tapio522

tapio522 profiilikuva
Joulu 2024
Vapaa kuvaus

Yhteystiedot: [email protected] Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Liittynyt 21v sitten
662 aloitusta · 7700 kommenttia
Uusimmat aloituksetSuosituimmat aloituksetUusimmat kommentit
Rakkauden kultainen sääntö on hyvä pitää mielessä:
”Mitä et tahdo tehtävän itsellesi, sitä ei sinunkaan pidä tehdä toiselle” (Matt. 7:12).
Tämä on vaikea läksy, jonka eteen joudumme joka päivä.

Jumalan lasten tulee osoittaa rakkautta kaikkia kohtaan erottelematta, niin hyville kuin pahoillekin ihmisille (j. 43-47).

Paavali kehoittaa efesolaisia: "
"Joka on varastanut, älköön enää varastako, vaan tehköön ennemmin työtä ja toimittakoon käsillään sitä, mikä hyvää on, että hänellä olisi, mitä antaa tarvitsevalle" (Ef. 4:28).
Miten voimme itse kukin toteuttaa elämässämme Paavalin kehoitusta?
--
Seitsemäs käsky kuuluu: "Älä varasta!"
Mitä se merkitsee?
Vastaus:
Meidän tulee niin pelätä ja rakastaa Jumalaa, että emme anasta lähimmäisemme rahaa tai omaisuutta emmekä hanki sitä itsellemme petollisella kaupalla, vaan autamme häntä kartuttamaan ja suojelemaan omaisuuttaan ja toimeentuloaan. (Katekismus).

Erityisesti minua on puhutellut selityksen loppu; "...vaan autamme häntä kartuttamaan ja suojelemaan omaisuuttaan ja toimeentuloaan".
Löytyykö minusta tai sinusta tällaista mielenlaatua?
"Samalla tavalla" (Apt.1:11)
Opetuslasten kysymys, onko Jeesus nyt ”rakentava Israelille valtakunnan” (1:6) tuntuu kovin ”naivilta”.
He kuvittelivat, että Jeesus pystyttää maanpäällisen maailmanvallan.

Jeesus vastaa, että he tulevat aikanaan ymmärtämään, kun Pyhä Henki tulee, mitkä ovat Jumalan suunnitelmat.
Nyt on tärkeintä odottaa Pyhän Hengen vuodatusta ja alkaa toteuttamaan apostolintehtävää, joka ulottuu ”maan ääriin saakka” (8).

Tämän sanottuaan Jeesus kohotetaan ylös taivaaseen opetuslasten nähden (9).
Samassa heille ilmestyy kaksi valkeisiin vaatteisiin puettua miestä (10).
He kertovat opetuslapsille, että Jeesus on ”samalla tavalla” palaava takaisin (11).

Tästähän Jeesus itsekin oli puhunut heille jo aikaisemmin kertoessaan heille maailman lopun enteistä (Matt. 24. luku):
”Mutta kohta niiden päivien ahdistuksen jälkeen aurinko pimenee, eikä kuu anna valoansa, ja tähdet putoavat taivaalta, ja taivaitten voimat järkkyvät.
Ja silloin Ihmisen Pojan merkki näkyy taivaalla, ja silloin kaikki maan sukukunnat parkuvat; ja he näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä suurella voimalla ja kirkkaudella.
Ja hän lähettää enkelinsä suuren pasuunan pauhatessa, ja he kokoavat hänen valittunsa neljältä ilmalta, taivasten ääristä hamaan toisiin ääriin.”
(Matt. 24:29-31).
VALVOKAA (Matt. 25:1-13)

Tekstimme kertoo kymmenestä neitsyestä, Jeesuksen paluusta sekä valvomisen tärkeydestä.
Vain viidellä neitsyeistä oli öljyä lampuissaan; heidän uskonliekkinsä paloi.
Miten järkyttävää; toiset viisi taas olivat vain nimeltään kristittyjä ja he jäivät oven toiselle puolen (j.10-12).

Jeesuksen paluun odotus on merkki valvovasta seurakunnasta ja mainitaanhan se uskontunnustuksessammekin:
”Minä uskon Jeesukseen Kristukseen, joka…istuu Jumalan, Isän, kaikkivaltiaan, oikealla puolella ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.”

Jeesuksen paluusta Raamattu puhuu hyvin paljon.
Myös opetuslapset olivat kiinnostuneita Jeesuksen tulemuksesta ja maailman lopun merkeistä (Matt. 24:3).
Tästä kertoo Matteus edellä olevassa luvussa (Matt. 24).

Heti alkuun Jeesus varoittaa: ”Katsokaa, ettei kukaan teitä eksytä” (j.4).
Lopun aika merkitsee suurten eksytysten aikaa.
Silloin on paljon vääriä profeettoja liikkeellä ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin (j. 11, 24).

Muita lopunajan merkkejä ovat sodat, nälänhätä, maanjäristykset ja vainot sekä laittomuus. Mutta toisaalta myös evankeliumia saarnataan kaikessa maailmassa (j.14).
Lopun ajan kristityt näkevät myös antikristuksen ilmestymisen (j.15) pyhään paikkaan.

Kun tutkimme päivän lehtiä tai seuraamme muita uutisvälineitä, huomaamme, että näitä lopun ajan merkkejä on paljon nähtävissä.

Valvova kristitty seuraa ajan merkkejä. Hän ei ole myöskään toimeton vaan tekee valmisteluja; Hän huolehtii siitä, että hänen lampussaan on öljyä.
Hän vaalii uskovien yhteyttä ja rukousta sekä pitäytyy Jumalan Sanassa. Myös ehtoollinen on hänelle voiman lähde (Apt. 2:42). Näin Jumala saa hoitaa meitä ja pitää lamppumme palamassa.
Kun ylkä tulee, olemme valmiit Karitsan hääjuhliin.

”Minua tutki, Jumala, j
a sydämeni paljasta.
Syvimmät aivoitukseni
taivuta, Herra, tahtoosi.
Jos lienen tiellä pahalla,
niin oikealle taluta”.
(virsi 394:8)
YKSI RUUMIS, MONTA JÄSENTÄ
1.Kor.12:12-31
Pyhän Hengen työ ihmisen kohdalla voi alkaa jo sikiövaiheessa.
JEREMIA oli pyhitetty ja asetettu kansojen profeetaksi jo ennen syntymäänsä.
JOHANNES KASTAJAsta sanotaan, että hän oli täytetty Pyhällä Hengellä jo äitinsä kohdussa. Epäilemättä oli Pyhän Hengen työtä myös se, kun Johannes hypähti ilosta äitinsä kohdussa tultuaan Jeesuksen läheisyyteen.

-"Sinähän vedit minut äitini kohdussa, sinä autoit minua luottamaan, kun olin äitini rinnoilla (Ps. 22:10, amerikkal. NASB-käännöksen mukaan).
Tässä puhutaan luottamuksesta imeväisen ominaisuutena.

Hyvin harvoilla on kuitenkaan mitään muistikuvaa elämästään ennen kahta elinvuotta. Muutenkin suurimman osan elämästämme elämme ilman, että tietoisuutemme sanoo: nyt minä elän. Tarvitsee mainita vain se tosiasia, että nukumme kolmasosan lyhyestä maanpäällisestä elämästämme.
Elämme tosin nukkuessammekin, mutta se on tiedostamatonta elämää.
Aivan pieni lapsi on vuorovaikutussuhteessa ympäristönsä kanssa.

Lapsen elämän tietoinen osa kasvaa ja muovautuu alkuaikojen vaikutteiden mukaan.
Tästä ymmärrämme, miten vastuullista pikkulasten käsittely on (vrt. Matt. 18:10).

Lapsi saa jo varhain oikkuja ja päähänpistoja. Näin hänessä tulee esiin synnin turmelema luonne.
Tämän tähden lapsen on saatava kuritusta, jossa hän kohtaa muuttumattoman tahdon. Silloin hänen on helpompi taipua koko elämänsä ajan ja hänen on myös helpompi kääntyä Jumalan puoleen.

"Se, joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niin kuin lapsi, ei pääse sinne sisälle",( Mark.10:13-15).
Jumala asettaa meille näin lapsen esikuvaksi uskosta ja luottamuksesta Jumalaan.
Kristus nöyrytti itsensä ja oli kuuliainen aina ristin kuolemaan asti (Filipp.2:8). Siksi Jumala onkin koroittanut Hänet ja ”antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman” (9).
Se nimi on Jumalan oma nimi JHWH. Kerran siihen nimeen pitää kaikkien polvien notkistuman (10).

--
Virsi 42
1.
On Jeesus nimi ihanin
sielulle uskovalle.
Se lohdun antaa vaivoihin,
tuo rauhan ristin alle.
2.
Se rohkaisee ja puhdistaa
ja hoitaa särkyneitä.
Se uupuneita vahvistaa
ja ruokkii nääntyneitä.
3.
Se nimi kallioni on
ja linna luja Herran.
Sen rikkaus on loputon,
muu kaikki viedään kerran.
4.
Oi Jeesus, veli, ystävä
ja paimen, kuninkaani
ja tieni, koko elämä,
sua kiitän, auttajaani.
1. Kor. 1:18-31
RISTIN SAARNAN HULLUUS
1. Kor. 4:1-13
APOSTOLIN TEHTÄVÄT (j.1-7)
KUNINKAAT JA NARRIT (J. 8-13)
Anteeksiantamus/Valvomattomuus
"Jos kerran Pietari on langennut, voin minäkin langeta; kun kerran hän on noussut, voin minäkin nousta".

Luther sanoo lohduttavasti:
”Arka, vapiseva omatunto antakoon suuren arvon tällaisille esimerkeille, jotta niiden avulla oppisimme paremmin ymmärtämään, mitä oikein rukoillaan, kun sanotaan: ”Anna meille anteeksi…”, ja tunnustetaan usko syntien anteeksiantoon, johon apostolit ja kaikki pyhät ovat uskoneet.
Meidän tavallamme ja meidän kanssamme he ovat rukoilleet: Isä meidän…” Muuten meillä on samat aarteet kuin heilläkin: sama Kristus, kaste, sana ja syntien anteeksianto (Ef. 4:5).
Kaikkea sitä he ovat tarvinneet, aivan samoin heidät on pyhitetty ja pelastettu kuin meidätkin pyhitetään ja pelastetaan” (Luther).

Apostolin virka on ainoa asia, mikä heillä on, mutta meillä ei.(Luther)

Ennen vangitsemistaan Jeesus rukoili yöllä Getsemanessa Pietarin ja kahden muun opetuslapsensa kanssa.
Opetuslapset eivät jaksaneet valvoa, vaan nukahtivat.
Jeesus nuhteli heitä sanoen: "Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen" (Matt.26:41).
Pietarin lankeemus, Gal.2:11-14

2:11 Mutta kun Keefas tuli Antiokiaan, vastustin minä häntä vasten kasvoja, koska hän oli herättänyt suurta paheksumista.
mitä avaralla ja ahtaalla portilla tarkoitetaan (Matt. 7:13-14).

Jeesus puhuu Vuorisaarnassaan kahdesta portista.
Vuorisaarnan lopussa, jossa Hän näistä puhuu, Jeesus johtaa ihmiset iäisyyden eteen.

Vuorisaarnassaan Jeesus paljastaa ihmisen läpikotaisen pahuuden.
Jeesus osoittaa meille, että meidän on inhimillisesti mahdotonta täyttää Jumalan lakia.
Ahtaasta portista sisään meneminen (Matt. 7:13-14) ei onnistu omin avuin; Ahtaasta portista ei mahdu sisään syntitaakkamme.

En voi itse itseäni pelastaa. Tarvitsemme Jeesusta, joka "itse kantoi meidän syntimme" ruumiissansa ristinpuuhun, että me, synneistä pois kuolleina, eläisimme vanhurskaudelle;..." (1Piet. 2:24).
"Varma on tämä sana ja kaikinpuolin vastaanottamisen arvoinen, että Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan."
Ketjussa  HYPERLINK "http://keskustelu.suomi24.fi/node/11274005" http://keskustelu.suomi24.fi/node/11274005 sanoo jaikal:
”Uskovaisessa ei voi olla perisyntiä koska hänen entinen ensimmäisen Aadamin jälkeläisensä, (perisyntinen) vanha ihminen kuoli uskoon tulossa Jeesuksen ristillä….””.

Aika kummallinen väite ja sotii Jumalan sanaa vastaan; (esim. juuri 1.Joh.1:8-10 jakeita vastaan.)!
Erkki Leminen kirjoittaa:

”Kristinuskon paradokseja – vastakohtia – on, että kristitty on samalla kertaa syntinen ja vanhurskas, kelvoton ja kelvollinen, saastainen ja pyhä. Hän on myös samalla kertaa heikko ja voimakas. Nämä eivät ole pelkkiä sanontoja, vaan jokapäiväistä kipeää totta jokaisen kristityn elämässä.

Tätä kaksijakoisuus ei ole kaksinaamaisuutta. Kristitty on ehyesti Herran oma, vaikka hän huomaakin, ettei koskaan ole kokonainen niin kuin matkalle lähtiessään kuvitteli… Uskoimme, että nyt synnit on pyyhitty pois eikä uusia enää tehdä. Luulimme pääsevämme kaikesta entisestä… Itselläni oli käsitys, että Hengellä täytetyllä ei ole kiusauksia ja että uuden voiman turvin kuljetaan iloiten ja kiittäen taivasta kohden.

Monet joutunevat minun laillani suureen ristiriitaan Jumalan opettaessa, että olemme samalla kertaa syntiset ja vanhurskaat. Vanha luonto on tallella ja Jumala sallii kiusausten tulla… ”

(Erkki Leminen, Sana 13.10.1981).
--

Niinpä oikeat kristityt rukoilevatkin Jeesuksen opettamaa rukousta:
"...ja anna meille meidän velkamme anteeksi, niinkuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillimme" (Matt.6:12).

Tai, kuten publikaani:
"Jumala, ole minulle syntiselle armollinen". (Luuk. 18:13).

Tai:
"Syvyydestä minä huudan sinua, Herra.
Herra, kuule minun ääneni.
Tarkatkoot sinun korvasi rukoustani.
Jos sinä, Herra, pidät mielessäsi synnit,
Herra, kuka silloin kestää?
Mutta sinun on armo, sinä annat anteeksi,
että me eläisimme sinun pelossasi.
Sen tähden, Jumala,
ole minulle armollinen hyvyydessäsi.
Pese minut puhtaaksi rikoksestani
ja anna lankeemukseni anteeksi.
Sinua vastaan olen rikkonut,
olen tehnyt vastoin sinun tahtoasi.
Käännä katseesi pois synneistäni
ja pyyhi minusta kaikki pahat tekoni.
Jumala, luo minuun puhdas sydän
ja uudista minut, anna vahva henki".
Kallis hunajan pisara:

”Kaikissa omantunnon epäilyissä, peloissa ja myrskyissä katso aina Kristukseen.
Älä väittele saatanan kanssa, sillä hän ei muuta halua.
Käske hänen mennä Kristuksen luo ja Kristus antaa hänelle vastauksen. Kristuksen tehtävä on olla puolustajamme. Hänen tehtävänsä on vastata takaajanamme lain täyttämisestä”.
SYNTIEN TUNNUSTAMINEN JA SOVITUS
1.Joh.1:8-2:2
>>>>>>>>>>
1:8 Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.

1:9 Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.

1:10 Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä.

2:1 Lapsukaiseni, tämän minä kirjoitan teille, ettette syntiä tekisi; mutta jos joku syntiä tekeekin, niin meillä on puolustaja Isän tykönä, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas.
2:2 Ja hän on meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman syntien.
>>>>>>>>>>>>>--
”Totuuden tekeminen” ei ole synnittömänä elämistä (8). Juuri valkeudessa eläminen paljastaa meidän syntisyytemme (8). Monet luulevat, että kun ihminen tulee uskoon, on hän heti täydellinen (synnitön). Ihmisen on vaikea tunnustaa syntisyyttään. Tämä johtuu ihmisen luontaisesta puolustusjärjestelmästä. Sen tähden toistuu yhä uudelleen sama tilanne: ”sanomme, ettemme ole syntiä tehneet” (10).
Varokaamme etsimästä sellaista pyhyyttä, ettemme enää pidä itseämme syntisinä.

”Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä” (9).

Uskovissakin asuu synti (Room.7:17)
Ruumiimme on vielä ”alennustilassa” (Filipp.3:21).
Täydellisiksi emme tule koskaan tässä ajassa, vaan riennämme sitä kohti (Filipp.3:12-14).

Elämme jatkuvassa anteeksiantamuksen osallisuudessa ja olemme pyhiä ja puhtaita Jumalan edessä-vaikka syntiturmelus onkin meissä vielä jäljellä.
"Joka pysyy minussa, ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää" (Joh.15:5)

MARTTI SIMOJOKI kirjoittaa PÄIVÄN SANA-kirjassaan tälle päivälle 7.11. seuraavasti:
"Henkilö, joka alati vahtii omaa hengellisyyttään ja pyrkii syvällisiin kokemuksiin, on useimmin varsin itsekeskeinen. Hän ei voi sentähden elää toisten hyväksi.
Useinkin, itse sitä huomaamattaan, hän on hengellisyydellään tavoitellut jonkinlaista ansiota Jumalansa edessä.

Mutta kun ihmiselle paljastuu hänen läpikotainen turmeluksensa ja kadotuksenalainen tilansa, ja hänen täytyy elää vain armosta, vain Kristuksen täytetyn työn varassa, vain siitä, mitä Herra hänelle suuresta armostaan kulloinkin aivan ansiotta antaa, hänestä tulee hiljainen, nöyrä ja lähimmäisen parhaaksi elävä ihminen,.
Tälläinen ihminen kantaa hedelmää Kristukselle".
(MARTTI SIMOJOKI)
Meidän ei tarvi olla suupaltteja.
Pietarin kirjeessä on hyvä ohje:
"....pyhittäkää Herra Kristus sydämissänne ja olkaa aina valmiit vastaamaan jokaiselle, joka teiltä kysyy sen toivon perustusta, joka teissä on, kuitenkin sävyisyydellä ja pelolla" (1.Piet. 3:15)

Siis kysyttäessä meidän tulisi aina olla valmiit vastaamaan!..
SYNNITÖN VAI SYNTINEN (.jaikal)

http://keskustelu.suomi24.fi/node/8791506
Kristuksen sotilaalla on (Ef.6:10-20):

1) Kupeet TOTUUTEEN VYÖTETTYNÄ.
Näin hän voi esteettä liikkua. Vyö antaa varmuutta ja TOTUUS on hänen lanteittensa side (Jes. 11:5).

2) VANHURSKAUDEN HAARNISKAA (Ef.6:14).
Vanhurskaus ei ole meistä itsestämme lähtöisin, vaan lahjaksi saatua Kristuksen vanhurskautta. Se on täydellistä ja peittää kaikki minun puutteeni.
(KASTE:Gal.3:27, 1.Kor.6:11!)

3)Alttiuden KENGÄT.
Paavalilla on tässä mielessään Jesajan sana (Jes52:7): ”Kuinka suloiset ovat vuorilla ilosanoman tuojan jalat, hänen, joka julistaa rauhaa, ilmoittaa hyvän sanoman, joka julistaa pelastusta...!"
Alttius viedä evankeliumia eteenpäin syntyy siitä, että on ensin itse saanut vastaanottaa evankeliumin syntien anteeksiantamuksesta ja saanut näin rauhan Jumalan kanssa.

4)USKON KILPI.
Kilpi suojaa minua. Se tarkoittaa USKOA KRISTUKSEEN, jolla voi suojautua ”pahan palavilta nuolilta” (16).
(Palavat nuolet olivat sen ajan pelätyimpiä aseita).
Usko suojaa meitä omantunnon syytöksiltä sekä kiusauksilta.

5) PELASTUKSEN KYPÄRÄ.
Kysymys on taas siitä, mitä Kristus on tehnyt puolestani.

6) HENGEN MIEKKA.
Tämä tarkoittaa Jumalan Sanaa.
Vapahtajammekin turvautui Jumalan Sanaan torjuessaan perkeleen kavalat ehdotukset (Luuk.4:1-13).
Samoin meidänkin ainut turvamme ja paras aseemme on luja tukeutuminen Jumalan Sanaan.
---
Auta, oi Jeesus, suo katseesi loistaa
juonia kiusaajan paljastaen,
kun sanan selvän se tahtoisi poistaa
kulkien vaatteissa valkeuden.
Suo, että henget mä ain erottaisin,
voittaisin valheen ja voimasi saisin,
voittaisin valheen ja voimasi saisin”.
(virsi 385:5).
RUKOUS JA LÄHETYS
Kol. 4:2-6

4:2 Olkaa kestäväiset rukouksessa ja siinä kiittäen valvokaa,
4:3 rukoillen samalla meidänkin edestämme, että Jumala avaisi meille sanan oven puhuaksemme Kristuksen salaisuutta, jonka tähden minä myös olen sidottuna,
--.
4:5 Vaelluksessanne olkaa viisaat ulkopuolella olevia kohtaan, ja ottakaa vaari oikeasta hetkestä.
4:6 Olkoon puheenne aina suloista, suolalla höystettyä, ja tietäkää, kuinka teidän tulee itsekullekin vastata.
--
Paavali kehoittaa kestävään rukoukseen, valvomiseen ja kiitokseen. Paavali mainitsee yhdeksi rukousaiheeksi evankeliumin levittämisen. Esirukous on kaikkein tärkein ja väkevin voima Paavalin evankeliumin työssä. Vain siten Jumala voi aikaansaada sen, että ihmisten sydämet avautuvat evankeliumin sanomalle.

Evankeliumin työssä vaaditaan viisautta ja taidollisuutta ”tilannetajua”; on otettava vaarin ”oikeasta hetkestä” (5).

Tärkeä asia lähetystehtävässämme, joka jää usein huomioimatta, on meidän jokapäiväinen käyttäytymisemme.
Meidän on käyttäydyttävä oikein ja viisaasti ulkopuolella olevia kohtaan (5), ei hyökkäävästi vaan ystävällisesti.

Varsinkin silloin meidän tulisi olla valmiita puhumaan, kun meiltä kysytään uskomme perusteita (6).
Puheemme tulee olla ”suolalla höystettyä”. Jeesushan kehoittaa meitä olemaan maan suolana.
--
1. Menkää maitten ääriin asti!
näin on käsky Kuninkaan.
Joukkoaan hän itse johtaa
taisteluunsa voittoisaan.
Kerran vapahdettu maa
kunnioittaa Karitsaa.

3. Menkää, seuraavathan teitä
siunaukset ystäväin.
Rukouksin mukananne
hekin työssä ovat näin.
Ystäviä Kristuksen
johtaa Henki yhteinen.

4. Menkää työhön, vainiolla
vilja on jo kypsynyt.
Odottaa vain leikkaajaansa
sato tähkään ehtinyt.
Herra käskee kiiruhtaa.
Lyhteet talteen korjatkaa.
(Virsi 426:4)
3 / 385
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt