Vapaa kuvaus

"Älä saata minua eikä ketään meikäläistä viinan kiroihin äläkä naisen pauloihin, sillä viina vie jätkältä järjen, rahat ja vapauden. Nainen taasen ottaa kerralla kaikki ja lisäksi jatkaa jätkän sukua, mikä ei ole tarpeen." - jätkän rukous Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

2

Kommenttia

725

  1. taitaa kuitenkin olla se, että sillä ei tee yhtään mitään maastossa - muuta kuin ehkä Pohjanmaalla missä suurimmat mäet löytyy rautateiden ylityksistä. Näin ainakin täällä meillä päin kokemusta omaavat kertovat. Ja kertojia on useita. Jos edelleen puhutaan puunajosta, niin ainoa oikea vaihtoehto keppivaihde.
  2. Tuli mieleen kun luin viestiäsi, kun olen itsekin kaikenlaista ehtinyt nähdä ja kuulla, että aika moni ns. "tosi rahtari" vaikuttaa aika uusavuttomalta. En tiedä onko se sitten todellakin niin, että kun aina ajelee vain ja ainoastaan asvaltilta asvaltille, yleensä vielä läpi talven umpisuolattuja teitä, niin siinä ei sitten kehity minkäänlaista kykyä pärjätä myös vähän liukkaamissa olosuhteissa.

    Kerrankin olin muistaakseni jollain huoltoasemalla, olisiko ollut Etelä-Suomessa, en enää muista missä, mutta kuitenkin, niin siellä istui naapuripöydässä kaksi suhteellisen nuorta virkaveljeä. Poijjaat selitti suu pöyreänä miten hankala keli on ajella, oli kyllä ainakin v*tun liukasta joka paikassa ja mitenköhän tuolla isolla tiellä oikein pärjää kun on niin liukasta, niin liukasta kun ei oikein sielläkään lastaus- tai purkupaikallakaan päässyt mihinkään, niin vähän siinä rupesi hymy karehtimaan suupielessä kun kuunteli sitä keskustelua. Ei minusta kelissä ollut mitää vikaa. Normaali talvikeli, ei edes erityisen liukas.

    Kun mainitsit tuosta miten "tyttö" neuvoi näitä toisia, niin jotkuthan jäävät kiinni sinne baarinpihaankin, tai sitten levähdysalueelle. Tiedänpä yhden joka oli jäänyt viettämään taukoa P-paikalle ja tietty kun lämmin rengas sulattaa montut niin onhan se liikkeellepääsy joskus vaikeaa. Niin tämä kaveri oli soittanut työnantajalleen että mitä hän nyt tekee kun ei auto liiku mihinkään...
  3. Telaamaan / lemppaamaan joutuu silloin kun jostain paikasta ei syystä tai toisesta pääse kärrin kanssa täydellä kuormalla pois. Ajatelleen vaikka että olet hakemassa 3 nipun kuormaa (nupissa 1 ja kärrissä 2 nippua). Tällöin voi toimia niin, että menee pinolla ja tekee nuppiin ja kärrin yhden nipun ja tulee pois sieltä huonosta paikasta. Oikeastaan näin on pakko toimia, koska pitäähän nupissa olla painoa, että sieltä yleensä pääsee pois.

    Sitten voi toimia niin, että joko purkaa koko kahden nipun kuorman pois ja käy hakemassa uudet kaksi nippua, ja lastaa siitä edellisellä kierroksella purkamastaan kahden nipun kasasta kuorman täyteen, jolloin "hyvälle" paikalle jää jo valmiiksi yksi nippu. Joten kun tulet seuraavan kerran hakemaan kuormaa, niin sinun ei tarvitse enää kuin käydä vain hakemassa metsästä se kaksi nippua, ja ottaa siitä "hyvästä" paikasta se puuttuva nippu kyytiin ja painella purkupaikalle.

    Tai sitten teet niin, että kun olet käynyt hakemassa ne 2 nippua, niin siinä "hyvässä" paikassa lapioit sen nupin nipun kärriin, jolloin sinulla on kärri valmiina. Sitten vain käyt hakemassa nupin, otat kärrin jälkeen ja ajelet purkupaikalle. Vähän vaihtelee tilanteen mukaan, kummin kannattaa tehdä.

    Tai jos paikasta pääsee vaikka kahella ja puolella nipulla pois, niin silloin täytät kärrin siinä "hyvässä" paikassa ja purat nuppiin jäänet noin puolinippua maahan ja käyt hakemassa täyden nupin metsästä. Jolloin seuraavalla kuormalla kun tulet huonosta paikasta (vaikka helvetin ison mäen takaa) pois, niin saat täytön niistä edellisellä kuormalla jääneistä puista. Eli ei tarvitse uudestaan käydä metsässä, tai siirreillä puita edestakaisin nupin ja kärrin välillä. Ja isäntä säästää rahaa :)

    No, sitten jos koko paikkaan ei edes pääse kärrin kanssa, koska käännyntipaikka on sellainen, ettei siellä saa käännettyä kärrin kanssa, niin tällöin kärri pyritään jättämään mahdollisimman lähelle tätä huonoa paikkaa (että telausmatka, eli ajomatka, olisi mahdollisimman lyhyt) ja puut haetaan nupilla. Käyt nupillisen puita -> tulet kärrille -> purat nupin puut kärriin -> takaisin pinolle -> nuppi täyteen -> takaisin kärrille -> purat puut kärriin, jolloin kärri on valmis -> takaisin pinolla ja nuppiin kuorma -> kärrille, kärri jälkeen ja purkupaikalle.

    Helpompaa kuin heinänteko.
  4. Mutta kärrin seilaamisesta olen hieman erimieltä, tosin kärreissäkin on hieman eroja. Jatkokärristä ei ole kokemuksia.


    "-onko perävaunun kanssa mentävä aina kun on vähänkin mahdollista vai onko kuljettajan päätettävissä eli mihin rahkeet riittää"

    Täydennetäänkö edellisen vastaajan kommenttia sen verran, että kun kärriä raahataan niin pitkään kuin mahdollista, osoittaa ammattitaitoaan / osaamistaan. Sellaisiakin on alalla ollut, jotka ovat jättäneet kärrin aina isomman tien varteen jos paikka on vähänkin huonompi, tie kapea tai käännyntipaikka hieman kyseenalainen.

    Tosin tällaisia sankareita on vieläkin, sellaisiakin, joilla on jatkokärri, mutta silti telaavat kun "ei heidän mielestään saa käännettyä, no ehkä on pieni mahis kääntää mutta telasin kuitenkin" ja siirtopankkokärrin vetäjät kääntävät pitkän kärrin siinä samassa paikassa, jossa jatkokärrillisen mielestä ei oikein saa käännettyä. Niin ja siirtopankolliset tulevat täydellä kuormalla poiskin.

    Niin ja toinen esimerkki: kaksi kuskia, joista toinen telaa ja toinen ajaa kärrin kanssa - samasta paikasta ja samasta pinosta :)


    "-lähteekö ketjut alle aina kun mennään talvella metsään"

    Tästä vielä sen verran, että tämäkin on vähän niitä juupas/eipäs-juttuja. Mahdollisimman vähän niitä tulee käytettyä, mutta jos arveluttaa niin esim. yhden ketjun laittaminen ei vie montaa minuuttia, joten jos haluaa pelata varman päälle, niin laittaa ainakin sen yhden ketjun. Jos jäät mäkeen, niin tämä ketju voi olla pelastus. Meinaan kun ei välttämättä rattaissa pito riittäisi muuten pitämään pyydys paikoillaan.

    Ketjusta tuli mieleen miten muutamat eivät ole sisäistäneet yhden ketjun käytössä oikeanlaista lukkojen käyttöä... Noh, jokainen tyylillään.


    Joo ja maltti kannattaa pitää mielessä, kouhottamalla et aiheuta mitään muuta kuin vahinkoa. Varsinkin metsäteillä ja pikkuteillä saa herkästi aiheutettua vahinkoa jos etenee liian suurella tilannenopeudella. Vaikka olisi miten kiire, niin niin kiire ei ole että tarvitsisi älyttömällä riskillä edetä. Maltti metsässä tulee kuitenkin halvemmaksi isännälle kuin peltien oikominen pajalla, tai viikottaiset rengasliikkeellä käynnit kun ei maltettu kiertää huolellisesti sitä kiveä siinä puolitiukassa mutkassa tai peruutuspaikoilla aiheutetut toistuvat puihin peruuttelut.

    Vahinkoja kyllä sattuu, mutta jos niitä sattuu toistuvasti, niin viimeistään silloin kannattaa miettiä omaa osuuttaan niihin sattumiin :)
  5. yhden kaverin suusta, niin hän kyllä kehui sitä.
    Sanoi ettei parempaa voi ollakkaan. Tosin hän onkin henkeen ja vereen sauvakävelynosturin kannalla.

    Yhden toisen kanssa naureskeltiin, että miten lienee kun hyttikoneissahan erilaiset tutinat tuntuu herkemmin, niin jos ei osaa löysin rantein kuormata, eli heilut siinä kädet tikkuina, niin kun nosturi heilahtaa niin vivut heiluu kädessä. Mikä luonnollisesti aiheuttaa ylimääräisiä liikkeitä nosturille ;)

    Mutta kai sitä siihenkin tottuu, harmi vaan kun puuautojen hydrauliikka on niin aataminaikuista muihin teknisiin vempeleisiin nähden, esimerkiksi vaikkapa edellisen vastaajan mainitsemiin kaivinkoneisiin verrattuna.

    Ja mitä taas tulee neli- ja kaksivipuisiin, niin kaikki molempien taitajat, joiden kanssa olen jutellut, ovat sanoneet nelivipuisten olevan käyttömukavuudeltaan (eli liikkeiltään) pehmeämpiä käyttää. Eikös sähköohjaus ole sellainen, että esim. kourien tasailun kanssa voi ilmetä erinäisiä ongelmia?
    Kun muutamat ovat kertoneet, että koura suunnilleen joko menee kiinni, tai sitten se aukeaa. Sulavia välimuotoja ei ole niin tarjolla.
    Ettei ole niin kuin näissä normaaleissa vehkeissä että voit raottaa kouraa vain vähän. En tiedä sitten, kai se on niin.

    Kallishan se on, mutta jos meinaa kaksivipuiseen vaihtaa, niin ehkä kannattaa ottaa se sähköohjattu. Mitä taas tulee siihen oppimiseen, niin oothan sie joskus oppinu nelivipusenkin.
    Ja tuossa tuo yksi jo sanoikin sen, että varmaan nopeammin tottuu siihen sähköohjatun vipujärjestelmään kuin vanhaan malliin, kun kouran aukaisu ei ole enää meidän puomin nostossa.