paljon pitemmälle kun hoitotehtäviin.
Meitä on niin vähän tässä maassa että meitä auttaa vain huippukoulutus.
Edelleenkin ilkeilemättä, olen sitä mieltä että omaishoitaja-koulutus sopii paremmin, vähän vanhemmille, uutta hakeville tai työttömäksi jääneille.
Ammatti on sinänsä hyvä, töitä riittää, vuosikymmeneksi.
Vaan ei vuosikymmeniksi, vanhukset vähenevät silloin pikavauhtia.

HTZA kirjoitti:

kaikki koulutus on hyvää ja kunniakasta.
Minä vaan ajattelen, että Suomessa pitää nuoret ihmiset kouluttaa paljon pitemmälle kun hoitotehtäviin.
Meitä on niin vähän tässä maassa että meitä auttaa vain huippukoulutus.
Edelleenkin ilkeilemättä, olen sitä mieltä että omaishoitaja-koulutus sopii paremmin, vähän vanhemmille, uutta hakeville tai työttömäksi jääneille.
Ammatti on sinänsä hyvä, töitä riittää, vuosikymmeneksi.
Vaan ei vuosikymmeniksi, vanhukset vähenevät silloin pikavauhtia.

Lue lisää

He joilla on halua opiskella pidemmälle, kyllä kouluttauvatkin, ole huoleti.

Ja hoitajia, kaiken tason hoitajia tarvitaan tänäpäivänä ja vielä pitkälle tulevaisuuteenkin, - aina omn ollut niin ja aina tulee olemaan niin...

Omaishoitajat ovat yleensä lähiomaisia ilman sen kummempaa hoitoalan kolutuskakaan.

Päästele niitä sammakoita aina..

Pirre* kirjoitti:

He joilla on halua opiskella pidemmälle, kyllä kouluttauvatkin, ole huoleti.

Ja hoitajia, kaiken tason hoitajia tarvitaan tänäpäivänä ja vielä pitkälle tulevaisuuteenkin, - aina omn ollut niin ja aina tulee olemaan niin...

Omaishoitajat ovat yleensä lähiomaisia ilman sen kummempaa hoitoalan kolutuskakaan.

Päästele niitä sammakoita aina..

Lue lisää

vaan mietitty asia.
Teini-ikäisellä ei saa olla omaa oikeutta valita koulutustaan.
Sen verran pitää vanhemmilla olla vastuuta.
Suomen kannalta olisi parempi jos itsenäisyys alkaisi vasta 21v. kuten ennen.
Silloin voisivat vanhemmat, viisaampina (?) pitää huolta että tenavat eivät menisi jonnekin huuhaa-koulutukseen.

HTZA kirjoitti:

vaan mietitty asia.
Teini-ikäisellä ei saa olla omaa oikeutta valita koulutustaan.
Sen verran pitää vanhemmilla olla vastuuta.
Suomen kannalta olisi parempi jos itsenäisyys alkaisi vasta 21v. kuten ennen.
Silloin voisivat vanhemmat, viisaampina (?) pitää huolta että tenavat eivät menisi jonnekin huuhaa-koulutukseen.

Lue lisää

Elä viitsi naurattaa. Esikoiseni sanoi heti kun alkoi ymmärtämään mikä hänestä isona tulee ja on sitä nyt. Hän suorittaa tuntkintoa koska tänä päivänä on oltava jokaiselle alalle pätevyys eli ammattin vaativa tutkinto suoritettuna. Eräs ulkomaalainen tuttavani työskentelee lasten parissa (mies), suorittaa paraikaa lähihoitajatutkintoa, että saa vakinaistettua työnsä.

HTZA kirjoitti:

kaikki koulutus on hyvää ja kunniakasta.
Minä vaan ajattelen, että Suomessa pitää nuoret ihmiset kouluttaa paljon pitemmälle kun hoitotehtäviin.
Meitä on niin vähän tässä maassa että meitä auttaa vain huippukoulutus.
Edelleenkin ilkeilemättä, olen sitä mieltä että omaishoitaja-koulutus sopii paremmin, vähän vanhemmille, uutta hakeville tai työttömäksi jääneille.
Ammatti on sinänsä hyvä, töitä riittää, vuosikymmeneksi.
Vaan ei vuosikymmeniksi, vanhukset vähenevät silloin pikavauhtia.

Lue lisää

missä haluavat työskennellä, eikä hoiva-alan työt koskaan lopu tästä maailmasta. Myös jatkokoulutusta voi hankkia myöhemmin, jos sellaisesta kiinnostuu. Ei kenenkään tarvitse loppuelämäkseen yhteen ammattiin sitoutua, ellei itse halua. Suomalaisilla hoitajilla on myös runsaasti kysyntää eri puolilla maailmaa, joten koko maailma on heille avoinna.

Mandi/KK kirjoitti:

Elä viitsi naurattaa. Esikoiseni sanoi heti kun alkoi ymmärtämään mikä hänestä isona tulee ja on sitä nyt. Hän suorittaa tuntkintoa koska tänä päivänä on oltava jokaiselle alalle pätevyys eli ammattin vaativa tutkinto suoritettuna. Eräs ulkomaalainen tuttavani työskentelee lasten parissa (mies), suorittaa paraikaa lähihoitajatutkintoa, että saa vakinaistettua työnsä.

Lue lisää

perheensä kautta.
Siksi laitoin tuon "viisauden" jälkeen kysymysmerkin.

HTZA kirjoitti:

perheensä kautta.
Siksi laitoin tuon "viisauden" jälkeen kysymysmerkin.

vanhemmilla voi olla tavis lapsia, ja taviksilla viisaita..tai älykkäitä perillisiä, sitten samassa perheessä voi olla älyllisiltä lahjoiltaan eritasoisia lapsia, eli ei se yksin perheestäkään..

Tai onko se nyt pelkästään älynkään asia, tuo menestyminen, - toinen lapsi voi olla kunnanhimoisempi ja siksi pärjää.

Pirrejuupas kirjoitti:

vanhemmilla voi olla tavis lapsia, ja taviksilla viisaita..tai älykkäitä perillisiä, sitten samassa perheessä voi olla älyllisiltä lahjoiltaan eritasoisia lapsia, eli ei se yksin perheestäkään..

Tai onko se nyt pelkästään älynkään asia, tuo menestyminen, - toinen lapsi voi olla kunnanhimoisempi ja siksi pärjää.

Lue lisää

Ihan asiaa kirjoitit, perheessä voi olla hyvin erilaisia lapsia, voimakkaita uralle suuntautuvia ja herkkiä taiteilijasieluja. Toinen tarvitsee vähemmän kannustusta ja etenee kuin juna ja toinen astelee varovaisesti eteenpäin. Omat lapset ovat aina kaikkein parhaimpia, älykkäimpiä ja kauneimpia ; ) Tottakai omia kuvajaisia, kuinkas muuten.

Mutta nyt ystäväiseni lähden pikkujoulunviettoon. Olen tällännyt itseni vimosen päälle ja tukka on kiekuroilla. Joulupöytä on katettu kirkonkylän ravintolaan, joten nauttimaan. Hyvää illan jatkoa!

En itse enää yritä vaan olen delegoinut omaehtoisen yrittämisen lapsilleni. Liekö sitten geeniperintöä tuo pirun kova onnistumisen halu ja jos se ei tuota haluttua tulosta on riittämättömyyden tunto seurauksena. Silloin menen kannustajana apuun, lähinnä kuuntelemaan ja ratkaisuja miettimään. Keinoja kuinka pahanmielen möykyt yskitään sisältä ulos. Psykologisen tuen annan äidin läsnä olon muodossa.

korpikirjailija kirjoitti:

En itse enää yritä vaan olen delegoinut omaehtoisen yrittämisen lapsilleni. Liekö sitten geeniperintöä tuo pirun kova onnistumisen halu ja jos se ei tuota haluttua tulosta on riittämättömyyden tunto seurauksena. Silloin menen kannustajana apuun, lähinnä kuuntelemaan ja ratkaisuja miettimään. Keinoja kuinka pahanmielen möykyt yskitään sisältä ulos. Psykologisen tuen annan äidin läsnä olon muodossa.

Lue lisää

Vaatii kyllä monipuolista koulutusta, jotta tietää mistä milloinkin on kysymys.

T-muna kirjoitti:

Vaatii kyllä monipuolista koulutusta, jotta tietää mistä milloinkin on kysymys.

Minusta avoimuus yksi tärkeimmistä onnistuneet kanssakäymisen muodoista. Olen onnistunut luomaan hyvin luonnollisen avoimen suhteen lasteni ja itseni välille. Se on se mikä auttaa ymmärtämään mistä milloinkin on kysymys.

korpikirjailija kirjoitti:

Minusta avoimuus yksi tärkeimmistä onnistuneet kanssakäymisen muodoista. Olen onnistunut luomaan hyvin luonnollisen avoimen suhteen lasteni ja itseni välille. Se on se mikä auttaa ymmärtämään mistä milloinkin on kysymys.

Lue lisää

Valppaus ja kaiken mahdollisen huomioiminen, kuten myös kaiken kohtuudella kyseenalaistaminen luo pohjan omalle vapaalle ajattelulle.

T-muna kirjoitti:

Valppaus ja kaiken mahdollisen huomioiminen, kuten myös kaiken kohtuudella kyseenalaistaminen luo pohjan omalle vapaalle ajattelulle.

Itseasiassa huomaan, että olemme samoilla linjoilla lasten kasvatuksessa. Onko sinulla poikia/tyttöjä vai molempia? Oletko avioliitossa vai eronnut?

korpikirjailija kirjoitti:

Itseasiassa huomaan, että olemme samoilla linjoilla lasten kasvatuksessa. Onko sinulla poikia/tyttöjä vai molempia? Oletko avioliitossa vai eronnut?

Loppuiko teemulta keskustelu kun kysäisin yksityisasioita, oletko sinä se sama mies, jonka pyysin kerran kävelemään jätesäkki päässä, että kukaan ei vain tunnistaisi ; )

Mandi/KK kirjoitti:

Loppuiko teemulta keskustelu kun kysäisin yksityisasioita, oletko sinä se sama mies, jonka pyysin kerran kävelemään jätesäkki päässä, että kukaan ei vain tunnistaisi ; )

Juu vei pieni maakuntamatka kielenkin siinä samalla. Vastauksena kysymykseesi. Isän tytön tylleröitä olivat aikansa ja nyt heistä on tullut viehättäviä nuoria naisia joiden edesottamuksia avokkaan kanssa mielenkiinnolla seuraan.

T-muna kirjoitti:

Juu vei pieni maakuntamatka kielenkin siinä samalla. Vastauksena kysymykseesi. Isän tytön tylleröitä olivat aikansa ja nyt heistä on tullut viehättäviä nuoria naisia joiden edesottamuksia avokkaan kanssa mielenkiinnolla seuraan.

Lue lisää

Sinulla on ihania tytön tylleröitä ja minulla komioita pojan palleroita (pitkiä ja solakoita, tumma ja vaalea ; )

Samanlainen tilanne näyttää sielläkin olevan, tosin en asu sulhaseni kanssa yhdessä, vaan ns. LAT-suhteessa. Olemme molemmat yksinhuoltajia ja jaamme lastemme ilot ja surut keskenämme.

Juuri noin se menee, silloin kun on lapsen etu kysymyksessä ei keinoja kaihdeta. Olen joutunut valvomaan öitä sairaalan hengityskopin vierellä kun esikoisella oli samoja ongelmia kuin pojallasi. Vauvauinti kehitti hänen keuhkoputkia ja nyt hän on täysin oireeton.

Kuopuksella lienee paineita koska vertailee itseään veljeensä joka on menestynyt hyvin opinnoissaan ja urallaan. Luulee, että odotamme samaa ja herkempänä ja tunteellisenpana ei jaksa vaikka haluaisikin.

Itse en ole asettanut hänelle odotuksia, olen sanonut, että lopeta ja pidä välivuosi katso sitten miten menee.

Sisua on kuitenkin ja eikun mäkeen ; )

korpikirjailija kirjoitti:

Juuri noin se menee, silloin kun on lapsen etu kysymyksessä ei keinoja kaihdeta. Olen joutunut valvomaan öitä sairaalan hengityskopin vierellä kun esikoisella oli samoja ongelmia kuin pojallasi. Vauvauinti kehitti hänen keuhkoputkia ja nyt hän on täysin oireeton.

Kuopuksella lienee paineita koska vertailee itseään veljeensä joka on menestynyt hyvin opinnoissaan ja urallaan. Luulee, että odotamme samaa ja herkempänä ja tunteellisenpana ei jaksa vaikka haluaisikin.

Itse en ole asettanut hänelle odotuksia, olen sanonut, että lopeta ja pidä välivuosi katso sitten miten menee.

Sisua on kuitenkin ja eikun mäkeen ; )

Lue lisää

Kyllä sen leijonamamman ominaisuuden huomaa itsessäään. Esikoisella oli lapsuudessa vakava sairaus ja se kyllä opetti olemaan hätkähtämättä pienistä.
Onneksi sairaus on voitettu, aina se on kuitenkin mielessä. Jos kuitenkin vielä..

Lapsilleen saa olla tuntosarvet herkkänä ja lapsina ne pysyy, vaikka aikuistuvatkin.
Yläaste on tosi vaativa, siinä on kasvu ja kehitys nopeaa. Aina ei tahdo sanoja löytyä, yrittää täytyy kuitenkin:))

susa51 kirjoitti:

Kyllä sen leijonamamman ominaisuuden huomaa itsessäään. Esikoisella oli lapsuudessa vakava sairaus ja se kyllä opetti olemaan hätkähtämättä pienistä.
Onneksi sairaus on voitettu, aina se on kuitenkin mielessä. Jos kuitenkin vielä..

Lapsilleen saa olla tuntosarvet herkkänä ja lapsina ne pysyy, vaikka aikuistuvatkin.
Yläaste on tosi vaativa, siinä on kasvu ja kehitys nopeaa. Aina ei tahdo sanoja löytyä, yrittää täytyy kuitenkin:))

Lue lisää

Yläaste on tosiaan aikaa jolloin lasta koetellaan kovin ottein. Lapset ovat viettäneet yhdessä ekaluokilta aina murrosikään asti ja kuten varsoilla kesälaitumille siirryttäessä myös nuorilla yläasteelle mentäessä alkaa ryhmän johtajuustappelut. Siinä tanner tömisee ja herjat lentää.

Lukioon tai ammattikouluun valikoituu omanlaisensa joukko ja siellä käyttäytyminen tasoittuu. Tytöillä lienee kovempi opiskelumotiivi ja pojat taitavat ottaa lunkimmin.

Tuo on hyvä vertaus tuntosarvet herkkinä juuri niin ja sitä oppiikin jo äänensävystä tietämään missä mennään tai miten se reppu lentää ovesta sisään astuessa nurkkaan ymmärtää miten päivä on koulussa sujunut.

Yhdyn täysin sanoihisi. Olen jo mennyt läpi yhden vaativan kasvatustyön esikoiseni kanssa. Luonnollisesti tämä pikkuinen rakas (187/72) on nyt lähinnä sydäntäni. Eteenpäin mennään yhdessä, itketään ja nauretaan vuorotellen.

Aina on pärjätty ja pärjätään ; )

...enkä lämmennyt tuohon alkoholistin hoilotukseen.

En usko, että sinäkään soittaisit lapsellesi kun hän tulee luoksesi ja kertoo opintohuoliaan ja on ahdistunut pystyykö saamaan kirjoitukset kunnialla läpi, että se elämää ei sen enempää...lällällää sitä paitsi laulu kertoo naisen ja miehen välisen suhteen loppumisesta. Äidin ja lapsen suhde kestää koko elämän.

arvonsatunteva äiti olisi?!
Katsos, äiti ei osaa arvata kaikkia lastensa tuntoja-kaan!

äiti on aina äiti.on se sitten nuori tai vanha,on se lapsi sitten 2v tai 52v oma äiti on aina oma äiti eikä kukaan muu.Juu ja sitten on todella niin että äitinä on olemista.Pitää antaa mennä,luottaa vaikka pelottaa,ottaa vastaan "räjähtänyt"matkaanja,olla kuuntelija,läsnäolija ja ..varmaan yksi kipeimmistä äitiyden osista toimia muutto apuna lapsen pois muuttaessa,ja vielä sittenkin olla äiti.välillä etä välillä lähi äiti.Niin olen kuulut ja nähnyt niiltä äideiltä jotka ovat jo tässä vaiheessa.Itseäni ihan pelottaa miten selviän(olen yhden lapsen yh äiti).Silti haluan että hän lähtee kun se aika on,hänen täytyy mennä ja minun selvitä.Kaikesta tästä silti en haluasi ikinä luopua.Äitinä olo on parasta mitä elämässä voi olla.

tiitu kirjoitti:

äiti on aina äiti.on se sitten nuori tai vanha,on se lapsi sitten 2v tai 52v oma äiti on aina oma äiti eikä kukaan muu.Juu ja sitten on todella niin että äitinä on olemista.Pitää antaa mennä,luottaa vaikka pelottaa,ottaa vastaan "räjähtänyt"matkaanja,olla kuuntelija,läsnäolija ja ..varmaan yksi kipeimmistä äitiyden osista toimia muutto apuna lapsen pois muuttaessa,ja vielä sittenkin olla äiti.välillä etä välillä lähi äiti.Niin olen kuulut ja nähnyt niiltä äideiltä jotka ovat jo tässä vaiheessa.Itseäni ihan pelottaa miten selviän(olen yhden lapsen yh äiti).Silti haluan että hän lähtee kun se aika on,hänen täytyy mennä ja minun selvitä.Kaikesta tästä silti en haluasi ikinä luopua.Äitinä olo on parasta mitä elämässä voi olla.

Lue lisää

Äiti koetti pojalle varovasti ehdottaa, että eikö jo pojan olisi aika lentää omille siivilleen ja kokeilla asumisa oamssa asunnossaan.
Itsenäistyä.
Poika räjähti totaalisesti ja huusi äidilleen."Kyllä sitä lapsia laitetaan maailmaan ajattelematta jälkiseurauksia, minkälaisia vanhempia te oikein olette? Tyrkkäätte oman lapsenne ulos maailmaan, vaikkei ole mahdollisuuksia selviytyä"
Johonka äiti varovasti vastasi, että ajattelin että olisit jo kyllin aikuinen itsenäistyäksesi, kun ensi viikolla täytät kuusikymmentä.

Molemmat poikani ovat itsenäisiä ja olen äiti joka kannustaa omaan itsenäiseen elämään. Ensin tuossa lähietäisyydellä, jossa opetellaan. Olen lähellä kun he tarvitsevat apua ja sitten jatko-opintojen perässä kauempana kun kokemusta on kertynyt. Näin teki esikoiseni ja kuopus seuraa perässä.

tiitu kirjoitti:

äiti on aina äiti.on se sitten nuori tai vanha,on se lapsi sitten 2v tai 52v oma äiti on aina oma äiti eikä kukaan muu.Juu ja sitten on todella niin että äitinä on olemista.Pitää antaa mennä,luottaa vaikka pelottaa,ottaa vastaan "räjähtänyt"matkaanja,olla kuuntelija,läsnäolija ja ..varmaan yksi kipeimmistä äitiyden osista toimia muutto apuna lapsen pois muuttaessa,ja vielä sittenkin olla äiti.välillä etä välillä lähi äiti.Niin olen kuulut ja nähnyt niiltä äideiltä jotka ovat jo tässä vaiheessa.Itseäni ihan pelottaa miten selviän(olen yhden lapsen yh äiti).Silti haluan että hän lähtee kun se aika on,hänen täytyy mennä ja minun selvitä.Kaikesta tästä silti en haluasi ikinä luopua.Äitinä olo on parasta mitä elämässä voi olla.

Lue lisää

Allekirjoitan täysin viimeisen lauseesi ; )

"Äitinä olo on parasta mitä elämässä voi olla."

Äiti on hän, jonka luokse on turvallista tulla, saada tukea, ymmärrystä ja hellyyttä kun elämä koettelee.

vaikka kuinka kirjoitti:

arvonsatunteva äiti olisi?!
Katsos, äiti ei osaa arvata kaikkia lastensa tuntoja-kaan!

Katsos kukaan ei koskaan arvaa kenenkään kaikkia tuntoja, siihen tietoon kun ei tarvita edes asiantuntemusta. Kukaan ei koskaan tule tietämään kaikkia minunkaan tuntojani, yksinkertaista, eikö?

Siitähän onkin kysymys, että hän on jo viimeistä työharjoittelua valmis ammattikoulun puolelta jossa hän on menestynyt ja viihtynyt todella hyvin.

Ylioppilaaksi hän haluaa vaikka onkin nyt hieman epävarma onnistuuko kirjoitukset tänä vuonna kokonaisuudessa koska hänellä on yksi lukion läpiviemiseksi tarvittava kurssi suorittamatta viimevuodelta. Armeija on edessä ensi kesänä. Hän yrittää löytää aikaa sen kurssin suorittamiseen ennen kirjoituksia. Lupauduin olemaan opettaja ja sovimme, että yhdessä aloitamme opiskelun heti joulun jälkeen.

Kyllä hän on taidesuuntautuneella linjalla.

korpikirjailija kirjoitti:

Siitähän onkin kysymys, että hän on jo viimeistä työharjoittelua valmis ammattikoulun puolelta jossa hän on menestynyt ja viihtynyt todella hyvin.

Ylioppilaaksi hän haluaa vaikka onkin nyt hieman epävarma onnistuuko kirjoitukset tänä vuonna kokonaisuudessa koska hänellä on yksi lukion läpiviemiseksi tarvittava kurssi suorittamatta viimevuodelta. Armeija on edessä ensi kesänä. Hän yrittää löytää aikaa sen kurssin suorittamiseen ennen kirjoituksia. Lupauduin olemaan opettaja ja sovimme, että yhdessä aloitamme opiskelun heti joulun jälkeen.

Kyllä hän on taidesuuntautuneella linjalla.

Lue lisää

Äidin lisäpanostaminen hänelle lisää tressiä.

Meillä myös poika yhden ammattiopintovuoden jälkeen ilmoitti, että jättää sen opiskelusuunnan, koska tunsi, ettei se motivoinut häntä.

Hän meni toiselle ammattialalle ja alkoi lukio opinnot.
Siinä koulussa oli kahdeksan kaksoistutkitoa tavoittelevaa oppilasta ja kuusi heistä lopetti lukion opiskelun.

Sisäisen rauhan ja rentouden opppiminen on parasta voimanlähdettä kenelle tahansa ja antaa erilaisten ongelmien ratkaisuille useamman käyttökelpoisen selviytymiskeinon.

emw34 kirjoitti:

Äidin lisäpanostaminen hänelle lisää tressiä.

Meillä myös poika yhden ammattiopintovuoden jälkeen ilmoitti, että jättää sen opiskelusuunnan, koska tunsi, ettei se motivoinut häntä.

Hän meni toiselle ammattialalle ja alkoi lukio opinnot.
Siinä koulussa oli kahdeksan kaksoistutkitoa tavoittelevaa oppilasta ja kuusi heistä lopetti lukion opiskelun.

Sisäisen rauhan ja rentouden opppiminen on parasta voimanlähdettä kenelle tahansa ja antaa erilaisten ongelmien ratkaisuille useamman käyttökelpoisen selviytymiskeinon.

Lue lisää

"Aiheuttakohan äidin lisäpanostaminen hänelle lisää tressiä."

Ehkä näin voi ajatella, mutta kun lapsi tekee itsenäisesti opintojaan ja haluaa kiihkeästi olla yhtä hyvä kuin isoveli. Äiti voi vain yrittää poistaa sitä tressiä, esittää omia elämässä opittuja tosiasioita kuten, että Yo-tutkinnosta ei ole paljoakaan hyötyä työelämässä jos omaa vain teoreettista viisautta. On oltava realisti ja panostettava sille ammatilliselle sektorille, jonne tuntee viehtymystä.

Poikani kavereista on jo monta lopettanut koska ovat pitäneet kaksoistutkinnon suorittamista vaikeana.

Monellako meillä on sisäisen rauha? Lopullisen rauhan saamme sitten kun game is over ; ) Äitinä ja sinä isänä olemme vielä monen ongelman edessä. Emmekä koskaan voi olla varmoja onnistuimmeko kasvatuksessamme koska se ei ole vain meistä kiinni. Työelämän kuviot, avioliiton onnistumiset, lapsenlapsemme. Ei se game ole vielä over ; )

Kaikilla menee välillä hyvin ja välillä ei.

korpikirjailija kirjoitti:

Siitähän onkin kysymys, että hän on jo viimeistä työharjoittelua valmis ammattikoulun puolelta jossa hän on menestynyt ja viihtynyt todella hyvin.

Ylioppilaaksi hän haluaa vaikka onkin nyt hieman epävarma onnistuuko kirjoitukset tänä vuonna kokonaisuudessa koska hänellä on yksi lukion läpiviemiseksi tarvittava kurssi suorittamatta viimevuodelta. Armeija on edessä ensi kesänä. Hän yrittää löytää aikaa sen kurssin suorittamiseen ennen kirjoituksia. Lupauduin olemaan opettaja ja sovimme, että yhdessä aloitamme opiskelun heti joulun jälkeen.

Kyllä hän on taidesuuntautuneella linjalla.

Lue lisää

nuorimmainen jätti tuota yhtä kurssia vaille tuon kaksoistutkintona suritettavan lukion..loppui kai voimat.

Oisi tarvinnut paremmat olosuhteet opiskelulle, -onneksi pääsi silloisesta avosuhteestaan irti.

Poikamme meni lukioon, mutta jätti sen kesken, myöhemmin opiskeli amk:ssa ja se vastaa lukion oppimäärää, vähintäänkin sitä. Olisi siinä suhteessa yliopistokelpoinen, muttei halua enää opiskella ja ei kyllä ole enää mahdollista taloudellisestikaan, on jo iso perhe elätettävänä.

Pirrejuupas kirjoitti:

nuorimmainen jätti tuota yhtä kurssia vaille tuon kaksoistutkintona suritettavan lukion..loppui kai voimat.

Oisi tarvinnut paremmat olosuhteet opiskelulle, -onneksi pääsi silloisesta avosuhteestaan irti.

Poikamme meni lukioon, mutta jätti sen kesken, myöhemmin opiskeli amk:ssa ja se vastaa lukion oppimäärää, vähintäänkin sitä. Olisi siinä suhteessa yliopistokelpoinen, muttei halua enää opiskella ja ei kyllä ole enää mahdollista taloudellisestikaan, on jo iso perhe elätettävänä.

Lue lisää

Meillä Suomessa on erittäin edistyksellinen koulutusjärjestelmä. Aina on mahdollisuus mennä eteenpäin niin pitkälle kuin voimia ja tahtoa riittää.

Olen itse oiva esimerkki "myöhäisheränneestä" opiskelijasta. En ollut lainkaan kiinnostunut jatkamaan opintojani peruskoulun jälkeen tai siihen aikaan kansalaiskoulun. Halusin mennä töihin. Myöhemmin aikuisena aloitin. Se oli vaativa urakka, mutta motivaatio oli korkealla opiskellessani monta vuotta työni ohella.

Kun vanhempi poikani kirjoitti ylioppilaaksi, kertasimme yhdessä kursseja. Se oli tosi kivaa aikaa ja palautti itselleni mieleen monta piilomuistiin kätkeytynyttä asiaa. Kirjoitin itse iltakoulusta v. 1981 ja tiedostoa on vielä aivolokeroissa. Jatkoin vielä 80- ja 90-luvuilla muita opintoja. Kun nuorenpi tarvitsee nyt apuani olen täysillä mukana. Paitsi, että leivon pullaa ja pesen pyykit pystyn myös antamaan teoreettista opetusta.

Hymypoika oli lasteni isälläkin kirjahyllyssä ; ) Itse en olisi hymytyttöä koskaan saanut koska olin sopivan realisti.

Ei auttanut hymypoika sosiaaliseen sopuun vaan avioliittomme kariutui. Nyt voisi kai sitten seuraava todeta, että eron syy oli minussa, kun minulla ei ollut sitä hymytyttöpatsastakaan.

Lapset olen kasvattanut ilman isän läsnäoloa vaan olipa muuta, oli ihana ukki miehen mallina.

Olin hyvä äiti x-mieheni mukaan aina siihen asti kun kihlauduin nykyisen mieheni kanssa.

Onneksi eivät apinoineet isäänsä, vaikka hänellä olikin se hymypoika kirjahyllyssä ; )

Mandi/KK kirjoitti:

Hymypoika oli lasteni isälläkin kirjahyllyssä ; ) Itse en olisi hymytyttöä koskaan saanut koska olin sopivan realisti.

Ei auttanut hymypoika sosiaaliseen sopuun vaan avioliittomme kariutui. Nyt voisi kai sitten seuraava todeta, että eron syy oli minussa, kun minulla ei ollut sitä hymytyttöpatsastakaan.

Lapset olen kasvattanut ilman isän läsnäoloa vaan olipa muuta, oli ihana ukki miehen mallina.

Olin hyvä äiti x-mieheni mukaan aina siihen asti kun kihlauduin nykyisen mieheni kanssa.

Onneksi eivät apinoineet isäänsä, vaikka hänellä olikin se hymypoika kirjahyllyssä ; )

Lue lisää

hymypoika/-tyttö.

Mitä tulee realistisuuteen, voin pyytää omat lapseni ja lähteä myös itse koska vaan ja millaiseen asiantuntijasyyniin tahansa. Uskon, sanon jopa, tiedän, että siinä asiassa ei ole kahta sanaa asioiden/mailmankuvan/omanarvon/sosiaalisen ympäristön käsitteiden ymmärtämisen suhteen, siitäkään huolimatta, että niin minä, kuin lapseni on hymypatsaansa saaneet.

Pojalla oli niin löysä asenne ko. kaksoistutkinnon suorittamisen aikaan, että esim. Ruotsin tenttiin hän kertoi valmistuvansa niin, etttä heillä on "harjoitustentti" ennen varsinaista oikeaa kirjoitusta.
Otin tämän asian esille, koska nuorin tytär, joka kirjoitti samaan aikaan, luki mm. kesälomamatkalla mm. ko. tenttiä varten.
Kun tenttipäivä sitten oli ohi, kysyin miten arveli menneen. Kyllä se läpi meni, kuin menikin.

Vieläkään poika ei tiedä, mitä isona tekee, tai ei ainakaan ole meille kertonut. En ole myöskään sitä häneltä kysellyt.
Kaksi vuotta avointa opistoa omalla kustanuklsella käynyt.
Siviilipalvelukseenkin vaihtoi siinä vaiheessa, kun ei olisi selvinnyt intistä sillä lyhyellä palveluajalla, vaan laskelmoi, että reilu kk, siis 13 kk. siviilipalvelua on hänelle "realistisesti" järkevämpi valinta, kuin olla intissä täysi aika.

Kävi sen kaksi vuotta öisin jakamassa postia 80 km.n. päässä ja päivät koulussa.
Motivaatio-ongelmakaan ei ole vaivannut.
Edelleen on kaikennäköistä omaaloiytteista opiskelua ja mikä parasta, hän taitaa tehdä sitä silkasta mielenkiinnosta, ei isän/äidin/sukulaisten/ympäristön tai oman egonsa pönkittämiseksi.

Yö datanomin papereita hän ei ole työelämässään hyödyntänyt ja sen alan varsinaisiin töihin en usko hänen edes tähtäävän.

Valtiotiede ja sosiologia ovat hänen intohimonsa, mutta ei ryppyotsaisesti ja kaiken energiansa siihen käyttäen vaan tressittömästi, pekäänpä, että nauttien siittä.

käytössä, hymypatsaita myöten. Olemalla esimerkkinä on meilläkin pitkälti selvitty, ei ole tarvinnut "kasvattaa".

Näin se menee, kyllä me onnistumme olemmehan me naisia ja äitejä.

Nyt lähden pikkujoulun viettoon. Menen ammentamaan positiivista energiaa reppuuni ja joulukinkkua masuuni.

Hyvää illan jatkoa ; )

eräs tämän palstan nikki valistaa: "Riisu arkihuoli".:)

Teillä, esikoinen ja kuopus samassa persoonassa.

Joskus alasteen ensimmäisen luokan vaiheilla, ajattelin, mihin(kaikkeen) hänen valmiuksilla olisi mahdollisuus edetä.
Vuosien vieriessä, kävi entistä enemmän selväksi, että elämässä on kaikkein tärkeintä hyvä sisäinen mielenlaatu, ilman tarpeita näyttää, mihin pystyy.

Meillä nuorin on jo 22-vuotta, ja vaikka kahden nuorimmaisen opiskelut on kesken, niin luotan heidän pärjäämiseen aikuisena työelämässä, sekä puolisoina ja äiteinä sekä isänä.

Vanhin ja lapsistamme ylivertaisin lahjoiltaan, on normaali duunari, asuen kihlattunsa kanssa kymmenen vuotta vanhassa ok-talossa, josta siitäkin velkataakka melkoisen vaatimaton.

Ei häntä, eikä minua harmita vähääkään, ettei hän lähtenyt korkeakoulututkintoja suorittamaan, vaan päinvastoin, vaihtoi tässä taannoin vastuullisesta kontorityöstä sellaiseen työhön, jossa myös kädentaitoja ja fyysisyyttä tarvitaan.

Ja koska "väliin" täytyy kehua lastaan!:) Työpaikka, johon hän haki; sinne oli yli viidenkymmenen henkilön "jono". joiden yhteystiedot oli työnantajan reservissä.

Kun hän meni työhaastatteluun, niin helkilöstöpäällikkö siltä kuulemalta sanoi, että irtisanoudu entisestä työpaikasta ja täällä on sinua varten töitä.
Myös ne viiskymmentä muuta olivat kayneet työhaastattelun lävitse, mutta olivat sitä harmaata reserviä, jotka palkataan, jos firmaa kohtaa akuutti työvoimapula.

Mikä tekee asian merkittävämmäksi, on se, että hänellä ei ollut siihen alalle minkäänlaista koulutusta, eikä työkokemusta, joita suurimmalla osalla muita hakijoita oli.

Kahden vuoden työkokemuksella tytär on tyytyväinen valintaansa, eikä vähiten senvuoksi, ettei tarvitse kantaa töitä kotiin ja olla työvalmiudessa myös ns. vapaapäivinä, kuin vuosi-ym. lomillaan.

olen siitä varma.Ihana lukea näitä huoli reppu juttuja.Kiitos sinulle joka panit alkuun tämän.Me kaikki tarvitaan välillä tällaista.OLen isän kanssa samaa mieltä.Meillä on fiksua nuorisoa.Kai se huoli johtuu siitäkin että vaikka meillä on fiksuja nuoria maailma ja yhteiskunta on musta kyllä vielä kovempi ja vaativampi kuin silloin kun me olimme nuoria.
Kipeää tekee tieto että kohta hän lähtee...mutta silti ihanaa kun lähtee ja nousee siivillee ja pesään on aina lupa palata,toivottavasti joskus poikasten kanssa.Varmaan minäkin selviän siitä.

tiitu kirjoitti:

olen siitä varma.Ihana lukea näitä huoli reppu juttuja.Kiitos sinulle joka panit alkuun tämän.Me kaikki tarvitaan välillä tällaista.OLen isän kanssa samaa mieltä.Meillä on fiksua nuorisoa.Kai se huoli johtuu siitäkin että vaikka meillä on fiksuja nuoria maailma ja yhteiskunta on musta kyllä vielä kovempi ja vaativampi kuin silloin kun me olimme nuoria.
Kipeää tekee tieto että kohta hän lähtee...mutta silti ihanaa kun lähtee ja nousee siivillee ja pesään on aina lupa palata,toivottavasti joskus poikasten kanssa.Varmaan minäkin selviän siitä.

Lue lisää

Kyllä me vanhemmat selvitään, ei me olla lainkaan kalkkiksia ; )

Vanhemman poikani kanssa koin vaikea elämänvaiheen. Olimme lento-onnettomuudessa kun hän oli 12-vuotias ja hän sai kokemuksesta jälkioireita, jotka myöhemmin osoittautuivat hänen onnekseen. Hän oli aina ollut sellainen omissa maailmoissa elävä pieni nero. Onnettomuuden jälkeinen vuosi avasi hänestä avoimen ja uskomattoman rohkean pojan, mutta tuon vuoden elin pelossa miten hän selviää. Hän on menestynyt elämässään hyvin.

Nyt tämän hetkinen huoleni nuorimmasta on sellaista kaiketi normaalia äidin huolta. Emmehän halua, että lapsillamme on paha olla, vaikka itse olisivat oloonsa syyllisiä. Haluamme kiihkeästi heille hyvää.

Nuorimmainen sanoi eilen illalla kun kävi saunomassa, että vain vaikeuksien kautta mennään eteenpäin nyt olen oppinut tajuamaan oman laiskuuteni. Kaikella on tarkoituksensa, äidin huolillakin.

emw34 kirjoitti:

eräs tämän palstan nikki valistaa: "Riisu arkihuoli".:)

Teillä, esikoinen ja kuopus samassa persoonassa.

Joskus alasteen ensimmäisen luokan vaiheilla, ajattelin, mihin(kaikkeen) hänen valmiuksilla olisi mahdollisuus edetä.
Vuosien vieriessä, kävi entistä enemmän selväksi, että elämässä on kaikkein tärkeintä hyvä sisäinen mielenlaatu, ilman tarpeita näyttää, mihin pystyy.

Meillä nuorin on jo 22-vuotta, ja vaikka kahden nuorimmaisen opiskelut on kesken, niin luotan heidän pärjäämiseen aikuisena työelämässä, sekä puolisoina ja äiteinä sekä isänä.

Vanhin ja lapsistamme ylivertaisin lahjoiltaan, on normaali duunari, asuen kihlattunsa kanssa kymmenen vuotta vanhassa ok-talossa, josta siitäkin velkataakka melkoisen vaatimaton.

Ei häntä, eikä minua harmita vähääkään, ettei hän lähtenyt korkeakoulututkintoja suorittamaan, vaan päinvastoin, vaihtoi tässä taannoin vastuullisesta kontorityöstä sellaiseen työhön, jossa myös kädentaitoja ja fyysisyyttä tarvitaan.

Ja koska "väliin" täytyy kehua lastaan!:) Työpaikka, johon hän haki; sinne oli yli viidenkymmenen henkilön "jono". joiden yhteystiedot oli työnantajan reservissä.

Kun hän meni työhaastatteluun, niin helkilöstöpäällikkö siltä kuulemalta sanoi, että irtisanoudu entisestä työpaikasta ja täällä on sinua varten töitä.
Myös ne viiskymmentä muuta olivat kayneet työhaastattelun lävitse, mutta olivat sitä harmaata reserviä, jotka palkataan, jos firmaa kohtaa akuutti työvoimapula.

Mikä tekee asian merkittävämmäksi, on se, että hänellä ei ollut siihen alalle minkäänlaista koulutusta, eikä työkokemusta, joita suurimmalla osalla muita hakijoita oli.

Kahden vuoden työkokemuksella tytär on tyytyväinen valintaansa, eikä vähiten senvuoksi, ettei tarvitse kantaa töitä kotiin ja olla työvalmiudessa myös ns. vapaapäivinä, kuin vuosi-ym. lomillaan.

Lue lisää

tarvitse suorittaa korkeakoulututkintoja, ei lukeneisuus ole mikään ihmisyyden mitta. Tärkeintä on saada tehdä sellaista työtä, jonka tuntee omakseen ja jossa viihtyy.
Mutta ei kai pitkälle lukemisessakaan tarvitse olla kyse mistään näyttämisestä.
Duunari, tohtori tai jotain siltä väliltä, kaikkia tarvitaan ja kaikkien työ on arvokasta.

mies-vm56 kirjoitti:

tarvitse suorittaa korkeakoulututkintoja, ei lukeneisuus ole mikään ihmisyyden mitta. Tärkeintä on saada tehdä sellaista työtä, jonka tuntee omakseen ja jossa viihtyy.
Mutta ei kai pitkälle lukemisessakaan tarvitse olla kyse mistään näyttämisestä.
Duunari, tohtori tai jotain siltä väliltä, kaikkia tarvitaan ja kaikkien työ on arvokasta.

Lue lisää

tutkinnot yleensä ole näytönpaikkoja, mutta ympäristö helposti edesauttaa viesteillään sen suuntaisesti.

Lapset jos ketkään ovat lojaaleja vanhempiaan kohtaan ja silloin on vaikea aistia, mikä osa lapsen/nuoren panostuksesta johtuu siitä, että "on hyvä lapsi", ja mikä kumpuaa omasta sisimmästä?

Ei(kai?) ole vanhempaa, ketkä eivät elä lastensa osin myös lastensa kautta.

Siinä voi mennä myös liiallisuuksiin, voin sen omakohtaisesti todeta.
Panostin erään lapsemme harrastukseen liian tavoitteellisesti ja menestyspainotteisesti.
Kuusitoista täytettyään hän, kertoi(vasta), että hän kyllä voi edelleen kilpailla, mutta ei halua panostaa harjoitteluun yhtäpaljon, kuin aikaisemmin.
Koska kyse oli sellaisesta lajista, jossa luokkaantumiset ovat riesana, sovittiin, että jätetään se kilpaileminen ja hän oman halunsa mukaan treenaa ns. kuntoilumielessä, sen minkä katsoo itselleen sopivaksi.
Hän vaihtoi seitsemän vuotta sitten Mc- pyörän kitaraan ja työstää sitä hyvin intensiivisesti, mutta ainoastaan itsensä vuoksi.

Kuten tuolla aiemmin kerroin, hän vaihdettuaan, opiskelualaa sai aivan eri vaihteen opiskelun suhteen päälle ja hän sekvästi nauttii siittä.

Minulle se ensimmäinen ammattiinvalmistava opintolinja olisi ollut se 'kaikista paras'. Myös se oli hänen valintansa.

Ala jonka hän jätti ensimmisen vuoden jälkeen oli sähkö/ automaatio/ insrumettiasentajan oppilinja.
Paempi jättää tekemättä sellaista, johon ei tunne "kutsumusta".

emw34 kirjoitti:

tutkinnot yleensä ole näytönpaikkoja, mutta ympäristö helposti edesauttaa viesteillään sen suuntaisesti.

Lapset jos ketkään ovat lojaaleja vanhempiaan kohtaan ja silloin on vaikea aistia, mikä osa lapsen/nuoren panostuksesta johtuu siitä, että "on hyvä lapsi", ja mikä kumpuaa omasta sisimmästä?

Ei(kai?) ole vanhempaa, ketkä eivät elä lastensa osin myös lastensa kautta.

Siinä voi mennä myös liiallisuuksiin, voin sen omakohtaisesti todeta.
Panostin erään lapsemme harrastukseen liian tavoitteellisesti ja menestyspainotteisesti.
Kuusitoista täytettyään hän, kertoi(vasta), että hän kyllä voi edelleen kilpailla, mutta ei halua panostaa harjoitteluun yhtäpaljon, kuin aikaisemmin.
Koska kyse oli sellaisesta lajista, jossa luokkaantumiset ovat riesana, sovittiin, että jätetään se kilpaileminen ja hän oman halunsa mukaan treenaa ns. kuntoilumielessä, sen minkä katsoo itselleen sopivaksi.
Hän vaihtoi seitsemän vuotta sitten Mc- pyörän kitaraan ja työstää sitä hyvin intensiivisesti, mutta ainoastaan itsensä vuoksi.

Kuten tuolla aiemmin kerroin, hän vaihdettuaan, opiskelualaa sai aivan eri vaihteen opiskelun suhteen päälle ja hän sekvästi nauttii siittä.

Minulle se ensimmäinen ammattiinvalmistava opintolinja olisi ollut se 'kaikista paras'. Myös se oli hänen valintansa.

Ala jonka hän jätti ensimmisen vuoden jälkeen oli sähkö/ automaatio/ insrumettiasentajan oppilinja.
Paempi jättää tekemättä sellaista, johon ei tunne "kutsumusta".

Lue lisää

tuo lastensa kautta eläminen, kellä enmmän ja kellä vähemmän. Ja ihan luonnollistahan se lienee, ovathan lapsemme meille niin tärkeitä.

Mutta joskus tuntuu, että tavoitellaan omia unelmia lasten kustannuksella vaikka pitäisi olla kyse lasten unelmista, joita vanhempien vain pitäisi tukea. Urheilun parista noita esimerkkejä varmasti löytyy. Jotkut vanhemmat ottavat harrastuksen liian vakavasti ja haaveilevat omasta pojastaan tulevana Selänteenä.
Tai laitetaan tytär soittotunneille ja odotetaan uutta Linda Lampeniusta.

Kyllähän omakin poika pienenä jääkiekosta kiinnostui ja lyhyen kokeilun jälkeen hiljaa peräydyimme kun ei se ollutkaan kivaa. Helpotus isälle kun ei tarvinnut lähteä mukaan siihen ruljanssiin.

mies-vm56 kirjoitti:

tuo lastensa kautta eläminen, kellä enmmän ja kellä vähemmän. Ja ihan luonnollistahan se lienee, ovathan lapsemme meille niin tärkeitä.

Mutta joskus tuntuu, että tavoitellaan omia unelmia lasten kustannuksella vaikka pitäisi olla kyse lasten unelmista, joita vanhempien vain pitäisi tukea. Urheilun parista noita esimerkkejä varmasti löytyy. Jotkut vanhemmat ottavat harrastuksen liian vakavasti ja haaveilevat omasta pojastaan tulevana Selänteenä.
Tai laitetaan tytär soittotunneille ja odotetaan uutta Linda Lampeniusta.

Kyllähän omakin poika pienenä jääkiekosta kiinnostui ja lyhyen kokeilun jälkeen hiljaa peräydyimme kun ei se ollutkaan kivaa. Helpotus isälle kun ei tarvinnut lähteä mukaan siihen ruljanssiin.

Lue lisää

On hienoa lukea isien mielipiteitä. Usein äidit ovat syvällisemmin selvillä lasten ajatusmaailman koukeroista. Miehille isyys on myötäelämistä erilailla. Lähinnä läsnäoloa arjessa kun taas äidille kerrotaan yksityikohtaisemmin ongelmista. Isältä jopa salataan asioita, näin olen itse ymmärtänyt omista ja muidenkin perheiden elämästä.

Urheilu on enemmän miesten ja poikien välisiä juttuja. Joskus isät ja äidit ovat intohimoisesti mukana ja treenaavat lapsosia kilpailumielessä. Se mikä on vanhemman intressi asetetaan lapsen kautta toteutettavaksi.

Poikieni isä oli huippu-urheilija, mutta ei kuitenkaan halunnut pojille sitä kieltäytymisien "herkkua" koettavaksi.

Pudotin kummatkin poikani uima-altaaseen kahden kuukauden ikäisenä ja se oli meidän juttu noin kymmenen vuotta. Sitten alkoi laskettelu, jota vieläkin pojat harrastavat.

Isälle laskettelu oli enemmän höpöhöpöä ja humpuukiurheilua. Tosiurheilu oli hänen mielestään itsekuria ja askeettisuutta vaativaa. Ei hänellä ollut kuitenkaan mitään harrastusta vastaan. Minulle ja pojille se oli hauskanpitoa rinteessä, päivä auringossa ja piknikkejä nuotiolla.

Perheen yhteiset ajanviettourheilumuodot ovat mielestäni kaikkein antoisimpia yhdessäolon muotoja jos koko perheen intressit yhtyvät.

Mandi/KK kirjoitti:

On hienoa lukea isien mielipiteitä. Usein äidit ovat syvällisemmin selvillä lasten ajatusmaailman koukeroista. Miehille isyys on myötäelämistä erilailla. Lähinnä läsnäoloa arjessa kun taas äidille kerrotaan yksityikohtaisemmin ongelmista. Isältä jopa salataan asioita, näin olen itse ymmärtänyt omista ja muidenkin perheiden elämästä.

Urheilu on enemmän miesten ja poikien välisiä juttuja. Joskus isät ja äidit ovat intohimoisesti mukana ja treenaavat lapsosia kilpailumielessä. Se mikä on vanhemman intressi asetetaan lapsen kautta toteutettavaksi.

Poikieni isä oli huippu-urheilija, mutta ei kuitenkaan halunnut pojille sitä kieltäytymisien "herkkua" koettavaksi.

Pudotin kummatkin poikani uima-altaaseen kahden kuukauden ikäisenä ja se oli meidän juttu noin kymmenen vuotta. Sitten alkoi laskettelu, jota vieläkin pojat harrastavat.

Isälle laskettelu oli enemmän höpöhöpöä ja humpuukiurheilua. Tosiurheilu oli hänen mielestään itsekuria ja askeettisuutta vaativaa. Ei hänellä ollut kuitenkaan mitään harrastusta vastaan. Minulle ja pojille se oli hauskanpitoa rinteessä, päivä auringossa ja piknikkejä nuotiolla.

Perheen yhteiset ajanviettourheilumuodot ovat mielestäni kaikkein antoisimpia yhdessäolon muotoja jos koko perheen intressit yhtyvät.

Lue lisää

myös meillä. Kyllä äidin kanssa puhutaan niistä "arimmista" asioista ja isän kanssa enemmän arkisista jutuista. Niin se oli omassakin lapsuudessa ja nuoruudessa. Mutta molemmilla kuitenkin oma tärkeä asemansa lapsen henkisen kasvun kannalta.

Meillä urheilu ei sen lätkäkokeilun jälkeen ole ollut kenenkään juttu. Meillä se miesten juttu on ollut kalastus. Siinä nuorenkin mieli rentoutuu rankan opiskelujakson jälkeen, seistessä joen rannalla luonnon keskellä kosken pauhatessa, ihmetellen luonnon kauneutta.
Välillä istahdetaan nuotiolle makkaran paistoon ja vähän jutskaamaan.

Usein edessä tai tiedossa olevat murheet tuntuvat suuremmilta kuin kohtaamisen tahi ratkaisun jälkeen ovatkaan!.

Muista kuitenkin poikaasi yllyttää "laiskuuteen", sillä paperieissa, (todistuksissa) olevat arvosanat ovat samalla viivalla, vaikka joitain tenttejä tai kursseja suorittaisi 'sitten paremmalla ajalla', myöhemmin.:)

Tsemppiä toivotan teille molemmille.

jk.On "mutta" sanan vuoro:
Kerro nuorelle miehelle sedältä sellaisia terveisiä, että kaikkia asioita ei tarvitse saada valmiiksi alkuperäisen aikataulun tai suunnitelman puitteissa ja silti on hyvä 'tyyppi', joskus jopa parempi!

emw34 kirjoitti:

Usein edessä tai tiedossa olevat murheet tuntuvat suuremmilta kuin kohtaamisen tahi ratkaisun jälkeen ovatkaan!.

Muista kuitenkin poikaasi yllyttää "laiskuuteen", sillä paperieissa, (todistuksissa) olevat arvosanat ovat samalla viivalla, vaikka joitain tenttejä tai kursseja suorittaisi 'sitten paremmalla ajalla', myöhemmin.:)

Tsemppiä toivotan teille molemmille.

jk.On "mutta" sanan vuoro:
Kerro nuorelle miehelle sedältä sellaisia terveisiä, että kaikkia asioita ei tarvitse saada valmiiksi alkuperäisen aikataulun tai suunnitelman puitteissa ja silti on hyvä 'tyyppi', joskus jopa parempi!

Lue lisää

On tosi antoisaa keskustella erilaisten ihmisten kanssa. Jokaisella tuntui olevan hyvä ote asiaan.
Sinä olet jämäkkä isä ja hyvä kasvattaja uskon niin.

Olen joskus liian myötäelävä tunteilija ja sulhaseni joutuu pistämään minut välillä maanpinnalle. Hän on erikoispedagogi ja uskoo vahvasti poikani kykihin selvitä vaikka mamin usko joskus pettää ; )

Kiitos ja hyvää joulua sinulle ja perheellesi.