tapio522

Vapaa kuvaus

Yhteystiedot: [email protected] Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

662

Kommenttia

7700

  1. Moni pitää kastetta pelkkänä vetenä, johon ei Henki liity mitenkään.

    1.Kor. 12:13
    "... sillä me olemme kaikki YHDESSÄ HENGESSÄ KASTETUT yhdeksi ruumiiksi, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, ja kaikki olemme saaneet juoda samaa Henkeä".
  2. Room. 14:12 Jokainen meistä joutuu tekemään Jumalalle tilin itsestään.
    ---
    Ihmiset usein elävät ajattelematta, että joskus me joudumme Jumalan tuomioistuimen eteen.

    1. Piet. 4:5 "Mutta heidän (meidän) on tehtävä tili..."
    Usein unohdamme tämän.

    Jeesus sanoo jopa, että "jokaisesta turhasta sanasta, minkä ihmiset puhuvat, pitää heidän tekemän tili tuomiopäivänä". (Matt. 12:36).
  3. http://www.lyrs.fi/arkisto/tekstit/vaisanen_matti_001.html
    (Ote Matti Väisäsen kirjasta Pyhä kaste Raamatussa)
    --
    Lainaus linkistä:

    "Jeesus siunaa lapsia (Matt. 19:13-15; Mark. 10:13-16; Luuk. 18:15-17). Tapa oli juutalainen.
    Tiedämme, että suuren sovintopäivän iltana vanhemmat toivat lapsiaan jonkun tunnetun kirjanoppineen siunattaviksi, ja on mahdollista, että vanhempien pyyntö, joka yllätti Jeesuksen opetuslapset, selittyy tästä tavasta.
    Joka tapauksessa ne sanat, jotka Jeesus lausui opetuslapsilleen, jäivät kaikumaan kristillisessä kirkossa:
    ”Sallikaa lasten tulla minun luokseni, älkää estäkö heitä. Heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta. Totisesti: joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niin kuin lapsi, hän ei sinne pääse.” (Mark. 10:14-15; vrt. Matt. 19:14 ja Luuk. 18:6-17) (258) Jeesuksen sanat ”älkää estäkö heitä” näyttävät siirtyneen suorastaan sellaisinaan alkukirkon ’kastekaavaan’ (Apt. 8:36; 10:47; 11:17).

    Lapsia ’tuotiin’ (Mark. 10:13) eli kannettiin Jeesuksen tykö.
    Opetuslapset moittivat tuojia. Mutta Jeesus suorastaan närkästyi siitä ja sanoi:
    ”Sallikaa lasten tulla minun luokseni, älkää estäkö heitä. Heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta.” (Mark. 10:14).
    Matteus ja Markus käyttävät Jeesuksen tykö tuoduista lapsista sanaa paidion, jota Uusi Testamentti käyttää 0-12 vuotiaista, kuten esim. Johannes Kastajasta 8 päivän vanhana (Luuk. 1:59) ja Markus 12-vuotiaasta tytöstä (Mark. 5:39-40).

    Luukkaan sanavalinta on mielenkiintoinen:
    ”Jeesuksen luo tuotiin myös pieniä lapsia” (kai ta brefee) (Luuk. 18:15). Luukkaan ’pienistä lapsista’ käyttämä sana brefos tarkoittaa ’äskensyntynyttä’, ’vauvaa’. Samaa sanaa käytetään myös sikiöstä. Luukaan maininnasta, että Jeesus siunasi myös pieniä lapsia, käy ilmi, että kysymyksessä olivat lapset sylivauvoista jonkin verran isompiin asti, siis kaikki lapsenmieliset. (259)

    Muille Jeesus sanoi: ”Totisesti: joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niin kuin lapsi, hän ei sinne pääse.” (Luuk. 18:17).

    Mitä nämä sanat sisältävät?
    Lasten viattomuudesta tai esikuvallisesta nöyryydestä ei ole kysymys. Lapset eivät kuuluneet luonnostaan Jumalan valtakuntaan, vaan heidän täytyi ottaa se vastaan.
    Sitä varten olivat silloin voimassa vielä myös vanhan liiton sakramentit, ympärileikkaus ja uhrit, lupauksineen. Nyt oli näiden sakramenttien varsinainen sisältö, Jeesus, paikalla.
    Lasten estäminen Jeesuksen luokse tulemasta oli suuri synti ja ristiriidassa vanhan liiton sakramenttien kanssa". (250)

    (Lainaus loppu)
  4. http://www.lyrs.fi/arkisto/tekstit/vaisanen_matti_001.html
    (Ote Matti Väisäsen kirjasta Pyhä kaste Raamatussa)
  5. ekivaari, kysyt, että eikö Jumalalle kelpaa sama pyhyys mikä pitää ihmisille kelvata?
    --
    Paavali sanoo, että toinen ei-uskova puoliso on ”pyhitetty” toisen uskovan puolison kautta.

    Tarkoitatko kysymykselläsi sitä, että ei-uskova puoliso on pyhitetty sellaisenaan ja kelpaa Jumalalle ilman uskoa ja kastetta?
  6. On vain yksi oikea kaste!

    Lisää aiheesta:
    http://www.japo.fi/~ekallio/sala.htm
  7. 1. Kor. 7:14-16 on ainut kohta Raamatussa, jossa ihmistä sanotaan "pyhäksi" ilman uskoa.

    1. Kor. 7. luvussa Paavali antaa neuvoja avioliittoasioissa.
    Uskovat pohtivat Korintossa, saiko kristitty hylätä aviopuolisonsa, jos tämä ei ollut uskossa.

    Tässä yhteydessä mainitaan, että heidän lapsensa ovat myös "pyhiä".
    Tästä monet tekevät johtopäätöksen; koska lapset ovat pyhiä, heitä ei tarvitse kastaa. He kelpaavat Jumalalle sellaisenaan.

    Paavali ei siis kehoita purkamaan seka-avioliittoja , eivätkä niistä syntyneet lapset saastuta Jumalan pyhää kansaa.

    Kun Paavali sanoo, että toinen puoliso on ”pyhitetty” toisen uskovan puolison kautta, niin hän ei tarkoita pelastettua eikä syyllisyydestä vapaata ihmistä.
    Tässä ei ole siis kyseessä pyhyys Jumalan edessä.
    Paavali opettaa, että epäuskoinen aviopuoliso on ”pyhä” uskovalle puolisolle yhteistä avioelämää varten, ei Jumalalle taivasta varten
  8. Uskovien kasteen kannnattajat korostavat ihmisen omaa osuutta kastetapahtumassa.
    Sanoja "ottaa", "antaa" ja "itse" ei ole laisinkaan Raamatun alkukielessä kasteesta puheen ollen.

    Kun on kyseessä kasteen ulkonainen toimittaja (siis kastaja; "KASTAKAA"), verbi on aktiivissa.
    Muulloin kastaa-verbi on säännöllisesti passiivimuodossa, kun kerrotaan jonkun tulleen kastetuksi?
    Voit tarkistaa/tarkistuttaa tämän itse.

    Esim. Apt. 9:18 sanotaan, että Paavali "otti kasteen" (tuli kastetuksi).
    Passiivimuoto kastaa-verbissä ilmaisee sen, että kastajana on Jumala. Ananias toimi välikappaleena ja Paavali oli kohde.

    Kasteessa kyse ei siis ole lakihenkisestä ja ihmisen omaa tekoa korostavasta asiasta.

    Raamatullisessa kasteessa "Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen"
    (Matt. 28:19) ihminen tulee Jumalan kastamaksi.

    Tämä painotusero (ns. uskovien kasteen ja Raamatun mukaisen kasteen) tulee hyvin esiin silloin, kun kysytään, mikä näiden kahden kasteen sisältö.

    Uskovien kasteen kannattajat tekevät kasteestaan ihmisen omaa tekoa ja ratkaisua korostavan lain teon ja näin hävittävät raamatullisen kasteeseen liittyvän Jumalan yksinomaista armotekoa ja lahjaa ilmentävän (evankeliumiin liittyvän) merkityksen.
    -------------
    Ehkäpä moni ei enää muista, mitä koulussa opetettiin verbien aktiivi- ja passiivimuodoista.
    Tässä vähän kertausta.

    Aktiivi kuvastaa yksinkertaisesti toimintaa.

    Passiivi kertoo, että subjektiin (kastettava) vaikuttaa sellainen toiminta, johon subjekti itse ei ole osallinen.

    Esimerkkejä:

    aktiivi: hän pesee (jotakuta tai jotakin muuta)

    passiivi: häntä pestään (=joku muu pesee hänet)
  9. Kirjassa DIDAKHE (kahdentoista apostolin oppi) n. 100-luvulta, sanotaan:
    ”Kastakaa Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen virtaavalla vedellä (tai:virtaavassa vedessä)..

    Mutta, jos sinulla ei ole virtaavaa vettä, kasta muuhun veteen.
    Jos et voi kastaa raikkaalla vedellä, kasta lämpimällä.
    Mutta jos sinulla ei ole kumpaakaan, vala päähän kolmesti vettä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen".

    Tämä osoittaa sen, miten vapaa alkukirkko oli kastetapaan nähden.
    --
    Raamatun sanan mukaan kasteessa on kahdenlaiset asiat:
    -vesi (eli materia)
    -taivaalliset (Isä ja Poika ja Pyhä Henki; Matt.28:19, Joh.3:5).
    ----
    Usein kuulee väitettävän "...Raamatullinen kaste on hautaustoimitus, vertauskuvallisesti".
    Tällöin kaste ei OIKEASTI merkitsekkään sitä, mitä Room.6:1-14 sanoo sen OLEVAN!

    "...OLEMME hänen kuolemaansa kastetut" (3)
    "...OLEMME yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan..." (4).
    "...OLEMME hänen kanssaan .....yhtäläisessä ylösnousemuksessa" (5).
    --
    -Kasteessa tullaan osalliseksi Kristuksen kuolemasta ( Room 6:3) ja osalliseksi Kristuksen ylösnousemuksesta (Room 6:5).
    - Kasteessa tapahtuu vanhan ihmisen (Aadamin) hautaaminen ja uuden ihmisen hengellinen herääminen ja ylösnousemus rikkomuksiin ja synteihin kuolleesta olotilasta (Room 6:4-5, Kol 2:12-13, Joh.3:5).
  10. Millainen kastetapa on raamatullinen?

    Usein väitetään, että ainoa oikea kaste tapahtuu upottamalla.
    Tällaiselle väitteelle ei löydy tukea itse Raamatusta.

    Raamatussa ei ole mitään säädöstä kasteen muodosta ja veden määrästä siinä.
    Raamattu kertoo ainoastaan, että kaste toimitetaan Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen (Matt.28:19).

    Kasteveden tuli olla myös puhdasta (Hebr.10.22; Hes.36:25). (Apt.9:38-39).
    Kun Jeesus ylösnousemuksensa jälkeen asetti kristillisen kasteen, hän ei puhunut veden määrästä mitään.

    Hän yksinkertaisesti vain sanoi, että pelastukseen kuuluu usko ja kaste:
    ”Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu” (Mark.16:16).
    Edelleen:
    ” tehkää kaikista kansoista (“kaikkiin kansoihin” kuuluvat lapsetkin!) opetuslapsia kastaen heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen” (Matt.28:19).
    Jeesuksen opetus kasteesta ei puhu veden määrästä, vaan kasteen välttämättömyydestä:
    ”...ellei ihminen synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan” (Joh.3:5).
    --
    Raamatusta ei siis löydy tarkkaa säädöstä kasteveden määrästä.
    On sama kastetaanko upottamalla, vihmomalla vai valelemalla.

    Rooman eräästä katakombista on löydetty toiselta vuosisadalta olevasta kastekappelista kuva. Siinä Johannes kastaa Jeesuksen kaatamalla astialla vettä Jeesuksen päälle.
    Kappelissa on kastevettä varten vain pieni lattiasyvennys, johon upottaminen oli mahdotonta.
  11. pehmopappa: "Huomioitavaa on, että Paavali ei kastanut näiden miesten mahdollisia vaimoja tai lapsia, vain nämä noin 12 miestä".
    --
    MIKSI PAAVALI KASTOI VAIN HARVOJA?
    1. Kor.1:10-18
    --
    Paavali iloitsee siitä, että hän on kastanut niin harvoja Korinton seurakunnan jäseniä (1. Kor. 1:14,16).
    Syyksi hän toteaa:
    "Sillä Kristus ei lähettänyt minua kastamaan, vaan evankeliumia julistamaan,..." (j. 17).
    Jotkut asettavat evankeluimin julistamisen ja kastamisen vastakohdiksi jakeen 17 perusteella.

    Paavali varoittaa korinttilaisia puolueriidoista (1. Kor. 1:10); joku oli Paavalin puolta, joku Apolloksen, joku Pietarin, joku jopa Kristuksenkin puolta (j.12) aina yleensä sen mukaan, kuka oli heidät kastanut.
    ---
    Kaste ja ristin sanoma liittyvät yhteen (j. 13,18).
    Paavalia ei siis oltu lähetetty kastamaan.
    Tämä ei kuitenkaan merkitse, että kaste olisi jollain tavoin vähempiarvoinen asia.
    Kastaminen oli toisten tehtävä.

    Oleellista kasteessa on sen luoma yhteys Kristukseen (Hänen kuolemaansa ja ylösnousemukseensa; Room.6:1-14).
  12. Jassoojaska: "Kasteen jälkeen: Efesossa Apt 19:1-9 Pyhä Henki tuli kätten päälle panemisen yhteydessä".
    --
    PAAVALI EFESOKSESSA/Johanneksen opetuslapset
    Apt.19:1-7
    --
    Paavali saapuu Efesoon ja tapaa siellä ryhmän opetuslapsia, jotka eivät olleet kuulleet Pyhästä Hengestä mitään (2).
    Paavali kysyy silloin, millä kasteella heidät oli kastettu (3). Käy ilmi, että heidät- Apolloksen tapaan (Apt.18:24-28)- oli kastettu Johanneksen kasteella.

    Paavali selittää nyt, mikä Johanneksen tehtävä oli (4). Johannes oli edelläkävijä, joka viittasi Häneen, joka oli tuleva, eli Jeesukseen.
    Johanneksen kaste oli parannuksen kaste. Se oli ihmisen teko ja tunnustustoimi. Kristillisen kaste oli erilainen; se on Jumalan teko, joka liitti kastettavan Kristukseen (Room. 6:1-14). Kastettava saa siinä Pyhän Hengen.

    Paavalin kysymys ”millä kasteella te sitten olette kastetut” (3) osoittaa, että Pyhän Hengen lahja ja kristillinen kaste kuuluvat erottomasti yhteen (vrt. Apt. 2:38).

    Kun Paavali nyt kasteen yhteydessä laittoi kätensä Efeson opetuslasten päälle, he saivat Pyhän Hengen, puhuivat kielillä ja profetoivat, eli puhuivat Hengen antamia rohkaisun ja kehoituksen sanoja yhteiseksi rakennukseksi (1.Kor.14:3).

    Tämä on neljäs kerta, kun Apt. Teoissa mainitaan, että Pyhä Henki tuli jonkun ihmisryhmän ”päälle”;
    -Alkuseurakunta (Apt. 2:1-13),
    -Samarialaiset (Apt. 8:5-25),
    -pakanat (Apt. 10:34-44) ja
    -Johanneksen opetuslapset (Apt. 19:1-7).
    --
    Alkukirkossa pidettiin itsestään selvänä, että kristillisen kasteen saanut oli saanut myös Pyhän Hengen.
  13. "Ennen kastetta: Korneliuksen kodissa Apt 10:44-47 Pyhä Henki tuli evankeliumin kuulemisen yhteydessä".
    ---
    PYHÄ HENKI JA KASTE ANNETAAN PAKANOILLE
    Apt. 10:44-48
    --
    Pietarin puhuessa tapahtuu jotain odottamatonta; Pyhä Henki tuli kaikkien päälle ja he alkoivat puhumaan kielillä.
    Tilanne muistuttaa Jerusalemin helluntaikokemusta (Apt. 2:1-4).
    Kielillä puhumista pidettiin ilmeisenä todisteena, että näillä pakanoilla oli nyt Pyhä Henki. Heidätkin voitiin näin liittää kasteen kautta Kristuksen seurakuntaan (1. Kor. 12:13)

    Kun Pyhä Henki vuodatettiin Korneliuksen perhekunnan ylle, Pietari sanookin heti:
    "Ei kaiketi kukaan voi kieltää kastamasta vedellä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niin kuin mekin?" (47).
    Alussa Hengen täytyi tehdä tavallisuudesta poikkeava järjestys, jotta pakanoita suostuttiin yleensä ollenkaan kastamaan. Tuo tilanne oli täysin ainutkertainen.
    --
    Kannattaa miettiä tarkemmin, missä yhteydessä ja mihin tarkoitukseen ja mille ihmisryhmälle Raamatussa kussakin tilanteessa puhutaan.
    Tilanteet voi olla ainutkertaisia eikä niiden ole tarkoituskaan toistua.

    Aluksihan kaikki vastustivat evankeliumin viemistä pakanoille.
    Siksi tarvittiin erityisiä Hengen merkkejä ja ilmenemismuotoja ja ihmeitäkin asian eteenpäinviemiseksi.
  14. jassoojaska: "Kasteen jälkeen: Apt 8:15-17 Samariassa, Pyhä Henki tuli kätten päälle panemisen yhteydessä".
    ---
    Apt.8:14-25
    --
    Apostolit kuulivat Samarian tapahtumista. He päättivät hankkia lisätietoja ja lähettävät Pietarin ja Johanneksen paikan päälle (14).
    He huomaavat, että kaikki ei ollut Samariassa käynyt totutulla tavalla. Kasteestaan huolimatta Samarian kristityt eivät olleet saaneet Pyhää Henkeä. Helluntaipäivästä lähtien pidettiin itsestään selvänä asiana, että jokaisella kristityllä oli Pyhä Henki.

    Herra näyttää viivyttäneen Hengen antamista apostolien saapumiseen asti. Tekstissä olevat sanat "vielä" ja "ainoastaan" viittaavat siihen, että Luukas piti tilannetta epätavallisena.
    Yleensähän apostolisessa seurakunnassa parannus (usko), kaste syntien anteeksisaamiseksi ja Pyhän Hengen ilmeneminen kuuluivat yhteen (Apt. 2:38), joten tätä (Apt. 8:14-17) Raamatun kohtaa ei voi pitää opin ja käytännön perusteena.
  15. Väität:
    "Ja vesikastetta ei pidä vähääkään yhdistää Pyhän Hengen saamiseen. Sellaistakin harhaa nimittäin esiintyy".
    --
    Ilmeisesti Paavalikin puollusti tätä harhaa.

    PAAVALI EFESOKSESSA
    Apt.19:1-9
    --
    19:1 Kun Apollos oli Korintossa, tuli Paavali, kuljettuaan läpi ylämaakuntien, Efesoon ja tapasi siellä muutamia opetuslapsia.
    19:2 Ja hän sanoi heille: "Saitteko Pyhän Hengen silloin, kun te tulitte uskoon?" Niin he sanoivat hänelle: "Emme ole edes kuulleet, että Pyhää Henkeä on olemassakaan".
    19:3 Ja hän sanoi: "Millä kasteella te sitten olette kastetut?" He vastasivat: "Johanneksen kasteella".
    --
    Paavali saapuu Efesoon ja tapaa siellä ryhmän opetuslapsia, jotka eivät olleet kuulleet Pyhästä Hengestä mitään (2). Paavali kysyy silloin: "..millä kasteella heidät oli kastettu (3).

    Eikö Paavalin kysymys osoita sen, että Pyhän Hengen lahja ja kristillinen kaste kuuluvat erottomasti yhteen (vrt. Apt. 2:38/Samoin Pietari)?

    Kristillisen kaste liittää kastettavan Kristukseen (Room. 6:1-14).
  16. Sanot:
    "Pyhän Hengen saaminen ja Pyhän Hengen kaste ovat siis kaksi eri asiaa. Ja vesikastetta ei pidä vähääkään yhdistää Pyhän Hengen saamiseen. Sellaistakin harhaa nimittäin esiintyy".
    --
    Pietari ilmeisesti erehtyi, kun hän kehoittaa:
    Apt.2:38,39
    --
    2:38 "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.
    2:39 Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu."

    Jos Pietari olisi ollut vapaan suunnan edustaja, sanoma olisi ehkä kuulunut seuraavasti:
    ”Kääntykää ja ottakaa vastaan Jeesus Kristus, niin syntinne annetaan anteeksi ja saatte lahjaksi Pyhän Hengen. Kastautukaa sitten merkiksi uskoontulostanne.”

    Näin ei Pietari kuitenkaan opeta!
  17. Aloituksesi aihe on tärkeä:Miten suhtaudumme toisiin kristittyihin ja kanssaihmisiimme.
    Raamattua lukiessamme huomaamme, kuinka jo tuolloin kristittyjen kesken oli paljon erimielisyyksiä ja riitoja ja miten rakkaudettomasti moni suhtautui eri tavalla ajatteleviin ihmisiin kiistellen erilaisista mielipiteistä.

    Paavalin ohjeet ovat tarpeellisia tänäänkin;
    ”Hoivatkaamme toinen toisiamme” (Room.15:7).
    Me emme saa ketään herjata.
    Meidän ei tule riidellä, vaan olla lempeitä ja osoittaa kaikkea sävyisyyttä kaikkia ihmisiä kohtaan ( Tiit. 3:2).
  18. JUMALA JULISTAA SAASTAISEN PUHTAAKSI
    Apt. 10:9-23
    --
    Kuudennella hetkellä eli puolen päivän aikaan Pietari menee katolle rukoilemaan odotellessaan nälkäisenä ruuan valmistumista (10).
    Hän ”joutui hurmoksiin” (10). Alkuajan kristillisyydessä hurmos (ekstaasi) oli tuttu ilmiö. Sitä ei pidetty välttämättömänä, eikä sitä liioin tavoiteltu.

    Pietari sai nyt hurmoksissa nähdä näyn. Taivaasta laskeutui esine, ”ikäänkuin suuren liinavaatteen”, joka oli täynnä erilaisia eläinlajeja (11,12).
    Mukana oli myös sellaisia eläimiä, joita hurskas juutalainen ei voinut ilman inhon tunnetta syödä.

    Jumala oli Mooseksen kautta säätänyt, mitä eläimiä sai syödä, mitä ei. Kuitenkin nälkäistä Pietaria kehoitetaan syömään niitä.
    Vastusteleva Pietari (14) saa vastauksen, joka juutalaisen on miltei mahdoton käsittää;
    "Minkä Jumala on puhdistanut, sitä älä sinä sano epäpyhäksi".
    Pietarin miettiessä näkyä kehoittaa Henki (19) häntä menemään kadulle ja ottamaan vastaan Jumalan lähettämät miehet.
    Pietari on valmis lähtemään pakanan sadanpäämiehen Korneliuksen kotiin.
  19. HEIKON VELJEN TUKEMINEN
    Room.14:13-23
    --
    Jakeesta 13 alkaen Paavali puhuu vahvoille, kuinka heikkoja veljiä tulee tukea.
    Paavali oli varma kannastaan ”Herrassa Jeesuksessa” (14). Hän ei perustele kantaansa omilla järjen päätelmillä, vaan Jeesuksen opetuksilla siitä, miten meidän tulee suhtautua erilaisiin ruokasäädöksiin.
    Herra Jeesus oli selittänyt kaikki ruuat puhtaiksi (Mark. 7:19).
    Kaikkien ruokasäädösten aika oli nyt ohi.

    Kristillinen vapaus on tärkeä asia, mutta ”vähäuskoisen” lähimmäisen tukeminen on asetettava etusijalle.
    Vahvan veljen on nähtävä, että hänen ruokansa voi saattaa heikon veljen turmioon (15).

    Hänen oikeassa olemisensa ja töykeä käytös entisestään syventää juopaa veljien välillä. Vahvan tulee luopua oikeuksistaan heikon hyväksi.
    Paavalin ohje kuuluu:
    ” Hyvä on olla lihaa syömättä ja viiniä juomatta ja karttaa sitä, mistä veljesi loukkaantuu tai joutuu lankeemukseen tai heikoksi tulee” (21).
    Meidän tulee tavoitella sitä, mikä ”edistää rauhaa ja keskinäistä rakentumistamme” (19).

    Syöminen ja juominen ei ole Jumalan valtakunnassa oleellinen asia (17).
    Vahvan ei tarvitse luopua kannastaan, mutta hänen tulee olla valmis rajoittamaan vapauttaan, jos toisen usko ei riitä hänen kantansa ymmärtämiseen.
    Tärkeintä on, ettei kenenkään tarvitse elää ja toimia epäuskossa (22,23).
  20. APOSTOLIEN JA VANHIMPIEN KOKOUS
    Lue Apt. 15:6-21
    -
    15:20 vaan heille kirjoitettakoon, että heidän pitää karttaman epäjumalien saastuttamaa ja haureutta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu, sekä verta.
    15:21 Sillä Mooseksella on ammoisista ajoista asti joka kaupungissa julistajansa; luetaanhan häntä synagoogissa jokaisena sapattina."
    --
    Erimielisyys (Lue Apt.15:1-5) todettiin ja ryhdyttiin toimenpiteisiin asian ratkaisemiseksi.

    Riitakysymys annettiin pienemmän ryhmän käsiteltäväksi (6). Sen tehtävänä oli tehdä päätösehdotus. Luukkaan selostuksesta ei käy ilmi, käytiinkö neuvottelut yksityisesti vai seurakunnan läsnä ollessa.

    Mielipiteet menivät pahasti ristiin (7). Pietarin puhe (7-12) saa koko joukon hiljaiseksi. Näinhän usein käy, kun jollakin on jotain ”painavaa” sanottavaa. Pietarin sanoma oli tämä: Pakanoita ei saa alistaa lain ikeeseen (10). Kaikki riippuu Jeesuksen armosta (11). Tässä ei ole erotusta juutalaisten eikä kreikkalaisten (tark. pakanoita) välillä.

    Sitten puheenvuoro annettiin Paavalille ja Barnabaalle (12).
    Pietarin tapaan he perustelevat kantaansa kertomalla, mitä suuria tekoja Jumala oli tehnyt pakanoitten keskuudessa.

    Lopuksi Jaakob tekee vielä yhteenvedon keskusteluista. Hän selitti tapahtuneitten asioiden mullistavuutta sanomalla, että Jumala on ottanut pakanoista ”kansan omalle nimellensä” (14). Tässä hän viittaa erääseen Aamoksen kirjan kohtaan (15-18).

    Loppuyhteenvetona Jaakob ehdottaa; pakanakristittyjä ei pidä ympärileikata ja heidän pitää karttaman epäjumalien saastuttamaa ja haureutta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu, sekä verta (20). Näin pyrittiin luomaan yhteiset pelisäännöt, jotta säilyisi juutalaiskristittyjen ja pakanakristittyjen yhteiselo.
    Mooseksen lakiahan oli ammoisista ajoista julistettu, joka antoi juutalaisille oman erityisen leimansa.

    Kun sitten syntyi puhtaasti pakanakristillisiä seurakuntia, tällaisia asioita ei samalla tavalla tarvinnut huomioida.
    21. 113 / 385
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt