mulanu
Iloinen, pieni, mehevä, kypsä sinkkunainen. Rokkihippimäinen elämäntapa. Menevä, kotona oleva, inhoan nipotusta ja fakkiutumista yhteen tai yksiin asioihin. Viihdyn niin stadin höyryissä, kuin maalaismaisemissakin. Kuuntelen myös kaikenlaista musiikkia sekä seuraan kulttuuria ja urheilua. Liikuntaa harrastan, en halua rupsahtaa.
viestejä saa lähettää [email protected]
Kotimaa: ---
Koulutus: ---
Ammatti: Muu
Siviilisääty: ---
Lapset: ---
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia2 aloitusta · 26 kommenttia
- Itseään peilistä katsoessa huomaa, että nuoruuden söpöys on häipynyt. Tilalle on tullut aikuinen, itsetietoinen ja sisäisen hehkun omaava 50 v nainen. Lisäkilot somistavat vartaloa sopivasti, ei minusta iho ole mitenkään hirmu ryppyinen, muutama ikoni siellä täällä. Tuota naista miehenä himoisisin enemmän, kun sitä pikkupimpulaa 30 vuotta sitten. On mistä ottaa kiinni, ei tarvitse opettaa mitään ja saa nautiskella omasta ja toisen nautinnosta. Onko tämä rupsahtamista?
- Hei mietin samaa missä 50 v rokista pitävät stadilaiset käyvät. Missä voi tutustua uusiin ihmisiin, niin naisiin kuin miehiinkin. Onko Kalliossa jotain hyvää paikkaa? 50 v eivät ole out pelistä, meillähän on juuri ollutkin hurjat rokkikaudet elämässä. Kaikki eivät etsi kiiltokuvapojua itselleen tai ökyrikasta setää. Tavallinen monenmoista kokenut kaveri on ihan hyvä. Karhea ulkonäkö puree ainakin joihinkin, se ei tarkoita että on holisti tai muuten vinksatanut. Mitä sitten suusta puskee ulos se vasta onkin toinen juttu.
- Tässä ikäryhmässä selvästi pohditaan ikää ja seurauksia. Aika on armoton, se kulkee eteenpäin,jokainen saa lisävuosia ja niistä koituvia lieve-ilmiöitä. Eilenhän juuri olin 20-30-40v ja hups puolivuosisataa on täynnä. Elämänkokemus on ihana asia, niin hyvässä kuin pahassakin.Elämää eteenpäin tuumiessa pelottaa ja mietityttää tässäkö tämä, näin elämän ydin rupeaa tulemaan lähemmäksi ja turha marinointi on parasta lopettaa. Osa säilyy meistä nuorenoloisina läpi elämänsä, toiset vanhentuvat jo nuorena. Eihän elämänkaaren tavoite ole ihmisen säilyminen nuorennäköisenä aina. Suvaitsevaisuutta voisi kuitenkin jokainen pohtia mielessään, me joudumme elämään kuitenkin toisten ihmisten parissa, kaikenikäisten. Nautitaan sen ikäisinä, kun ollaan. 50v.
- Ikäero on numeroita, jotkut kokee sen suhteen aloittamiselle esteeksi. Itse olen viime vuosina seurustellut itseäni 14 vuotta nuorempien miesten kanssa ja ihanaa on ollut. Tottakai nuori mies vanhemman naisen vinkkelistä on söpö ja ihana. Kivaahan nuoria on katsella, kynnys tutustumiseen on kyllä korkea. Tutustuminen ja vetovoima on sattuman kauppaa. Oman iän eli 50 v kyllä tiedostaa ja jos aloittan tuttavuuden nuoren miehen kanssa, huomautan kyllä minkä ikäinen olen.
Toivon kuten itsellenikin ihania ihmissuhteita iästä riippumatta. - NÄin se on täältä 50v naisen vinkkelistä, tuo teksti on sitä, että roskikseen. Kuitenkin elinaikaa saattaa olla vielä 30 vuotta ja nuorempien on se vain kestettävä. Katsottava kun köpittelen katukuvassa kumarassa pienenä mummona, jotan kukaan ei halua huomata, ei antaa istumapaikkaa raitsikassa ja muiden mielestä tukkii ruuhkissa joka paikan. Tuo on tulevaisuus, mutta nyt tuntuu mehevältä,ihanalta parhaalta ajalta elämässä ja jos mies on lähtenyt kuvioista,takuulla itsekin otan nuoremman ja vetreämmän miehen viihdyttämään itseäni. Voisihan sitä itsekukin hiukan kasvattaa itseään suvaitsevammaksi muita ihmisiä kohtaan.
- Me keski-ikäiset naiset (50v)ja miehetkin olemme mielenkiintoinen porukka. Jos kertoo itsestään, että on nuorekas se ei sovi kuvioihin ja jos näyttää tädiltä vielä kauheampaa. Itsestä voi pitää ulkoisesti ja sisäisesti huolta. Itse kuljeskelen mustassa farkkutakissa, joka on hyvä päällä, mutta joitakin reikiä löytyy. Lisäksi kun on farkut joissa viihtyy ja on hyvällä mielellä ei monikaan arvaa ikääni. Joskus taas sattuu että on allapäin, nuutunut olo ja kuteet ehkä "tätimäiset", silloin näyttää ikäistään vanhemmalta. Kaikki eivät voi olla ikuisesti nuoria tai nuorennäköisiä, mutta sisäinen elämä voi olla minkä ikäinen tahansa. Kaikille kivaa syksyä.