Vapaa kuvaus

Olen juuri sellainen kuin miltä näytänkin. NOT! . . .

Aloituksia

87

Kommenttia

2148

  1. Hienosti sanottu!
  2. Henkisyys on henkilökohtaista. Sitä on valoisaa ja synkkää.
    Itse en ole mitään henkiparantaja-tyyppiä, en tunne mitään halua parantaa ketään laittamalla käsiäni ylle, tai välittämällä parantavaa energiaa, en ole sellaista koskaan edes kokeillutkaan. Ehkä se olikin vallanhalu mikä minua innosti nuorena, voi ollakin, olisi melko korkeat odotukset jos joltain 22-vuotiaalta mieheltä jotain muuta odottaisi.... Siis siinä oli erittäin korkealentoinen filosofia mukana, mutta motivaatio lähteä "alalle" oli kyllä ne konkreettiset asiat millä pystyi vaikuttamaan ympäröivään maailmaan, ja ihmisiinkin toki. Muista henkisistä asiosta ja uskonnoista tuo konkreettisuus puuttui tyystin, ja ne perustuivat lähinnä vaan omaan uskoon, eikä omaan vahvuuteen ja periksiantamattomuuteen. Tiedän toki että shamanismissa käytetään sieniä ym. jotta päästään matkalle, mutta itse edustin puhdasta koulukuntaa joka ei halua käyttää aineita, kuten urheilussakin on puhtaita urheilijoita jotka ovat valmiita kulkemaan pitkän tien ja käyttämään siihen 10 vuotta aikaansa. Jos minä olisin yhtäkkisesti(huumeita käyttämällä) joutunut näihin tilanteisiin mitä olen kokenut niin olisin nyt joko kuollut tai pysyvästi suljettuna johonkin koppiin, ei minulla olisi ollut mitään valmiuksia kohdata niitä asioita mitä olen kohdannut.
    Ehkä voin nyt lyhyesti mainita sen tapauksen minkä jätin aiemmin kertomatta, ja mikä lopetti "urani" tuolla "alalla". Olin saanut kontaktin voimakkaan henkiolennon kanssa toiselta puolelta, ja se oli useita kertoja luonani näkymättömässä tilassa, aistin sen sähköisenä voimakenttänä ja näin ilman väreilevän siinä missä se seisoi. Se näytti minulle asioita suoraan mieleeni ja sain vastauksia kaikkiin kysymyksiini, tosin en aina meinannut ymmärtää vastauksia kun ne olivat hyvin nopeita mielikuvia. Ongelmalliseksi tilanne muuttui kun jossain vaiheessa se otti minut mukaansa toiseen ulottuvuuteen (verhon taakse) ja siellä tapasin olentoja, jotka olivat melko kammottavan näköisiä, ja tämä olento jonka kanssa olin ollut yhteistyössä oli kaikkein hirvittävimmän näköinen olio mitä ikinä pystyn kuvittelemaan, ja sen nähdessäni vain huusin kauhusta. Palasin takaisin ja vain kiersin huoneita ympäri ties miten pitkän aikaa pysähtymättä, ja näin mielessäni sen olennon lähikuvan vielä monen viikon ajan. En halunnut enää olla sen kanssa missään tekemisissä sen jälkeen. Ja toinen juttu oli se että olento oli niin paljon voimakkaampi kuin minä, olin kuin vahaa sen käsissä, se voisi tehdä mitä tahansa eikä minulla ole siinä sanottavaa. Kyllä se vaikutti ystävälliseltä ja totteli minua täällä ollessaan melko hyvin, mutta jospa se olikin vain esitystä sen puolelta, en ehkä voi luottaa siihen täysin. Tuossa vaiheessa olisin täysin seonnut jos en olisi vuosikausia etukäteen valmistautunut kohtaamaan tuntemattoman.
    Tämä oli kaikki se mitä voin ikinä saavuttaa tuolla tiellä, sain enemmän kuin halusin ja kaikki sujui juuri niinkuin pitikin, en vaan pystynyt jatkamaan sitä enää tätä pidemmälle.
  3. En ole koskaan elämässäni käyttänyt huumeita tai sieniä, enkä myöskään käytä alkoholia tai lääkkeitä. Ymmärrän hyvin että "vihkiytymättömälle" tälläiset asiat menevät yli hilseen, eikä näitä asioita pitäisi näin vaan töksäyttää ilmoille, muutenkaan kun nämä asiat liittyvät salattuun tietoon joka on vain harvoille asian harrastajille avointa. Tälle tasolle pääsemiseen millä minä silloin olin menee helposti kymmenen vuotta jokapäiväistä harjoitusta, joten en usko että sinä tulet ikinä näkemään mitään vastaavaa omassa elämässäsi...todennäköisesti voit olla rauhassa. Liikkuvia tavaroita ovat muutkin seurassani olleet havainneet, ja askeleet kuuli ystäväni joka oli eri puolella taloa samalla hetkellä, oli melkoisen järkyttynyt niistä...kun kuullosti niinkuin joku 300kg painava ihminen olisi yhtäkkiä jyristellyt toisessa huoneessa... eikä tilannetta yhtään auttanut kun kerroin ettei se ollut ihminen. Arvaa, miten reagoin tuohon olentoon, kunhan olin ensin toipunut hämmästyksestäni, en onnekseni nähnyt sitä mutta aistin sen olemassaolon vieressäni, virnistin sille...ja kävelin sen läpi. Kun on sillä tasolla millä minä silloin olin niin pärjää näitten kanssa, jos tavallinen ihminen (vihkiytymätön) kohtaisi näitä olentoja niin se vaan kuolisi siihen paikkaan. Vaikea selittää normaalin ihmisen sanoilla, mutta voisi sanoa niin että kyse on itseluottamuksesta, jos se ei ole rautainen niin olet samantien kuollut kun kohtaat olennon toiselta puolelta. Toisaalta, kuinka usein tälläistä vastaavaa sitten tapahtuu tavallisille ihmisille, kuka tietää, se joka on sen kohdannut ei enää puhu.
    Varmaan tämä nyt sinulle on järkytys, mutta "alan harrastajia" on paljon eri puolilla maailmaa, suomessakin, olen muutaman kanssa keskustellut joskus, ja yhden tapasin kaupassa käydessäni, en vaihtanut sanaakaan mutta muistan yhä henkisen kosketuksen hänen kanssaan, oli aika vaikuttava, luulen että hän oli selvännäkijä tms. Yksi oli henkiparantaja minkä kanssa ohimennen juttelin.
    On olemassa salainen maailma joka on verhottu tavallisilta ihmisiltä, ja se on miljardi kertaa suurempi kuin tavallisen ihmisen tuntema todellisuus.Osaava henkilö voi mennä sinne itse, ja sieltä voi myös tulla tänne kaikenlaista.
    Muuten tuli mieleeni mitä alkuun tein kun aloin saavuttamaan tasoja henkisellä alalla, tai ihan ensin oli se kun pääsin irtaantumaan ruumiistani ja siirtymään toiseen paikkaan ja palaamaan takaisin kehooni, muutamaan kertaan sain sen tehtyä, se oli todella mahtava kokemus ja muutti minut pysyvästi, ajatteluni muuttui siinä hetkessä. Niin sitten kun sain kykyjä niin huomasin että pystyin koskettamaan ihmisiä tai eläimiä henkisesti etäisyyden päästä, jos joku käveli jonkun matkan päästä "kosketin" sitä henkisesti ja se pysähtyi kesken matkan ja kääntyi katsomaan minua... kerran kaupassa erehdyksessä kosketin henkisesti erästä tyttöä joka oli kyykyssä ja pakkasi hyllyyn tavaraa, se oli erittäin viehättävän näköinen (ulkomaalaistaustainen) tyttö ja jotenkin vaan tulin vahingossa koskettaneeksi ajatuksellani sitä, se pomppasi pystyyn ja tuijotti minua silmät pyöreinä ja suu auki, käytävällä ei ollut ketään muita ja minä olin käytävän toisessa päässä... toivottavasti se nyt ei saanut mitään traumoja siitä. Yhden kerran testasin että pystynkö koskettamaan ihmistä minkä tahansa etäisyyden päästä, ja mieleeni juolahti tv-uutisista säätä katsellessani että sehän on suora lähetys.... ja kokeilenpa koskettaa säänlukijaa... ja sehän toimi! meterologi pysähtyi ruudulla kesken lauseen ja jäi tuijottamaan minua! hyvänen aika kun hätäännyin ja aloin mielessäni toistelemaan sille että "kaikki on hyvin, jatka puhettasi", siinä on jonkinlainen viive siinä lähetyksessä ennekuin se tulee tv:stä ja hetken aikaa näytti että säänluku loppui siihen, mutta sitten lukija jatkoi puhettaan hieman äimistyneen oloisena. Huh kun säikähdin...ei ollut tarkoitus pilata meterologin uraa missään nimessä, ja jos nyt sattuisi niin kummallisesti että tuo henkilö lukisi tätä viestiä niin pyydän anteeksi että sotkin esitystäsi, ja että se olin vain minä joka keskeytti sinut kesken puheesi enkä tarkoittanut mitään pahaa.. Siitä on yli kymmenen vuotta aikaa, mutta luulen että hän muistaa vieläkin sen tapauksen. Tuon jälkeen lopetin ne kokeilut.
    Anyway... menee kyllä niin off topic kun voi mennä... puhun sivu suuni asioita joista ei pitäisi edes mainita sanallakaan, ja jos näistä asioista oikeasti haluaisit tietää niin varmasti niitä olisit itse tutkinut jo aikoja sitten. Aiemmin nämä asiat olivat paljon yleisempiä ja julkisempia, mutta nykyaikana täytyy olla näistä hyvin hiljaa, kun iso osa ihmisistä on niin herkkää kaikenlaiselle mikä menee niitten tutun ympäristön (ymmärryksen) ulkopuolelle. Ja ne ihmiset todellakin selviävät todellisuudesta vain pysymällä kiinteästi maassa kiinni, siihen päivään asti kunnes ne haudataan pysyvästi maan alle.
  4. >>>>>>>>
    Toisaalta ihmettelen miksi sitten näytät syyllistävän suomalaiset tantat siihen että he eivät kiihoita sinua seksuaalisesti? Eihän se heidän syynsä ole että kiihoitut vain tietyntyyppisistä naisista?
    Ja nyt kysyt missä kohtaa syylistät? No, se tulee rivien välistä esiin aivan samoin kuin sinun mainitsemasi minun piiloagressiivisuutenikin. Ja toki vielä kun näytät korostavan tuota suomalaisnaisten vastenmielisyyttä. >>>>>>>>>>>>>


    Huomaan yhä että koet jotkin sanani/ajatukseni hyökkäysenä itseäsi kohtaan.. sanoin vaan ajattelematta sen kummemmin. Jos kansainvälisesti vertaillaan niin suomalaiset naiset vaan on rumia, minkäs sille voi. Sitä ei vaan saisi sanoa ääneen? Toki on oikein upeitakin suomalaisia naisia, ehkä yksi viidestäkymmenestä naisesta on upean näköinen. Arvaa onko niille muutamille sitten ottajia, ne voi valita sen ison johtajan tai urheilijan tai edustajan minkä vaan haluavat ottaa, ei minulla ole yhtään mitään mahdollisuuksia niihin.
    Eihän se ruman ihmisen vika ole että se on ruma, vika on vanhemmissa, isovanhemmissa, isosisosososo vanhemmissa. Niitä pitää syyllistää, niitten syytä kaikki on. Ovat olleet täysin vastuuttomia .
    Maalasit niistä mainitsemistani sairaista ihmisistä sellaisen kuvan että niitten jälkeläiset kuolee kitumalla eivätkä pysty liikkumaan tms... Minä en tarkoitanut ihan sitä, vaan yleisesti kaikkia periytyviä sairauksia, miksi niitä pitäisi siirtää eteenpäin? Esim. rumuus, likinäköisyys, masennus ym muut mielenterveysongelmat, diabetes, luonnehäiriöt, verisuoniongelmat, jne. Mikä oikeus ihmisellä on näitä vikoja siirtää eteenpäin jälkipolville, mielestäni sellaista oikeutta ei pitäisi kenelläkään olla.
    Jotenkin tunnut ottavan kaikki sanat kovin itseesi, ja suhtautumisesi vaikuttaa vihamieliseltä, aivankuin minä jotenkin hyökkäisin henkilökohtaisesti sinua kohtaan sanoillani... vaikken sinua tunne ollenkaan, en tiedä sinusta yhtään mitään, niin eihän se ole mahdollistakaan silloin. Näköjään olet nainen kun sinulla on se kyky lukea rivien välistä... luulen että se rivien välistä lukemasi vaan saattaa vaihdella omien mielialojesi mukaisesti... (jotka vaihtelevat kuun vaiheidein mukaan). Minä siis puhun yleisellä tasolla asioista, en tarkoita juuri sinua henkilökohtaisesti missään kohdassa.
    Naisen rooli on opportunistinen, tai siis on ollut sellainen kymmeniätuhansia vuosia, nyt enää en menisi niin varmaksi sanomaan... kun ei enää ole ollenkaan selvää että kuka on nainen ja kuka ei. Minusta on tyhmää alkaa väittelemään perusasioista jotka ovat itsestäänselviä.
    Kuten esimerkiksi nyt se että monet naiset sanovat että he antoivat lapsen miehelle, tarkoittaen synnyttämistä ym. Antoiko nainen tosiaan sen lapsen miehelle ja mies vei sen mennessään, vai pitikö nainen kuitenkin itse sen lapsensa... olettaisin että yleensä tämä jälkimmäinen pitää paikkansa. Ei nainen anna miehelle lasta, vaan mies antaa naiselle lapsen (oikeuden saada lapsi, tai mahdollisuuden saada lapsi. Onhan se varmaan vaikea hyväksyä suomalaiselle tatuoidulle siilitukkaiselle (punaisen värinen) nykynaiselle, mutta ennenkuin nainen pystyy yksinään lisääntymään laboratoriossa ilman minkäänlaista miehen osallisuutta asiaan, niin se on nyt vaan vielä tällä hetkellä näin kun sanoin..
    Miksi naisissa ei olisi mitään huonoja puolia, tai jos olisi niitä ei saisi mainita ääneen, aivan kuin naiset olisivat jotenkin täydellisyyden perikuvia joita ei saa väärillä sanoilla loukata, vain koska sattuvat olemaan naisia. En kunnioita naisia, se on totta, tiedän aivan liian paljon naisista jotta pystyisin jotenkin yleisesti heitä kunnioittamaan. Minulle se ulkonäkö on hienointa naisessa, joillain yksilöillä se on aivan täydellinen. Joskus nuorena poikana tietysti kuvittelin että naiset on niin kauniita ja hyviä sisäisesti,niin ihania jne.... kaikilla miehillä on ollut tuo vaihe ja useimmilla se ruusuinen kuva on karissut hyvin nopeasti pois kuin kuolleet terälehdet lahosta ja homeisesta ruususta talvimyrskyssä. Se on ikävä vaihe elämässä, ja siitä on yhä vaikea päästä yli vaikka siitä onkin kymmeniä vuosia aikaa.
  5. Aloitin henkisen tien kulkemisen noin 15 vuotiaana, varmaan jo nuorempanakin, kristinuskolla, raamatulla ym. ja se sujui alkuun hyvin mutta törmäsin isoon ongelmaan kun en vaan pystynyt uskomaan jeesuksen olemassaoloon, yritin tosi kovasti mutta ei, toiset kyllä uskoivat siihen helposti, en tiedä miten. Tutkin myös buddhalaisuutta nuorena, se vaikutti kiinnostavalta mutta liian monimutkaiselta, ja vaati uskomaan ties mihin. Hieman yli 20 vuotiaana lopulta pitkällisen henkisen kriisin ja pohdinnan jälkeen erosin kirkosta. Sen jälkeen ilman uskonnon tuomia määräyksiä ja rajoitteita voin vapaasti alkaa tutkimaan muita henkisiä aloja, ensin shamanismia, ja sitten okkultismia, jotka johtivat lopulta shamanistiseen noituuteen. Ja nyt olin löytänyt jotain mikä oikeasti toimi ja oli loogista ja konkreettista, siinä oli korkeaa henkistä sisältöä mutta myös konkreettista toimintaa joka vaikutti todellisuuteen ja elämään, ja erityisesti pystyi vaikuttamaan hyvin syvästi omaan itseen. Ongelmaksi muodostui se että tässä toiminnassa oltiin yhdeydessä muihin kuin fyysisiin olentoihin, jotka sitten alkoivat hyökkäilemään uniini ja heräsin keskellä yötä niiden hyökkäyksen kohteeksi jouduttuani, ja oli vaikeaa nukkua uudelleen sellaisen jälkeen, se oli pidemmän päälle rasittavaa. Jossain vaiheessa nämä olennot alkoivat häiritsemään minua jo kun olin valveilla yöllä myöhään, tavaroita lenteli pöydältä edestäni lattialle jne. ja kun menin sänkyyn niin olennot hyökkäsivät jo ennenkuin ehdin nukahtamaan. Kerran keskellä päivää valtavia raskaita askeleita kuului jotka lähestyivät minua kohti mutta ketään ei näkynyt missään ja seinät ja katto tärisivät sen voimasta, tuo tapaus hieman kyllä kylmäsi selkäpiitä... Paljon pahempaakin tosin tapahtui jonka jätän nyt kertomatta. Tämä kaikki alkoi olemaan liikaa mielenterveydelleni, ja erään tapauksen jälkeen halusin lopullisesti eroon koko hommasta. Henkinen puoli siinä oli mahtava, hieno filosofia, erittäin voimaannuttava. Kaipaan sitä henkistä mielentilaa vieläkin. Mutta tämä fyysinen ulottuvuus oli liikaa mielelleni kestettäväksi, myönnän sen avoimesti että vaikka minulla on kova pää enkä hätkähdä ihan vähästä, niin jossain vaiheessa tuo kaikki vaan meni yli sen mitä mieleni pystyy käsittelemään/sietämään. Joten lopetin kaiken tuon totaalisesti, meni vuosia ennekuin olin täysin selvillä vesillä kaikesta siitä. Ja tästä jäi jäljelle se tyhjyys, kun aiemmin minulla oli jotain aivan mahtavaa ja sykähdyttävää henkisessä elämässäni, ja nyt oli vain tämä fyysinen "normaali" elämä mihin en ollut niin kovin paljoa panostanut kun en siitä aiemmin niin välittänyt (kun oli jotain tosi paljon parempaa). Nyt en jaksa uskoa että minulle voisi olla henkisellä tiellä enää mitään muuta mahtavampaa kuin mitä jo olen kokenut, edes mitään mikä voisi olla lähelläkään kaikkea sitä mitä olin saavuttanut sillä tiellä kulkiessani. Joten tämä fyysinen maailma on nyt se missä elän jatkossa, en vaan tiedä mitä tässä elämässä tekisin, enkä nyt kovin paljoa edes välittäisi tässä elämässä edes olla. Ja se oli alunperin se syy miksi ylipäätään hakeuduin henkiselle polulle, ja aloin etsimään vastauksia kysymyksiin jotka vaivasivat minua. Ja kyllä, sain kaikkiin kysymyksiini vastaukset, ja enemmänkin kuin mitä edes halusin. Nyt vaan yritän unohtaa ne kaikki, eivät ne tee tätä elämää yhtään helpommaksi elää. Ja siksi sanon että olen tuhlannut suurimman osan elämääni ja nuoruuttani tavoitellessani jotain aivan turhaa, kun olisin voinut saman ajan ja energian käyttää tavoitellessani jotain tämän fyysisen maailman rikkauksista. Nyt jos pitäisi vielä lähteä johonkin kirkkoon polvilleen rukoilemaan jotain puusta veistettyä jumalan irvikuvaa..... niin ei mitenkään onnistu, alkaisi vaan naurattamaan sellainen touhu.
    Tajusin nyt miksi epäonnistuin shamanistisella henkisellä tielläni. Tästä todellisuudesta kun katsoo verhon taakse (unveiled) ja palaa takaisin, niin täytyy olla kestävä perusta tässä maailmassa, minä olin kehittänyt jonkinlaisen elämän ja identiteetin mutta en ollut tehnyt sitä tarpeeksi tosissaan, olin vaan kyhännyt sen kasaan koska en ollut niin kovin kiinostnut tästä elämästä. Minulla ei ollut sellaista rautaista perustaa mihin palata, maadoittaminen ei onnistunut, ja sen takia en saanut mielestäni pois niitä asioita mitä verhon takana näin.
  6. Nykyhistorian sodissa ei ole (virallisesti) koskaan käytetty biologista asetta. Mutta niitä on kehitetty salassa ainakin sata vuotta, ja nyt ollaan todella pitkällä, mRNA:lla ohjelmoituja viruksia jotka voivat tehdä ihan mitä tahansa. Kokonaisia kansakuntia voidaan hävittää hetkessä, ehkä muutamissa tunneissa. Huonoimmassa skenaariossa koko planeetan ihmiset saattavat hävitä päivissä. Otan ydinaseiskun milloin tahansa ennemmin niskaani kuin biologista sodankäyntiä.
    Venäjä on sanonut että jos sinne hyökätään mistä tahansa suunnasta, sieltä lähtee samantien 200 ydinohjusta joka suuntaan eri maihin. Ovat ilmeisesti laskeneet että se riittää. Ja itse menevät bunkkereihin maan alle, koko väestö. Sama homma Kiinassa. Ehkä nyt kannattaisi ottaa järki käteen ja alkaa neuvottelemaan näitten maitten kanssa, ei niille pärjää kukaan sodassa.