puuhead
"Älä saata minua eikä ketään meikäläistä viinan kiroihin äläkä naisen pauloihin, sillä viina vie jätkältä järjen, rahat ja vapauden. Nainen taasen ottaa kerralla kaikki ja lisäksi jatkaa jätkän sukua, mikä ei ole tarpeen."
- jätkän rukous
Kotimaa: ---
Koulutus: ---
Ammatti: Muu
Siviilisääty: ---
Lapset: ---
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia2 aloitusta · 725 kommenttia
- taitaa kuitenkin olla se, että sillä ei tee yhtään mitään maastossa - muuta kuin ehkä Pohjanmaalla missä suurimmat mäet löytyy rautateiden ylityksistä. Näin ainakin täällä meillä päin kokemusta omaavat kertovat. Ja kertojia on useita. Jos edelleen puhutaan puunajosta, niin ainoa oikea vaihtoehto keppivaihde.
- Joo, olisihan se metkaa kun kaksi karskia miestä syleilisivät toisiaan ja vaihtaisivat siinä poskisuudelmat :)
- Niin tuohan vähän riippuu siitä mitä oikein ajaa.
Esim. mulla on sellaisia päiviä että ihmisiä näkee vain vastaantulevissa autoissa / pöyräily-/kävelylenkeillään. Työkaveri ainoa ihminen jonka kanssa juttelee kasvokkain.
Ja sitten toisaalta, mie ainakin lasken sosiaaliseksi elämäksi työn ulkopuolisen elämän. Ja se on kyllä joskus ihan liian vähissä. Työn sitovuus on ihan liian usein ihan liian suurta. Ja entäs ne äkkimuutokset... Mutta itsepähän olen alani valinnut.
Vastaus alkuperäiseen kysymykseesi: Naisiahan sopii alalle. - Tuli mieleen kun luin viestiäsi, kun olen itsekin kaikenlaista ehtinyt nähdä ja kuulla, että aika moni ns. "tosi rahtari" vaikuttaa aika uusavuttomalta. En tiedä onko se sitten todellakin niin, että kun aina ajelee vain ja ainoastaan asvaltilta asvaltille, yleensä vielä läpi talven umpisuolattuja teitä, niin siinä ei sitten kehity minkäänlaista kykyä pärjätä myös vähän liukkaamissa olosuhteissa.
Kerrankin olin muistaakseni jollain huoltoasemalla, olisiko ollut Etelä-Suomessa, en enää muista missä, mutta kuitenkin, niin siellä istui naapuripöydässä kaksi suhteellisen nuorta virkaveljeä. Poijjaat selitti suu pöyreänä miten hankala keli on ajella, oli kyllä ainakin v*tun liukasta joka paikassa ja mitenköhän tuolla isolla tiellä oikein pärjää kun on niin liukasta, niin liukasta kun ei oikein sielläkään lastaus- tai purkupaikallakaan päässyt mihinkään, niin vähän siinä rupesi hymy karehtimaan suupielessä kun kuunteli sitä keskustelua. Ei minusta kelissä ollut mitää vikaa. Normaali talvikeli, ei edes erityisen liukas.
Kun mainitsit tuosta miten "tyttö" neuvoi näitä toisia, niin jotkuthan jäävät kiinni sinne baarinpihaankin, tai sitten levähdysalueelle. Tiedänpä yhden joka oli jäänyt viettämään taukoa P-paikalle ja tietty kun lämmin rengas sulattaa montut niin onhan se liikkeellepääsy joskus vaikeaa. Niin tämä kaveri oli soittanut työnantajalleen että mitä hän nyt tekee kun ei auto liiku mihinkään... - "Siinähän se on piirroskuvassa joidenkin kuljettajien ajoasento! Pyöreä pöytä on ikäänkuin rattina ja "kuski" nojaa siihen kyynärpäällään kahvimuki toisessa kädessään."
Aika jännä ristiriita: Kun ollaan ratin takana niin haaveillaan että oltaisiin edes joskus juomassa sitä kahvia pöydän ääressä -> nojaillaan rattiin.
Kun ollaan pöydän ääressä, niin haaveillaan että oltaisiin tienpäällä -> nojaillaan "ajoasennossa" siihen pöytään.
Niin ne tavat tarttuu. Baarissa nojaillaan pöytiin ja pöyritellään tuoppia hyppysissä. Aina haaveillaan olevamme jossain muualla kuin siellä, missä parhaillaan ollaan (ajellessa haaveillaan pöydän ääreen pääsystä ja pöydän ääressä ajamisesta). Mihinkäs seepra raidoistaan... - "Morjestetaan ja halataan kun tullaan kohdakkain. Jooko!"
Joo, morjestellaan ja halitaan vain :) - sattunut jossain Etelä-Suomessa niin että rekan menosuuntaan oli ollut 2 kaistaa ja vastaantulijoilla yksi, niin henkilöautoilija oli särmästi ajanut vastaantulijoiden kaistalle, rekka oli joutunut väistämään ja "lentänyt" suht täydellä vauhdilla jonkin liikenteenjakajan yli. Koko yhdistelmä nurin, oliko vielä kyljellään kulkenut useamman kymmenen metriä. Kuski hospitaaliin.
Ja olikos henkilöautoilija jäänyt paikalle katselemaan? No eipä tietenkään.
Tämä on vain kuulopuheita, lehdistä en ole lukenut tällaisesta onnettomuudesta. Mielenkiintoista olisi tietää miten kyseinen tapaus on uutisoitu jos näin on todellakin tapahtunut.
Ja mitä aloittajan tekstiin tulee, niin olenpa minäkin kokenut samanlaisia tilanteita. Tosin kokonaan ravin puolelle ei ole tarvinnut väistää, mutta läheltä piti-tilanteita ne on silti olleet. - Kyllähän niitä monesti (ei aina) merkkaillaan niitä käännyntipaikkoja, mutta kun ei perhana ole niihinkään aina luottaminen. Monesti kun ei ole ollenkaan merkitty, kartallakin saattaa olla rinkeli piirretty tienpäähän ja kun menet, niin on joku 20-vuotinen umpivesakko vastassa. Näin on muuten käynyt.
Joskus joku paikka merkitään nuppipaikaksi, ja joskus ei. Varsinkin tuntemattomilla seuduilla tämä tosiaankin aiheuttaa ennenaikaista harmaantumista ja harvenemista hiuksiin.
Itse ainakin olen tehnyt oudoissa paikoissa niin, että ennemmin käyn katsomassa paikan nupilla kuin menen ummikkona sinne. Se on kuitenkin nopeampaa kuin käännellä yhdistelmää puiden välissä. Sitäkin olen joutunut tekemään.
Vielä sen verran täsmennän, että joskus erän lisäohjeissa on maininta huonosta paikasta ja siitä, että kannattaisi varmaan jättää kärri vaikka siihen ja siihen risteykseen ja käydä nupilla siellä. Harvoin näin kuitenkin on, riippuu aika paljon pomoista. Jotkut viitsii enemmän, ja jotkut vähemmän. - niin lunttasin Sisun sivuilta. Suunnilleen oikein olisin muistanut :)
http://www.sisuauto.com/portal/suomi/yritysinfo/sisu_auton_historia/
Rellulla ja Volvolla on jotain samantyylistä yhteistyötä keskenään kuin mitä oli Rellulla ja Sisulla. Vai onkohan ne jopa jollain tavalla samaa puljua... Luinkohan jostain, että Volvon 16 litrainen olisi kehitetty yhteistyössä Rellun kanssa.
Samaa yhteistyötä lienee myös se Volvo FE.
En kyllä itsekään niin seuraile noita valmistajien tekemisiä.
Mitä taas tulee siihen telivetoon, niin toivon ainakin ettei Volvo, tai muutkaan merkit, pääse mitään kautta siihen käsiksi "isomman" oikeudella.
Jännä ajatus sinällään, sillä olisikohan se Sisun teliveto miten suosittu ja enemmän legendaarisempi jos sitä saisi Volvoon ja Scaniaan, ja Mersuun? - Yksi oli menossa hakkurihommiin, mutta taisi osaltaa tyssätä hieman liian pieneen palkkaan ja siihen, että reviiri olisi ollut liian laaja. Toinen taas ajoi metsähaketta, nupilla, mutta oli jättänyt sen homman kun ei ollut palkkaan tyytyväinen eikä kuulemma isännällä ollut varaa maksaa enempää.
Veikkaan, että normaaliin tyyliin talokohtaisia eroja on. Ei varmaan kannata lähteä alle kuorma-auton kuljettajan tessin + nosturinkäyttölisä 5% päälle. Joten tuosta ainakin saa vähän suuntaa. Ja ehkä siihen päälle kannattaa vielä vähän lisätä.
Varmaan sekin vaikuttaa, että missä päin asut ja missä ne työkohteetkin ovat. Etelässä varmaan maksavat hieman enemmän kuin muualla. Niin ja sekin, että miten sitovaa työ on / miten pitkää päivää meinaat tehdä, jne.
Akt:n sivuilla on palkkataulukot, niistä näkee suuntia.
Ei hullu se, joka pyytää, vaan se, joka maksaa. - Keventää vaan, mutta kuitenkin sen verran että siitä on apua. Jyrkemmissä nousuissa pompottaa perää liian herkästi, tosin olen kuullut että uudemmissa versioissa olisi tapahtunut jotain kehitystä tähänkin asiaan. En tiijä varmaksi.
- Telaamaan / lemppaamaan joutuu silloin kun jostain paikasta ei syystä tai toisesta pääse kärrin kanssa täydellä kuormalla pois. Ajatelleen vaikka että olet hakemassa 3 nipun kuormaa (nupissa 1 ja kärrissä 2 nippua). Tällöin voi toimia niin, että menee pinolla ja tekee nuppiin ja kärrin yhden nipun ja tulee pois sieltä huonosta paikasta. Oikeastaan näin on pakko toimia, koska pitäähän nupissa olla painoa, että sieltä yleensä pääsee pois.
Sitten voi toimia niin, että joko purkaa koko kahden nipun kuorman pois ja käy hakemassa uudet kaksi nippua, ja lastaa siitä edellisellä kierroksella purkamastaan kahden nipun kasasta kuorman täyteen, jolloin "hyvälle" paikalle jää jo valmiiksi yksi nippu. Joten kun tulet seuraavan kerran hakemaan kuormaa, niin sinun ei tarvitse enää kuin käydä vain hakemassa metsästä se kaksi nippua, ja ottaa siitä "hyvästä" paikasta se puuttuva nippu kyytiin ja painella purkupaikalle.
Tai sitten teet niin, että kun olet käynyt hakemassa ne 2 nippua, niin siinä "hyvässä" paikassa lapioit sen nupin nipun kärriin, jolloin sinulla on kärri valmiina. Sitten vain käyt hakemassa nupin, otat kärrin jälkeen ja ajelet purkupaikalle. Vähän vaihtelee tilanteen mukaan, kummin kannattaa tehdä.
Tai jos paikasta pääsee vaikka kahella ja puolella nipulla pois, niin silloin täytät kärrin siinä "hyvässä" paikassa ja purat nuppiin jäänet noin puolinippua maahan ja käyt hakemassa täyden nupin metsästä. Jolloin seuraavalla kuormalla kun tulet huonosta paikasta (vaikka helvetin ison mäen takaa) pois, niin saat täytön niistä edellisellä kuormalla jääneistä puista. Eli ei tarvitse uudestaan käydä metsässä, tai siirreillä puita edestakaisin nupin ja kärrin välillä. Ja isäntä säästää rahaa :)
No, sitten jos koko paikkaan ei edes pääse kärrin kanssa, koska käännyntipaikka on sellainen, ettei siellä saa käännettyä kärrin kanssa, niin tällöin kärri pyritään jättämään mahdollisimman lähelle tätä huonoa paikkaa (että telausmatka, eli ajomatka, olisi mahdollisimman lyhyt) ja puut haetaan nupilla. Käyt nupillisen puita -> tulet kärrille -> purat nupin puut kärriin -> takaisin pinolle -> nuppi täyteen -> takaisin kärrille -> purat puut kärriin, jolloin kärri on valmis -> takaisin pinolla ja nuppiin kuorma -> kärrille, kärri jälkeen ja purkupaikalle.
Helpompaa kuin heinänteko. - Mutta kärrin seilaamisesta olen hieman erimieltä, tosin kärreissäkin on hieman eroja. Jatkokärristä ei ole kokemuksia.
"-onko perävaunun kanssa mentävä aina kun on vähänkin mahdollista vai onko kuljettajan päätettävissä eli mihin rahkeet riittää"
Täydennetäänkö edellisen vastaajan kommenttia sen verran, että kun kärriä raahataan niin pitkään kuin mahdollista, osoittaa ammattitaitoaan / osaamistaan. Sellaisiakin on alalla ollut, jotka ovat jättäneet kärrin aina isomman tien varteen jos paikka on vähänkin huonompi, tie kapea tai käännyntipaikka hieman kyseenalainen.
Tosin tällaisia sankareita on vieläkin, sellaisiakin, joilla on jatkokärri, mutta silti telaavat kun "ei heidän mielestään saa käännettyä, no ehkä on pieni mahis kääntää mutta telasin kuitenkin" ja siirtopankkokärrin vetäjät kääntävät pitkän kärrin siinä samassa paikassa, jossa jatkokärrillisen mielestä ei oikein saa käännettyä. Niin ja siirtopankolliset tulevat täydellä kuormalla poiskin.
Niin ja toinen esimerkki: kaksi kuskia, joista toinen telaa ja toinen ajaa kärrin kanssa - samasta paikasta ja samasta pinosta :)
"-lähteekö ketjut alle aina kun mennään talvella metsään"
Tästä vielä sen verran, että tämäkin on vähän niitä juupas/eipäs-juttuja. Mahdollisimman vähän niitä tulee käytettyä, mutta jos arveluttaa niin esim. yhden ketjun laittaminen ei vie montaa minuuttia, joten jos haluaa pelata varman päälle, niin laittaa ainakin sen yhden ketjun. Jos jäät mäkeen, niin tämä ketju voi olla pelastus. Meinaan kun ei välttämättä rattaissa pito riittäisi muuten pitämään pyydys paikoillaan.
Ketjusta tuli mieleen miten muutamat eivät ole sisäistäneet yhden ketjun käytössä oikeanlaista lukkojen käyttöä... Noh, jokainen tyylillään.
Joo ja maltti kannattaa pitää mielessä, kouhottamalla et aiheuta mitään muuta kuin vahinkoa. Varsinkin metsäteillä ja pikkuteillä saa herkästi aiheutettua vahinkoa jos etenee liian suurella tilannenopeudella. Vaikka olisi miten kiire, niin niin kiire ei ole että tarvitsisi älyttömällä riskillä edetä. Maltti metsässä tulee kuitenkin halvemmaksi isännälle kuin peltien oikominen pajalla, tai viikottaiset rengasliikkeellä käynnit kun ei maltettu kiertää huolellisesti sitä kiveä siinä puolitiukassa mutkassa tai peruutuspaikoilla aiheutetut toistuvat puihin peruuttelut.
Vahinkoja kyllä sattuu, mutta jos niitä sattuu toistuvasti, niin viimeistään silloin kannattaa miettiä omaa osuuttaan niihin sattumiin :) - nousee tasaisin väliajoin uudelleen ja uudelleen esiin, mutta ettepä ole siitä huolimatta saaneet minua muuttamaan mieltäni ;)
Eli lähes poikkeuksetta positiivisia, vaikka täällä näkeekin liian harvoin naisia ratin takana. - yhden kaverin suusta, niin hän kyllä kehui sitä.
Sanoi ettei parempaa voi ollakkaan. Tosin hän onkin henkeen ja vereen sauvakävelynosturin kannalla.
Yhden toisen kanssa naureskeltiin, että miten lienee kun hyttikoneissahan erilaiset tutinat tuntuu herkemmin, niin jos ei osaa löysin rantein kuormata, eli heilut siinä kädet tikkuina, niin kun nosturi heilahtaa niin vivut heiluu kädessä. Mikä luonnollisesti aiheuttaa ylimääräisiä liikkeitä nosturille ;)
Mutta kai sitä siihenkin tottuu, harmi vaan kun puuautojen hydrauliikka on niin aataminaikuista muihin teknisiin vempeleisiin nähden, esimerkiksi vaikkapa edellisen vastaajan mainitsemiin kaivinkoneisiin verrattuna.
Ja mitä taas tulee neli- ja kaksivipuisiin, niin kaikki molempien taitajat, joiden kanssa olen jutellut, ovat sanoneet nelivipuisten olevan käyttömukavuudeltaan (eli liikkeiltään) pehmeämpiä käyttää. Eikös sähköohjaus ole sellainen, että esim. kourien tasailun kanssa voi ilmetä erinäisiä ongelmia?
Kun muutamat ovat kertoneet, että koura suunnilleen joko menee kiinni, tai sitten se aukeaa. Sulavia välimuotoja ei ole niin tarjolla.
Ettei ole niin kuin näissä normaaleissa vehkeissä että voit raottaa kouraa vain vähän. En tiedä sitten, kai se on niin.
Kallishan se on, mutta jos meinaa kaksivipuiseen vaihtaa, niin ehkä kannattaa ottaa se sähköohjattu. Mitä taas tulee siihen oppimiseen, niin oothan sie joskus oppinu nelivipusenkin.
Ja tuossa tuo yksi jo sanoikin sen, että varmaan nopeammin tottuu siihen sähköohjatun vipujärjestelmään kuin vanhaan malliin, kun kouran aukaisu ei ole enää meidän puomin nostossa. - Hyvää joulua, tännekin :)
- Myös kaikille muille lukijoille.
- Miekin olen siinä uskossa, että Klemettilät perivät Hautiaislammin ajot. Vai lieneekö Klemettilöitä autoilijoina useampiakin...
- Selkeä ilmoitus josta käy selkeästi ilmi, mitä haetaan. Ei tosin ole ilmoitettu, onko 2- vai 4-vipuisia pokoroita, vaikka pystyyhän niitä muuttamaan jos tarve vaatii.
Periaatteessa voisin mennä. Tosin ei ole A:ta kortissa, kuten joku muukin siitä huomautti, joten en täytä noita kriteereitä. Kun en tiedä firmasta ja sen henkilöstöpolitiikasta oikeastaan mitään, niin muuta en voi sanoa. - Jos sinulla on mahdollisuus käydä kirjastossa, niin kysäiseppäs tuleeko sinne Sisuviesti ja onko vanhoja numeroita arkistoituna. Joskus 90-luvun alussa oli pariinkiin otteeseen juttua näistä Sisuista, muistelen ainakin näin.
Tässä kuva puolikkaasta:
http://www.mining-technology.com/projects/malmberget/malmberget4.html
Onkohan jopa niin, että 120t kärsii olla lastia kun hilautuvat sieltä kaivoksesta.
Mutta suosittelen käymään kirjastossa jos vain vähänkin mahdollista.